En kovin kauan ole tuota treffipalstaa seurannut ja oman ilmoitukseni laitoin vasta nyt, mutta yksi asia ihmetyttää jo:
Miksi niin monet miehet havahtuvat vasta 40 vuotiaana haluamaan lapsia? Kun oma lapsi on jo opiskelemassa niin tuntuu hassulta, että niin moni ikäiseni mies (ja vanhempikin) on vasta perustamassa ensimmäistä perhettään. Osa on ilmeisesti kyllä jo toisella kierroksella mutta tosi paljon näyttää olevan ensiyrittäjiä.
Live-elämässä en ole huomannut samanlaista, mistä mahtaa johtuakin.
Miksi niin monet miehet havahtuvat vasta 40 vuotiaana haluamaan lapsia? Kun oma lapsi on jo opiskelemassa niin tuntuu hassulta, että niin moni ikäiseni mies (ja vanhempikin) on vasta perustamassa ensimmäistä perhettään. Osa on ilmeisesti kyllä jo toisella kierroksella mutta tosi paljon näyttää olevan ensiyrittäjiä.
Live-elämässä en ole huomannut samanlaista, mistä mahtaa johtuakin.
Vastaukset 77
Vanhimmat
En tiedä vastausta kysymykseesi, mutta haluan toivottaa sinulle Hyvää Syntymäpäivää! :)
Oliskohan kyse hitaasta henkisestä kasvusta? Kyllä lapset pitää tehdä alle 20-vuotiaana tai jättää kokonaan tekemättä.
jaaa,no olisiko kenties niin että ovat eläneet villiä elämää,haluneet lentää kukasta kukaan kunnes on iskenyt todellisuus päälle;"Perkele,minähän alan olemaan jo vanha ukko!Kuka minusta pitää sitten vanhana huolta?"
Ja sitten lähdetään tuolle tielle.
Minusta vain tuon ikäisten kannattaisi miettiä 2 kertaa onko enää fiksua koska se lapsi todella pyörii siinä sen 20-25 vuotta jolloin nuo ukon rahjukset käy lähempää 70v:tä.
Kyllä se taitaa niin olla, että jotain vikaa noista suurimmassa osassa on. Jos ei tuohon ikään mennessä ole halunnut lapsia, saatikka jos ei ole isäksi "kelpuutettu", on tyypissä jotain vialla. Olkoon se sitten luonne(häiriö), tyhmyys, mammanpoikamaisuus tms.
Voin kokemuksesta sanoa: pysy kaukana!
Vastaanpa vielä tähän eli minusta on aika huvittavaa se että elämässään epäonnistuneet naiset monesti yrittävät leimata itsensä liiallisista sitoumuksista vapaana pitäneen miehen "vialliseksi" vain tuon rasitteettomuuden perusteella ilman mitään muita näyttöjä. Ex-rouvilla itsellään kun sensijaan saattaa olla takanaan useita särkyneitä suhteita, kenties useidenkin luuserimiesten kanssa tekaistuja geenivikaisia lapsia ym. häikkää elämässään. No saahan sitä ilman muuta olla sitä mieltä kun haluaa eikä meillä miehillä mitään tarvetta tai halua noin ennakkoluuloisille ihmisille olekaan kyllä päinvataista todistaa, hyvä vaan kun pysytte etäällä.
Syitähän voi tietysti olla monia. On menojalka vipattanut, on luotu uraa, on oltu suhteessa naiseen joka ei ole halunnut lapsia tai sitten nyt on herätty ja huomattu, että netissähän ne naiset ovat.
Itselläni on kohta täysi-ikäinen lapsi, joten ajatus tällä iällä ensimmäisestä lapsesta ei todellakaan nappaa. Mutta mikäs siinä, jos joku 40 mies haluaa lapsia ja löytää nuoremman naisen niitä tekemään. Eräs tuttu mies lähti toiselle kierrokselle ja tuli toistamiseen isäksi 50 vuotiaana 15 vuotta nuoremman vaimonsa kanssa.
Isäksi ei pitäisi edes ryhtyä alle 4-kymppisenä, jos vähänkään ajattelee jälkeläistensä tulevaisuutta, pitkää ikää ja terveyttä. Tämä tietysti ärsyttää niitä naisia, jotka ovat samanikäisiä ja jo lapsentekoiän ylittäneitä.
Ihminen ei vanhene vuosissa, vaan meillä on koodattu kehon rapautumisnopeus telomeereihin ja se on riippuvainen lapsen isän iästä, vanhemmalla isällä on myös ollut mahdollisuus hankkia varallisuutta ja tasoitaa lasten tulevaisuus ja ylläpitää nuorempaa vaimoakin kotona hoitamassa lapsia.
Jos yli 40 vuotias mies on itsekin vanhemman miehen lapsi, on hänellä terveitä vuosia todennäköisemmin enemmän jäljellä, kuin nuorena tehdyllä, joilla elämän kynttilä palaa vääjäämättä nopeammin loppuun.
http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-1288476438448.html
Kaikki tietää, ettei edes saman perheen parin vuoden välein syntyneet lapset ole eliniältään läheskään samoja. Ei sittenkään, vaikka laskettaisiin pois tartuntataudit ym. ja katsottaisiin vain "rappeutumistauteja". Minulle tulee ainakin heti mieleen on monta sukulaista, joiden isä on ollut yli 40 ja jotka on silti kuolleet suhteellisen nuorina esimerkiksi sairauskohtaukseen. Eli tutkimus on täyttä roskaa!
Olet totaalisen idiootti, sinunko tuntemasi sukulaiset kumoavat tutkimuksen. Ei mikään takaa pitkää elinikää, varsinkaan jos perimässä on saatu alttius jollekin sairaudelle, mutta telomeerien pituus vaikuttaa miten nopeasti, tai hitaasti vanhenemisesta johtuva rappeutuminen alkaa, se taas on yhteydessä elinikään.
Luonto on jalostanut tällä menetelmällä yli 200 vuoden ikäiseksi terveenä elävän kilpikonnan, joka on panssarinsa suojissa voinut siittää aina vain vanhempana uutta jälkikasvua. Vastakohtana hiiri, joka on altis saalistajille, sen on lisäännyttävä nopeasti ja nuorena, sen jälkeläiset eivät elä kuin muutaman vuoden turvallisessa ympäristössäkään.
Totta kai mun sukulaiset kumoaa sen tutkimuksen. Mutta luule nyt ihan rauhassa, että sun & sun kaverien kannattaa hommata lapset yli nelikymppisenä telomeerien takia. :D
Mee nyt äkkiä kosimaan sitä kilpikonnaa, ettei hiirulainen ehdi ensin! :) Tai mee ees ulos kotiovestas!
