kuin varattu mies joka yrittää vaimolleen peitellä ettei ole toista naista no tietysti vaimo joka lapsiin vedoten sietää miestään. Kuka ajattelee lapsia?
mikä on säälittävämpi
säälittäää
17306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ooksä joku kakkonen, vai mikä on ton purkautumises syy?
Monet valehtelevat itselleen olevansa liitossa "vain lasten takia". Sekä miehet että vaimot. Harvat kuitenkaan puolison uskottomuudesta johtuen eroavat "vain lasten tähden". Eli silloin on vasta huomattu miten turhaa oli jatkaa liittoa vain lapsiin vedoten. Tai ehkei se sittenkään ollut turhaa. Ei voi tietää. Kaikella kun on aikansa, myös eropäätöksellä. Liittoa ei päätetä ennenkuin on sen aika. Peittely-yritykset, vetoomiset ja sietämiset kuuluvat asiaan. Ainakaan minä en näe niissä missään mitään säälittävää. Niiden avulla voi tehdä päätöksiä myöhemmin.
Tuo on aivan totta. Eoa ei voi hoputtaa eikä pakottaa. Kukin toimii omalla tavallaan ja lisäksi pariskunnalle luontevalla tavalla. Niin moni asia vaikuttaa siihen, millä tavalla asiat etenevät. Sivusta katsoen ei todellakaan voi sanoa, että asioiden pitäisi mennä niin tai näin. Ei voi sanoa, että jos eroa ei ole tullut tietyn ajan sisällä salasuhteen paljastuttua, sitä ei tule ollenkaan, tai että jos pari päättää jatkaa liittoaan uskottomuuden jälkeen, se päättyisi onnellisesti.
Itse olen katsellut sivusta miehen peittelyä ja vannomista, ettei suhde toiseen naiseen jatku (vaikkase ei siis ole koskaan päättynytkän, ja miten vaimo vetoaa lapsiin, että jää edes heidän vuokseen... Ja vaikka minusta sivusta katsottuna näyttää siltä, ettei heidän liittonsa ole toiminut enää aikoihin, että miehen rakastuminen toiseen oli vain viimeinen naula sen avioliiton arkkuun, niin en todellakaan voi tietää, miten asiat tulevat menemään.
Kaikella on aikansa, paikkansa ja kestonsa...
Kaikista säälittävin olet sinä itse, joka kuvittelet tietäväsi yhden asian perusteella koko systeemin. Hanki elämä!
Miten niin säälittävä? Kuinka moni on valmis heittämään lusikat jakoon pitkässä liitossa heti pettämisen paljastuttua? Olisitko sinä itse siihen valmis? Mä epäilen, että olet kakkonen, joka ei miestä itselleen saa. Ja mies sanoo sulle, ettei voi erota, kun vaimo sitä ja tätä.
Pettävän puolison rinnalla eläminen ei ole helppoa. Joka siihen pystyy, on mun mielestä hatun noston arvoinen ihminen, ei yhtään säälittävä. Toisten parisuhteen todellista tilannetta ei tiedä kuin ne liitossa olevat.
Vaimohan tuossa tilanteessa nimenomaan ajattelee lapsia. Ei pistä perhettä hajalle yhden pettämisen takia. Maailmassa on paljon pahempia asioita kuin pettävä mies.
Sua mä säälin. En sen takia, että et saa miestä itsellesi vaan sen takia, että olet äärettömän tyhmä.
Puhut kyllä monissa keskusteluissa niin fiksusti, voiskohan sulle kirjoittaa meiliä, tai jotenkin muuten saada sinuun yhteyden. Olisi kiva keskustella.
Minulle voi lähetellä meiliä [email protected]
Lapsethan siinä eniten säälittää. He kun monesti vielä pitävät pelkästään omaa olemassaoloaan jollainlailla syyllisenä vanhempien huonoihin väleihin. Tätä syyllisyyttä he usein joutuvat kantamaan melko yksin, koska vanhemmat saattavat itsekin henkiseltä iältään olla melkein lapsen tasolla.
Sitten taas tulee myös mieleen se, että ei vanhemmilla välttämättä ole huonot välit, vaikka toisella on salasuhde.
Jotenkin kummaa yleistystä aina siitä, että kotona olisi jäätävää ja kamalaa, kun mies on rakastunut toiseen naiseen.
Meillä se ei ainakaan ilmentynyt noin, meillä on aina ollut ihan normaalia kotona, suhteen alkuaikoina (nyt, kun osaan asettaa asioita erilailla aikajanalle) oli mies kovinkin iloinen ja tanssahteleva, syystäkin, kun oli pää pilvissä.
