Suvustakin voi erota

"Kaikkia vain ei ole luotu vanhemmiksi, mutta miksi vanhempien pitää syyttää siitä viatonta lasta??"

Hienosti sanottu.
Todellakin, lapsi ei ole itse voinut päättää omista vanhemmistaan. Mutta vanhempien kypsymättömyyden vuoksi, hän saa kuitenkin kärsiä koko elämänsä, vanhempien huonosta käytöksestä. Omalla kohdalla vanhempani odottivat kaikesta huolimatta kunnioitusta itseään kohtaan. Ymmärtämättä edes omaa todella epäasiallista käytöstään.

Itse olen nyt vajaa kolme vuotta ollut omissa oloissani. Nauttinut omien aikuisten lasteni luottamuksesta ja täysin pyyteettömästä rakkaudesta. Ratkaisu oli aikoinaan rankka, mutta tarpeellinen oman itseni takia.

Myös saman kokenut vuosikymmenten aikana ja vihdoin molempien vanhempien kuoltua vapaa kaikista velvoitteista sisaruksia kohtaan.
Alullehan kaiken laittavat vanhemmat jotka voivat pahimmillaan olla jopa kateellisia omille lapsilleen, ja tämän kateuden kun vielä siirtävät osalle lapsista ja pitämällä eriarvoisina niin lopputulos on selvä.
Vanhempien velvollisuus on olla vanhempia lapsilleen iästä riippumatta eikä ilkeillä, kostaa tai muuten kiusata omia lapsiaan. Sitten on jo myöhäistä korjata sisarusten välejä kun luuserit ovat aikuisina päässeet vauhtiin paikkaillessaan omaa talouttaan vanhempien varallisuudesta.

Toivon pystyneeni ottamaan opiksi ja etten ole enää omille lapsilleni tälläistä perintönä siirtänyt.

Minä kanssa laitoin välit poikki, kun eivät hyväksyneet minua sellaisena kuin olen. Olen seksuaalivähemmistöön kuuluva. Ilkeilivät ja kohtelivat kuin toisen luokan kansalaista. Äitini ja vanhin siskoni pahimmat kiusaajat. Olen paljon onnellisempi, kun en ole heidän kanssaan tekemisissä. N46

Ei niin mitään. Muutin lapsen kanssa kauaksi suvusta ja voi miten helppoa on elämä. Minulla on hyviä ystäviä ja kivat naapurit.

Ihmettelen edelleen, että mikä näitä vanhempia oikein vaivaa? Ensin tehdään lapsen elämästä helvettiä. Ei hyväksytä hänen/heidän valintojaan. Koskien ammatinvalintaa, opiskelua, tai puolisoa. Kyseenalaistetaan ja mitätöidään kaikki lapsen valinnat ja teot.

Loppujenlopuksi saadaan omista lapsista kärsiviä, epävarmoja, yksinäisiä ihmisiä tämän käytöksen lopputuloksena. Luulisi jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtävän sen, että, jokainen ihminen voi ainoastaan elää omaa elämää. Ja opetella kunnioittamaan lapsensa valintoja ja arvostamaan heitä.

-tytär- kirjoitti:

Ihmettelen edelleen, että mikä näitä vanhempia oikein vaivaa? Ensin tehdään lapsen elämästä helvettiä. Ei hyväksytä hänen/heidän valintojaan. Koskien ammatinvalintaa, opiskelua, tai puolisoa. Kyseenalaistetaan ja mitätöidään kaikki lapsen valinnat ja teot.

Loppujenlopuksi saadaan omista lapsista kärsiviä, epävarmoja, yksinäisiä ihmisiä tämän käytöksen lopputuloksena. Luulisi jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtävän sen, että, jokainen ihminen voi ainoastaan elää omaa elämää. Ja opetella kunnioittamaan lapsensa valintoja ja arvostamaan heitä.

