Selviytyminen erosta.

Aika poistaa kaiken aina. Ei sitä voi pakottaa itseään unohtamaan - kaikki tapahtuu aikanaan. Moni meistä samassa tilanteessa ollut, ja samalla tavalla kokenut.

Hyväksyt vain sen osana elämää ja ymmärrät, että sitä sattuu meistä monille.

Aamulla keität kahvit ja lähdet lenkille!

Sä olet yllätetty mies ja se kertoo paljon sun exästäsi. Ei taida sekään tietää oikein mitä se haluaa.
Olen tässä seurannut parinkin kolmekybäsen parin jojoamista eron jälkeen ja ei voi muuta kuin hämmästellä. Molemmissa nainen oli se joka yllätti miehen erovaatimuksella, mutta otti ekana yhteyttä eron jälkeen. Toinen mies meni treffeille niin kuin säkin, toinen ei ja sen ex haukkuu sitä nyt kaikille niin kuin hänet olis jätetty eikä päinvastoin.
Ekat meni yksiltä treffeiltä sitten sänkyynkin asti ja mies sai siitä toivonkipinän, meni hönö kehumaan muille, että ehkä me sittenkin palataan yhteen ja kun nainen sen kuuli, se pani taas bänks. Lopulta niiden jojoaminen ja akan pillin mukaan hyppiminen loppu kuin seinään kun akka löysi itelleen uuden ukon.
Tokassa neiti esittää edelleen martyyria vaikka on aiheuttanut kaiken itse. Sen mies on nyt löytänyt uuden joten saa nähdä millanen huuto siitä syntyy.

Saa olla aikamoinen Einstein että näitä naisia ymmärtää...

On niitä hyviäkin naisia.... mutta ei vapaina.

On hyviä vapaina, vaikka ne, jotka on tullut jätetyiksi. Voimia, kyllä aika korjaa. Pysy liikkeessä, sekä henkisesti että fyysisesti, niin suru ei vie voittoa, eikä katkeruus valtaa mieltä. Yritä päästä yli tunteistasi, tuskin kovien kokemusten jälkeen suhde enää yltäisi luottamuksessa tyydyttävälle tasolle, joutuisit pelkäämään aina, milloin saat kenkää.

Itse koin kaksi vuotta eron jälkeen järisyttävän kokemuksen. Exää katsellessani ihmettelin, miten koskaan kuvittelin, etten elää voi ilman tuota ihmistä.

Kuinka monta kertaa exäsi on nyt sinut jättänyt, pettänyt luottamuksesi ja aiheuttanut surua?

Entä jos tuleekin se päivä (taas) kun exäsi haluaa "puhua" kanssasi -ja taas jättää sinut tyhjän päälle, kuten aiemminkin?

Jos hän rakastaisi ja olisi lojaali kuten sinä ehkä tunnet häntä kohtaan, niin ei hän olisi noin käyttäytynyt. Toivot, että hän muuttuisi ja rakastaisi sinua iänkaikkisen. Tämä ei ole realistista. Ensin hän jätti sinut kylmästi ja inhoittavasti ja sen jälkeen leikki vielä tunteillasi monta kertaa. Ei tuollainen ihminen muutu. Jos hänellä olisi ollut pieneitäkään kunnioitusta tunteitasi kohtaan, ei hän oli leikkinyt niillä.

Anna ajan hoitaa haavasi, älä enää syvennä ja pahenna niitä hänen kanssaan. Voit antaa itsellesi mahdollisuuden onneen, ja joku päivä hän on vain kaukainen muisto elämäsi polulla.

Kyllähän parisuhteen päättyminen on aina kova paikka ja vie aikaa ennen kuin siitä pääsee yli. Kannattaisi kuitenkin yrittää elää sitä omaa elämää eteenpäin ja ottamalla etäisyyttä eksääsi se onnistuisi ehkä parhaiten. Olen aivan varma, että löydät vielä joskus sellaisen naisen, joka on luottamuksesi ja rakkautesi arvoinen.

Itselläni päättyi neljä vuotta kestänyt parisuhde maaliskuussa. Voin sanoo, että ikinä en ole sellasta tuskaa ja surua tuntenut. Ero oli yhteinen päätös, mutta koville se otti. Meillä eron syy oli lähinnä se, että meillä oli yhteistä aikaa melko vähän. Miehellä oli paljon harrastuksia, kavereita ja kiireinen työ. Hän ei pystynyt mistään luopumaan, joten parisuhteesta nyt hävisi kaikki hohto. Ollaan edelleenkin todella hyviä ystäviä, mutta molemmille on selvää, että emme yhteen palaa. Ajattelin, että en koskaan tule löytämään ketään yhtä mahtavaa miestä, mutta toisin kävi. :)

Tsemppiä! Kyllä se unelmiennainen vielä joku päivä tulee sunkin kohdalle, kunhan vaan osaat päästää irti eksästäsi.

