Monet naiset vaativat mieheltä akateemista koulutusta. Onko kyse siitä, että he haluavat varakkaan miehen? Vai haluavatko akateemiset naiset vain älyltään vertaistaan seuraa? Itselläni on paha esiintymiskammo joka on vaikeuttanut koulunkäyntiä, olenkin vain ylioppilas. Olen kuitenkin melko sivistynyt, koska luen hirmuisesti.
Eli onko asia niin, että naiset haluavat pääasiassa rahaa? Minusta olisi varmasti hyväksi keskustelukumppaniksi jollekin fiksulle naiselle, sen verran tiedän asioita. Heidän silmissään olen kuitenkin vain luuseri, jolla ei ole kunnon ammattia.
Tämä ei siis ollut katkera vuodatus naisia kohtaan, heillä on täysi oikeus valita sellainen kumppani kuin he itse haluavat.
Eli onko asia niin, että naiset haluavat pääasiassa rahaa? Minusta olisi varmasti hyväksi keskustelukumppaniksi jollekin fiksulle naiselle, sen verran tiedän asioita. Heidän silmissään olen kuitenkin vain luuseri, jolla ei ole kunnon ammattia.
Tämä ei siis ollut katkera vuodatus naisia kohtaan, heillä on täysi oikeus valita sellainen kumppani kuin he itse haluavat.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Moni duunarikin on varakas. Ja moni mies vaatii naiselta akateemista koulutusta.
Itse uskon sen olevan niin, että akateemisen koulutuksen omaavat kuvittelee, ettei ns.duunari voi olla fiksu, mikä taas kertoo akateemisen koulutuksen omaavan henkilön tyhmyydestä ja suppeudesta.
Ei ole tarkoitus yleistää, mutta tunnen tällaisia ihmisiä ja ne ovat väärässä. Tunnen taas todella fiksuja duunareita, jotka matkustelun ja elämänkokemuksen kautta ovat saaneet yleissivistystä.
Ja tunnen myös fiksuja akateemisia, jotka ymmärtävät tämän.
Itse olen kouluja käynyt, mutta ei mulle merkitse kenenkään titteli mitään.
Tuota noin...lähipiiriä katselemalla väittäisin, että amiksen käynyt perusduunari on monesti paremmin toimeentuleva kuin humanistiveljensä. Duunareilla usein myös vakituiset työpaikat (ja siten myös asunto- ja autolainat)
Että jos akateemisuutta haetaan, ei sillä varmaankaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että nainen samalla hakisi varakkuutta. Muista jutuista kyse!
Olen elänyt kohta 20 vuotta duurnarin rinnalla eikä sen onnellisempaa, rehellisempää, ammattiylpeämpää ja siten paljon aikaan saavaa kumppania voisi ihmisellä olla.
Tuttavapiirissämme useitakin akateemisesti koulutettuja miehiä jotka hyvä kun osaa lampun vaihtaa, maailmaa kyllä parantavat illanistujaisissa sitäkin suurempaa ääneen, vaihtavat duunia yhtenään kun jatkuvasti vaan tympäisee ja kritisoivat vaimojaan milloin mistäkin.
Akateeminen voi olla hemmetin kapeakatseinen. Sitä paitsi paperit harvoin kertoo sivistyksestä mitään. Duunaritkin lukevat ja opiskelevat... Mut kaikki on yksilöitä. Ei nainen useinkaan "halua vain rahaa", kyse on ennemmin siitä, että tietää miehen tulevan toimeen. Ei joudu luuserin elättäjäksi.
mä olen pelkkä raksa duunari ja naiset ei ole minusta ikinä olleet kiinnostuneet.
On mulla siltin omakotitalo ja rahaa tilillä sen verran ettei tarttis töitä tehdä moneen vuoteen. Velkaa ei ole senttiäkään enään. Ykisn kun asuu niin rahaa en tarvi muuhun kun ruokaan ja välttämättömien laskujen maksuun. säästänyt olen jo 15 vuotta.
Akateemisuudella ei rahoihin käsiksi päästä. Moni duunarikin tienaa paremmin kuin tutkijat yliopistolla. Repikää siitä.