Lue lisää

Olet pitkälti oikeassa. Ja pahimmassa tapauksessa tuo omalle lapselle mitätöinnillä luotu minuus siirtyy hänen lapsilleen. Vaatii melkoista vahvuutta mitätöidyltä lapselta aikuisena, ja etenkin vanhempana, ymmärtää omaa lapsuuttaan ja hakea sieltä sellaiset asiat jotka lapsena koki vääriksi ja traumaattisiksi. Tämän jälkeen analysoida nämä omien vanhempiensa tekemisten kautta ja katsoa sekä haluta sitä, että ei niitä siirrä omille lapsilleen. Eli että "minä koin lapsena todella vääränä vanhemmiltani tämän ja siksi katson että en itse toimi niin." Katkeruus ja sisimpään jääneet negatiiviset tunteet täytyy osata muuttaa voimavaraksi omaan aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Huono vanhemmuus ei saa olla "sukuperintö".

En ole kuin äitini kirjoitti:

Olet pitkälti oikeassa. Ja pahimmassa tapauksessa tuo omalle lapselle mitätöinnillä luotu minuus siirtyy hänen lapsilleen. Vaatii melkoista vahvuutta mitätöidyltä lapselta aikuisena, ja etenkin vanhempana, ymmärtää omaa lapsuuttaan ja hakea sieltä sellaiset asiat jotka lapsena koki vääriksi ja traumaattisiksi. Tämän jälkeen analysoida nämä omien vanhempiensa tekemisten kautta ja katsoa sekä haluta sitä, että ei niitä siirrä omille lapsilleen. Eli että "minä koin lapsena todella vääränä vanhemmiltani tämän ja siksi katson että en itse toimi niin." Katkeruus ja sisimpään jääneet negatiiviset tunteet täytyy osata muuttaa voimavaraksi omaan aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Huono vanhemmuus ei saa olla "sukuperintö".

Lue lisää

Nimimerkille "en ole kuin äitini",

Olipa asiallinen ja fiksu kirjoitus, juuri noin, kiitos!

En ole kuin äitini kirjoitti:

Olet pitkälti oikeassa. Ja pahimmassa tapauksessa tuo omalle lapselle mitätöinnillä luotu minuus siirtyy hänen lapsilleen. Vaatii melkoista vahvuutta mitätöidyltä lapselta aikuisena, ja etenkin vanhempana, ymmärtää omaa lapsuuttaan ja hakea sieltä sellaiset asiat jotka lapsena koki vääriksi ja traumaattisiksi. Tämän jälkeen analysoida nämä omien vanhempiensa tekemisten kautta ja katsoa sekä haluta sitä, että ei niitä siirrä omille lapsilleen. Eli että "minä koin lapsena todella vääränä vanhemmiltani tämän ja siksi katson että en itse toimi niin." Katkeruus ja sisimpään jääneet negatiiviset tunteet täytyy osata muuttaa voimavaraksi omaan aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Huono vanhemmuus ei saa olla "sukuperintö".

Lue lisää

Hyvä kirjoitus, >>(En ole kuin äitini)

Mielestäni todella rankan lapsuuden ja nuoruuden jälkeen. Kun olin jo muuttanut pois kotoa ja sain etäisyyttä asioihin. Oli melko helppoa eritellä tuo kumma ja epäasiallinen käytös. Se nimittäin oli niin ikävää ja näkyvää, että koko ystäväpiiri ja suku oli siitä tietoisia.

*Ymmärtämisen* kanssa onkin sitten ihan toisin. On todella vaikeaa ymmärtää sitä, mikä saa omat vanhemmat tekemään moisia kauheuksia. Siihen ei tunnu löytyvän mitään järjellistä selitystä. Miksi juuri minun vanhempani olivat tuollaisia, mitä he siitä kostuivat jne.

Omiin lapsiini en koskaan siirtänyt moisia kasvatusmenetelmiä ja kauheuksia. Eli, siis jotain hyvääkin, olen tästä oppinut.

Lainaan tekstistäsi: "ei ole olemassa isälleni ja äidilleni" sekä "naivi psykiatrin huijaama reppana".