Täällä oli aiemmin linkitettynä tutkimus, jossa kerrottiin että älykkäimmät lapset syntyvät naisille, jotka ovat yli 40v, ja lapsen isä on alle 40v.
Liian vanhana miehen ei kannata lapsia tehdä, koska 50v-miehellä on geenimutaatioita spermassa jo niin paljon, että lapsella on suuri riski syntyä vajaaälyisenä.
Siksi kun näillä miehillä on vastuuntuntoa, naisille varmaan tuntematon käsite mutta omalta kohdaltani voin ainakin näin todeta. Nuorempana kun oli se omakin tulevaisuus hakusessa ja työpaikat lyhytaikaisia, monesti firmat kaatuivat alta ym. eipä napanut ruveta perhettä perustelemaan kun itse ainakin olen pitänyt periaatteena sen että jos lapsia maailmaan tehdään tulee ne myös pystyä itse elättämään ilman tukia ja samalla voida taata koko perheelle sellainen elintaso ettei mistään ole pahemmin puutetta, siksi on tullut ihan rauhassa odoteltua.
Myönnän että ehkä on tullut tehtyä virhe siinä mielessä että nykyään kun sen hyvän tulevaisuuden ja olot pystyisi tarjoamaan ongelmana on että sopivassa synnytysiässä muttei ihan teinit naiset ovat useimmiten sellaisia etteivät oikein kelpaa kun ovat ryssineet hätäilyllään sen oman osuutensa tai muuten eivät täytä kriteerejä. Toisten toukkia kun en ole ajatellut ruveta elättämään tai huolia mitä tahansa niin saattaahan käydä niinkin että omia perillisiä ei tule edes hankituksi mutta eipä tuosta kannata stressiä ottaa, hyväksyn asian kun toisaalta ei suvunjatkaminen nyt niin välttämätöntä ole.
Perheen perustaminen sinällään ehkä olisi ainoa syy miksi ottaisin jonkun naisen nykyään enää ihan vakituiseen asumaan saman katon alle, sen verran hyvin olen oppinut viihtymään omassa taloudessa ja ajoittaiset kokeilut yhteisasumisesta kun ovat ennepitkää aina alkaneet "ahdistamaan", samoin luultavasti kävisi perheellisenä, lasten takia se vaan olisi pakko kestää ja varmaan kestäisinkin kohtuudella, ehkä jopa viihtyisin, jos hyvä äiti-ihminen olisi lapsilla muttei voi tietää kun ei ole tullut kokeiltua tuota perhekuviota.
Älä vain lisäänny.
Lasten tekoa ei kannata niin perin pohjin liikaa miettiä ja pelätä ja siirtää niiden hankkimista kunnes on se omakotitalo hankittu, ura huipussaan, on matkusteltu pari kertaa maailman ympäri ja palkkahan ei ole koskaan riittävä jne jne. kun lapsen pitää saada sitä ja tätä.
Fysiologisesti paras ikä naisella tehdä lapset, on 20 v. molemmin puolin, 25-vuotiaana alkaa mahdollisuus tulla raskaaksi mennä alaspäin kuin lehmän häntä. Jos nainen siis haluaa ehdottomasti äidiksi, ei hän voi odotella sinne 40 mitenkään vaikkei toki raskaus silloin mikään mahdoton juttu ole. Melkein sen 40 miehen pitäisi löytää 10 vuotta nuorempi vaimo vähintään kun siihen tutustumisesta lapsen syntymään saattaa useampikin vuosi vierähtää lapsen syntymään. Naisilla kun se kello tikittää, ei voi aina odotella niin kuin miehille on mahdollista. Tylsää kun miehet arvostelee, että 40 naisilla on elettyä elämää takana ja muksutkin jo valmiina...
Lapset on ihan yhtä onnellisia retkestä vanhempien kanssa vaikkapa metsään nuotion ääreen tai ongelle rannalle kuin 8-10 tunnin matkasta lentokoneella hiekkarannalle. Sitten kun tullaan sinne murkkuikään ja vaatimukset kasvaa, silloin vanehmmatkin on jo niitä 40 ja varaa lapsille harrastuksiin enemmänkin. Alakouluikäisillä lapsilla ei kovin suuret menot ole.
Itse hankin molemmat lapseni alle 30 v. ja suosittelen ehdottomasti, pidin vaan liian ison tauon kun väliä lapsillani on 5 vuotta, olisi vaan heti putkeen pitänyt tehdä molemmat. Näin kohta viiskymppisenä saa mukavasti yksikseen asustella omassa kotonaan tyyliin kotini on linnani ja seurailla aikuisen ihanan jälkikasvun menoa maailmalla. Itsestä löytyy virtaa vielä vaikka miten.
Reilusti alle kolmekymppisenä hankin minäkin lapseni ja nyt hän on jo asunut muutaman vuoden omillaan, joten olen vapaa kuin taivaan lintu. Ja olen huomannut saman kuin aloittaja: netissä on tosi paljon 40 miehiä vasta ensimmäisellä kierroksella, live-elämässä sen sijaan ikäisilläni miehillä on jo ainakin yksi pesue.
Mutta kukin tavallaan ja jos nelikymppinen vielä löytää niin paljon itseään nuoremman naisen, että perheen hankkiminen onnistuu vielä siinä iässä niin ei ole minulta pois, itse kun haen joka tapauksessa miestä, jolla on jo kokemusta perhe-elämästä (lapsilla tai ilman).
Lasten tekeminen näin naisenkin näkökulmasta on hankala asia. Itse naisena koen, että haluan lapsia vasta sitten, kun minulla on rinnallani mies, johon voin luottaa ja jonka koen olevan hyvä isä. Jostain syystä nykypäivän miehet ovat "bilettäjiä", metroseksuaaleja ja boheemeja, joita ei vastuu kiinnosta. Pitää saada mennä ja tulla miten huvittaa ja jos näin ei ole, niin valitetaan että nainen kahlitsee. Pientä empatiaa ja toisten huomioonottamista se vain olisi, mutta tuntuu kauhean etäiseltä nykymiehelle.
Olen kohta 30v ja koen olevani normaali suomalainen nainen. Liikun, syön terveellisesti, vietän aikaa perheeni ja ystävieni kanssa, harrastan. Siltikin etsin rinnalleni miestä, joka jakaisi elämän polun kanssani. En jaksa huudella miestä joka viikonloppu baarireissuilta ja miettiä tuleekohan se tänään kotiin, vai jääkö "työmatkalle". Uskoisin, että nämä vanhemmat perheenperustaja-miehet ovat juuri näitä "omaa uraa tekeviä" egoisteja, jotka havahtuvat vasta vanhemmalla iällä, että taitaa tulla yksinäinen vanhuus kun ei ole sitä vaimoa saatika sitten lapsia ilahduttamassa arkea. Kaikkihan eivät näitä kaipaa, mutta moni huomaa kaipaavansa sitten kuitenkin, vaikka nuorempana ne tuntuvat toissijaisilta asioilta.
