Miten vastata jos toinen sanookin ei?

Poikaystäväni räjäytti eilen pommin ja sanoi ettei ole enään onnellinen kanssani ja ettei tässä ole mitään järkeä. Vähän aikaa juteltuamme hän kuitenkin sanoi miettivänsä yön yli. Tänään sittenkun tapaamme en tiedä miten minun pitäisi olla mitä pitäisi sanoa? Kaikki tuntuu niin sekavalta enkä osaa oikein pukea ajatuksiani sanoiksi. En tosiaankaan halua tämän loppuvan! Meillä on vähän aikaa ollu vaikeaa, eikä ole ollut aikaa oikein tapailla, ja tottakai mieheni kannalta on helpompi vain lopettaa ja sanoa "ei mulla vaan oo aikaa tälle" sanoo kuitenkin ettei pysty elämään ilman minua ja haluaa pysyä hyvinä kavereina. En jaksa hänen empimistään, haluan saada hänet muistamaan hyvät aikamme. Eihän sille oikeasti voi mitään jos ei tunne mitään, mutta tiedän että hän tuntee vielä kuten ennen. Hän vaan ei ajattele pidemmän päälle... kuinka saan hänet tajuamaan että olemme yhdessä onnellisia, ja että tunnelin päässä on vielä valoa? Vai yritänkö turhaan? Neuvokaa en halua luopua miehestäni! Ajatus hänestä jonkun toisen kanssa oksettaa minua... Olemme seurustelleet vuoden ja meillä on kaikkea, mutta riitelemme helposti. Kuinka saada hänen päänsä kääntymään, ja saada hänet muistamaan sen kaiken mitä minä ajattelen kun menee huonosti? Osaan kyllä päästää irti jos on pakko, mutta tunnen mieheni, eikä tämä todellakaan ole sellainen oikea tilanne. APUA!
4263
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Tuskin on mitään mitä voit sanoa tai tehdä.

Äänestä

Poikaystäväsi oli tosi reilu,kun sanoi asian suoraan.Mun poikaystävä ei sanonut,vaan jouduin päättelemään asian hänen käytöksestään,silti vieläkin väittää rakastavansa yms.vaikka asuu exänsä kanssa.

Äänestä

Unohda tapaus, vaikka nyt sattuukin kovasti. Ei yksikään mies ole rukoilemisen arvoinen, luomakunnan itsekkäin ja tunne-elämältään häiriintynein otus on mies. Ei ne näe muuta kuin oman itsensä ja elämänsä suurimmat kiksit saavat oman napansa ympärillä pyörimisestä, ei ne osaa ajatella naista, naiset on niille pelinappuloita ja leikkikaluja.

Äänestä

"Unohda tapaus, vaikka nyt sattuukin kovasti. Ei yksikään mies ole rukoilemisen arvoinen, luomakunnan itsekkäin ja tunne-elämältään häiriintynein otus on mies. Ei ne näe muuta kuin oman itsensä ja elämänsä suurimmat kiksit saavat oman napansa ympärillä pyörimisestä, ei ne osaa ajatella naista, naiset on niille pelinappuloita ja leikkikaluja. "

Parhaimipia huumorinmuotoja on tälläiset katkerat tilitykset.Omassa elämässä kun on sattunut muutama paska mäihä ukkojen kanssa niin samantien kusipäitä kaikki.
Oletko sitten muuten miettinyt että minkälaisia meihiä valitset.Ovatko ne kaikki samanlaisia playereita tms.Yleensä ihmiset jotka eivät kokemuksistaan tuppaavat valitsemaan seuraavankin suhteen samanlaisen kanssa.Jotkut eivät opi ikinä,jotkut oppivat eninmäisestä.
Niin,ja voin kertoa että kaikki miehet eivät ole tuollaisia,tässä kirjoittaa yksi sellainen.Kunnioitan aidosti seurustelukumppaniani enkä halua leikitellä toisen tunteilla.Se toista eniten sattutavinta enkä halua sellaista tehdä kenellekään.
Joten,on niitä hyviäkin miehiä,sinun pitää vain löytää sellainen ;)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


sydänpysähtyy kirjoitti:

Poikaystäväni räjäytti eilen pommin ja sanoi ettei ole enään onnellinen kanssani ja ettei tässä ole mitään järkeä. Vähän aikaa juteltuamme hän kuitenkin sanoi miettivänsä yön yli. Tänään sittenkun tapaamme en tiedä miten minun pitäisi olla mitä pitäisi sanoa? Kaikki tuntuu niin sekavalta enkä osaa oikein pukea ajatuksiani sanoiksi. En tosiaankaan halua tämän loppuvan! Meillä on vähän aikaa ollu vaikeaa, eikä ole ollut aikaa oikein tapailla, ja tottakai mieheni kannalta on helpompi vain lopettaa ja sanoa "ei mulla vaan oo aikaa tälle" sanoo kuitenkin ettei pysty elämään ilman minua ja haluaa pysyä hyvinä kavereina. En jaksa hänen empimistään, haluan saada hänet muistamaan hyvät aikamme. Eihän sille oikeasti voi mitään jos ei tunne mitään, mutta tiedän että hän tuntee vielä kuten ennen. Hän vaan ei ajattele pidemmän päälle... kuinka saan hänet tajuamaan että olemme yhdessä onnellisia, ja että tunnelin päässä on vielä valoa? Vai yritänkö turhaan? Neuvokaa en halua luopua miehestäni! Ajatus hänestä jonkun toisen kanssa oksettaa minua... Olemme seurustelleet vuoden ja meillä on kaikkea, mutta riitelemme helposti. Kuinka saada hänen päänsä kääntymään, ja saada hänet muistamaan sen kaiken mitä minä ajattelen kun menee huonosti? Osaan kyllä päästää irti jos on pakko, mutta tunnen mieheni, eikä tämä todellakaan ole sellainen oikea tilanne. APUA!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu