Olemme monta vuotta yhdessä ollut aviopari ja lapsen syntymän jälkeen vuosi sitten mies ei ole enää halunnut seksiä kanssani. Hän torjuu koko ajan eikä minun psyykkeeni kestä sitä enää, kun en mitään kunnollista syytä ole asiaan kuullut.Siitä ei vain keskustella ja jos otan asian esille, niin suuttuu.
Olen ihan hyvännäköinen, kaunis nainen. (Oletan ainakin näin, kun muualta kuulen positiivista palautetta :D ) En nalkuta tmv. Haluaisin vain joskus mieheltäni halauksen, suukon.. tuntea jotain läheisyyttä, että kokisin olevani tärkeä. Seksiä ei kai tarvitse edes ajatella enää... olen aina ollut pettämistä vastaan, mutta nyt on joskus tullut ajatus mieleen, että pitäisikö minun mennä ja kokea se läheisyys edes hetkellisesti sitten muualta? En varmasti tule tekemään, sillä oma moraali on niin korkea etten kestäisi elää itseni kanssa sen jälkeen.
En jaksa tälläistäkään lopun elämääni. Itsetunto on aivan nollissa, kun oma aviomies ei edes halua.
Onko ihan normaalia, jos avioliitossa kolmikymppisillä ei ole seksiä vai onko otettava avioero, että edes joskus saisin kokea olevani haluttu nainen enkä vain kotiorja?
Olen ihan hyvännäköinen, kaunis nainen. (Oletan ainakin näin, kun muualta kuulen positiivista palautetta :D ) En nalkuta tmv. Haluaisin vain joskus mieheltäni halauksen, suukon.. tuntea jotain läheisyyttä, että kokisin olevani tärkeä. Seksiä ei kai tarvitse edes ajatella enää... olen aina ollut pettämistä vastaan, mutta nyt on joskus tullut ajatus mieleen, että pitäisikö minun mennä ja kokea se läheisyys edes hetkellisesti sitten muualta? En varmasti tule tekemään, sillä oma moraali on niin korkea etten kestäisi elää itseni kanssa sen jälkeen.
En jaksa tälläistäkään lopun elämääni. Itsetunto on aivan nollissa, kun oma aviomies ei edes halua.
Onko ihan normaalia, jos avioliitossa kolmikymppisillä ei ole seksiä vai onko otettava avioero, että edes joskus saisin kokea olevani haluttu nainen enkä vain kotiorja?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Oliko mies mukana synnytyksessä? Se on vienyt halut useammaltakin mieheltä. Suosittelen pariterapiaa avuksi.
Mukana synnytyksessä! Minä tein esikoisemme syntymästä diasarjan johon kuvasin mm. jälkeisten poiston myös siten, että kätilö riiputtaa istukkaa vaimon levällään olevien polvien välissä, synnytystiehyen yläpuolella.
Mukana olo eikä kuvaus vaikuttaneet halukkuuteeni.
Tuota kertomaani näkymää käytin siemensyöksyn hidastamiseen.
Ei se haitannut mutta auttoi viivyttämään.
Missään nimessä tämä ei ole normaalia, mutta mikä olisi? Kaikenlaista sattuu. Ette varmasti ole ainoa pari, jolla menee vuosi tai pari ennen kuin seksi alkaa synnytyksen jälkeen sujua, yleensä se ns. "vika" vaan on naisen pääkopassa, ei miehen. Eiköhän aika sen paranna, jos olet ASIALLISESTI siitä huomauttanut. Se, etät mies suuttu, kertoo joko siitä, että hän kokee sinun puuttumisesi syyllistämisenä(eli et osaa ottaa puhuessasi seksistä häntä ja hänen tunteitaan huomioon) TAI että mies on paskapää, joak ei rakasta sinua.
Epätodennäköismepi vaihtoehto on, ettei miehesi rakasta sinua enää tai itse asiassa, ettei ole ikinä rakastunutkaan. Onpahan vain rakastuntu hetkeksi, eikä ole sen vertaa itsetuntemusta, että jaksaisi pitää yllä rakkautta toisene ihmiseen yhtä aikaa vauvaperhene arjen kanssa. Tuskinpa teillä sitten on tulevaisuutta.
Ei tuo aivan normaalia ole, ainakaan minun mittapuuni mukaan.
Eikä kyse ole ulkonäöstä! Minun eläkeläismummelini ei näöllään pärjaa muutamaa vuosikymmentä nuoremmille!
