Olen aina välillä lueskellut näitä pettämisblogeja, joista kai aktiivisemmat Kolmas Pyörä ja Solan Planeetalla. Mietityttää sellainen että kirjoitukset kiertävät tasan samaa kehää molemmissa. Salaisten tapaamisten hehkuttamista. Missä ollaan oltu ja mitä tehty, about joka toinen viikko uusi päivitys ja aina sama tarina. Välillä pientä itkua kun mies jossain perhelomalla ja sitten taas sama levy pyörii. Toinen suhde jatkunut 2 vuotta toinen 7 vuotta. Siis kuinka kauan tälläiset jutut oikeen voivatkaan jatkua niin ettei mikään muutu? Eikö yleensä jossain vaiheessa asiat ratkea johonkin suuntaan? eniten ihmetyttää etteikö mies todella koskaan jää kiinni? Kuka haluaa elää noin? Olin itse aikoinani tasan 6 kk toinen nainen kunnes loppui se juttu kun en yhtään kestänyt sitä salailua. Tuntui väärälle vaikka olikin tunteita paljon. Nyt olen ollut onnellisesti naimisissa jo pitkään. En kyllä itse mitenkään jaksaisi tollasta showta, en petturina enkä kakkosena. Tuntuu että nuo blogit ovat kun Kauniit ja Rohkeat. Jos lakkaan 10 vuodeksi katsomasta ja palaan kanavalle niin mikään ei ole muuttunut :) Miten on mahdollista, ihan tosi elämässä. Vai ovatko nuo blogit edes todellisia. Tapahtuuko noin oikeassa elämässä?
Kakkossuhteen kesto
Yhtä kummastusta
23733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En ole lukenut blogeja, mutta viimeiseen kysymykseen vastauksena, että kyllä rinnakkaissuhteet voivat kestää vuosia ja ne voivat myös kestää koko loppuelämän. Joskus jopa ykköset voi vaihtua välissä, mutta lopulta ollaan taas suhteessa myös saman kakkosen kanssa kuin aiemminlkin.
Huh.. Oletko siis ollut kakkosena 14 vuotta? Miten jaksat/ kestät? Vai itsekin varattu , joka onkin sitten eri juttu? En todellakaan vii tajuta miksi sinkku alentuisi kakkoseksi 14 vuodeksi. Miksi??? Kakkapuhetta jos väittää ettei muka haluaisi enemmän.
Mietit, että eikö pettäjä todellakaan jää kiinni? Ainakin meillä on jäänyt, mutta se ei yllätys yllätys muuttanut mitään, ainakaan heti. Mies sanoi jatkavansa silti suhdetta kanssani. Sittemmin, noin puolen vuoden jälkeen, mies väitti vaimolleen, että meidän suhde on loppu, mutta ei se ole koskaan loppunut. Nyt ollaan eletty näin pari vuotta.
Eli aina parisuhde ei lopu vaikka pettäjä kärähtäisikin. Moni seikka pitää yhdessä, ja silloin kun se ei ole rakkaus,eroaminen on paljon vaikeampaa.
Ei ole rakkautta kenen kakkosen ja miehen vai vaimon ja miehen välillä?
Ei ole rakkautta kenen kakkosen ja miehen vai vaimon ja miehen välillä?
Siis jos vaimon ja miehen aviliitto ei perustu rakkauteen vaan aivan muihin seikkoihin. Kuten siihen, että arki kuitenkin toimii, tai talous on parempi... mitä e kenellekin sitten on.
Jos aviopari rakastaa syvästi toisiaan, ei pettämistäkään todennäköisesti tapahdu, koska yleensä rakkaus tuo mukanaan toisen ihmisen kunnioittamisen. Mutta jos vain toinen rakastaa, tai kumpikaan ei enää niin rakasta vaan suhdetta pitävät kasassa muut asiat, ero uskottomuuden seurauksena ei ole lainkaan niin selvää. Ja jos joskus eroon päädytäänkin, se on vaikeampaa kuin rakkausliiton päättyessä.