Sitten vuosien saatossa, kun suhdekin ja rakastuminen varmaan tasaantui vähän, meni kotonakin ihan normaalisti, ei mitään riitoja, ei jäätävää tunnelmaa, kyllähän minä totesin, että mies ei enää avaudu minulle samalla lailla kuin aikaisemmin ja yritin pitää yhteyttä yllä, mutta hänellä oli paljon myös työkiireitä, joten kaikki meni siihen piikkiin. Vaikka aina välillä epäilin ja ihmettelin menoja.
Mutta tosiaan, ei meillä ole ollut lasten kannalta mitenkään kauhea kotielämä. Rakastavat vanhemmat, jotka ovat tehneet vapaa-ajalla paljon kaikkea perheenä.
Salasuhteen paljastuminen aloitti muutaman vuoden kamalan kriisin, josta lapset kyllä kärsivät ja ihmettelivät aluksi, mitä on meneillään. Mutta sekin selvisi sitten heille, kun saivat asian tietoonsa.
Mies ei halunnut minun hoputuksista huolimatta lähteä toisen naisen matkaan. (siis todella, minä oikeasti sanoin, että eikö kannattaisi lähteä katsomaan, mikä polku elämään siinä aukeaa, koska oli suhdettaan jatkanut jo neljä vuotta). Mutta mies halusi tehdä kaikkensa, että meidän avioliitto voisi jatkua ja päätti, että näin myös tekee. Tässä sitä on sitten tarvottu sen jälkeen muutamia vuosia tapauksen paljastumisesta ja on ollut niin rankkaa, että ei tähän kukaan ihan huvikseen jää. Ei edes lasten takia. Kyllä me toisiamme rakastamme, minäkin häntä, vaikka niin pahasti petti. Mutta jostain syystä se vuosikymmenten rakkaus ei häviä ihan hetkessä ja vaikka välillä oltiin todella aivan millimetrin päässä eroamisesta, emme vain pystyneet olemaan erossa toisistamme. Minä ehkä vielä enemmän mietin, miltei päivittäin, haluanko jatkaa hänen kanssaan.
Kummallista, kun näin jälkikäteen ajattelee koko juttua. Mutta kun elämässä ei todellakaan kaikki ole mustavalkoista. Vaikka ehkä kakkoset näin ajattelee. Minäkin kävin muutamia hedelmällisiä keskusteluja kakkosen kanssa ja huomasin, että hänen ajatusmaailmansa heidän suhteestaan olisi voinut lukea terapeuttien kirjoista. Aivan samalla lailla, saman kaavan mukaan, tuntevat muutkin kakkoset (vaikka sitä eivät myönnä, jokaisesta salaparista tuntuu, että he ovat ainutlaatuisia maailmassa). Ihan kuin myös nämä pettävät puolisot. Miten kummallista se onkaan lukea kirjoista niitä tunnemylläköitä ja ihastumisia ja oikeasti sitä kaavaa, miten noissa suhteissa edetään. Tutkikaapa, kakkoset ja pettäjät, taidatte löytää itsenne niistä aika helposti. Mieheni ainakin löysi.
En oikein tiedä, miksi tänne vielä kommentoin, mutta välillä käyn täällä aina vielä kurkistelemassa aiheita ja jotain joskus kommentoin.
Ehkä vain enemmänkin sitä tässä tuon esille, että vaikka kuka puhuu mitä, ei kukaan toinen voi tietää, mitä oikeasti perheen sisällä on, mitä kaikkea siinä avioliitossa on. Ihan kuin pettävä puoliso valehtelee omalle puolisolleen, ei hän voi olla täysin rehellinen myöskään salarakkaalleenkaan, koska muutenhan hän saattaisi loukata tämänkin tunteita kertomalla jotain intiimiä perhe-elämästään. Ja jos oikeasti perhe-elämä on aivan kamalaa, niin kyllä niissä tilanteissa se pettäjä myös eroaakin. Näin ainakin omassa tuttavapiirissä on tullut todettua. Ja voi kuinka yleistä tämä pettäminen nykyään onkin. Ihan kuin myös se, että aviopari jatkaa tällaisen tapauksen jälkeen yhdessä. Muistakaa, ei kaikki ole mustavalkoista.
Olipa hyvä kirjoitus.
Yleensä mukavuudenhalu pitää puolisot yhdessä ja tämän vuoksi keksitään itselle hyviä tekosyitä, kuten lasten vuoksi jne. Tosiasiassa lapsia ei ajattele kukaan, sillä muutoin oltaisiin jo erottu.
Niin, ehkä sekin. Kuka sitä mukavasta liitosta pois haluaa? Ja jos siinä ei ole mukavaa, ei siinä voi olla myöskään mukavuudenhalua. Oikeasti.
Ei niitä lapsia pidäkkään tehdä jos aikoimuksena on erota heti kun tulee kriisin paikka. Puolison pettäminen on kriisin paikka mutta niin on monta muutakin kriisin paikkaa siellä avioliitossa.
