Erosimme -99 syksyllä vuosien jälkeen.Hän ei ollut kokenut ennen minua ja halusi hengittää vapaasti nuoren naisen elämää. Rakastin niin paljon, että en halunut pitää kiinni väkisin, jotta hän saisi olla onnellinen. Hänen lähtönsä tapahtui niin nopeasti, että en hänen lähdettyään vielä edes kunnolla tajunut, että se oli siinä. Olin hänen lähtönsä jälkeen hiukan hukassa ja menin suhteesta toiseen ennen vaimoni tapaamista. Lähti ns. iso pyörä pyörimään. En ole hänestä vuosiin kuullut mitään. Luulen, että hän vaikuttaa Pohjois-Karjalassa ja on todennäköisesti perheellinen ja toivottavasti myös onnellinen. Itselläni on elämässäni kaikki ulkoiset puitteet kohdallaan vaimo, lapsia, talo, hyvät tulot jne., mutta rauhaa en ole saanut ensimmäisestä oikeasta kunnon suhteestani vieläkään. En halua rikkoa mitään, vaan haluaisin tavata ja todeta kuinka olemme kumpikin muuttuneet vuosien aikana henkisesti ja fyysisesti, jotta voisin päästää irti ajan kultaamista muistoistani. En halua henkisesti elää roikkuen jossain kaukaisuudessa, vaan antaa itsestäni 100%:a vaimolleni joka sen ansaitsee. Haluaisin kertoa myös osanottoni hänelle läheisen menetyksen johdosta, josta kuulin hiljattain. Tuntuu kuin jotain olisi jäänyt selvittämättä, joka pitää saada pois päiväjärjestyksestä.
Uskon, että jos tapaisin hänet, niin hän ei minua "sytyttäisi" enää, vaan saisi menneisyyden liekit sammumaan lopullisesti? Onko kellään vastaavanlaisia ajatuksia, että pitää saada piste vielä iin päälle?
Uskon, että jos tapaisin hänet, niin hän ei minua "sytyttäisi" enää, vaan saisi menneisyyden liekit sammumaan lopullisesti? Onko kellään vastaavanlaisia ajatuksia, että pitää saada piste vielä iin päälle?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin tai sitten hän olisi kaikkea sitä, mitä halusit ja jonka "menetit".
Mitä itse olen nähnyt naisia joiden kanssa nuoruudessa tuli yriteltyä niin ovat kaikki menneet siihen kuntoon että helpotuksesta on voinut huokaista kun siitä ennen niin hoikasta tytöstä on kasvanut melkoinen matami lasten myötä, hyvä että menivät muille, siksipä ei siis huolta. Voisithan oikeastaa koettaa hakea facebook tms. kautta niin saattaisit kuvan löytää ja todeta asian.
Minulle kävi niin, että 1990-luvun alussa tutustuin mieheen, rakastuin palavasti. Mies kuitenkin löysi uuden naisen. Jäin suremaan, tuntui melkein etten selviäisi hengissä. Hän tuntui olevan kaikkea mitä olin kaivannut.
Tapasin tämän saman miehen pari vuotta sitten eronneena. Hän ei enää tuntunut ollenkaan puoleensavetävältä muuta kuin kyllä vieläkin ulkoisesti, mutta muuten keskustelusta ei tullut mitään. Jotenkin parituntisen rupattelun aikana tunsin, että maailmamme ovat hyvin erilaiset. Varmaan niin oli ollut alunalkaenkin, mutta rakastuminen oli sumentanut arvostelukykyni.