Pieni korjaus tuohon:
"Uskoisin, että nämä vanhemmat perheenperustaja-miehet ovat juuri näitä "omaa uraa tekeviä" egoisteja"
Vaikka toki saat uskoa mitä haluat niin minusta nähdäkseni ei siinä ole mitään pahaa että ensin luo kunnoliiset puitteet ja vakuuttavuutta itselleen työmarkkinoilla jotta voi sitten huolehtia perheestään, ei ole itsekeskeisyyttä jos ajattelee toimintansa jo etukäteen koko pesueen hyväksi, minusta kun juuri itsekästä olisi se perhe perustaa nuorella iällä kun ei vielä oikein itsekään tiedä mihin maailman tuulet kuljettaa. Sitäpaitsi, neilkymppinen kaveri ei huitele enää jatkuvasti kapakoissa vaan osaa juurikin arvostaa sitä rauhaisaa perhe-elämää, kannattanee sinunkin vaan nostaa sitä yläikärajaa.
Saattaa osua monessa tapauksessa oikeaan. Vaikka itselläni ei lapsia ole, en välttämättä niitä enää haluaisikaan tai katuisi, ettei niitä ole, kun elämä ei olekaan mennyt aina oikein suunnitelmien mukaan. Päällimmäinen syy on etten halua hypätä tekemään viattomia lapsia hazardina ilman, että tuntee edes toista kunnolla. Siinä ei haise mikään muu kuin ero ilmassa. Toisaalta en myös halua leikkiä isää enää eläkeläisenä. Joten paras ja vastuullisin vaihtoehto oikeastaan olisi, jos kumppanilla on jo lapsi(a) valmiina.
Ei se kovin vakuuttavaa ole, jos vasta neljäkymppisenä on saanut itsensä työssään siihen asemaan, että kokee pystyvänsä huolehtimaan mahdollisesta perheestä. Toki tärkeys- ja arvojärjestyksiä on ihmisillä monia, mutta kyllä se aika paljon kertoo, jos ei tuon ikäisenä ole jälkikasvua saattanut maailmaan. Eri asia sitten, jos ei jostain biologisesta syystä pysty lapsia saamaan, vaikka haluaisikin.
Ei ehkä kovin mutta kuitenkin riittävän, tämän päivän nelikymppiset kun ovat niitä ensimmäisiä pätkätyöläissukupolvia jotka on joutuneet töiden perässä siirtymään ja aika monet kenties paljonkin, siirtymisellään ja valtiolle maksamillaan veroilla mahdollistaneet myös sen että jotkut muut on sitten voineet jäädä sinne kotiseudulle yhteiskunnan elätiksi lapsia tekemään, valintansa kullakin mutta tosiasia kuitenkin että aika usein ne lapsettomat rahoittaa lapsellisten lusmuilun yhteiskunnassa.
Kirjoituksesi on niin totta.
Avioeron jälkeen kävin paljon baareissa yms tilaisuuksissa ja moneen kertaan mietin kauhulla tilannetta, jos minun olisi pitänyt löytää sieltä lapsilleni isäehdokas. Nykypäivänä miehet ovat juurikin kuvailemasi tyyppisiä. Seksi on numero 1, eikä se välttämättä toteudu vain yhden naisen kanssa.
Onneksi minulla on niin hyvä tilanne, että lapset on saatettu jo nuorena maailmaan.
Pitkä opiskeluaika yliopistossa, ja opiskeluaikaisen suhteen kariutuminen työelämään päästyä (jossa työpaikka sellainen että 30 sinkut ovat kiven alla) on oiva resepti myöhään havahtumiselle... todella moni opiskelukaver perustaa perheen n. 32 vuoden iässä, duunarikaverit jo 6-7 vuotta aiemmin...
32 vuoden ikä on OK mutta hei miehet realismia kehiin. 45 -55 vuoden ikä EI OLE lasten kannalta OK. Tapaus Timo T.A. Mikkonen tulee etsimättä mieleeni. Oma isäni oli jo 50 täyttänyt, äiti 10 v. nuorempi kun he melko pikaisesti tutustumisen jälkeen menivät naimisiin ja minä synnyin, ainoana lapsena. Ja en todentotta suosittele. Vanheneva, sairasteleva vaari isänä on toki parempi kuin ei isää lainkaan, mutta omista vinksahduksistani kyllä voi osin syyttää omalaatuisia kotiolojakin. Onnellinen se lapsi, jolla on virkeät, työikäiset ja työkykyiset vanhemmat vielä parikymppisenäkin. Ja isovanhemmat sitten jaksavat juosta pikku lastenlasten perässä ja kanssa aikanaan.
Olisi tosiaan saanut jättää sinut tekemättä, mutta älä yleistä omaa asiantilaasi, voisit olla vielä huonommista lähtökohdista, esim 16 vuotiaan päihdeäidin lapsi, tai kokonaan orpo, tai yh-äidin kersa. Moni on onnelinen, kun on saanut elämän ja osaa siitä nauttia, eikä syyttele muita omasta onnettomuudestaan ja luuseriudesta.
Itse nelikymppisenä perhettä suunnittelevana voin todeta, että aina ei käy elämässä niin, että elämänkumppani on sellainen, jonka kanssa lapsia voisi tai haluaisi hankkia, parempi, että ne liitot on lapsettomiksi jääneetkin, kun eivät ole kestäneet. Eipähän ole tehty rikkinäisten kotien lapsia Usein sillä toisella kierroksella ollaan sitten nelikymppisinä. Eikä se tarkoita, että aiemmin olisi ollut vastuuton bilehile. Toisekseen nelikymppisellä on se keski-iän kriisi. On voinut mieli muuttua vaikka nuorempana ei itsekään lasta ja perhettä kaivannut.
Ja kivahan se on arvostella, kun on itse nuorena tehnyt lapsensa. Se nelikymppinen ei pääse takaisin kaksikymppiseksi tekemään ne lapsensa "oikeaan" aikaan.
Vai olisko se niin, että näille miehille isäksi tulo ei ole poissuljettu vaihtoehto? Siis eivät ehdottomasti halua perustaa perhettä, mutta ovat myös valmiita isäksi. Ainakin itselläni aikanaan on ollut niin, että en varta vasten etsinyt isää lapsilleni, olin valmistautunut siihen että seurustelukumppani ei olisi halunnutkaan lapsia, ja ehkä muutenkaan en vain tulisi raskaaksi. Olin kuitenkin avoin äitiydelle, ja jos treffi-ilmoituksessa olisi ollut sopiva kohta tälle, niin olisin sen ruksinut. Kuitenkin ykkösasia on se toinen ihminen, bonuksena tulee mahdolliset lapset.