Tekee mieleni kysyä onko aivan normaalia, että 64-vuotinen vaimo säännöstelee ( pihtaa ) rytmin kertaan viikossa.
Olen elänyt säännöstelyn alaista elämää jo muutaman vuoden.
Joskus sentään, mutta harvemmin, esiintyy poikkeuksia.
Täytyy tunnustaa, että innostuessaan, pihtaava vaimoni on kuitenkin varsin aktiivinen.
Vaikka olemme eläkeläisiä niin kummankin arkipäiväiset rutiinit ohjaavat session lauantaiksi.
Tulee mieleeni 50-luvun vanhempieni koti. Saunan jälkeen.
Eikö ole parempi vaikka säännöstellen ja kiihkeästi kuin usein ja innostumatta? Mielestäni valitat turhasta, joka miehellä ei ole mahdollisuutta edes tuohon määrään. Naisen menopaussi voi olla myös syy harvemmin haluamiseen.
Saatat olla oikeassakin.
Ymmärrän kyllä olla tyytyväinen nykytilanteeseenkin koska en usko täydellisyyteen missään asiassa.
Kaikkien mielitekojen saavuttaminen saattaisi viedä niistä hohdon?
Seurauksena se, etten viitsi vaimon vuosittaisina poissaoloviikkoinakaan edes vetää hynttyitä niskaani etsiäkseni vaihtoehtoa.
10 vuotta sitten tullut menopaussi aiheutti omat kuvionsa mutta ei tuhonnut mitään.
Puolisoni ymmärtää arvostukseni.
Olen ottanut asiasta jutellessani miehen tunteet huomioon, sillä ajattelin joskus vaihtoehtona sitä, ettei hän kykenisikään jostain syystä aktiin ja se olisi hänelle henkisesti rankkaa. Olen yrittänyt jutella asiasta rakentavasti, aivan oppikirjan rakentevan keskustelun ohjeistuksen mukaan, sillä asia on jollain lailla arka. MUTTA, kun hän käytäytyy samanlailla oli aihe mikä hyvänsä ja sitten yrittää syyllistää minua. Minä en kuitenkaan ole muuttunut ja mitä seksiin tulee, niin olen jopa ehdotellut piristystäkin ettei aina samalla kaavalla.
Olen alkanut pohtia vaihtoehtona sitä, että jos mies ei rakastakaan. Ei vain laiskuudensa vuoksi viitsi tehdä asialle mitään, kun sitten eron tullessa ei olisikaan enää toimivaa pyykkipalvelua paikalla. Oli miten oli, kärsin asiasta. Kyse ei ole vain seksistä, vaan nimenomaan siitä läheisyydestä, että tuntisi olevansa pikkasen verran tärkeämpi kuin jokin kaveri.
Jos kerran välinpitämättömyys ulottuu kaikille yhteiselon alueille niin MATO HALKI ajoissa!
Siis MATOT!
Se oli siinä. Miehesi kuuluu näihin nykyisiin reppanoihin, joille naisen kanssa rakastelu on vaikeaa ja ahdistavaa. Oletko muuten tarkistanut makuuhuoneen kaapin saranat..?
Oikeasti, voin vuosikymmenien kokemuksella sanoa, että se seksielämä ei siittä sitten muuta kuin entisestään heikkenee aikojen kuluessa. Itse typeryyksissäni ootin, samaisessa tilanteessa muutosta 15-vuotta, mutta se muutos parempaan jäi sitten tulematta. Ainoa mikä meni oli monta arvokasta vuotta elämästä aivan hukkaan. Otan osaa, meitä on monta.
"Itse typeryyksissäni ootin, samaisessa tilanteessa muutosta 15-vuotta, mutta se muutos parempaan jäi sitten tulematta. Ainoa mikä meni oli monta arvokasta vuotta elämästä aivan hukkaan."
Sama vika täällä, mutta ei minulla ole mitään harhaluuloja ollut tilanteen paranemisesta. Toisaalta eivät nämä vuodet hukkaan ole menneet. Vaikka minä en ole niistä juuri kostunut, lasten elämä on mennyt niin nappiin, etten voi ajatella tehneeni virhettä.
Parempi, että myllynkivi kaulaan, kuin että rikkoisin lasten idyllin ja tulevaisuuden.
Vuosikymmenien kokemuksella voin sanoa, että seksielämäämme vaikuttivat eniten olosuhteet ja elämäntilanteet.
