Kävin tossa citymarketissa aamulla ja siel ruoka osastolla oli äiti lapsensa kanssa. Tää äiti raivosi lapselleen keksipaketista. siis aivan kauheeta raivoomista.
Ilmeisesti lapsen oli tarkoitus ottaa yksi keksipaketti ja oli ottanut enemmän hyllystä niin se lapsen äiti raivosi sille et eksää saa.tana osaa ottaa yhtä pakettia. Kirosi ja tukisti lastaan kun jotain orjaa.
Näin myös et tää äiti repi sitä lasta kauluksesta niin et lapse lensi nokka edellä lattiaan, ja siitähän itku alkoi.
Kattelin sitä touhuu vähän aikaa ja se äidin huutaminen jatkui ja jatkui monta minuuttia, niin et koko kauppa kuuli varmaan. Menin kengä osastolle sitten siitä ja kuulin sinnekkin kun se äiti huusi lapselleen vaikka ruoka ja kengä osaston välissä on 40 metriä.
Aivan törkeetä kohtelua lapselle. Mulla ei ole lapsia mut en todellakaan kohelisi lasta noin kun tää kyseinen äiti joka on huonoin äiti mitä olen koskaan nähnyt.
Mitähän tän lapsen isä olis tuumannut, onkohan niillä kotonakin yhtä törkeetä kohelua lapselle? Lapsi oli siis joku 4-5 vuotias.
Ilmeisesti lapsen oli tarkoitus ottaa yksi keksipaketti ja oli ottanut enemmän hyllystä niin se lapsen äiti raivosi sille et eksää saa.tana osaa ottaa yhtä pakettia. Kirosi ja tukisti lastaan kun jotain orjaa.
Näin myös et tää äiti repi sitä lasta kauluksesta niin et lapse lensi nokka edellä lattiaan, ja siitähän itku alkoi.
Kattelin sitä touhuu vähän aikaa ja se äidin huutaminen jatkui ja jatkui monta minuuttia, niin et koko kauppa kuuli varmaan. Menin kengä osastolle sitten siitä ja kuulin sinnekkin kun se äiti huusi lapselleen vaikka ruoka ja kengä osaston välissä on 40 metriä.
Aivan törkeetä kohtelua lapselle. Mulla ei ole lapsia mut en todellakaan kohelisi lasta noin kun tää kyseinen äiti joka on huonoin äiti mitä olen koskaan nähnyt.
Mitähän tän lapsen isä olis tuumannut, onkohan niillä kotonakin yhtä törkeetä kohelua lapselle? Lapsi oli siis joku 4-5 vuotias.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Palataanko asiaan sitten kun sinullakin on omia lapsia.
Parhaat neuvot ja ankarimmat torumiset tulevat niiltä joilla ei ole kokemusta lapsiperheen arjesta. Puhumattakaan yksinhuoltajan elämästä...
Ei kiroilu ja lapsen repiminen ole hyväksyttävää missään tapauksessa. Se on vain ja ainoastaan äidin huonoa käytöstä ja kypsymättömyyttä. Ei muutenkaan tuollainen huuto ja raivoaminen julkisella paikalla osoita kauhean fiksua käytöstä äidiltä. Lapsen huuto onkin sitten vähän eri juttu, normaali lapsi myös huutaa ja kiukuttelee.
Olen lapseton nainen, joten omista lapsista ei ole kokemusta. Ei minun äitini vaan ole kiroillut ja repinyt minua. Eikä muuten tuntemissani lapsiperheissäkään tehdä niin. Ääntä ehkä korotetaan, annetaan jäähyjä, rangaistuksia jne. mutta ei kiroilla, huudeta kurkku suorana ja revitä. Ei lapsen ymmärrys ja totteleminen huutamista ja kiroilemisesta varmaankaan parane. Jotain rajaa.
Tuollaisia "räyhähenkiä" tuntuu olevan tänään liikkeellä...
