tämänhetkinen poikaystävä on mun toinen... jonka kanssa siis ollaan sänkyyn asti päästy... asia meni niin et valehtelin aluks siitä ensimmäisestä ja kerroin vasta puolen vuoden jälkeen totuuden... luottamus siin tottakai meni... mutta siihen lisäksi tuli toinenki asia. Ollaan yhen kaverin kanssa hengattu aina saman tyypin kanssa ja oltu juomassa ja nukuttu hotellihuoneessa ja kaikkee... ei kuitenkaan ollu mtn. Tää kaveri oli kuitenki menny vannoon että ollaan muka oltu yhes ja ollaan tehty kaikkee. Tosta oli meille tosi paljon harmia. ollu ongelmia vaikka kuinka kauan. no nyt mun poikaystävä sanoo uskovansa. Mutta mieltä painaa vielä pari muu harmiton asia. EN siis ole pettänyt. oon vaan hengannu yhen muun kanssa, jota laskin kaveriks, ja sano itekki niin. kunnes sitte ehdotti hotellia...no menin... ja siinä tajusin, et ei oo kaveri kysessä... annoin rahat siitä maksusta ja lähin vetään. sanoin ettei ikinä enää soita... no kuitenki soitteli ja pyys anteeks jne. ja oltii kerra illalla myähään kiesimässä... vaan me kaks... istuttii takapenkil ja nojasin siihe.. puhuttiin siin niitänäitä ja takas kotiin. vähän ajan päästä mun poikaystä huutaa puhelimessa kurkku suorana, haukkuu ja kaikkee....sano et mee ny sen mukaan ja mitä kamelimpia asioita. soitin sit sille tyypille ja se kielsi asian kokonaan. kusetti kyl varmaan. poikaystävä vanno et se oli sanonu ite niin, ja sit se toinen taas kielsi sen... et joo.... mut tuskin me ny uusiks taas mistään tällasesta puhuta? vai miten veikkaatte? ei poikkis siis tiiä et ollaan hotellis oltu tai kiesitty niin paljon.... muutamista kerroista vaan... ja sit tulee lisäks viel se et oon kerran ollu mun exän asunnosta mun kaverin kaa...ja istuskeltii siin sohval jne. en oo siis ikinä pett'ny. mut mulla on ihan tyhmä olo ja omatunto paskana... en taju miten ees oon voinu tehä niin vaikkei ny mtn pahempaa tapahtunukkaan. ei ois tullu mieleenkää... oon ny ihan erilainen... en tiiä voisinko uskollisempi enää ollakaan... mutta nyt pelottaa... pelottaa et menetän sen jotenki... vaikka olllaan naimisiin menossa ja niin... mut silti... miten täs voi käydä... tuskin se ees enää lähtee selvitteleen niit juttuja... vai? oonko ihan surkee ihminen? mun ois kannattanu säilyttää neitsyyteni niin mies ois uskonu... en voi mennä ajassa taaksepäin... mua harmittaa tosi paljon... oon rehellisesti sanottuna jo masentunu........ se on kuitenki hyväksyny sen... mut koen olevan toisen luokan ihminen.... jotenki, arvoni menettäny...vähemmän arvokas..kuin jos ois ollu arvot kohdalla
Voiko joku auttaa?
:(
4262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Menit hotelliin? Miksi?
: miehillä ei ole itsehillintää ja niillä on tarve huijata seksiä nuorilta naisilta.
ÄLÄ anna tilaisuuttakaan...ei mitään mahdollisuuksia tällaiseen.
ÄLÄ MENE HOTELLIIN se ....monimutkaista. ÄLÄ VAIN MENE ENNENKUIN YMMÄRRÄT miksi.
Kauhean sekavaa tekstiä.
Miksi sä menet hotelliin ja vielä kiesit, jonkun toisen pojan kanssa, vaikka sulla on JO poikaystävä? Mitä jos hän heiluis hotelleissa ja kyysäis vieraita naisia?
Miltä sinusta tuntuis? Niin - ei ole kivaa. Ilmankos hän loukkantui. Osaatteko te jo riidellä ja selvittää erimielisyksiä? Hä?
Älä tee monimutkaista, ennenkuin tajuat tilanteet ja ymmärrät toisen tunteet.
TV meinki: seksiä, hotellia ja kiesimistä hajottaa VAIN sinut...ei sun tarvitse mennä ennenkuin olet valmis. Jos sittenkään.
SANO EI. Ääneen: "E I"
Puolusta ny hyvä nainen itseäsi. Sinä teet omat päätöksesti. Suojaudu.