Mutta se että jos vasta yli nelikymppisenä alkaa hakea äitiä tuleville lapsilleen, ja se lisääntyminen on tärkein tähtäimessä, niin voi voi... En vain usko että se kaikilla "haluan lapsia" -kohdan ruksineilla on ykkösasia.
Siellä Haluan lapsia - kohdassa on myös vaihtoehto "Ehkä". Eli se olisi sopiva vaihtoehto tuollaiseen tilanteeseen, jota kuvailit.
Itse ruksasin "Ehkä", kun oli ilmoitus vielä netissä. Muiden lapsia kyllä inhoan, mutta jos lapset olisivat omia tai toinen ehdottomasti haluaa lapsia, ei se kokonaan poissuljettu ajatus ole. Ei pahemmin innosta kuitenkaan muiden räkänokkia kasvattaa.
http://www.thebestpageintheuniverse.net/c.cgi?u=irule
http://www.thebestpageintheuniverse.net/c.cgi?u=irule2
http://www.iambetterthanyourkids.com/
On siellä kyllä niitäkin, jotka etsivät lähinnä synnytyskonetta. Pistää hieman miettimään kun nettideitissä kohta ensimmäisen viestin jälkeen alkaa tulla vauvatoiveita ja perhehaaveita, siis mieheltä. Tai sitten kuvitellaan, että noilla eväillä lohkeaisi helpommin. Tiedä häntä, enpä ole jatkanut viestittelyjä noiden kanssa.
Omassa tuttavapiirissäni on useita sekä mies- että naishenkilöitä, jotka ovat lisääntyneet vasta neljänkympin iässä, ainakaan meille se ei ole mikään omituinen asia.
Useimmat meistä ovat opiskelleet pitkään, luoneet uraa ja matkustelleet ja vasta nyt tunteneet olevansa kykeneviä ottamaan sen suureen vastuun, jonka lapsukainen tullessaan tuo.
Meistä on tullut kärsivällisiä ja tasapainoisia vanhempia, joiden lapset voivat hyvin. Meillä on aikaa pienokaisillemme, koska ei ole enää tarvetta juosta pää kolmantena jalkana kaikenmaailman mahdollisuuksien ja työtarjousten perässä. Talous ja mieli on vakaa, turhat juoksut juostu. Nyt voimme keskittyä olennaiseen -vanhempana olemiseen.
Äidiksi tuloa 40 ikäisenä voi perustella vaikka kuinka juuri noilla edellä mainitsemillasikin asioilla, mutta tosiasia on, että naisen keho on silti lääketieteellisestä näkökulmasta liian vanha raskauteen tuon ikäisenä. Näin se vaan menee. Eikä tällä ole tarkoitus ketään loukata.
Kuule, ennen vanhaan naiset väänsi säännöllisesti lapsia vielä päälle nelikymppisinä, kun ei ollut muuta mahdollisuutta. Paitsi tietysti ne lukuisat naiset, jotka olivat kuolleet jo ennen nelikymmenpäiväänsä tai vaikka ennen kolmikymmenpäiväänsä, esimerkiksi synnytykseen. Älä höpäjä mistään "lääketieteellisistä näkökulmista", joista et mitään ymmärrä!
Tässä puhutaankin nimenomaan ensisynnyttäjistä. Turha siellä on kiihkoilla, jos on omat lapsensa ikäloppuna vääntänyt..
Luuletko papparainen oikeasti, että oli ennen vanhaan helpompaa, kun nelikymppisellä synnyttäjällä oli iso lauma muita lapsia vielä kotona odottamassa ja muutama toki kirkkomaallakin? Luuletko, että kymmenes raskaus on yleisesti jotenkin helpompi kuin ensimmäinen? Haluaisitko itse mieluummin synnyttää nelikymppisenä ensimmäisen vai viidennentoista kerran? Luuletko, että ennen oli ihmiset nelikymppisenä yhtä hyväkuntoisia kuin nykyään?
No, ainakaan minun ja muutamien ystävättärieni kehot eivät ole näköjään olleet ollenkaa liian vanhoja raskauteen. Olemme onnellisia äitejä ja raskaudet ovat menneet hyvin, samoin palautuminen synnytyksestä. Nelikymppiset ensisynnyttäjät eivät ole nykypäivänä ihme ollenkaan. Terveellisillä elintavoilla ja hyvillä geeneillä tämäkin siis onnistuu.
Olen onnellinen "vanha" äiti.
Hohhoijaa :). Eivät noin vanhat äidit ihme ole, eivätkä harvinaisuuskaan, mutta lääketieteen näkökulmasta tuo ei ole ihanneikä tulla raskaaksi.
Ei kaikkea tarvitse tehdä ns. ihanneiässä. Meidänkin suvussa on kautta aikain tehty lapsia ihan 50v. saakka. Kaikki lapset terveitä. No problem.
Entäpäs koliikkivauvan hoito, miten se luonnistuu? Hyvät geenit eivät auta synnytysmasennuksen ehkäisyyn, myöskään yhdistelmä lasten uhmaikä- vaihdevuosivaivat äidillä ei ehkä ole ihkuinta maailmassa. Lasten murrosikä-vaihdevuosia poteva äiti on ehkä vielä astetta karmeampaa. Kyllä siinä liitot natisevat. Mainittakoon vielä kaikkien tuntema fakta vammaisuuden korrelaatiosta vanhempien ikään..saada sairas, esim. pysyvästi kehitysvammainen vauva 45-ikäisenä ei naurata ketään.
Okei itse tein viimeisen lapseni siten, että täytin raskausaikana 40. Ja kyllä, sain masennuksen ja kyllä, ero tuli enkä enää pesueeni kanssa uutta miestä ole saanut.
Onneksi edes lapset onnistuivat kohtuullisen hyvin.
Toisaalta voi ne vaihdevuodet ja lasten murrosikä iskeä samaan aikaan myös lapsensa 25-vuotiaana saaneelle.
Ainahan voi mitä tahansa tapahtua, itse menetin äitini ihan pienenä, vaikka äitikin oli vielä nuori. Kehitysvammaisen voi saada minkä ikäisenä tahansa, vaikkakin se riski iäkkäämpänä isompi on, niin prosentuaalisesti ei kuitenkaan merkittävä. Suurin ongelma lienee raskautuminen, nelikymppisenä se ei ole enää tietenkään läheskään niin helppoa kuin alle kolmekymppisenä. Ja taas toisaalta nuoretkin kärsivät lapsettomuudesta. Masennus ja ero voi tulla minkä ikäisenä tahansa. Täällä tupataan turhaan lokeroimaan, jokaisen elämä on kuitenkin ainutlaatuinen.