Olin nimittäin myöskin Cittarissa ruokaostoksilla aamupäivän puolella enkä voinut välttyä huomaamasta kassajonossa edelläni ollutta äiti-tytär-paria. Äiti ehkä 3-kymppinen, ostoskärryssä istuva tyttö parivuotias. Äiti oli kääntänyt ostoskärryt "väärinpäin" eli lapsi oli kasvot eteenpäin. Äiti mätti kettuuntuneen näköisenä tavaraa kassahihnalle, kun tyttö otti lakin päästään ja heitti sen ostoskärryyn ostosten sekaan. Voi jumankekka, mikä mylväisy äidin suusta lähti! Itseltäkin välillä keleet lentelevät, mutta kieli, jota tämän nuori äiti käytti, oli huomiota herättävän kamalaa - etenkään kun ei tuon isommasta kyse ollut. Lankki lensi kaaressa päin tytön kasvoja ja tyttö alkoi mekastamista pelästyttyään itkeä tihrustaa - no siitä sitten repesi lisää "riemua" ja äiti sätti tyttöä kybällä. Joku tuttavatäti oli kassan toisella puolella ja huikkaili sieltä näille kahdelle jotain - no äitipä antoi kuulua, mikä kamala kakara hänellä on ja kuinka on ihan mahdotonta käydä tuollaisen kanssa kaupassa!
Ei jumat, mitä käytöstä! Olen itse kahden lapsen yh-äiti eli tiedän, millaista on käydä kaupassa lapsien kanssa ; selvähän se, että jos esim. väsyneelle pikkuiselle huutaa, niin ei siitä mitään hyvää seuraa. Kyllä lapset saa käyttäytymään ilman hurjaa mylvimistäkin!
Vaikkei mulla ole lapsia niin siltin osaisin hoitaa muiden lapsia paremmin kuin se cittarin äiti.
Seli seli. Kohteletko sä omia lapsiasi väkivaltaisesti? Huudatko heille? Huutaminenhan on henkistä väkivaltaa. Musta ap kirjoittaa aiheesta, johon pitäisi enemmän puuttua. Jos sä et saa lapsiasi kuriin esim. kaupassa muuta kuin raivoamalla, niin mene itseesi. Yksinhuoltajuus ei todellakaan anna aihetta käyttäytyä lasta kohtaan noin. Raskastahan se on, mutta ei lapsen vika.
Mulle nousee karvat aina pystyyn kun näen tai kuulen asiatonta käytöstä lasta kohtaan. Olen muutaman kerran mennyt sanomaan mm. naapurille, että huutamalla ja tukistamalla ei asiat selviä. Arvaahan, sanoiko naapuri sen jälkeen mulle edes huomenta? Ei sanonut, koska loukkaantui. Harkitsin monesti jopa ilmoittamista lastensuojeluun ja kysyinkin sieltä neuvoja, kun säälitti ne lapsi parat. Jatkuvaa huutoa seinän takaa kuului ja lasten itkua. Joku muu naapuri oli sitten ilmoituksen tehnyt ja asiaan puututtiin. Äiti lapsineen muutti pois, en tiedä, jatkuuko sama homma.
Mulla muuten on omia lapsia. Enkä pahastuisi ollenkaan, jos joku lapseton ihminen tulisi sanomaan, että ei noin vaan kokeiles näin.
Kyllä lapset käyttäytyvät yleensä niin kuin heidät on opetettu käyttäytymään. Samoin aikuiset, hekin olivat joskus lapsia.
Omat tenavani yrittivät kyllä vaikka minkälaista ollessaan pieniä. Kyllähän maailmaan meteliä mahtuu ja jokaisen pitää saada kokeilla rajojaan. Kun huutamalla ja riehumalla ei saa tahtoaan läpi, lapsi kokeilee lopulta mieluusti muita menetelmiä. Jos taas huutoa pidentämällä saa yhä isompia vaatimuksia läpi, silloin ollaan hyvin hyvin hankalalla polulla.
