Mies lupasi olla yhden perjantain selvinpäin tänä kesänä. 2vk sitten eka yritys olla selvinpäin. No kun päivä koitti, suunnitelmaan oli tullut pieni muutos...aikoi juoda vain 10 olutta, mutta ei aikonut olla humalassa. Lopputulos: Joi 10 olutta ja kossua, lähti kaupungille, muttei päässyt baareihin.
Nyt perjantai, lupasi olla kuski ja selvinpäin tietty. Ihmettelin, että wow, kuskina mennen tullen ekaa kertaa avioliiton aikana (14 vuotta). Ja kun tunnetusti hän käy usein, kun taas minä en...koska en pääse tai hän tulee mukaan ja pilaa illan. Yleensä olen kyllä viikonloput töissä.
Lopputulos: Mies ilmoitti jo torstaina, ettei kuskaa. Perjantaina klo 14, että aloittaa juomisen.
No, en perunut iltaa ystäväni kanssa, vaan lähdin myös. Menimme varaamaan karaoke biisiä, kun mies mulkoili pahasti. Mietittiin ystävättären kanssa, että mitäs me nyt tehtiin?! Pöydässä tokaisi, että oletko sä aina yksin baarissa tollainen? Hmmm...niin harvoin kun käyn...ja en todellakaan tehnyt mitään.
Seuraavaanlaisia kommenteja kuului "huora" "haista paska"...josta ystäväni suuttui häneen. Mies lähti suuttuneena kotiin.
Kun itse lähdin kotiin, ystäväni lähti mukaan poikaystävänä kanssa, ihan varuilta...
Oven takana ulkona odotti kani häkissä ja vaatteita yms... kivaa. Naapureille viihdettä.
Sisällä raivosi mies, joka käski ulos ja uhkasi poliisilla. No, avojaloin ystävän luo yöksi...
Tänään. Lupasi lopettaa juomisen ja sanoi, että jätä hänet vasta, kun hän seuraavan kerran juo.
Pitäis päättää, vieläkö jatkan vai vieläkö yritän. Lupauksia ja vakavia keskusteluja on ollut niin useita...vieläkö kerran?
Nyt perjantai, lupasi olla kuski ja selvinpäin tietty. Ihmettelin, että wow, kuskina mennen tullen ekaa kertaa avioliiton aikana (14 vuotta). Ja kun tunnetusti hän käy usein, kun taas minä en...koska en pääse tai hän tulee mukaan ja pilaa illan. Yleensä olen kyllä viikonloput töissä.
Lopputulos: Mies ilmoitti jo torstaina, ettei kuskaa. Perjantaina klo 14, että aloittaa juomisen.
No, en perunut iltaa ystäväni kanssa, vaan lähdin myös. Menimme varaamaan karaoke biisiä, kun mies mulkoili pahasti. Mietittiin ystävättären kanssa, että mitäs me nyt tehtiin?! Pöydässä tokaisi, että oletko sä aina yksin baarissa tollainen? Hmmm...niin harvoin kun käyn...ja en todellakaan tehnyt mitään.
Seuraavaanlaisia kommenteja kuului "huora" "haista paska"...josta ystäväni suuttui häneen. Mies lähti suuttuneena kotiin.
Kun itse lähdin kotiin, ystäväni lähti mukaan poikaystävänä kanssa, ihan varuilta...
Oven takana ulkona odotti kani häkissä ja vaatteita yms... kivaa. Naapureille viihdettä.
Sisällä raivosi mies, joka käski ulos ja uhkasi poliisilla. No, avojaloin ystävän luo yöksi...
Tänään. Lupasi lopettaa juomisen ja sanoi, että jätä hänet vasta, kun hän seuraavan kerran juo.
Pitäis päättää, vieläkö jatkan vai vieläkö yritän. Lupauksia ja vakavia keskusteluja on ollut niin useita...vieläkö kerran?
Vastaukset 6
Vanhimmat
et pärjää viinalle sen kanssa anna sen mennä itse pohjamutiin älä lähde mukaan!
meillä riidellään samasta asiasta joka hiton viikonloppu.mies lupaa että käy juomassa 2 kaljaa ja tulee kotiin tai sitten hän sanoo jonkun kellon ajan jolloin lupaa olla kotona...mutta joka helv.kerta käy niin ettei miestä näy siihen aikaan ku on luvannut tulla.yleensä soitan ja kysyn koska hän on mahdollisesti tulossa ja sen jälkeen haukun hänet pystyyn.nyt olen sanonut etten enää soita sun perään ja ota avain mukaan kun lähdet,koska olen kyllästynyt tyhjiin lupauksiin ja sanonut että jos ei sun lupauksiin voi luottaa niin ei voi sit suhun ollenkaan luottaa.hän myös tietää että mä voin joku "kaunis "kerta ottaa ja lähtee..nyt hän on sitten ehkä pikkusen parantanut tapojaan...tee asialle jotain koska tuo ei ole ollenkaan reilua sinua kohtaan!!!!
Joko juominen vähenee erittäin paljon tai sinä lähdet:(Tee tämä selväksi myös miehelle...
Oon asunu 7 vuotta samantyyppisen miehen kanssa ja aina lupailtiin, että ei juoda, ei juoda...Ne lupaukset ei koskaan pitäneet ja lopulta multa palo pinna ja heitin miehen ulos...