Itse sain lapseni 35 vuoden paikkeilla, masennuksestakin olen kärsinyt, mutta mies on pysynyt rinnalla.
Mielenkiinnosta kysyn, että kuinka päädyit nettideitti-palstalle kirjoittamaan, jos olet suhteessa?
Oletko huomannut, että täällä aika laajasti ihmiset lukevat ja kirjoittelevat eri palstoille? Oletko huomannut että näitä keskustelun nostoja ja suosituimpia keskusteluja nostetaan tuohon sivuun? Ei siitä sakkoja saa, jos sinkkuna kirjoittaa avioliitto-palstalle tai normaalipainoisena ylipainoisten palstalle. ;)
Näin on, erilaisten keskustelujen lukeminen avartaa. Itsekin luen kaikkea maan ja taivaan väliltä. Voisi tästä siirtyä kommentoimaan joitain miesten juttuja.
Tunnen 5 40 paikkeilla tai vähän yli olevaa ensisynnyttäjää. 4 heistä on kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, 1 meni jopa psykoosiin. Kaikilla heillä oli koliikkivauva ja jokainen heistä oli äärimmäisen väsynyt ihmisraunio vauva-aikana. 2 vuoden jälkeen synnytyksestä jokainen heistä oli lihonut vähintään 10 kiloa siitä mitä olivat ennen raskautta. Heidän lapsensa ovat ylihemmoteltuja rasittavia kakaroita jotka saavat itkulla kaiken mitä haluavat.
Onnea ja menestystä näille jotka nelikymppisenä havahtuvat etsimään itselleen naista tai miestä kenen kanssa perhe perustaa.
Kyllä kiitän, että sain oman lapseni (2) alle 25 vuotiaana. Opiskelut oli kesken mutta sainhan minä ne di:n paperit siinä missä muutkin mutta vain pari vuotta myöhemmin. Nyt 35 vuotiaana töissäkäyvänä naisena voin maksaa veroilla takaisin sen mitä yhteiskunta meitä silloin auttoi tukien muodossa ja miehenikin, lasteni isä, osallistuu niihin "talkoisiin".
Elämä on jo ihan hel**tin helppoa ja saan viettää omat 50-vuotisjuhlani niin että nuorin lapseni voi olla vaikka kuskina tai saatan olla vaikka mummo.
Mun sisko sai kuopuksen lähes 46v. Ei mitään masennusta. Oli niin onnellinen terveestä vauvasta. Nyt hänestä on kasvanut upea nuorukainen.
40 puolustelevat täällä, että kaikki nuorena lapsia hankkineet jotenkin erityisesti olisivat yhteiskunnan elättejä ja yh:n lapsista tulisi auttamatta syrjäytyneitä luusereita. Kovin on mustavalkoista vielä aikuisten (?) ihmisten maailmankuva.
Vaikka odottelet sitä "oikeaa" kuinka kauan, voi käydä niin että hän sairastuu tai kuolee tai hän löytääkin sen oikeaakin oikeamman ja häipyy, perheen talous menee p*****lleen tai jäätkin yh:ksi jne. Kukaan meistä ei voi huomista päivää varmaksi tietää ja suunnitella. Varautua voi mutta ei tietää.
Itse hommasin lapset nuorena, oli kylläkin vakituinen työpaikka jossa olen edelleen. Erottiin kun kuopus oli 2-vuotias ja jäin kahden lapsen yh:ksi. Eläessäni en ole sossun ovea avannut enkä apua pyytänyt, olen maksanut oman asunnon ja vapaa-ajan asuntoja on kaksi. Lapset ei ehkä ole aikanaan voineet kaikkea haluamaansa harrastaa tai saada mutta täysipäisiä ovat ja olemme matkustelleet paljon. Kumpikaan ei ole aiheuttanut minulle huolta koskaan. Vanhemmalla on korkeakoulututkinto ja asuu ja työskentelee nyt toisella puolella maapalloa. Toinen asuu avovaimonsa kanssa lähes naapurissani, käy töissä ja on kaikin puolin ihana nuorimies.
Nostit kuitenkin lapsilisät ja ruokot maksoi yhteiskunta vai isänsäkö kustansi?
Niin sinä hommasit lapset nuorena, kysyttiinkö isän mielipidettä asiaan?
Maksoit asunnon ja pari vaaa-ajan asuntoakin on, kuinkas muuten sillä lasten isällä menee, onko silläkin omistus- ja vapaa-ajan asunnot, tuskinpa vaan jos elatusvelvollisuudet hoiti mallikkaasti niin kuin kuuluu.
Ei hyvää päivää, miten jotkut ovat kateellisia jopa yksinhuoltajille! Enpä ole koskaan kuullut että kukaan jättäisi lapsilisiä ottamatta. Ja tottakai molemmat vanhemmat osallistuvat lapsesta koituviin kustannuksiin, tai jos isältä ei rahaa saada, niin tottakai elatustuki kuuluu silloin asiaan. Ne rahat on tarkoitettu lapsen elämiseen, eivätkä ne tietenkään koko kustannuksia kata.
Oikeasti, älä lisäänny, jos asenteesi on noin sairas.
Hyvää päivää vaan, en ole kateellinen mutta tottakai puolustaudun kun täällä yh-ämmät haukkuu vastuullisia valintoja tehneitä jotenkin alempiarvoisiksi, täällähän näillä on vara kun on hyvä sosiaaliturva ja me maksumiehet, todellakin miehet joko ex- tai sitten muut miehet ja sinkkunaiset yhteisvastuullisesti, kustannetaan se lapsien pito niin että se äiti voi myös vaurastua. Siinähän ei sinällään mitään pahaa ole mutta jos se äiti-ihminen katsoo asiakseen alkaa minua arvostella, joka lähtökohtaisesti pidän kaikkia ihmisiä saman-arvoisina, niin takaisin tulee kyllä kommenttia.
Osoitappa minulle, Sovi-nisti, edes yksi äiti, yyhoo tai kaahoo, joka ei ole käyttänyt yhtään ainoata euroa yhteiskunnan tukea äitiyslomalla ja hoitovapaalla ollessaan. Näytä se, joka on palauttanut lapsilisät Kelalle. Arvaan, että et löydä.
Sosiaalitoimistossa ei ole tarvinnut minunkaan asioida eikä asumistukia nostella kuin ensimmäisenä opiskeluvuotena. Opintotuki meni toisena opiskeluvuotena tulojen vuoksi. Isä maksoi ruokot koska on siihen velvolinen vai meinaatko että hän voi jättää itse siittämänsä ja haluamansa lapsen pelkästään äidin vastuulle.
Veikkaan, että vähemmän minä olen käyttänyt yhteiskunnan varoja ja sosiaalitukia kuin keskiverto-opiskelija. Vaikka olen äiti ja vaikka olin yksin huoltaja.