Koska psykiatri on HUIJANNUT sinua, sinulla ei todellisuudessa ole bipolarista. Vanhempasi ovat halunneet alistaa sinut itselleen. Vanhemmillasi on niin huono omatunto, että he turvautuvat valehteluun, joten heillä itsellä tai jommalla kummalla on bipolaris, ei sinulla.

"Tartu härkää sarvista" vanhaa kansaa lainaten. Näytä arvosi ja mielipiteesi heille. Sinulle kuuluu kansalaisten perusoikeudet (perustuslain toinen luku). Älä kuuntele enää vanhempiasi, vaan katkaise yhteydet heihin.

Jos olet aidosti sitä mieltä että sinua on perheessäsi tarvita tai kaivata, niin älä hyvänen aika sitä jää suremaan. Oletko koittanut selvittää perheesi kanssa tätä asiaa? Tietävätkö he että koet noin? Kohtaa tämä ongelma perheesi edessä ja kerro suoraan sydämestä miltä sinusta tuntuu mikäkin heidän tekemisissään. Äläkä anna ensimmäisten väheksyvien kommentien latistaa, vaan jatka edelleen sydän auki asian puimista ja läpikäymistä perheesi kanssa. Olen itse huomannut, että silloin kun vastassa on joku joka aidosti kertoo tunteistaan ihan sydänjuuriaan myöden, pöllömpikin alkaa miettiä asioita muidenkin kannalta.

Jos tuosta ei ole tulosta, voit hyvillä mielin alkaa rakentaa itsellesi tulevaisuutta jossa näet suhteiden perheeseesi vaativan sinun perherakkautesi taka-alalle jättämistä joksikin aikaa. Teet sen nimenomaan itsesi takia. Olet itse elämäsi tärkein ihminen ja kun vapautat itsesi perheestäsi, kukaties löydät jonkun muun jota rakastaa ja joka välittää ja rakastaa takaisin. Itsesi tappamalla paha perhe vain toteaisi että oikeassa olivat.

Minä jäin pois äitini hautajaisista. Surukin katosi kun sain kuulla miten paljon ovat koko suku jauhaneet paskaa selkäni takana. Miksei koskaan kerrottu naaman edessä mielipiteitä? Onneksi asun eri paikkakunnalla kuin kukaan sukulainen. Jatkan elämääni,työtäni ja olen turta noiden suhteen.

Rukoukseen liittyy toivo ja usko siitä että ihmisten hyvyys vielä voittaa. Toivoa ei ole syytä viskata menemään, eikä rukous oman perheen puolesta tarkoita väkisin siinä roikkumista.

Etäisyyden ottaminen todella auttaa, näissä tosi hankalissa tapauksissa.

Sisua se kyllä vaatii. Kun on koko ikä syyllistetty, niin syyllisyys hiertää *hajuraon* vetämisestä aluksi. Mutta asiat alkavat menemään parempaan suuntaan. Kun aikaa on kulunut riittävästi.

Tiedän omalla kohdalla, että vanhempani on nyt *pallo hukassa* tämän asian suhteen. Hän ei oikein nyt tiedä, miten menetellä kanssani. Hän haluaisi saada tilan samanlaiseksi, kun se oli aikaisemmin. Mutta paluuta entiseen ei ole. Sen olen päättänyt, vaikka kysymyksessä onkin tosi iäkäs vanhempi.

Jatkuva arvosteleminen ja loukkaaminen ja asioihini puuttuminen on vähentynyt huomattavasti, kun tapaamiset on vähentynyt minimiin. Ja jos vanhempani yrittää puhelimessa keskustellessa jatkaa vanhaa ikävää käytöstä. Lopetan puhelun heti, vedoten johonkin kiireeseen.
Välimme on nyt riittävä, yleisen rauhan säilyttämiseksi. Mutta minun on jatkuvasti huolehdittävä kuitenkin siitä, että vetämääni rajaa ei ylitetä.

Siis eikö sukusi jätä sinua rauhaan vaikka et itse pidä mitään välejä?Suosittelen lämpimästi muuttoa kauas,numerot salaisiksi.Mitkään lähestymiskiellot ei pidättele hullua sukulaista,nähty on.