Anoppini pitää miestäni (poikaansa) hyvällä keinolla työorjanaan. Hän sanoo, että jos mieheni tekee kaikkea mitä hän käskee nii hän voi antaakki meille jossain vaiheessa haluamamme perintö osaamme. Hänellä on 4 muuta lasta myös joille hän sanoo samaa jos tekevät mitä hän haluaa nii hän 'voi' antaa ne perintö osat joita he haluaisivat. Onkohan tuo ihan oikein. Minä en mielelläni antaisi mieheni kesälomallaan raataa äitinsä raskaissa hommissa ja muulloinki aina on jotakin isompaa tai pienempää vaatimassa. Mistä tietää antaako mitään meille koska anoppini ei muutenkaan pidä minusta enkä minä hänestä. En usko mitään ennen kuin paperilla näkee. Paperille ei ole mitään laitettu vain suullisia sopimuksia joiden paikkansa pitävyydestä ei ole takeita.
Anoppi orjuuttaa miestäni
suullisilla lupauksilla
142118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
anoppis rikas? onko suurikin perintö luvassa?
mä en ainakaan antas tollasen akan pompottaa sanoisin, että vie rahas mukana hautaan jos siltä tuntuu!
No on sen verran suuri omaisuus, että mieheni ei uskalla sanoa hänelle 'ei'. Ei ole varaa vielä hankkia asuntoa muualtakaan joten pakko kestää tässä sen lähellä. Kaikenlisäksi sillä ei ole päänupissa kaikki enää kohdallaankaan. Anoppi on ikänsä pitäny renkipoikia ja piikoja nuoruudessaan ja nyt haluaa lapsistaanki samanlaisia. Se pelkää, että joutuu vanhainkotiin ja joutuisikin jollei hänen luhistuvista rakennuksistaan ja tiluksistaan huolehdittaisi, ei se jaksa enää tai jaksaisi, mutta on laiska ja tottunut palvelemiseen. On täysin terve fyysisesti ainakin.
muu kuin jaksaa ja kärsiä!
kuuluu rintaperilliselle automaattisesti eikä sitä voi edes testamentilla lapselta evätä.
Äitiään voi auttaa, mutta suuremman perinnön toivossa sitä ei kannata tehdä.
Mut mikään ei estä äitiä käyttämästä kaikkia rahoja, ettei lapsille jää mitään
En oikein ymmärrä koko ongelmaa. Ei elämä oikeastaan ole monimutkaista.
Ellei äitiä haluta auttaa, vaan se koetaan maaorjuutena, niin sitten siitä kieltäydytään.
Jos arvellaan, että vastentahtoisesuudesta huolimatta mahdollinen ennakkoperintö tai anopin kuolemanjälkeinen "täysiperintö" (lakiosa tästä 50%) ao. raatamisen väärtti, kun ei oma perse kestä hankintoja tekemään (miksi muuten?) ... niin sitten tehdään mitä anoppi käskee ja kiristää.
Ja miksi ihminen ei saisi "tuhlata" omaa omaisuuttaan, hänenhän se on ... ei lasten.
Onko appiukko vielä elossa, ellei ... miten hänen perintönsä on jaettu lesken ja perillisten kesken? Jos pesä jakamatta, niin miksi lapatossumiehesi ei sellaista vaadi?
raataa sellaisen perinnön vuoksi joka on noinkin epävarmaa.
"Ahneella on paskanen loppu" vai mitenkäs se sanonta menikään.
Muistaakseni joku maikka kertoi aikanaan, että myös rintaperillisen osa voi lähteä pois ts. henkilöstä tehdä perinnötön, mutta tämä vaati jotain sellaista, että "on pitänyt loukata toista todella pahasti..." En valitettavasti muista oikeaa sanamuotoa, mutta mahdollista sekin on.
Olen muuten pahoillani, että tollaisia anoppeja on, henk.koht. olen tullut erittäin hyvin toimeen kaikkien vanhojen "kokelaiden" kanssa sekä tämän hetkisen kanssa menee erittäin hyvin, vaikka emme puhu samaa kieltä niin kommunikointi onnistuu...
... se että on vanhempiaan loukannut, ei ihan riitä tuohon. Ymmärtääkseni täysin perinnöttömäksi tekeminen vaatii jo linnatuomioita, ja jokseenkin äidin pieksemistä.
Erittäin harvinaista.
Aamusta jo puhelimet taas soi jos miestäni ei heti näy... anopilla kova kiire shoppailemaan. N. 70-80% ajastaan menee miehelläni nykyisin äitinsä kanssa touhuamiseen. Hän on autokuskinakin äitillensä niin paljon ettemme ole tänä kesänä kerenneet käydä yhdessä missään. Tulisi syksy nii anoppi lähtisi omien joka syksyisten harrastustensa pariin jotka kestävät kevään lopulle.
Oletteko molemmat työttöminä notkumassa perintöä odottaen. Muuttakaa pääkaupunkiseudulle ja etsikää töitä. Melkeinpä toivoisin, että anoppisi palkkaisi itselleen autonkuljettajan ja talonmiehen ja maksaisi näille seuraavat vuodet kunnon palkkaa, ei taitaisi tiluksista olla mitään jakamista sen jälkeen.
Vielä ärsyttäviä asioita..., anopin tiheät pensaat ovat n.5 metrin päässä ikkunamme alta ja kesäisin hän silloin kyykkii niiden takana kuuntelemassa meitä useasti, ikkunakin on auki joten kuulee kaiken.
Jos ostamme jotain uutta nii siitähän melu syntyy nii, että koko tienoo kuulee, emme saisi ostaa mitään. Anoppi ei tajua, että kaikki eivät ajattele hänen tavallaan eivätkä mukaudu hänen ajatusmaailmaansa, hänen oma ajatusmaailmansa on nii fanaattinen ja vankkumaton hän on aina oikeassa muut väärässä.
Hänen perintönsäkkään ei enää kiinosta koska sitä ei saa ennen kuin hän kuolee johon näyttää olevan vielä vuosikymmeniä, sama vaikka emme saisi mitään. Emme vaan pääse pois tästä koska ei ole varaa ostaa vielä muualta omaa taloa ja vuokralle emme lähde ja muuallekkan paikkakunnalle ei voi muuttaa kun mieheni työt ovat tällä paikkakunnalla. Mieheni on liian kiltti varsinki mitä tulee hänen äitinsä auttamiseen ja jos hän ei auta nii anoppi suuttuu kuin riivinrauta ja uhkailee ties millä, mutta nyt ei vaan yksinkertaisesti voi muuttaa vielä minnekkään.
... mitäs tänne sitten valitat, hommahan on selvä ja paketissa, persaukinen lapatossumiehesi elää vielä äitinsä helmoissa ... ja nurkissa (maksatteko muuten vuokraa) ... ja sinä siinä sivussa ... hyväksy kohtalosi tai tee asialle jotain, nahjus.
Selvennystä asiaan, että asumme omassa pienehkössä talossamme ja mies on työssä tosin ei hääviä palkkaa saa ei ainakaan nii suurta että voisimme talon hankkia tähän hätään muualta, joten emme maksa vuokraa onneksi ja tämä tonttikin on omamme jonka anoppi antoi aikoinaan pojallensa enne minun tuloani. Itse tosin olen rahaton koska ei ole töitä, vaikka olenki ajatellut lähteä esim. pääkaupunkiseudulle tienaamaan joksikin vuodeksi.