Olen vasta nyt alkanut ymmärtämään netideitin, kuten samalla muunkin, parinhaun, luonnetta. On ihmisiä, jotka ovat todella kaukana siitä itsestä, ne karsiutuvat jo viestien vastaamattomuuden perusteella pois. On ihmisiä, jotka viestejä vaihtamalla saavat selville riittäviä yksityiskohtia toisen ihmisen ohittamiseksi ja siirtymikseksi seuraavaan tyyppiin. On myös ihmisiä, joiden kanssa päästään aivan tapaamisasteelle saakka. Jos ihminen vaikuttaa kaikin puolin mukavalta ja on helppo jutella, saattaa uusi ystävä olla mahdollinen. Jos uudelle tuttavuudelle yrittää tehdä selväksi, että haluaakin jotain enemmän, voi vastapuoli hiljentyä ja perääntyä - ei ole kemiaa, siis varsinaista viehätysvoimaa.
Mikä sitten on tämä varsinainen kemia, jolla kaksi ihmistä kietoutuvat varsinaisesti yhteen, saavat aikaan ihastumisen tunteen ja myöhemmin rakastumisen sekä molempien osapuolien niin halutessa parisuhteen? Totuus on taruakin ihmeellisempi, nimittäin biologinen, siis kemiallinen. Ihmiseltä erittyy feromoneja, eräänlaisia ''hajuja'', joita ei sinänsä voi haistaa, mutta jotka vaikuttavat kuitenkin toisen aivoihin tavalla, jota kutstutaan kemioiden kohtaamiseksi. Johtuuko siis erilaisista feromoneista se, miksi tietyt ihmiset vetävät tiettyjä kumppaneita puoleensa? Johtuuko erilaisista feromoneista se, että tietyille ihmisille voi olla enemmän potentiaalisia kumppaniehdokkaita kuin toisille. Vastaus molempiin kysymyksiin: luulisin näin.
On myös keinoja, jolla tätä ominaisuutta voidaan korostaa tai jopa muokata/peittää. Tietynlaisella käyttäytymisellä, pukeutumisella ja hajuvesillä voidaan tehdä hienosäätöä ja pienoisia parannuksia parhaan mahdollisen olemuksen saavuttamikseksi. Mutta riittääkö sekään? Ei, jos kemiat eivät kohtaa.
Nettideitissä hyvää on ainakin se, että ujomman puoleiset ihmiset voivat ottaa yhteyttä ja löytää toisensa, mikä voisi koitua muissa pätevissä seuranhakupaikoissa, kuten baareissa, tanssilavoilla yms. turmioksi. Kuitenkin tällaisissa live-paikoissa saisi näin ollen suoremmin ja nopeammin selville, sopiiko jollekulle vai ei. Nettideitissä tämä vie aikaa johtuen siitä, että ensin viestitellään jonkin aikaa ennen tapaamista, ja treffeillä voi tavata vain yhden ihmisen kerrallaan. Toki netin kautta voisi parhaimmillaan sopia jopa useat treffit samalle päivälle, mutta eikö ole nopeampaa keinoa, sellaista paikkaa, jossa voisit livenä katsella ja jututtaa niin monta, kunnes kolahtaa, jos sittenkään.
Sitten on tämä, että katkeroidutaan, kun nettideitissä ei onnistakaan. Syy siihen, ettei onnista, on se, että kemiat eivät kohtaa. Miksi siis suotta olla sen kummemmin pahalla tuulella. Ei siis ole mielestäni järkevää syyttää itseään tai toista siitä, että juttu ei onnistu. Jos syyllistä haluaa etsimällä etsiä, voi miettiä, että miksi luonto toimii, kuten toimii.
Mikä sitten on tämä varsinainen kemia, jolla kaksi ihmistä kietoutuvat varsinaisesti yhteen, saavat aikaan ihastumisen tunteen ja myöhemmin rakastumisen sekä molempien osapuolien niin halutessa parisuhteen? Totuus on taruakin ihmeellisempi, nimittäin biologinen, siis kemiallinen. Ihmiseltä erittyy feromoneja, eräänlaisia ''hajuja'', joita ei sinänsä voi haistaa, mutta jotka vaikuttavat kuitenkin toisen aivoihin tavalla, jota kutstutaan kemioiden kohtaamiseksi. Johtuuko siis erilaisista feromoneista se, miksi tietyt ihmiset vetävät tiettyjä kumppaneita puoleensa? Johtuuko erilaisista feromoneista se, että tietyille ihmisille voi olla enemmän potentiaalisia kumppaniehdokkaita kuin toisille. Vastaus molempiin kysymyksiin: luulisin näin.
On myös keinoja, jolla tätä ominaisuutta voidaan korostaa tai jopa muokata/peittää. Tietynlaisella käyttäytymisellä, pukeutumisella ja hajuvesillä voidaan tehdä hienosäätöä ja pienoisia parannuksia parhaan mahdollisen olemuksen saavuttamikseksi. Mutta riittääkö sekään? Ei, jos kemiat eivät kohtaa.