Ikäviä ovat ne hyväätarkoittavat lähimmäiset, jotka pilaavat lapsen oppimisen. Mennään kesken hyvän huudon tarjoamaan karkkia tai kysymään onko äiti/isi paha. Yksi lapseni kerran huusi tällaiselle tädille: "Mene pois. Minä olen vihainen nyt". Mitäs täti siihen voi sanoa, meni, ja lapsi rauhoittui. Meitä on moneksi.
Kun lapsena saa turvallisesti kiukutella kiukut pois, uskaltaa aikuisena olla se tasapainoinen ja turvallinen vanhempi.
En ikinä kohtele lapsiani väkivaltaisesti. Enkä juuri koskaan huuda.
Mutta meitä on moneksi. Jokaisella on huonot päivänsä. Jokainen myös menettää joskus hermonsa. Ikävä jos se sattui kaupassa. Jos häiriö on oikeasti paha, kyllä vartijat hoitavat asian.
Ja en todellakaan halua lastenkasvatusneuvoja lapsettomalta. Saavat kyllä tulla hoitamaan jos se on niin helppoa ja mukavaa että pitää toisiakin opastaa.
Ehkä isää/uutta rakastajaa ei ole ja siksikin äiti räyhää.
Lapsi on helppo kohde, koska se on pienempi ja riippuvainen aikuisesta.
Säälittävä osoitus aikuiselta ainakin itsehillinän saralla ja syitä tollaseen käytökseen on takuulla monta, kerroksittain kaikenlaista skeidaa joka rassaa äidin hermoja niin että lapsen töppäyskin kiehuttaa tunteet yli.
Yleisellä paikalla mesoaminen myös kielii siitä että kaikenlaisia ongelmia on ollut jo pitkään eikä niitä ole selvitetty.
Suomenkielessä sana kenkäosasto kirjotetaan yhteen ilman g:tä. :)
KUN TAITO LOPPUU ALKAA VÄKIVALTA, pätee myös lasten kohtelussa.
Ei ole ollut tarpeen huutaa. Ei kotona, kylässä eikä kaupassa.
Konttausiästä alkaen olen opettanut lapsemme talon tavoille ja käyttäytymään miiallakin.
Kumpikin yritti kerran kaupassa saada huutamalla tahtonsa läpi mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Ulkona nuhtelin maltillisesti enkä kertaakaan antanut mallia meluamalla tahdon saamisesta läpi.
Toisen lapsen huutokohtauksen aikana "ystävällismielinen" mummeli kyseli lapseltani. ONKO ÄITI ILKEÄ? ONKO ÄITI PAHA?
Se koetteli kärsivällisyyttäni!
Nyt molemmat ovat aikuisina omissa talouksissaan eikä tähän mennessä ole koskaan tarvinnut huutaa.
Alle murrosikäisille täytyi joskus viestiä tiukalla äänensävyllä toden olevan kyseessä!
Tuskin se yksinhuoltajuus on lapsen vika, joten niin äidit kuin isätkin koettakaa sietää omat valintanne.
Lapsi voi kyllä reakoida erilaisilla tempuilla myös tässä avio- tai avoeron kriisissä, sillä kyllä se lasta koskee aika tavalla, muuttuuhan hänen elämänsä täysin.
En usko tai lulottele etteikö yksinhuoltajuus ole rankkaa, mutta juuri senhän olette erossanne kokonaan jättäneet ajattelematta. Sitten raivotaan lapselle paikasta ja ajasta välittämättä. Kyllä ihmiset vieressä kuuluvat ja näkevät kuka tarvitsisi pikaista hoitoa, eli tämä lapsen huutava äiti tai isä.