Vuosikaudet arkiviikot kotipaikkakunnan ulkopuolella ohjasi tehokkaasti intiimin kanssakäymisen viikonloppuihin.
Helpotus tuohon tuli 53-vuotisena kun älysin lopettaa vakituisessa työssä ulkopaikkakunnalla käymisen ja siirryin työttömyys- / työpätkät vaiheeseen.
Lopullinen ja nykyhetkeen saakka kantanut piristys tuli tavoitettuani työttömyysputken pään.
Aikaa oman terveyden ja kunnon hoitamiseen.
Aikaa lepoon ja rentoutumiseen.
Stressitön, kiireetön elämä jättää runsaasti energiaa "kotiharrastukseen".
7-kymppiä lähestyy joten pelkään, että menossa on jonkin sortin loppukiri?
Lasta minäkin mietin ja samalla kärsin tilanteesta valtaisesti. Nyt jollain lailla olen alkanut ajattelemaan asiaa niin, ettei parannusta ole tulossa. Ilman lasta en olisi tässä enää. Silti pohdin, että huomaako lapsikin ajan myötä tämän kitkan vanhempien välillä. Jos se vaikuttaa lapsen elämään myöhemmin?
Harmittaa eniten se, että mies ei ole halukas keskustelemaan asiasta. Olen jossain kohdin ollut aivan varma, että mies pitää tyttöystävää jossain. Toisaalta mietin, jos hän ei kehtaa hakea apua potenssiongelmiin kolmekymppisenä.
Vaikka puhuisimmekin nyt pelkästä seksistä (rakastelusta), koen sen tärkeäski osaksi parisuhdetta, joka ennen avioliittoa toimi. Avioliiton myötä se on lakastuntut täysin. Olen niin tunnepohjainen ihminen, että kaipaisin hellyyttäkin suukkojen ja halauksen muodossa, mutta mitään ei oel saatavilla ja usein itken sitä yksinäisyyttäni ja pahaa oloa, sillä en saa sitä mitä tunne-elämässäni kaipaan jaksaakseni seuraavat pyykkivuoret taas hieman paremmin.
"Ilman lasta en olisi tässä enää. Silti pohdin, että huomaako lapsikin ajan myötä tämän kitkan vanhempien välillä. Jos se vaikuttaa lapsen elämään myöhemmin?"
En usko, että lapsi helposti huomaa ongelmia vanhempien välillä. Sitä paitsi eihän vanhempien ole mikään pakko tapella, vaikka pussailu puuttuisikin.
Lapsen elämän sen sijaan saattaa sekoittaa ero ja sen myötä tulevat uudet sussut. Jos eroat miehestäsi, lapsellesi tulee uusia äitipuolia, joiden kanssa hän asuu puolet ajasta.
Sinä toivottavasti osaisit pitää lapsesi suojassa vierailta miehiltä.
Lapsi huomaa kaikki ongelmat! Niin minäkin huomasin pienenä vanhempien ongelmat avioliitossa!
vaimo. Puuteessa jo 3 vuotta. Seurustelu suhteen alussa seksi oli taivaallista, mutta nyt ei ole minkäänlaista ei edes hellyyttä :(
Sinä olet äiti ja äidin kanssa ei harrasteta seksiä tai hellyyttä, joillain miehillä tapahtuu tälläinen psyykeen heilahdus kun vaimo saa lapsen, hän ydistää sinut omaan äitiinsä. Toinen syy voi olla tämä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aseksuaalisuus
eli miehesi ei ole ollenkaan seksi perään.
Aseksuaalisuutta en ole koskaan ajatellutkaan. Mies kuitenkin oli akiivinen ennen naimisiin menoa. Nyt tuntuu kuin naimisiin meno olisi pistänyt stopin kaikelle, kun olen "kiikissä". Nyt kyllä kiroan tuota päivää, kun suostuin miehen painostuksesta sanomaan tahdon. Ei auta valittaa, kun on paskat housuissa, sanoo sanontakin.
Kuinka sinä aseksuaalimiehen vaimo jaksat tätä helyyden puutetta? Minusta tuntuu, että tämä syö naisen elävältä...
Siihen turtuu. Luojan kiitos on edes hyvämielikuvitus jäljellä, jota voi käyttää apunaan kun joutuu tyydytyksen hakemaan omilla käsillä onneen, mutta hellyyden ja läheisyyden kaipuu on kova. Mutta en enää anele, enkä pyydä läheisyyttä, liian monta torjuntaa tappaa kyllä halut toiseltakin kokonaan.