Nettideitissä hyvää on ainakin se, että ujomman puoleiset ihmiset voivat ottaa yhteyttä ja löytää toisensa, mikä voisi koitua muissa pätevissä seuranhakupaikoissa, kuten baareissa, tanssilavoilla yms. turmioksi. Kuitenkin tällaisissa live-paikoissa saisi näin ollen suoremmin ja nopeammin selville, sopiiko jollekulle vai ei. Nettideitissä tämä vie aikaa johtuen siitä, että ensin viestitellään jonkin aikaa ennen tapaamista, ja treffeillä voi tavata vain yhden ihmisen kerrallaan. Toki netin kautta voisi parhaimmillaan sopia jopa useat treffit samalle päivälle, mutta eikö ole nopeampaa keinoa, sellaista paikkaa, jossa voisit livenä katsella ja jututtaa niin monta, kunnes kolahtaa, jos sittenkään.
Sitten on tämä, että katkeroidutaan, kun nettideitissä ei onnistakaan. Syy siihen, ettei onnista, on se, että kemiat eivät kohtaa. Miksi siis suotta olla sen kummemmin pahalla tuulella. Ei siis ole mielestäni järkevää syyttää itseään tai toista siitä, että juttu ei onnistu. Jos syyllistä haluaa etsimällä etsiä, voi miettiä, että miksi luonto toimii, kuten toimii.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen itse ainakin tullut vakuuttuneeksi siitä, että tämä "kemia" on tosiaankin jokin haju, joka saa naisen kiintymään mieheen. Siitähän on tehty tieteellisiä tutkimuksiakin, että miten naisten reagointi näihin hajuihin on voimakkaimmillaan ovulaation aikaan ja ehkäisypillereiden käyttö vääristää tätä herkkää hajuaistia niin, että naiset valitsevatkin miehiä "väärien" hajujen perusteella.
Tämä parinvalinta hajun perusteella on asia, jonka naiset kieltävät, koska eivät tavallaan osaa sitä itsekään tiedostaa ja se tuntuu järjettömältä ja primitiiviseltä. Toisaalta seksuaalisuus yleensäkin on aika järjetön ja primitiivinen asia nykyihmisen elämässä.
Jos kysyy joltakulta naiselta että mikä se oli siinä tietyssä miehessä joka "sai jalat alta" niin sitä varsinaista syytä ei osata usein sanoa vaan sanotaan vain "siinä oli se jokin". No, tämä "jokin" littyy hajuun ja aloittaja on tässä ihan oikeassa.
Mitä sitten miehenä pitäisi tehdä saadakseen tällaisen "oikean hajun"? Tälle asialle ei voi paljoa tehdä. Useimmat naistenmiehet ovat saaneet sen syntymälahjanaan ja meille muille sitä voi vaihtelevin tuloksin yrittää korvata hankkimalla statuksen, hyvän luonteen, urheilusuorituksia, hyvän kropan ja muita saavutuksia.
Ihan olette oikeassa. Totesin sen tänä kesänä kun kohtasin miehen, jossa "on sitä jotakin".
Emme edes vaihtaneet aluksi sanaakaan. Ja ei: mies ei ole mielestäni erityisen komea. Hän on itse asiassa myös aika tavalla jotain ihan muuta kuin sitä mitä olen luullut/uskonut kaipaavani. Sen yhteisen kemian toteamisen (ei en tarkoita sänkyyn menemistä) jälkeen juttu on tosin kulkenut ja molemmilla on selvästi halu tehdä myös kompromisseja että suhde etenisi.
Ikävä kyllä netissä lähestytään toista kautta: kielen, kuvien ja sosiaalisen statuksen kautta.
Kaikki tunteet ja kaikki muukin ovat pohjimmiltaan kemiaa ja fysiikkaa. Kipinä ei kuitenkaan aina syty tai kemiat kohtaa heti, vaan kannattaa tavata useamman kerran, jos eka kerran perusteella tuntuu "miksipä ei". Jos taas odotukset ovat liian korkealla, että toisen pitäisi heti viedä jalat alta, niin silloin todennäköisesti saa odottaa ikuisesti turhaan. Sitä ei välttämättä aina tapahdu heti eikä niin kokonaisvaltaisesti. Monet eivät kuitenkaan ole valmiita viitsimään edes sitä toista kertaa, vaan ryntäävät heti eteenpäin.
Minä en uskonut, että sellaista miestä onkaan, josta sanoisin että vau. Ei ainakaan täällä. Olen sen verran erikoinen tapaus, Eivätkä vastaavanlaiset miehet varmaankaan ole täällä, vaan jossain erikoisemmissa paikoissa. Mutta kuinkas kävi. Sellainen löytyi, annoin jo profiilille täydet pisteet. En vielä tiedä, mitä siitä tulee, mutta pakko uskoa, että mahdollista on. Ehkä se on myös molemminpuolista. En osaa vielä sanoa. Minä kun olen ainakin tähän asti joutunut tottumaan lähinnä niihin yksipuolisiin kemioihin.