Sitten täällä joka palstalla kirjoitetaan, kuinka lapset eross ahuomioidaan, ette te siinä humioi juuri yhtään mitään, sattuu vaan kirpaisemaan joku pikku juttu ja silloin jo otetaan eropaperi netistä ja erotaan ja kiiren vilkkaa ollaan uutta etsimässä.
Pitäisi olla sentään sen verran vaikeampaa, että paperia ei netistä saisi, joutuisi sen käräjäoikeudesta noutamaan ja siihen muutama kysymys, joihin joutuu vastaamaan. Esim. hieman syytä miksi eroaa, joutuisi sentään vähän ajattelemaan mitä on tekemässä.
Ihan sekaisin näyttää olevan koko suomalainen yhteiskunta seksin, pornon, kiivastumisen, kylän liiton, elämättömän elämän, uskottomuuden ja monen muun asian kanssa.
Sekopäisinä sitten erotaan ja luullaan, että onni ja autuus löytyy toisen kanssa, kyllä se on ensin löydettävä omasta itsestään, sitä ei tule parinvaihdolla eikä muullakaan vippaskonstilla.
Cittarin äidille tiedoksi että lapset pelkää kun isompi aikuinen henkilö huutaa ja repii vaatteista. Olisi senkin muijan kannattanut miettiä etukäteen mitä se lapsen saaminen sitten oikeasti on, että jos on noin hirveetä ni ehkä ei olisi kannattanut synnyttää. Voisi kysyä siltä akalta että oliko se lapsen hankinta nyt vaivan arvoinen, lapsi ei väkisin maailmaan syntynyt ja et sä sitä voi noinkaan kohdella vaikka et pitäisi siitä lainkaan.
Ei pidä luulla, että lapsi on aina hoidettavissa ilman kyyneleitä, mutta kuvattu tapaus vaikuttaa lastensuojeluilmoituksen arvoiselta kohtelulta.
Vanhemmuus on taitolaji, ihan niin kuin vaikka koulumatematiikka. Toisille se on helppoa, toisille ei mene jakeluun millään.
Mä olen ainakin neljän lapseni kanssa aina pärjännyt ilman huutamista (aiheetta) ja väkivaltaa. Rakastan heitä yli kaiken.
Toisia ei vain ole luotu äideiksi.
Tukistaminen on väkivaltaa ja laissa kielletty. AP olisi ollut oikeutettu mennä sanomaan siinä tilanteessa naiselle, että lopetahan tuo turha räyhääminen ja lopeta lapsesi pahoinpitely.
Itsekin kahden lapsen YH:na tunnistan tuon tunteen, että joskus on voimat vähissä ja jos esim. nuorempi lapsi valvottaa, niin pinna on heti kireällä, kun ei saa nukuttua tarpeeksi. Silloin pitää vaan itse hyödyntää kaikki vapaahetket levolle ja käyttää niitä tukiverkkoja hyväksi. Minulla ei ollut apua sukulaisista, joten ihan rahalla jouduin lastenhoitajapalveluita ostamaan.
Huutamisella ja väkivallalla vaan otetaan lapset samaan kierteeseen mukaan. He sitten aikanaan kohtelevat samoin omia lapsiaan. Aikuisen tehtävänä on hillitä itsensä ja kasvattaa ne lapset sellaiseksi, että käyttäytyvät asiallisesti. Jos aikuisen pinna menee pikkuasioista, niin se on äidin vika, ei lapsen. Paljon paremman kasvatustuloksen olisi tuossakin saanut, kun olisi sanonut, että nyt kyllä laskit väärin, sinähän otit 2 pakettia etkä vaan yhtä, joten laittaisitko toisen paketin takaisin nätisti hyllyyn. Jos lapsi kiukuttelee, niin sitten voi tyynesti todeta, että jos kiukuttelet, niin ei oteta sitten yhtään keksipakettia. Sillä tavalla ne lapset oppivat syy-seuraus -suhteita
Millälailla tää liittyi parisuhteeseen?