Miettinyt olen, että minutkin huijattiin suhteeseen ja kun saatiin varmistettua niin löytiin kaikki hanat kiinni. Mun mies oli aktiivinen ja hellä ennen naimisiin menoa, mutta kun pappi sanoi aamenen niin alkoi vähitellen loppumaan kaikki ja nyt olen ollut 3 vuotta ilman mitään hellyyttää.
Olen vakavasti harkinnut että hankin rakastajan itselleni, että saisin edes toisen ihmisen läheisyyden kaipuuni tyydytettyä, mutta oma moraalinen lyö hanttiin joten joko eroa tai kärvistelen tässä helvetissä-
Miehelläsi voi olla ihan "hyväksyttävä" syy haluttomuuteen, kuten vaikkapa sinunkin mainitsemasi impotenssi, kyvyttömyys nähdä vaimoa lapsen saamisen jälkeen muuna kuin äitinä tai vaikkapa synnytyksen näkemisen aiheuttama trauma. Se, mikä ei kuitenkaan ole hyväksyttävää, on miehesi haluttomuus keskustella asiasta. Hänen täytyy olla tietoinen siitä, että kärsit tilanteesta.
Minusta voit ihan hyvin sanoa miehelle, että jos hän ei suostu selvittämään asiaa kanssasi ja lähtemään haluttomuuden syistä johtuen joko pariterapiaan tai lääkärin tai psykologin vastaanotolle, ainoaksi vaihtoehdoksi jää ero. Olet vasta kolmekymppinen, et siis edes puolessavälissä elämääsi - älä tyydy tilanteeseen, jota varmasti voitaisiin helpottaa, jos vain miehesi suostuisi ottamaan apua vastaan.
Jos avioliitossa ei ole seksiä, es on normaalia vain jos molemmat ovat tyytyväisiä tilanteeseen eivätkä siis kaipaa seksiä. Teidän tilanteenne ei ole normaali. Avioliitoissa tosin on aikoja, jolloin seksiä on vähän tai ei lainkaan mutta vuosi ilman seksiä on mielestäni liika pitkä aika, olipa elämäntilanne mikä tahansa.
En tiedä mitä tehdä mutta en voisi kuvitella itselleni vastaavaa tilannetta nkoska läheisyys, ihmisen kosketus ja seksi ovat tärkeitä elementtejä parisuhteessa. Olen 50 nainen ja mieheni lähellä 6-kymmentä ikävuotta, seksiä meillä on 1 - 4 kertaa kuukaudessa ja nykyään se on enemmän lähellä oloa ja "hyvänä pitämistä" kuin intohimoista rakastelua, jota meillä on vielä hyvinkin 30- ja 40-vuotiaina.
Miehelläkin tulee kausia jolloin seksi ei kiinnosta. Eikä siinä tarvitse olla takana mitään erikoista syytä. Seuraavaa kukaan nainen ei kyllä halua kuulla. Miehelle ,ei tietenkään kaikille miehille, naisen ulkonäkö on aika iso juttu mitä tulee halukkuuteen ja haluttomuuteen. Näin se vaan menee. Kun vielä tv, lehdet ja nettiporno asettaa riman niin korkealle niin "tavallinen" seksi sen "tavallisen näköisen" puolison kanssa ei vaan tunnu enää miltään.
Ei ole saman ikäisenä meilläkin oli sama ongelma, ettei miestä haluttanut.
Nyt siitä on aikaa 16 vuotta ja tilanne on edelleen sama.
Kyllä epäilen että miehelläsi on toinen. Minun ex mies ei koskaan oikeastaan jaksanut kotona meni helposti 3 -4 vko ja sekin oli laimeaa. Ikä silloin oli 33v. sitten selvisi että kahdessa kaupungissa oli nainen ja toisen kanssa jopa juttelin. Harrastivat sitomis ja sadomaso juttuja miehen työreissuilla hotelleissa.
Nyt olen ollut yhdessä jo 8 vuotta uuden miehen kanssa ja on se mukavaa kun molemmat haluaa ja sateinen kesä on ollut aikamoinen napsuttelukesä.
Poika voi hyvin vaikka erottiinkin. Se on ihan siitä kiinni miten aikuiset asian hoitaa keskenään..
Niin muuten tuttuperheessä kävi niin että isäntä löysi itsensä lapsen syntymän jälkeen eli alkoi seurustelemaan toisen miehen kanssa.