Tuo on pahin mahdollinen karhunpalvelus pitää yhteyttä. Jos on jotain selviteltävää suhteessa, asiat kannattaa puhua halki ensimmäisen kuukauden aikana, eikä mitään jojoilua enää sen jälkeen. Vain jos kummallakin on takuuvarmasti tunteet kuolleet, silloin ei yhteydenpidosta ole mitään haittaa. Mikäli niitä tunteita on, eroprosessi pitkittyy entisestään.

Kyllä itselläkin helpostikin reilu vuosi vierähtää ennen kuin pystyn mitään uutta ajattelemaankaan ja sekin ilman exän häröilyjä. Enkä mitään laastareita ole koskaan halunnut ja levittää omaa pahaa oloani vain eteenpäin.

Yritä pysyä lujana, älä tapaa exääsi enää, vaikka hän kuinka haluaisi. Se on parasta sinulle ja tekee hyvää exällesikin. Tuntuu varmasti pahalta ja tekee mieli tavata ja toivoa, että jos kuitenkin kaikki muuttuisi vielä hyväksi. Mutta mieti minkälaista oli silloin, kun vielä olitte yhdessä. Olitko onnellinen? Oliko ex onnellinen? Pystyttekö muuttumaan molemmat, jotta suhteenne toimii? Epäilen, kokemuksesta. Exäsi on samassa tilanteessa kuin sinä, ei tiedä ollako vai eikö ja siksi ottaa sinulun yhteyttä. Toisen on oltava vahvempi. Ole sinä. Aika näyttää kuinka teillä käy. Voihan olla, että palaatte yhteen vaikkapa vuoden kuluttua, mitä epäilen. Aika parantaa ja muuttaa ajatuksia, yritä luottaa siihen.

Minulla on itselläni pitkä monivaiheinen suhde takanani joka päättyi siihen että selvisi että miehelläni on jo valmiina seuraaja katsottuna. Olin itsekkin jo koko kevään ollut sitä mieltä ettei tämä toimi, mutta en vain saanut ratkaisua aikaiseksi. Emme osanneet puhua asioista ja minullekin kaikki jäi epäselväksi, mitään asioita ei käyty läpi vaan erottiin. Aikaa on kulunut nyt 2,5 kuukautta ja ex mieheni muutti kuukausi eron jälkeen uuden avovaimon kanssa yhteen. Emme ole pitäneet yhtettä eron jälkeen joten en ole joutunut kohtaamaan häntä kasvokkain. Kuitenkin irtipäästäminen on ollut todella vaikeaa, loukattu itsetunto, epätoivo, ikävä ja kaikki tunteet siltäväliltä ovat olleet esillä. Kuitenkin olen päättänyt sen että minun täytyy opetella olemaan onnellinen yksinäni ennen kuin olen valmis uuteen suhteeseen, etten tarvitse toista ihmistä tekemään minua onnelliseksi vaan että voin tehdä hyvän elämän myös ihan itse ja sen jälkeen olen ehkä valmis luottamaan toiseen ihmiseen.
Anna itsellesi aikaa, vielä tulee päivä jolloin huomaat että näinhän sen piti mennäkin.

Olen samoilla linjoilla kuin moni aikaisemmin kirjoittanut. Jos asia vaivaa sinua, yritä saada exäsi keskustelemaan asiat läpi. Jos hän ei siihen suostu niin suosittelen, että otat kunnon etäisyyden asiaan ja katkaiset kaiken yhteyden häneen.
Täytyyy mennä kauas jotta näkisi lähelle -on osuva sanonta ja pitää monesti paikkansa. kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja jos teidät on jostain kumman syystä tarkoitettu yhteen niin sen aika tulee sitten vastaan ihan itsestään. Päästä irti vaan, vaikka sattuukin lujaa.

Voisiko joku kertoa millä saa kaikki ihanat ja positiiviset muistot pois mielestä.

Olin reilun puolitoista vuotta korviani myöten rakastunut ja mut jätettiin kuukausi sitten. Asia tuli mulle aivan täytenä yllätyksenä. No okei meillä oli aika myrskyisä suhde ja oltiin paljon riidelty, mutta erosta ei oltu puhuttu koskaan. Sitten selvisi vielä, että miehellä oli jo uusi nainen kierroksessa.

Haluaisin jatkaa elämääni, mutta olo on niin kauhean haikea, ikävä on kova ja itku tulee melkein joka päivä. Sen lisäksi, että oli mun elämän rakkaus oli myös mun paras kaveri ja nyt elämä tuntuu niin hemmetin tyhjältä. Olen aina ollut tosi reipas ja itsenäinen, mutta nyt ihan rikki ja yksinäinen. En ymmärrä, että mitä mulle on tapahtunut?