Jos pari on yhdessä vain käytännön syistä, niin miksi sitten vaimolle ei avoimesti kerrota tai vaimon kanssa sovita että eletään vaan omia elämiämme? En ole koskaan nähnyt että näin olisi ?
En osaa vastata tuohon. Siksi kummeksun sitä itsekin. Että mikä pitää yhdessä?
Jos pari rakastaa toisiaan ja kaikki on hyvin, ei pettämiselle ole tarvetta, eikä ainakaan pitkälle rinnakkaissuhteelle. Ja jos avioliitto kuitenkin halutaan pelastaa uskottomuudestä huolimatta, niin eikö edes rinnakkaissuhde pitäisi lopettaa?! Kuka voi kuvitella, että avioliiton korjaamiselle olisi edellytyksiä, jos rinnakkaissuhde jatkuu??
En ymmärrä kuviota edes silloin, kun suhdetta piävät kasassa muut syyt kuin rakkaus. Ja ainakaan tässä ei ole kysymys mistään avoimesta suhteesta.
Minäkin olen paljon pohtinut mikä pitää yhdessä. Sivusta olen seurannut yhtä tapausta, jossa miehellä kakkonen jo useamman vuoden. Uskon, että miehen perheyhteisö, ennen kaikkea omat lapset, pitävät yhdessä, perheen kasassa. Ei haluta rikkoa perhettä ja vaarantaa kaikkein tärkeintä, suhdetta lapsiin. Avioliitto ei toimi, ja mies onkin todennut että avioliitto kai voi perustua muuhunkin kuin rakkauteen. Mutta ei ole onnellinen, se on sitten kuvion hinta. Ja miksi se voi vielä muodostua, jos esim kärähtää tai kakkonen jättää.
Tämä johtuu siitä, että mies ei missään tapauksessa halua, että vaimolla olisi toinen mies.
Niin, miehen pitää saada kaikki mutta mistään ei voi luopua, ja vaimolla ei kuitenkaan saisi olla mitään!!
Todellakin. Kakkosena voin kertoa, että minun salarakkaalleni olisi suurin järkytys, jos hänen vaimonsa pettäisi. Hän sanookin, että ei ikinä toipuisi siitä. Ja sanoo, että olisi kauheaa, jos ei näkisi vaimoaan enää koskaan. Ja kuitenkin jatkaa suhdetta minuun. Minä rakastan. Hänestä en tosiaankaan tiedä. Olen joskus sanonut, että soitan hänen vaimolleen. Sanoo, että se olisi pahin virhe, mitä tekisin. Suhdetta on kestänyt niin kauan, että en viitsi kertoa. Minun elämäni tässä on hukassa.
No sinä itse kyllästyit roikkumaan mukana puolen vuoden jälkeen, kaiketi sitten halusit enemmän... Kaikki eivät kuitenkaan ajattele näin.
Erosin lasteni isästä samoihin aikoihin, kun salasuhde alkoi. Salasuhde ei ollut syy eroon, vaan ero oli jo vireillä. Suhdetta on nyt kestänyt seitsemättä vuotta enkä haluaisikaan mitään 24/7-parisuhdetta - yksi pitkähkö liitto riittää.
Elämäni ykkösasia on lapset ja haluan heidän kokevan asian näin. Joku voi sanoa, että on luonnotonta elää näin - mutta en vain ole kokenut tarpeelliseksi tuoda lasten elämään uutta ihmistä. Mies tietää tämän - hänellekin lapset hyvin tärkeitä. Emme käytännössä tapaa kovin usein, mutta päivittäin pidämme tiiviisti yhteyttä. Vaimoa on varoitettu minusta, mutta hän ei tunnu piittaavan.
Samoin ajattelen.
En halua lasteni elämään sekavia uusperhekuvioita. Tärkein päämääräni on kasvattaa heidät nuoriksi aikuisiksi niin, että omistaudun vain heille.
Salasuhdettani tapaan vain, kun lapset eivät ole kotona.
