Olen 19-vuotias nuori nainen, jolla on vähän mietittävää.
Olen tapaillut erästä kaksi vuotta itseäni vanhempaa miestä noin kuukauden päivät. Hän vaikuttaa mukavalta ja rennolta tyypiltä ja hänen kanssaan on helppo olla. Voin olla täysin oma itseni, välillä ehkä vähän turhankin estottomasti. Hän on hyvännäköinen, hyvin pukeutuva ja hänellä vaikuttaa olevan samantyylinen elämänasenne kuin minulla. Eli toisin sanoen hän on ns. "catch" minulle.
Ongelmallista tässä onkin tunteeni siitä, että ruokapöytä on katettu täydellisillä lempiruuillani, mutta minulla ei ole ruokahalua. Eli en tunne olevani ihastunut häneen. Turhauttavaa.
Olemme pussailleet, kävelleet käsikädessä ja nukkuneet yhdessä, mutta emme ole menneet fyysisellä tasolla pidemmälle. Hän on kyllä useaan otteeseen sanonut kyläilessäni hänen luonaan illalla, että voin jäädä yöksikin halutessani. No, en ole jäänyt. Osaksi siksi että en ole varma siitä mitä tältä suhteelta haluan ja osaksi siksi että olen vielä neitsyt ja ajatus seksistä vähän jännittää.
Olen kyllä keskustellut hänen kanssaan siitä, että en oikein tiedä mitä haluan. Hän kehotti olemaan stressaamatta ja on antanut minulle tilaa. Hän kuitenkin vaikuttaa olevan ihastunut minun. Tapailumme on alkanut hänestä lähtöisin, joten uskon hänelle olevan helpompaa ihastua minuun kuin minun häneen.
Haluan jatkaa hänen tapailemista, mutta kaipaisin kehiin vähän enemmän tunnetta ja tuntemuksia omalta puoleltani.
Kellään mitään vinkkejä kuinka ihastumisen tuntemuksia saisi kaivettua esiin? Tuntuu kuin ohjelmapäivitykseni olisivat pahasti myöhässä.
Olen tapaillut erästä kaksi vuotta itseäni vanhempaa miestä noin kuukauden päivät. Hän vaikuttaa mukavalta ja rennolta tyypiltä ja hänen kanssaan on helppo olla. Voin olla täysin oma itseni, välillä ehkä vähän turhankin estottomasti. Hän on hyvännäköinen, hyvin pukeutuva ja hänellä vaikuttaa olevan samantyylinen elämänasenne kuin minulla. Eli toisin sanoen hän on ns. "catch" minulle.
Ongelmallista tässä onkin tunteeni siitä, että ruokapöytä on katettu täydellisillä lempiruuillani, mutta minulla ei ole ruokahalua. Eli en tunne olevani ihastunut häneen. Turhauttavaa.
Olemme pussailleet, kävelleet käsikädessä ja nukkuneet yhdessä, mutta emme ole menneet fyysisellä tasolla pidemmälle. Hän on kyllä useaan otteeseen sanonut kyläilessäni hänen luonaan illalla, että voin jäädä yöksikin halutessani. No, en ole jäänyt. Osaksi siksi että en ole varma siitä mitä tältä suhteelta haluan ja osaksi siksi että olen vielä neitsyt ja ajatus seksistä vähän jännittää.
Olen kyllä keskustellut hänen kanssaan siitä, että en oikein tiedä mitä haluan. Hän kehotti olemaan stressaamatta ja on antanut minulle tilaa. Hän kuitenkin vaikuttaa olevan ihastunut minun. Tapailumme on alkanut hänestä lähtöisin, joten uskon hänelle olevan helpompaa ihastua minuun kuin minun häneen.
Haluan jatkaa hänen tapailemista, mutta kaipaisin kehiin vähän enemmän tunnetta ja tuntemuksia omalta puoleltani.
Kellään mitään vinkkejä kuinka ihastumisen tuntemuksia saisi kaivettua esiin? Tuntuu kuin ohjelmapäivitykseni olisivat pahasti myöhässä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos olisit ihastunut suin päin, olisitte edenneet jo aktiin asti, se vaan on niin kun tunteet vie ja järki laahaa perässä. :)
Sulla on jarrut päällä ja päällimmäisin syys siihen on ehkä juuri se neitsyys ja ekan kerran jännittäminen, ja se on ihan normaalia. Epävarmuus aina jarruttaa enemmän kuin tönii eteenpäin, mutta "tunteettomuus" pitää sut myös turvassa niin kauan että olet valmis syvällisempään suhteeseen.
Sä tarvitset siis vain "tavallista enemmän" aikaa, tutustua mieheen kunnolla ja oppia luottamaan häneen kunnolla, ja se on ihan terveellistäkin. Samalla saat miehen myös kunnioittamaan itseäsi aidosti, koska et ole vain helppo saalis kuten niin monet ikäisesi ovat - esim. torjutuksi tulemisen pelosta.
Siispä jatka vaan seurustelua ja mieheen tutustumista kaikessa rauhassa, nauti kesästä ja ole positiivinen. Olet saanut rinnallesi kunnioitusta herättävän kavaljeerin, joka on valmis antamaan sulle aikaa eikä tähtää vain pikapalkintoihin. Sellaisesta miehestä kannattaa pitää kiinni, (kokemuksesta puhun :) ja vain osoittaa ja vaikka sanoakin se, miten mukavalta tuntuu kun saa olla just sellainen kuin on, ilman ulkoisia paineita.
Voin vastata vain omasta puolestani, että minulla tunteita syntyy ihan liiankin kanssa juuri tuon aktin vaikutuksesta (luin hauskan ilmaisun "heart in vagina" jostain). Eli olet ihan normaali nuori nainen, joka jostain syystä on lukinnut rakastumisen, hullaantumisen tunteet jonnekin henkiseen varastokomeroon. Onko sinulla ikäviä kokemuksia miessukupuolesta, joko isästä tai jotakin muuta ikävää lapsuus- tai kouluajoilta? Itse sinuna kokeilisin seuraavan kuukauden ajan miltä tuntuu olla nainen, you know, ja sitten kolmas kuukausi voisi olla puolin ja toisin uudelleenarvioinnin aikaa, mihin ollaan menossa. Saatat vielä yllättää itsesi?
Hän saattaa olla teoriassa poikaystävämateriaalia, mutta jostakin syystä hän ei vain kolahda sinuun etkä koe tarpeeksi synkkaamista.