Tokihan se on hyvä että isä maksoi kuten kuuluukin, pointti onkin siinä että se isä usein ei nousekaan jaloilleen enää koskaan nuoruuden erehdyksistään mutta äidistä kyllä pidetään huolta kun on järjestelmä rakennettu niin että lapsi/aika automaattisesti äidille menee. Ette oikein te naiset tunnu ymmärtävän että nainen jos erehtyy väärän kumppanin kanssa muksun pyöräyttämään ei se vielä ole maailmanloppu, saattaa jopa rahatilanne parantua eron jälkeen mutta miehelle se usein tietää parinkymmenen vuoden tiukkaa vyönkiristystä. Siksi meitä lapsettomia niin paljon on kun meidän on pakko sekin seikka huomioida jos ei satavarmasti sopivaa äitiehdokasta löydetä, ei voida elää ihan kuin pellossa jos halutaan joskus elää kohtuullisen mukavaa velkavapaata elämää.
Kyllä se on luonteessa vika, niin isällä, äidillä kuin perheettömälläkin, jos ei nouse suostaan oli se mikä tahansa.
Mutta jos menis ketjun alkuperäiseen aiheeseen, eli 40 vuotiaana lasten hankkimiseen tai heräämiseen siihen, että "ei ole ketään eikä mitään" sitten kun on vanha. Minusta se kertoo jotain siitä ihmisestä ja minulle se ei kerro hyvää. Eri asia sitten ne, jotka eivät ole voineet saada lasta biologisista syistä tai ovat eläneet kumppanin kanssa joka ei yrityksestä huolimatta voi lapsia saada ja syystä tai toisesta ovat eronneet. Tai ne jotka ovat jo nuorena päättäneet että eivät lapsia hanki mutta hehän eivät siihen ajatukseen sitten koskaan herääkään.
Lapsettomat 40-vuotiaat sinkut ilman menneisyyttä johon kuuluu useamman vuoden vähintään avoliitto... niissä täytyy olla jotain vikaa?
On sillä ihan oma talo ja paljon muutakin omaisuutta. Hän ei langennut niin monen miehen tapaan eron jälkeen kapakkaan ryyppäämään rahojaan vaan jatkoi hyvin mennyttä yritystoimintaansa. Ei niillä lapsilisillä ja elatusmaksuilla kyllä asuntoja ostella...
Kyllä isän mielipide kysyttiin ja lapset syntyivät avioliitossa. En suinkaan pyöräyttänyt niitä väärän ihmisen kanssa - herranjestas! - enkä kadu mitään. Lapsillani on hyvä isä ja heidän välinsä ovat läheiset.
Alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi sovi-nisti on nyt vasta vaimonhaussa ja veikkaan että kestääkin pitkään...
No joo, voit uskoa ihan mitä haluat, niinhän minuakin epäilyttää useaan kertaan eronneet ja karanneet, ei välttämättä ihan kaikki mutta varsinkin sellaiset jotka alkaa heti kättelyssä syyttämään exiä vaikeuksistaan. Omista tuttavistani olen huomannut että parisuhderiippuvaiset usein ovat niitä tasapainottomimpia ihmisiä mutta ne jotka jossain vaiheessa opetelleet yksinkin elämään osaavat asiansa hoitaa ilman hysteerisä kohtauksia ja jatkuvaa riitelyä, ehkä on elämä opettanut jotain, kun ei ole "järkevää" kumppania vierellä neuvomassa niin pitää sitten itse opetella käyttäytymismallit joilla pärjää elämässä.
Yhden happy end-esimerkin voisin vielä heittää, yksi tuttava oli viettänyt poikamieselämää nelikymppiseksi, ei kelvannut suominaisille oli liian tavis, liian tavistyössä, ei ollut juuri seurustellut etz....hommasi sitten naisen ulkomailta ja tänäpäivänä jos näkisit nuo kyyhkyläiset et voisi olla tykkäämättä kun ovat niin oikeasti onnellisia keskenään, missään en ole nähnyt yhtä hyvin synkkaavaa suomiparia. Tähän joku katkera varmaan kommentoi jotain hyväksikäytöstä mutta kyllä tuossa tapauksessa se on molemminpuolista kun onnelliseksi toisensa tekevät eikä se ole keltään pois.
Ei niillä lapsilisillä ja elatusmaksuilla kuule leiville lyö. Ihan siihen lapsen ruokaan, vaatteisiin, lapsen tarvitsemaan lisätilaan asunnossa, harrastuksiin, tarvikkeisiin ne menevät, eivätkä riitäkään tietenkään. Ei niillä rahoilla kukaan äiti omaa elämänlaatuaan paranna, vaan vanhemmat parantavat lapsen elämänlaatua. Jos joku äiti pärjää taloudellisesti hyvin, niin eiköhän hän ihan itse omilla rahoillaan sen elinstasonsa ansaitusti tienaa.
Jopas sitä ollaan niin ylemmyydentuntoisia. Elämänkokemus missä luuraat.
No minä olen 37 mies ja vasta viimeiset pari vuotta on olut mielessä että voisi perustaa perheen. Enkä ole todellakaan mitään uraa ollut luomassa vaan ihan duunari olen.
20-30v Tuli oltua useissa suhteissa eikä silloin lapsenteko olisi tullut mieleenkään yhdenkään naisen kanssa.
Muutama vuosi on tullut oltua ihan sinkkuna ja naista ollaan etsimässä ja mahdollisesti lapsiakin pitäisi tehdä.
Lisäksi vuodet menevät todella nopeasti...
Niin ja lisätään vielä että on paljon 30 naisia samassa tilanteessa, lapset tekemättä, kunnon suhdetta ei ole löytynyt yms. Eikä hekään ole mitään uraa luovia yliopistonaisia, joiden kalenteriin ei ole mahtunut lapsia.
En yleensä näihin kirjoittele, mutta nyt on pakko kommentoida. Itse olen saanut viimeisimmän lapseini 40 vuotiaana. Kun kuulin, että odotan lasta, ajattelin että tää ei ole totta. Kun lapsi on joskus 20v minä 60v. Mitä meillä on silloin yhteistä tekemistä?
No nyt on eletty tämän lapsen kanssa kohta kymmenen vuotta, enkä antaisi hätä pois mistään hinnasta.
Se että tuossa iässä vasta perettä perustaa ja ensimmäistä lasta, niin voi hyvinkin onnistua jos vain on pitkä pinna, sillä muutos tulee olemaan poikamiesvuosiin huomattava. Mutta oikealla asenteella siitä selviää ja ainahan nuo suhteet ei kestä vaikka aloittaisi missä iässä. Homman nimi on vaan se että lapsi on loppuiän sinun kanssasi vaikka kumppani vaihtuisikin.