En osaa kuvitella mitään jokapäiväistä suhdetta meille. Satunnainen,harvakin,tapaaminen riittää juuri ja juuri läheisyyden tarpeeni tyydyttämiseen. Ei pelkän seksin tarpeen, vaan sen, että joku pitää minua hyvänä ja jonka lähellä on hyvä ja turvallinen olla. Se tarve ei täyty satunnaisella baaripanolla tai yhden illan jutulla.
Kaikki ei koe kakkosena olemista alentumiseksi. Rinnakkaissuhde on suhteen tila, joka syystä tai toisesta sopii siinä oleville. Eli ei, en haluaisi enempää, en todellakaan ole kiinnostunut yhteisestä parisuhteesta. Näin on hyvä.
Tapasimme ollessani avioliitossa. Myöhemmin erosin muista syistä, mutta suhde tähän toiseen on jatkunut. Näin se vaan toimii. Tietysti välillä aina puhumme mitä teemme yhdessä tulevaisuudessa, miten elämmme, missä matkustelemme, moihin muutamme jne., mutta kumpikin tietää että se on vain mielikuvitysleikkiä, toisemme huvittamista. Kumpikaan ei tarkoita sitä oikeasti, eikä oikeasti halua sitä toteuttaa.
Miten mies suhtautuu, kun ja jos selviää, että myös vaimolla on omat juttunsa?
Minä olen nähnyt vaikka ja mitä. Vaimolle/miehelle on kerrottu avoimesti toisesta/toisista. Tai sitten toisia on ollut vaikkapa lähes 20 vuotisen liiton ajan. Kaikki muut tietävät, ei vaimo/mies. Tilannetaustoista johtuen ei kukaan myöskään tohdi kertoa. Jotakuinkin olen kyllä sitä mieltä, että puoliso kyllä tietää/vaistoaa lähes aina. Mutta miksi siitä pitäisi liitossa puhua? Jos liitossa menee ihan ok yhteiset asiat, joihin molemmat ovat tyytyväisiä, niin kertominen toisesta/toisista vähentää tyytyväisyyttä. Vai väittääkö joku, ettei tieto lisäisi tuskaa?
Tiedän parin, joka salli toisilleen muut suhteet, kunhan ne hoidettiin ehdottoman salassa muiden poissaolojen yhteydessä. Mielestäni melko monet liitot noudattavat tätä tyyliä, vaikkei sivusuhteita ole ääneen sallitukaan. Täytynee myös muistaa, ettei kaikkia huvita vieraissakäynti. Oli se sallittua tai ei.
1234567890
Yleensä se on kyllä laiskuus erota, raha, vastuunotto eronjälkeisestä elämästä, joka estää eroamasta, ei lapset. Perhe on väkisinkin rikki, jos vanhempien välillä ei ole rakkautta. Myöskään vanhemmat eivät voi osoittaa lapsilleen rakkautta ns. kylmässä liitossa. Rakkaus on kuitenkin se juttu mitä lapset tarvitsevat eniten. Vanhempien välinen suhde on kaiken a ja o, jos perhe asuu yhdessä.
Outoa on tuo aikuisrakkaus, vai lienemmekö lapsia koko elämämme?
Pitkän avioliiton salaisuus on kiintymys ja yhteiset asiat, voihan sitä rakkaudeksikin kutsua.
Mikä pitää yhdessä, vaikkei olla tyytyväisiä. Lyhyt elämämme onnettomana ja puolinaisena. Sitä on hyvä täydentää lisärakkaudella, joka täydentää peruskuvion.
Ihmiset pelkäävät läheisten tuomiota, jos jättävät virallisen aviosuhteen, ja harva pari on pystynyt ylläpitämään elävää ja aitoa kipinää yli arjen. Niin se vaan menee , tottumus ja häpeän ja menettämisen pelko vastaan tuoreena pysyvä vetovoima salasuhteisiin. Molempia moni näyttää tarvitsevan.
Nyt tarkoitan suhteella sitä, että se on paljon muutakin, kuin seksiä.
