En tiedä onko tämä palsta osio tälle viestilleni paras mutta kirjoitan sen nyt tänne. Ongelmani on se, että eräs mies puolinen kaverini on muuttunut minua kohtaan erittäin piikitteleväksi. Olemme tunteneet jo vajaan kolme vuotta ja aikaisemmin ei ollut tällaista. Hän tietää kyllä, että olen sanavalmis nainen, että ärsyttääkö häntä se? Itsehän aina määrää kaapin paikan omassa parisuhteessaan, että yritän sanoa tässä sitä, että ärsyttääkö häntä se, että minä uskallan sanoa hänelle takaisin toisin kuin hänen naisensa? Hän piikittelee mitä naurettavimmilla asioille ja silloin saan purra haamastani tosissani yhteen, etten hermostu hänelle koska sitten hän vasta nauttisikin. Kerrankin hän piikitteli niin naurettavasta asiasta kuin minä sanoin, että ihmisillä saa olla haaveita mutta sellaisia tietenkin, että ne on itse saavutettavissa niin siihen hän tokaisi, että hän elää ainakin todellisuutta siis mitä halvattua? Jo tätyy olla katkera jostain tai kateellinen tai en tiedä kun hän vielä sanoi, että hän on hyvässä työ elämässä ja huippu hyvä palkka mutta sitten kauttarantaan kuulin hänen todellisen palkan niin keskiverto suomalaisen palkka tai ehkä jopa pienempi hiukan. Onko tuo sitten mitä? Kateutta? Katkeruutta? Sen ainakin tiedän, että hänen perusluonteensa on piikittelevä mutta ei se ennen nyt nuin naurettavaksi ole mennyt ja sen tiedän myös, että hänen parisuhteensa tuntuu olevan väljähtänyt, että onko se vaan jotain oman elämänsä pönkittämistä koska ei oikeasti elämäänsä tyytyväinen ihminen nuin leuhki asioilla? Ärsyttääkö häntä sitten se, että kun minä sanon aina takasin asioista?
Piikkilankaa ytävyydessä
No johan nyt
2107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ystäviin on helppoa purkaa erilaisia elämänpaineita ja monesti se tapahtuu täysin tiedostamatta eli tarkoituksettomasti.
Jos sua häirtsee ystäväsi muuttunut käytös, pysäytä se joskus ja kysy suoraan mikä sitä riivaa kun pitää niin inhottavasti / ilkeästi sanoa koko ajan. Pääset kuulemaan syitä eikä sun tarvi enää reagoida vain seurauksiin.
Hmm.. Jotain on kenties hampaankolossa. Riippuu paljon ystävästäsi, voitko kysyä asiaa suoraan. Voit toki sanoa suoraan myös sen, ettet hyväksy hänen vinoiluaan ja että se on loukkaavaa. Jämäkkyys voi olla parempi ase kuin alistuminen ja hampaitteen yhteen pureminen. Toinen tarina on sitten se, mikä hänen motiivinsa on ja millainen persoona hän on. Mikäli hän on narsistis-tyyppinen (katteettomista kehumisistaan päätellen on), hän ei ymmärrä empatiasta mitään,joten ei kannata antaa mitään mielihyvää siitä, että olet loukkaantunut. Jämäkkä "nyt riittää" on tarpeeksi. Jos ystävä ei enää miellytä, voit aina valita toisin. Itse ainakin valitsen jaloillani, sillä on ihmisiä, jotka eivät muutu, eivätkä ymmärrä aiheuttamaansa kärsimystä.