Mitäs ihmeellistä 40 vuodessa tai on? Minun mielestä ei mitään. Jos kerran lapsia tulee vielä myöhemmin, niin ihan hyvä vain. Ei sillä ole väliä, minkä ikäisenä lapset tehdään. Kukin silloin kun siltä tuntuu. Miehethän pystyy tulemaan isäksi vaikka kuinka vanhana. Vaikka myös miehen geenit on kuluneempia vanhempana. Esimerkiksi lapsen riski sairastua skitsofreniaan on suurempi, jos isä on kovin vanha.
Nuoruus on pidentynyt. Opiskelut alkaa myöhemmin, kun pidetään välivuosia ja/tai tehdään töitä. Ei löydetä kumppania. Suunnilleen kukaan minunkaan tuttu ei mennyt naimisiin alle 30-vuotiaana. Olen nainen, mutta minullakin on pelkkiä iltatähtiä, sain heidät 40 ikävuoden molemmin puolin ja tulin raskaaksikin vielä ihan helposti. Sitä ennen en tuntenut itseäni valmiiksi, vaikka muuten olen aina ollut määrätietoinen ja vastuullinen.
Ikä tietysti lisää avioeron riskiä, jos ei sittenkään enää jaksa pieniä lapsia. Kannattaa pitää huolta myös omasta kunnostaan! Juuri monet miehet ei jaksa. Äitien on yleensä pakko jaksaa, ja kun mies ei, niin äidin työ senkun lisääntyy. Niin meille kävi.
Ennen vanhaan kun oli tavallista, että mies oli paljon vaimoaan vanhempi ja naiset lähinnä hoitivat lapsia, 40 miehet oli ihan tavallinen ilmiö.
Juu kyllä, mutta ymmärsivät pysyäkin vaimonsa rinnalla. Ja jos ei, niin tuli leskeneläke ainakin.
Täällä deiteissäkin on sitten paljon sellaisia sankareita, että se suuri unelma, uusi lapsi nuoremman vaimon kanssa on toteutettu ja kas kummaa ero tullut nuorimman ollessa vielä alle kouluiän. Ja isä siis tällöin n. 50 v.! Tekisitkö sinä hänet jälleen onnelliseksi, nainen lisääntymisiässä??
Erosin kolmekymppisenä yhden lapsen isänä. Nyt neljäkymppisenä en ole vielä löytänyt naista, jonka kanssa jatkaa perhe-elämää. Pari kokeilua on takana. En ole ollenkaan varma, haluanko enää lapsia. Minua epäilyttää naisten deittiprofiilit, joissa joko ehdottomasti halutaan lapsia tai ehdottomasti ei haluta. Pitäisi päättää oma kanta yhtä tiukasti ennen kuin noihin vastaa. Jos omaan profiiliin laittaa "ehkä", ei kelpaa kummallekaan lajille. Oikeasti pystyn päättämään vasta, kun näen, miten naisen kanssa lähtee menemään ja mitä muuta yhteistä olisi kuin ne mahdolliset lapset.
Entä sitten 40 naiset, jotka vielä haaveilevat lapsesta. Vakaassa parisuhteessa tämä vielä ehkä olisi realistista, vaan sinkkuna. Vanhin tällaiseen törmäämäni tapaus on ollut 43.
Lapsen tekoikä lienee ääritapauksia lukuunottamatta sellainen asia, mihin ei oikeasti ole mitään oikeaa ja väärää vastausta, viittaa sitten kuinka moneen tutkimukseen tahansa. Tärkeintä kuitenkin pitäisi olla sen lapsen hyvinvointi, eikä pelkästään omien itsekkäiden halujen toteuttaminen. Jälkimmäiseen syyllistyvät niin nuoret kuin vanhat.
No sehän vielä, mutta kun nainen sortuu samaan, niin on ihmettelemistä.
Faktahan on se, että älykäs ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa oleva ihminen ei hanki lapsia. Ihan sukupuolesta riippumatta.
Itse olen nelikymppinen nainen. Havahduin tuohon samaan asiaan nettitreffejä kokeillessani. Joukossa oli nimittäin suuret määrät ikäisiäni miehiä, jotka halusivat perustaa perheen, enkä yksinhuoltajana kelvannut, koska lasten pitää kuulemma olla omia! Tuli jotenkin hassu olo, kun vanha äijä on päässyt noin isoon ikään ja vasta siinä vaiheessa sitten huomaa, että perhe on jäänyt perustamatta. Monilla noilla miehillä oli tiukat toivelistat tälle tulevalle äiti-ihmiselle, joka lähinnä huvitti minua. Hyvät ja kauniit naiset ovat perustaneet perheet jo aikapäiviä sitten, eikä heidän ole tarvinnut odotella, että joku nelikymppiseksi poikamieselämää elänyt Herra Ylijäämä poimii heidät kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Jos vanha äijä haluaa perheen, on tyydyttävä tarjontaan (lue: todellisuuteen) tai unohdettava haaveet!
Nykymaailma korostaa nuoruuden palvontaa. Tämä on varmasti suuri syy siihen, miksi etenkin miehissä on niitä, jotka kuvittelevat voivansa elää ikuisesti "poikasina". Kun vuodet sitten vierivät, hyviä naisia katoaa markkinoilta jatkumolla. Toki tilalle tulee vapaita naisia erojen jälkeen, mutta he ovat sitten yksinhuoltajia, joita moni mies kavahtaa.
Lisäksi ajatus siitä, että mies kykenee saamaan lapsia vanhanakin, kiehtoo unohtamaan perheenperustamiset ajallaan. Tässäkin tulee taas eteen se, onko olemassa naisia äideiksi näitä nelikymppisiä miehiä ja heidän tulevia lapsiaan varten? Vanha mies on vanha, näytti hän, kuinka nuorekkaalta tahansa. Ja kun jo nuoristakin miehistä on tarpeeksi tarjontaa, voi miettiä, kuka tasa-arvoinen nainen nykymaailmassa kaipaa vanhemman miehen taloudellista turvaa.
Juuri näin!
No missä witussa on poikamiestyttöelämää viettäneet lapsettomat naiset? Kai heitä on siinä missä näitä yhden kierroksen tehneitä yksinhuoltajia.
Itse en ainakaan ota mitään yh:ta, vaan noin 30v lapsettoman naisen.
Osa viihteellä eli löydät ne lapsettomat 25-35-v. naiset baarista tai tanssilattioiden tuntumasta. Suurin osa tuoikäisisatä lapsettomistakin on jo avo-tai avioliitossa, aloitellen perheen perustamista. eli heitä et löydä mistään. Pieni osa on elämäntapasinkkuja joille lapsia ei ole syntynyt eikä tule. Siis eivät halua lapsiperhe-elämää jostakin sayystä.
