Oon niin surullinen ja pettynyt, mutta yritän jaksaa kirjoittaa järkevästi ja ymmärrettävästi. Rehellisesti sanoen musta ei tunnu enää miltään, kun kirjoitan tätä.
Tilanteeni on seuraavanlainen:
Olemme 24-vuotiaita, avoliitossa elävä pariskunta. Tai ainakin olemme olleet. Olemme olleet avoliitossa pian 2-vuotta ja suunnitelleet tulevaisuutta yhdessä. Suhteemme on ollut lähes täydellistä. Toinen meistä opiskelee, toinen käy töissä. Olemme silti onnistuneet löytään yhteistä aikaa ja nauttiin toisistamme ja koko elämästä.
Pari päivää sitten tietooni tuli, että puolisoni on viestitellyt siskolleni viestejä. Viestejä, joissa puoliso kertoo siskolleni, että hänellä on tunteita siskoani kohtaan. SISKONI ON 16-VUOTIAS!!!!!!!!! Siskoni kehoitti puolisoani unohtamaan koko asian ja kertoi, ettei hänellä ole samanlaisia tunteita. Siskoni myös järkevästi kirjoitti, ettei hän voisi koskaan satuttaa minua. Puolisoni jatkoi kuitenkin viestittelyä, joissa kertoi, ettei hän pysty unohtamaan..
Fyysistä pettämistä ei ole tapahtunut, pettäminen on ollut henkistä. Nyt mies kertoo, että katuu tekoaan ja olisi valmis tekemään mitä tahansa, että jäisin hänen luokseen. Mutta kuinka ikinä voisin tehdä niin? Kuinka ikinä enää voisin luottaa puolisooni? Ja miksi juuri siskoni? 16-vuotias nuori tyttö?
Oon aivan sekaisin, haluaisin niin lähteä ovesta juoksemaan. Mieheni ÄLLÖTTÄÄ minua. Tunnen halveksuntaa, vihaa, sääliä ja ennenkaikkea HÄPEE mieheni puolesta. Samaan aikaan ajattelen kuitenkin kuinka ihanaa meillä on ollut ja mihin kaikkeen yhteiset voivamavaramme voisivat kantaa?
Mutta kuinka tyhmäksi samaan aikaan tunnen itseni.. Mies ei todellakaan ole minun arvoinen, ei enää!
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Mitä ihmettä minun pitäisi nyt tehdä? :(((((
Tilanteeni on seuraavanlainen:
Olemme 24-vuotiaita, avoliitossa elävä pariskunta. Tai ainakin olemme olleet. Olemme olleet avoliitossa pian 2-vuotta ja suunnitelleet tulevaisuutta yhdessä. Suhteemme on ollut lähes täydellistä. Toinen meistä opiskelee, toinen käy töissä. Olemme silti onnistuneet löytään yhteistä aikaa ja nauttiin toisistamme ja koko elämästä.
Pari päivää sitten tietooni tuli, että puolisoni on viestitellyt siskolleni viestejä. Viestejä, joissa puoliso kertoo siskolleni, että hänellä on tunteita siskoani kohtaan. SISKONI ON 16-VUOTIAS!!!!!!!!! Siskoni kehoitti puolisoani unohtamaan koko asian ja kertoi, ettei hänellä ole samanlaisia tunteita. Siskoni myös järkevästi kirjoitti, ettei hän voisi koskaan satuttaa minua. Puolisoni jatkoi kuitenkin viestittelyä, joissa kertoi, ettei hän pysty unohtamaan..
Fyysistä pettämistä ei ole tapahtunut, pettäminen on ollut henkistä. Nyt mies kertoo, että katuu tekoaan ja olisi valmis tekemään mitä tahansa, että jäisin hänen luokseen. Mutta kuinka ikinä voisin tehdä niin? Kuinka ikinä enää voisin luottaa puolisooni? Ja miksi juuri siskoni? 16-vuotias nuori tyttö?
Oon aivan sekaisin, haluaisin niin lähteä ovesta juoksemaan. Mieheni ÄLLÖTTÄÄ minua. Tunnen halveksuntaa, vihaa, sääliä ja ennenkaikkea HÄPEE mieheni puolesta. Samaan aikaan ajattelen kuitenkin kuinka ihanaa meillä on ollut ja mihin kaikkeen yhteiset voivamavaramme voisivat kantaa?
Mutta kuinka tyhmäksi samaan aikaan tunnen itseni.. Mies ei todellakaan ole minun arvoinen, ei enää!