Akateemisuutta kaipaisin itse siksi, että haluan keskustelukumppanini osaavan perustella väittämänsä, eli siis vedota tieteellisiin faktoihin. "Se nyt vaan on niin" ei ole mikään perustelu. Jos itse on akateemisessa maailmassa tottunut siihen, että kaiken taustalla on tieteelliset faktat, niin on kovin ikävä keskustella näistä asioista sellaisen ihmisen kanssa, joka tähän ei ole tottunut. Eihän akateemisuus tietenkään takaa sitä, että keskustelu syventyisi niin miten haluaisin, mutta varmemmin samalta lähtökohdalta asioita katsoo kaksi akateemista. Sinänsä ammatti/koulutus on muutoin itselleni ihan sama, jos keskustelukumppani löytyy, en kysele hänen koulutuksensa perään.
Enkä tarkoita sitä, ettei kukaan duunari osaisi keskustella, mutta harvemmin perusduunaria kiinnostaa samanlaiset asiat kuin minua ja vastaavalla tavoin. Olisin myöskin vastaavasti monen duunarin mielestä varmaan äärimmäisen tylsä keskustelukumppani. :D
Itse olen nainen, joka teen vaativaa työtä, jossa joudun käyttämään aivokapasiteettini äärimmilleen. En missään nimessä odota, että miehelläni on akateeminen koulutus. Sen sijaan toivoisin roppakaupalla tunneälyä ja nöyryyttä ja tahtoa kohdata rehellisesti itsensä ja omat haavansa, jotta ei sysää niitä elämänkumppaninsa niskaan.Itse koen niin, että rahasta voi tulla vallanpidon väline. Teenkin vielä työtä asennoitumisessa positiivisesti rahaan. Se tuo taloudellista turvaa ja saa hengityksen kulkemaan rauhallisemmin. On siis tärkeää antaa arvo rahalle. Se ei kuitenkaan ole onnellisen elämän mitta. Jatka siis itsesi sivistämistä, etenkin sydämen sivistämistä monin avoin. Kun rakastaa itseään, voi saada myös vastarakkautta.
Minä luulen että kysymys on varakkuudesta. Jos mies ei ole akateeminen vaan duunari, mutta tienaa hyvin, kuten voi olla useinkin (akateemisten palkat voi olla ihan surkeitakin) niin mies on kiinnostava.
Monet naiset haluaa vaan hyvin toimeentulevan miehen joka lisäksi osaa hoitaa käytännön asioita ja on miehekäs. Akateemisuudella tuskin monelle on niin väliä, riippuu tosin ehkä perhetaustasta. Jos on kovin akateemisesta perheestänkin niin ehkä se on joku kriteeri sitten.
ainakin lääkärin vaimona pääsee käsiksi lääkekaappeihin ja jos sairastuu, apu on lähellä, heh heh
Jos tykkää keskustella syvällisesti Bachin kantaateista, etruskien taiteesta, monarkkiperhosen vaelluksista tai Higgsin hiukkasen löytymisestä, niin silloin on syytä hankkia akateemisen koulutuksen saaneita ystäviä. Toki joku duunarikin voi tällaisista asioista olla kiinnostunut mutta harvinaista se on. Ja yllättävän monen käsityöläisen taustalla on akateeminen koulutus.
Ei ole rahaan tai statukseen liittyvää ainakaan minun kohdalla. Sen sijaan allekirjoitan ylempänä esitetyn kommentin siitä, että akateemista koulutusta saaneen ihmisen tapa tutkia ja perustella asioita ja ilmiöitä on jotakin laajempaa, kuin vain perinteinen mutu ja luulottelu.
Pari asiaa, jotka ainakin minun kokemuksella liittyy akateemiseen koulutukseen: Se, että ihmisellä on pitkä opintopolku (esim kaksi tutkintoa) pitää usein sisällään kaksi asiaa. Toinen on se,että hän on ehtinyt vuosien varrella tutustua todella monenlaisiin ihmisiin, erilaisiin ihmisryhmiin ja erilaisiin näkemyksiin maailmasta. Toinen taas se, että tutkinnot ja niiden mukanaan tuomat vaativammat ammatit itsessään sisältävät kosolti tietoa, haasteita ja niiden ratkaisemista, ja harjoittavat erilaisia tapoja tarkastella ongelmia, ilmiöitä ja yhteisöjä - nämä taidot siirtyvät myös elämäntaidoiksi vaivihkaa.
Nämä ovat sellaisia juttuja, jotka tuntemiltani duunareilta vain tuntuu puuttuvan. Monet ovat nelikymppisenä yhä täysin samanlaisia ja samojen kaverien kanssa kuin amiksessa. Tutkailevat maailmaa melko suppeasti ja väittelevät asioista kärkkäästi laihoin perustein. Valitettavan usein tuntuvat olevan aika ennakkoluuloisia ja tapoihinsa pinttyneitä, jos eivät ole tutustuneeksi (siis oikeasti ystävystyneeksi) erilaisiin ihmisiin, jotka olisivat antaneet uusia näkökulmia.