Nyt olen seurustellu 1,5 vuotta ihanan miehen kanssa ja olen todella tyytyväinen siihen ratkaisuun minkä tein.Ainut mikä harmittaa on se, etten tehnyt sitä jo monta vuotta aiemmin...
Seurustelen miehen kanssa, jolla on "lievä alkoholi ongelma". Välillä sen reissut saatto venyä kolmeenkin päivään, eikä soittojakaan tullut, että olis tienny missä päin se meni. Joka reissun/ kännimatkan jälkeen otin asian puheeks ja kerroin kuinka kypsä olen. Ei suhteen kuulu olla sellaista.
Yksi viikonloppu pinna sitten katkesi. Heitin äijän pihalle. Puhelin pirisi taukoamatta ja siellähän se mun kulta haukku mut kaikilla mahdollisilla tavoilla.. Ja silloinkin juovuksissa. Loppujen lopuksi päätin, että on parempi jutella vielä kasvotusten. Jostain syystä annoin vielä yhden mahdollisuuden. Johtui ehkä hänen itkuisista silmistä..
Nyt on mennyt hyvin. Juominen on vähentynyt huomattavasti ja mieheni on ymmärtänyt, että sietokykyni on rajallinen. Vaikka olimmekin erossa vain puoli päivää..
Hei sinä surullinen.
Taistelen samojen asioiden parissa kun sinäkin. Pitäisikö jättää mies vai yrittää elää hänen kanssaan kuitenkin, kun on lapsiakin jotka tarvitsevat isäänsä joka päivä. Mieheni alkoholin käyttö on päivittäistä, ehkä pari päivää viikossa ns. kuivilla. Hänen käytöksensä muuttuu alkoholin käytön myötä. Minusta tulee silloin hänen pahin vihollisensa. Löysin itselleni ryhmän jossa voin purkaa näitä tuntojani ja kuulla toistenkin tarinoita. Huomasin etten olekaan yksin, vaikka välillä luulin tulevani hulluksi niistä kaikista syytöksistä, uhkailuista ym. Mustasukkaisuus kuuluu alkoholismin sairauden kuvaan. Olen oppinut etten voi miestäni muuttaa, minun on muututtava itse, yritän jaksaa elää miestäni tukien, en moittien ja haukkuen, koska hän ei itseasiassa sairaudelleen mitään voi. Ainoa apu on juomisen kokonaan lopettaminen, mutta siihen ajatukseen hän ei ole vielä kypsynyt. Aina ei todellakaan ole helppoa, mutta päivä kerrallaan on menty eteenpäin; en helpolla halua luovuttaa, sillä muistan toki vielä miksi häneen rakastuin joskus kymmenen vuotta sitten. Tsemppiä sinulle; joku on joskus sanonut että asioilla on taipumus selvitä. Uskotaan siihen.
Mieheni käyttää alkoholia vain perjantaisin, siis kerran viikossa. Jos ei perjantaina voi juoda, niin juo torstaina. Joskus oli kausia, ettei yksi päivä juomiseen riittänyt, mutta siitä on jo monta vuotta.
Nyt lupasi ettei juo enää. Sanoi, että jos juo, niin sitten "saan" heivata hänet ulos elämästäni. Pyysi itku silmässä, että yrittäisin vielä hänen kanssa...
Ei ainut ongelma ole juominen, vaan yleensäkin elämäni rajaaminen, hallitseminen, mustasukkaisuus. Miten sen selittäisin...pieniä tekoja jotka kuitenkin suututtaa. On joskus olo, kuin olisin alaikäinen ja isä päättää mityä saan tehdä...mitä minun täytyy tehdä. Mitä sanon jne...
Jos teen toisin, vastoin hänen tahtoa, niin siitä seuraa meuhaamista tai mököttämistä.
Tällaista tämä on aina ollut, tähän vaan ei totu. Olen kai liian kiltti, etten osaa jättää ja lähteä (ystävien diagnoosi). Poika on juuri siirtymässä yläasteelle ja aika herkässä iässä. Toisaalta poden syyllisyyttä, kun hän kuulee jatkuvaa kinastelua. Lisäksi on talolainat yms.
Tämän viikon on ollut kiltisti (ollaan vasta tiistaissa). Kerroin, kuinka väsynyt olen. Kerroin, kuinka hänen käytös on tappanut kaikki tunteeni. Sanoin, että en jaksa enää, olen täysin kypsä, väsynyt.
Jotain yllättävää hän teki, pyysi anteeksi ystävä perheiltä, joille hän antoi porttikiellot
humalassa. Soitti/laittoi viestit ja pyysi anteeksi typerää käytöstään. Jospa ystävät taas kävisi kylässä, päivää piristämässä.
En nauti kotona olemisesta, olen onnellisempi ystävieni parissa. Nautin töissä olemisesta.
Mutta silti olen paljon kotona.
Toivon, että kaikki olisi jotenkin toisin, mutta silti en saa itseäni lähtemään.
Turhaa tavallaan itkeä sitä tällä palstalla, mutta jonkinlaista terapiaa kun saa ajatukseensa kirjoittaa jonnekin.