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Mitä ihmettä minun pitäisi nyt tehdä? :(((((
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa tosi ällöltä miehesi viestittely. Ei ihme että olet turtana. Mutta jos teillä on ollut täydellistä, voiko hän olla niin sika kuin nyt tuntuu? menkää johonkin parisuhdeneuvontaan että saisitte puhuttua asian kunnolla, vaikka sitten päätyisittekin eroon.
Onko miehesi ollut jotenkin heikoilla viime aikoina, että häneltä pääsi kontrolli pettämään? Väsynyt, stressaantunut? Tai...pitäisikö teidän puhua seksielämästänne...Tuntuu pahalta sanoa tämä, mutta jos teidän seksielämä on ollut aktiivista ja ok, niin luulisi että miehen ei tarvitsisi vilkuilla 16-vuotiasta. Mutta, jos teillä on siinä mielessä ollut asiat kunnossa, jniin siitä voi tehdä sen johtopäätöksen että miehesi on oikeesti ÄLLÖ eikä sinun arvoisesi.
Voi sinnuu, onpa vaikea juttu.
Kumppanisi on paljastunut pedofiiliksi. Näitä sattuu, valitettava tapaus.
Sinuna lemppaisin ukon ja unohtaisin moisen sairaan kusipään kokonaan.
Parempia on vapaana.
Kyllä tempun teki! Luulen että tässä ei nyt perheneuvonta auta -kun mieheen ei voi enää luottaa! Ei tuosta miehestä ole perheenisäksi-käyttäisi vielä omia lapsianne hyväksi..Ei vaikuta normaalilta.Eroa ja löydät ajan oloon fiksun miehen joka ei yritä pikkusiskoasi vokotella.Sinulla on muuten aivan mahtava pikkusisko-olethan kertonut hänelle sen :)
Kommenttina aiemmille kirjoittajille, ettei 16-vuotiaasta kiinnostunut mies voi mitenkään olla pedofiili. Tuon ikäinen ei ole lapsi. Miettikää vähän mitä kirjoitatte!
Mutta ap...voi hitsi mikä tilanne! Itse varmaan pakkaisin kamat, valitan. Tossa on niin monta loukkaavaa juttua samassa paketissa, etten kestäisi. Mitäs jos sun siskosi olisikin ollut toisenlainen, olisiko miehesi jättänyt sut kuin nallin kalliolle tai pettänyt selän takana? Tuo kertoo myös, ettei mies ole sitoutunut oikein vaan on ihan hetkellisten tunteidensa vietävissä. Se ei luo turvallisuutta. Mies vaikuttaa sellaiselta, jonka kanssa vois "pitää hauskaa" mutta kannattaneeko häntä ottaa kovin vakavasti? Koita miettiä, mitä menetät jos jäät/jatkat... Tuo on myös tosi noloa! Tietääkö teidän kaverit tästä?
No tuossa oli jo monta yksimielistä tunteidesi ymmärtäjää, joten varmaan sekin helpotti, ap. Tässä vielä aikuisen näkemys, joka saattaa tuntua sinusta täysin mahdottomalta ja epäreilulta ja ties miltä nyt, kun tunteesi jylläävät ja sinä kuuntelet vain niiden sanomaa.
Tuollaisenkin töppäyksen kykenee antamaan kumppanilleen anteeksi jos häntä todella rakastaa ja hänet tuntee. Teillä kaikki on vasta alussa, joten totta kai siihen orastavaan onneen tuli nyt iso mustelma. Mutta kyse on sittenkin aika vähäpätöisestä teosta jossa järki ei ollut mukana - ja mieskin sen kyllä tietää. Hän varmasti häpeää ja katuu aidosti tekoaa, säikähti ehkä itsekin mitä oikein touhusi, ja hänellä on edessään vielä se kaikkein kivisin tie, sillä hänen tulisi nyt pyytää anteeksi siskoltasi naamatusten, jos hän on vastuunsa kantava aikuinen mies eikä raukkamainen poika. Sitä sisällissotaa rohkeutensa kanssa hän käy juuri nyt.
Tuollaisia hetken mielijohteesta teon tasolle vietyjä päähänpistoja tapahtuu alvariinsa tässä maailmassa, ja ihmiset selviytyvät niistäkin - usein yhdessä, pohtien syitä siihen miksi niin tapahtui jne. Se työ on kipeää ja siitä kaikki osapuolet haluaisivat totta kai päästä mahdollisimman vähin vaurioin, mutta se työ olisi tehtävä jos halutaan ymmärtää syitä ja seurauksia, eikä vain tuomita ja hävetä, paeta ja jättää kaikki kesken.
Valinta on teidän.