Tarjonta sinulle siis netissä muutama "sosiaalinen perhonen" lepattelemassa sinne tänne ja iso joukko äitejä lasten kanssa.
Ota mitä otat, jos löydät ja sinut huolitaan. Onnea.
Isäksi, tai äidiksi 40 tulleiden lapset häpeää vanhoja vanhempiaan. Ei haluta
mukaan missä kaverit näkee. Tunnen tapauksia, joissa näin on.
Nuorempana jaksaa paremmin muutenkin olla touhussa mukana. Siksi kannattaa
herätä ajoissa näiden muksujen suhteen.
No kyllä ne taitaa nuorempienkin vanhempien lapset niitä hävetä jossain vaiheessa, on ihan normaalia kehitystä.
Pistetäänpä pari linkkiä:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012080615922661_uu.shtml
Hyvin ehtii todennäköisesti vielä nelikymppinen hoitamaan vekarat maailmalle.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012080615922743_uu.shtml?ref=hakemisto
Tuon mukaan monet hyvin ajoissa heränneistä nuorista äideistä ei paljon lapsen hyvinvoinnista piittaa, lapsi siis onkin vahinko, keino saada itselleen sosiaalista hyväksyntää, rahanpumppausautomaatti yms. Sitten nämä ihmishirviöt vähän vanhempana ovat täällä palstoilla arvostelemassa vastuullisempia valintoja tehneitä mutta kaitpa sitä itsekkyyttä pitää jollain tavoin pönkittää.
Olen 40 mies. Itse olisin halunnut lapsia jo nuorempana, mutta silloinen pitkäaikainen avopuoliso ei voinutkaan saada lapsia.
Toinen netin kautta tavattu avopuoliso valehteli alkuun ikänsä, koska on mielestään nuoremman näköinen. Totuus sitten paljastui, kun olin jo jäänyt koukkuun. Kuulemma valehteli, koska ei halunnnut menettää minua. En ymmärtänyt heti vaatia ajokorttia tai passia. Hänen ikänsä oli jo riskirajoilla, mutta sanoi halauvansa vielä yhden lapsen kanssani. Ääni muuttui kellossa, kun ostettiin omakotitalo ja muutettiin yhteen. Hänellä oli jo kaksi teini-ikäistä lasta. Valehtelu ja epäluottamus näiden ja parin muunkin asian takia hiersivät suhdetta koko ajan. Näin jälkikäteen on helppoa ajatella, että itsepähän tein tyhmät ratkaisuni. Ehkä se isyys jäi minulle vain haaveeksi ja se satuttaa.
Sinulla on edes parisuhdekokemusta mutta täällä netissä tuntuu olevan paljon miehiä, jotka kuvittelevat suoraan vanhastapojasta siirtyvänsä nuoren naisen puolisoksi ja isäksi. En tiedä onko se huvittavaa vai surullista.
säälittävää..........
Kaikkein helpointahan se on näimmä huudella, kun ei ole kokemusta. Kun sitä on kertynyt, huomaa ettei naisten kanssa ole yhtään sen viisaampi, kun seuraavan kerran kolahtaa kohdalle. Eikä kyllä ihan helposti enää kukaan kolahdakaan. Moni nainenkin on havahtunut myöhään lapsentekoon ja raskaaksi tulemisen todennäköisyys pienenee koko ajan. On myös nelikymppisiä, joilla ei ole juuri seurustelukokemusta eikä se enää olekaan niin helppoa, kun on omat tavat ja mieliteot. Yhteen muuttaminen vaatii aina kompromisseja.
En tiedä miten sitä tässä iässä jaksaisi yöt valvoa lasten kanssa, mutta toisaalta olen kyllä fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa.
a) on juotu vuodet 18-39
b) naaraathan haluaa treffailla luotettavia miehiä ja mikäs sen luotettavampaa kuin sanoa, että perhettä tässä ollaan perustamassa ja lapsia halutaan
c) keino houkuttaa nuorta lihaa, jos ilmoituksia luetaan tyyliin: "minulla on halu jättää poikamiesvuodet taakse kun olen tullut miehen ikään" jne jne
d) ei ole vieläkään kelvannut kelleen
e) rakastaa äitiä yli kaiken (siis omaansa) ja se odottaa sitä perheenlisäystä ja kun se soittelee kerran päivässä ja narisee "jokos on tärpännyt sen emännän etsimisessä..."
f) ei keksinyt muutakaan sanottavaa
g) kuuluu siihen 2 %:n ryhmään ihmisiä, jotka ovat... no niin jätetään tämä aihe
h) tajuaa, että on pian kuudenkympin ja kuoleman välillä, eikä ole vieläkään jatkanut geenejään
riittääkö vai vieläkö jatkan?
Just naulan kantaan!!!!!
Osa nettimiehistä haluaa seksiä ilman kondomia, joten siksi he valehtelevat, että haluavat lapsia. Näin olen kuullut olevan.
Eräs tuttavani sai lapsen yli 40-v ikäisenä. Synnytyksen jälkeisen masennuksen ja vauvan itkuisuuden vuoksi hän ei olisi halunnut ihan vielä toista lasta, mutta naisen oman iän vuoksi piti heti ryhtyä väsäämään toista lasta. Nyt lapset ovat 3-5 vuotiaita ja äiti on hermorauniona. Lapsia ei ole jaksettu kasvattaa ja äiti on paennut lastenhoitoa menemällä töihin aikaisin.
Toinen tuttavani sai lapsen 44-v iässä. Olisi halunnut toisen, mutta ei koskaan saanut sitä. Hänen omat vanhempansa ovat jo kuolleet, joten lastenhoitoapua ei ole ollut, mikä on ollut parisuhteelle rankkaa, kun ei ole hoitoapua saatavana.
Joskus ei voi mitään, ettei sitä oikeaa löydy ennen 40-v ikää. Fakta on kuitenkin se, että 35-v iässä naisen hedelmällisyys alenee. Liikaa ei kannata luottaa lapsettomuushoitoihinkaan. Pahimmassa tapauksessa maksaa tuhansia euroja saamatta sitä lasta siltikään. Adoptiojonoihin ei yleensä huolita, jos jompikumpi vanhemmista on yli 40-v, joten senkin takia olisi äärimmäisen tärkeää yrittää sitä lasta ajoissa, jotta on mahdollisuus saada lapsi tavalla tai toisella.
Kannattaa myös muistaa, että julkisella puolella ei rahoiteta yli 40-v ikäisen naisen hedelmöityshoitoja. Myös yksityisellä puolella on olemassa ikärajoja, joten 55-v ikäisen mummelin turha haaveilla jälkikasvusta. Kaikelle on oma aikansa ja paikkansa.