Pitkä kakkossuhde on aina merkittävä asia, kilpailee varmasti sen pitkän aviosuhteen rinnalla vahvana.
Olen ollut erään miehen "kakkosena" kohta kaksi vuotta. En halunnut suhdetta, ja koko ajan mies on puhunut halustaan viettää loppu elämänsä kanssani. Kunhan hän vaan saisi ensin erottua... Kertaalleen mies jo lopetti suhteemme, noin vuoden jälkeen, koska sanoi ahdistuneensa liikaa niistä kommentista, joita hänen perheensä ja sukunsa ja ystävänsä hänelle heittivät, kun hän kertoi erohaluistaan (siis kertoi jo vaimolleen eistä ja että haluaa erota). Hän sanoi minulle, ettei pystynyt seisomaan yksin kaikkia niitä läheisiään vastaan, jotka sanoivat hänen olevan vastuuntunnoton, itsekäs jne., jos eoaa vaimostaan. Ei varmasti ole helppoa.
Noin puolentoista kuukauden jälkeen aloimme kuitenkin uudestaan, varovasti jatkamaan suhdettamme. Luottamukseni miestä kohtaan oli aivan hukassa, mutta rakastin, ja halusin todella olla hänen kanssaan. Tällä kertaa mies väittää kotona, että suhteemme on ohi, ja minulle sanoo, että työstää mielessään koko ajan eroa ja on huomannut, ettei tunne vaimoaan kohtaan enää juuri mitään. Uskon miestä, ainakin suurimmaksi osin, haluan uskoa. Mutta tunne siitä, että ei hän lopulta kuitenkaan kykene eroamaan, kasvaa jatkuvasti. Samoin valtava syyllisyyden tunne hänen kanssaan vietetystä ajasta, koska se tarkoittaa valheita vaimolle. En juurikaan enää pysty ehdottamaan yhteistä aikaa hänen kanssaan, koska tunnen siitä niin vahvaa syyllisyyttä. Ja ennen kaikkea se paha olo, se raastava tuska, joka minulla on tässä suhteessamme, sen vuoksi olen huomannut nyt viikon ajan ajattelevani lähes joka päivä, etten jaksa enää näin. Haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaan. Sanat eivät voi korvata toisen läsnäoloa ja kosketusta. Mietin koko ajan, näinkö tämä loppuu??
Kun olen miehelle tuonut näitä ajatuksiani esiin, hän menee ihan paniikkiin. Hän ei haluaisi minun lopettavan tätä. Hän haluaa itsekin uskoa siihen, että pystyy eroamaan ja aloittamaan oikean parisuhteen kanssani, mutta jostain syistä se vaan tuntuu olevan hänelle liian vaikeaa - erota.
En haluaisi suhteemme päättyvän. Hän on kaikkea sitä, mitä mieheltä, elämänkumppaniltani toivon. Lukuun ottamatta tietenkään sitä, että hän on naimisissa toisen kanssa. En taida kuitenkaan enää jaksaa näin. Miksi minusta tuntuu kuin pettäisin miehen luottamuksen, jos lopetan tämän?
Tämä on kuin minun, elämästäni. Kakkonen elämäni suurin rakkaus. Jouduimme lopettamaan suhteen koska molemmat kärsimme. Ja todellisuudessa kärsimme vielä enemmän kun lopetimme suhteen 5 vuotta sitten, se jätti sydämeen kaipuun ja tyhjyydentunteen. Monet ihmiset eivät ymmärrä, että voi rakastaa kahta naista yhtäaikaa.
Tutulta tuntuu. Jatka vain ja huomaat olevasi samassa pisteessä kuin minä. Tarvittaessa käytettävissä ja ne kerrat harvenevat. Loukkaavaa on kuulla, että pariskunnan välit ovat lämmenneet lastenlasten myötä. Ehkä minulle tahallaan kerrotaan tälläisiä juttuja.
Se on mahdollista että ne jatkuvat. Taitava pelimies valehtelee tietämättömälle kakkoselle tai peittelee totuutta. Tai sitten on kakkonen joka tietää.