Tuo nyt on yksi teoria muiden joukossa, jonka paikkansa pitävyydestä ei ole mitään vedenpitäviä todisteita. Ihminen itsessään on niin monimutkainen otus, ettei sen toimintaa ymmärretä kuin pienissä paloissa, saati sitten parinmuodostumiseen vaikuttavia kaikkia yhteisöllisiä ja yksilöllisiä tekijöitä.
Ihmisen ominaistuoksu on tärkeä asia, joka sisältää geneettisen viestin. Hajun perusteella eläimetkin löytävät kumppanin jopa useiden kilometrien päästä.
Ikävä kyllä ihmiset (naiset) pilaavat tämän hajuominaisuuden käyttämällä keinotekoisia tuoksuja ja siten peittävät oman ominaistuoksunsa.
Tuoksuvalinnan idea on se, että ihmiset vaistomaisesti pyrkivät ihanstumaan sellaisiin partnereihin, joiden geenit täydentävät omia geenejä. Tämä tapahtuu automaattisesti, eikä ihminen useinkaan tunnista asiaa.
Naisten kielenkäytössä kemia tarkoittaa jotain ihan muuta. Se on vain puolikohtelias pakkienantamiskeino. Nainen tunnistaa tuon "kemian" jo deittiehdokkaansa kuvaa katsoessaan ja sitten ilmoittaa, että "kemiat eivät kohdanneet"....
"Nainen tunnistaa tuon "kemian" jo deittiehdokkaansa kuvaa katsoessaan ja sitten ilmoittaa, että "kemiat eivät kohdanneet"...."
No tuo on joidenkin yksittäisten naisten käyttämä ilmaisu, joka kertoo vain etteivät he itse tiedä mitä "kemioilla" tarkoitetaan.
Kemia ei kuitenkaan koostu pelkästä tuoksusta, kyllä se on ihmisen koko olemus yhdistettynä toisen osapuolen haluun ja valmiuteen ihastua => rakastua.
Joo, ihminen unohtaa usein oman biologisen taustansa ja sen että samat "vaistonvaraiset" lainalaisuudet toimivat ihmisillä niin kuin eläimilläkin.
Henkilökemia ymmärretään tosiaan usein juuri tuolla tavalla väärin. Se pitäisi ymmärtää kerrankin paljon sananmukaisemmin eikä symbolisesti niin kuin niin monet asiat.
Minä en ole käyttänyt sitä koskaan pakkienantamisverukkeena kuvan perusteella, vaikka olen nainen. Jonkinlainen yhteensopimattomuus voi ilmetä jo viestejä kirjoitellessa, mutta sen nimi ei ole kemia.
Ehkä kemia löytää oikeat eli lisääntymiseen soveltuvat geenit tuolla tavalla, mutta monta kertaa sitten kun lapset on tehty, ukko on tehnyt tehtävänsä ja kemia loppuu.
Enemmän kuin keinotekoiset hajusteet, naisten todellista tuoksua vääristävät e-pillerit ja hormoniehkäisy yleensä, samoin se vaikeuttaa sopivan miehen tuoksun tunnistamista. Ja sitten mennään lisääntymään väärien ihmisten kanssa...
Ilman pillereitä naista vetää ovulaation aikaan puoleensa erilaiset miehet kuin muuna aikana kuukautiskiertoa. Näin olen ainakin joskus jostain lukenut. Löytyykö sitä sitten ilman hormonitoiminnan manipulointiakaan sitä sopivaa miestä.
Se taisi mennä jotenkin niin, että ovulaation aikana naista vetää puoleensa kyvykäs siittäjä ja hyvät geenit omaava maskuliininen mies, kun taas muuna aikana kiltti ja luotettava mies, joka sitten pitää huolta perheestään, kun lapsi on siitetty.
Alla on ote sittemmin kuuluisaksi tulleesta artikkelista,
joka todisti ihmisten (= naisten) parinvalinnan olevan
hormonaalinen eikä järjellä selitettävä asia.
"MHC-dependent mate preferences in humans.",
Proc Biol Sci. 1995 Jun 22;260(1359):245-9.
Here we show that the MHC influences both body odours and body odour preferences in humans, and that the women's preferences depend on their hormonal status. Female and male students were typed for their HLA-A, -B and -DR. Each male student wore a T-shirt for two consecutive nights. The next day, each female student was asked to rate the odours of six T-shirts. They scored male body odours as more pleasant when they differed from the men in their MHC than when they were more similar. This difference in odour assessment was reversed when the women rating the odours were taking oral contraceptives. Furthermore, the odours of MHC-dissimilar men remind the test women more often of their own actual or former mates than do the odours of MHC-similar men. This suggests that the MHC or linked genes influence human mate choice today.