Sä ymmärrät kieltäytymisen arvon myöhemmin, sitten kun olet kasvanut. Mene ja tee sitten vasta kun ajatus on selkeämpi. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Se on hyvä, että sulla on omatunto. Siitä se lähtee. Nyt kun laitat vielä teot ja tunteet oikeisiin mittasuhteisiin. Elämä on jatkuvaa oppimista.
ei siellä hotellissa yhtään mitään tapahtunut... oltiin toisessa kaupungissa juomassa ja sit nukuttiin siel. mut siel ei oltu vaan me kaks. oli mun kaveriki mukana. me siis oltiin kaveriporukkaa...ja tää juttu oli ennen ku rupesin seurusteleen siis. ei sen jälkeen ku mulla jo oli poikaystävä. mutta tää "kaveri" oli niin vittumainen et se meni kusettaan et me oltais muka tehty siel jtn.
ja tää toinen kerta. just ovesta sisään ja heti ovesta taas ulos. ei koskettukaan toisiimme. tajusin siinä et se ei oo mitään ystävyyttä. jätkä oli kuitenki tuhannet kerrat vannonu ett haluaa olla vaan kaveri. me ny vaan kiesittiin sinne sun tänne. ei mitään sen enempää... tottakai oon pahoillani... meillä ei sillon mun poikaystäväni kanssa menny niin kauheen hyvin ja etin vaan arjesta irtautumista tai en osaa itekään selittää... ei kovin viisasta tiiän. oon pyytäny siltä anteeks tuhannet kerrat. mutta siis pääasia on se etten oo tehny mitään. en mä ees ajatellu tehä mitään... ei käyny mielessäkään... rupesin vasta noiden tyhmyyksien jälkeen tajuamaan kuinka paljon mää oikeesti sitä rakastan...sillon se vasta alko... ja rakastan sitä nyt yli kaiken ja se rakastaa kans... ja anteeks sekavasta tekstistä mutta olin itekki ihan tolaltani.... oonks mää ny oikeesti niin karsee ihminen? en mää oo halunnu aiheuttaa tuskaa sille... olin vaan niin helvetin tyhmä.... mitä mieltä ootte?
Sä et ole huono ihminen, etkä tyhmä. Hyvä ettei siellä tapahtunut mtn, sinä tiedät mikä on totta.
Miksi sä heilut ja kiesit sen toisen kanssa jos hän kerran valehtelee?
Valehtelijat saa jäädä. Ei sellaisia. Niistä ei ole muuta kuin harmia.
Jos teillä ei ole ollut mitään ja hän tahtoo antaa ymmärtää julkisesti jotain muuta, niin hän on raukkis. EI HYVÄ. Kuten sanottu, etsi muuta seuraa.
Sä olet hyvä ihminen, mutta valinnat eivät ole aina olleet täysin onnistuneita.
Kukaan ei ole täydellinen. Sä opit vielä.
Hyvä että sulla on ystäviä, mutta sulla on oikeus ja velvolisuus valita ystäväsi.
Valitse sellaisia jotka eivät valehtele ja levitä perättömiä huhuja sinusta tai kenestäkään muustakaan. Kaverit eivätkä ystävät tee sellaista.
Ja yksi poikaystävä kerrallaan.
kunpa ois sillon tienny et on sellanen ihminen...en tietenkään olis hengannu sen kaa... nyt harmittaa ihan älyttömästi... oon pyytäny sata kertaa anteeks mun poikaystävältäni noista asioista.... haluan jatkaa mun elämää nyt ihan eri tavalla... ja haluan jatkaa sitä sen kanssa... rakastan miestä ihan älyttömästi...eikä kukaan vois mua toisille ajatuksille saada.... mää en tiiä mitä muuta voisin tehä hyvittääkseni kaiken tapahtuneen... olin sillon 17....että tyhmyyksiä on tullu tehtyä... nyt on tullu pari vuotta lisää ja voin sanoo et oon kasvanu tosi paljon noista asioista... ja oon oppinu... ja oon pahoillani tapahtuneesta... en tiiä mitä mää voisin muuta vielä tehä... yritän tehä kaikkeni sen jätkän eteen... ja ollaan tosi hyvissä väleissä... häitäki jo mietitty.... mutta veikkaatteko, että tollaset asiat esim. jää sen päähän vielä pitkälle? jos se huomaa et oon oikeesti eri linjalla nytten, ja oon oikeesti pahoillani...se tietää et rakastan sitä yli kaiken... toivon vaan...että nää asiat jäis kauas menneisyyteen... ihan ku joku painajainen... haluan unohtaa menneet ja alottaa uden elämän... eikö niin voi tapahtua? en halua menettää sitä mistään hinnasta....ei kai mun tarvi....