Lapset on ainoa oikea hyvä syy ollakkin yhdessä ei mikään tekosyy.
Uskon kuitenkin että on muitakin syitä kuin ne lapset antaa anteeksi. Se joka pystyy anteeksiantoon ei ole säälittävä vaan esimerkillinen. Anteeksi antaja ei kärsi vaan anteeksi antaminen on armahdus itselle. Se joka on pettänyt kärsii eniten mikäli ei kykene itselleen anteeksi antamaan. Se on surullista ja niin turhaa aiheuttaa itselleen kärsimystä.
Huomautan vielä että se vaimo joka sietää miestään voi joutua sietämään myös veemäistä anoppiaan tai paskiaista työnantajaa tai jotain muuta. Opetelkaa sietämään vaan sitä tarvitaan. Jos kuitenkin vaimo itse elää omien arvojensa mukaisesti ja itselleen rehellisenä sekä anteeksiantoon kykeneväisenä hän todennäköisesti on melko onnellinen ihminen. Tunnen monta naista joiden miehet eivät petä ja he ovat silti onnettomia? Lähteekö se onni sittenkin ihan itsestä?
Vaikka vaimo olisi kuinka anteeksiantavainen ja ymmärtäväinen, niin sitä en kerta kaikkiaan pysty ikinä ymmärtämään, miten kukaan voisi olla onnellinen, jos puoliso elää samaan aikaan rinnakkaissuhdetta toisen kanssa?!
Ja anteeksi nyt vain, mutta minusta sellaisen asian sietäminen ei ole avioliittoa eikä parisuhdetta.
Luulen, että tässä ei keskustellakaan siitä, että puoliso jatkaisi suhdetta, vaan että jos päädytään yhdessä jatkamaan salasuhteen paljastuttua ja sen loputtua. Tuskin kovin moni vaimo katselee miestään, joka edelleen pitää toista naista. Tai toisin päin. Vaikka tiedän sellaistakin tapahtuvan. Se vain on kovin paljon harvinaisempaa kuin se, että jatketaan yhdessä ja yritetään saada liitto toimimaan yhdessä pettämisen ja salasuhteen päättymisen jälkeen.
Jotenkin tuntuu, että täällä kovin moni kirjoittaja aina ajattelee, että se suhde jatkuu ja vaimo vain vinkuu, että "älä jätä, älä jätä" . Kyllä se tosiaan oli meillä ihan toisin päin. Itse petettynä vaimona tuntui, vaikka suhde loppuikin, että ei todellakaan osaa sanoa jatkosta mitään ja pettänyt mies oli todella varma siitä, että haluaa jatkaa liitossa ja tekee työn sen eteen.
Ja näin olen nähnyt muutamien ystävienikin tapauksessa olleen. Eli ei se petetty ole se, joka katselee kaikkea vain sormien läpi.
Itse asiassa monesti on niin, että petetty on sitten kuitenkin vahvempi, kuin pettäjä. Ja oikeastaan se on ihan loogistakin. Pettäjähän ei edes alunalkaen ole pystynyt käsittelemään kaikkia tunteitaan rakentavasti, vaan on hakenut ratkaisua toisen ihmisen, salasuhteen, kautta. Joko hän tämän jälkeen kykenee katsomaan omaa elämäänsä rankalla kädellä ja työstämään omia ongelmiaan tai sitten ehkä jatkaa sitä samaa elämää salasuhteiden verkossa elämänsä loppuun asti. se ykkönen vain vaihtuu aika tiuhaan...
No ei todellakaan ole noin mustavalkoista "ei mustavalkoista"... Jokaisessa ihmisessä on omat virheensä. Vaikka pettäjä on pettänyt, se ei häntä heikoksi tee. Eikä pettäjät useinkaan hae salasuhteesta mitään ratkaisua. Myöskään petetty ei ole vahva tai osaa käsitellä hienosti tunteitaan, olla rakentava vain sen takia, että on petetty! Ihan hassua, että juuri sinun kirjoituksessa "ei mustavalkoista" oli noin mustavalkoisia ajatuksia...
Itse olen nyt seurannut jonkin aikaa läheltä, juuri tilannetta, jossa mies kärähti pitkästä sivusuhteesta, mutta ei ollut vielä valmis eroamaan vaikka vaimolle kertoikin rakastavansa tätä toista naista. Vaimo halusi jatkaa yhdessä siitä huolimatta, että mies sanoi, ettei lopeta myöskään suhdetta toiseen naiseen. Sittemmin mies alkoi vakuutella, että suhde on loppu tähän toiseen, mutta vaimo epäilee koko ajan, ettei se ole. Minä tiedän, ettei se ole koskaan loppunut.Ja silti vaimo ei halua erota. Sitä minä ihmettein, että miten kukaan nainen pystyy jatkamaan tällaisessa tilanteessa?!