En tietenkään sano, että tämä pätisi kaikkiin. Mutta siinä vastaus miksi en halua itse enää seurustella ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan halunnut opiskella enempää. Yrittänyt olen joitakin kertoja, ja se tuntui siltä, kuin meidän välissä olisi ollut kymmeniä vuosia kokemuksia, ajatuksia, ihmisiä ja elämää, jotka toiselta puuttuivat.
Tämä ei sitten ollut ketään halveeraamaan tarkoitettu! En siis usko akateemisen koulutuksen tekevän kenestäkään ihmisestä "arvokkaampaa", eikä se tietenkään korvaa sitä, jos sydän on tyhjä ja tunneäly puuttuu. Mutta ajattelua se (yleensä) avartaa rutkasti. Jos ihminen on mätä sisältä ja vain rahan ja statuksen perään, niin sitähän ei akateemisuuskaan pelasta :D
Sanomattakin selvää, että sekä duunareita että akateemisia tarvitaan, muuten olisimme kaikki kusessa jos kaikki olisivat samanlaisia. Suurin ero minkä olen huomannut duunareiden ja akateemisten väillä (karkeasti yleistäen) on se, että duunarit ovat enemmän ihmisiä, jotka elävät "tässä ja nyt". Heitä eivät usein kiinnosta abstraktit ajatukset, toisin kuin monia akateemisia. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään, mutta mainitsemieni sosiaalisten pelkojen takia olen koko ikäni ollut vähän "väärässä porukassa".
Monet tuntemani duunarit ovat yllättävän älykkäitä, mutta heidän kiinnostuksen aiheet ovat täysin erilaisia kuin itselläni. Taidan omaksi epäonnekseni olla jonkinlainen väliinputoaja.
Niinpä, ihmisiä on onneksi niin moneksi tosiaan, että varmaankin jokainen löytää juuri itselleen sopivat keskustelukumppanit ja rakkaat :)
Tuo kirjoittamasi kuvaus "duunari elää hetkessä ja nyt" ja ajatusten konkreettisuus oli todella osuva. Viimeksi törmäsin tilanteeseen, jossa puhuin yhteiskunnasta järjestelmänä, ja siitä miten se pitäisi oikeudenmukaisimmillaan järjestää, niin toinen pystyi vain näkemään "sosiaalipummit", joille hänen verorahat menevät... keskustele siinä sitten.
Kerroit ekassa kommentissa ujoudestasi. Tuli nyt vain mieleen, että nykyäänhän on monenlaisia opintoja ja tutkintoja verkko-opintoina, joissa vain vähän tai ei ollenkaan kasvotusten livenä oloa. Opiskelumaailma on mennyt huimia askelia eteenpäin ja opiskelu on aivan älyttömän kiinnostavaa. En tiedä ikääsi, mutta perinteisistä pulpettiajoista ja esitelmistä luokan edessä on menty pitkälle eteenpäin. Joten jos joskus haluat lähteä etsimään "täsmäiskulla" ihmisiä, joilta on samankaltaisia kiinnostuksia ja keskustelufiilistä löytyy, niin kannattaa kokeilla :)
Ihanaa loppukesää!
tarkoitetaan duunarilla. NS ammattilainen on keskituloinen ja voi kai pitää keskiluokkaisena. Huonoilla suhteilla korkeakoulutetuilla voi olla vaikeampaa ja ajautuvat pätkätyöhön ja hanttihommiin. Opiskelun usein joutuu rahoittamaan työnteolla, jos on ns duunarioloista ja helposti jämähtää niihin töihin mistä on kokemusta. Opiskelu ei takaa mitään. Hyviä hienoja työpaikkoja on vähemmän ja duunareista pulaa.
Kuvittelisin, että säännöllisesti työssäkäyvä "duunarikin" vetoaa naisiin paremmin kuin ikuinen ylioppilas. Ylioppilashan on jo tavallaan akateeminen, mutta ei se valkolakki enää nykymaailmassa mitään merkitse. Sitä paitsi monet yliopistojen pääaineet ja koulutusohjelmat ovat täysin hyödyttömiä. Niinpä maassa on pilvin pimein ihan maisterin tutkinnon suorittaneitakin, joilla ei ole "kunnon ammattia".