Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa keväästä asti, ja nyt vasta hän kertoo olleensa nuorempana vankilassa! Ikinä en olisi sitä miehestä uskonut, hän on niin fiksu ja tasapainoinen luonteeltaan. Tunnen rakkautta häntä kohtaan mutta silti tämä tieto järkyttää minua, en tiedä voinko jatkaa suhdetta vaikka kyllä haluaisin niin tehdä, onhan hän rangaistuksensa jo kärsinyt. Toisaalta jos tämä olisi ollut tiedossa alusta lähtien, en varmasti olisi suhteeseen alkanut.
Tiesin kyllä hänen olevan rikkinäisestä kodista mutta mitään näin pahaa en arvannut. Teot ovat pahoinpitelyitä, varkauksia ja rattijuopumisia, viimeisistä on aikaa yli 10 vuotta. Molemmat olemme kolmikymppisiä, mies pari vuotta mua vanhempi.
Mitä tekisitte tilanteessani? Apua kaivataan!
Tiesin kyllä hänen olevan rikkinäisestä kodista mutta mitään näin pahaa en arvannut. Teot ovat pahoinpitelyitä, varkauksia ja rattijuopumisia, viimeisistä on aikaa yli 10 vuotta. Molemmat olemme kolmikymppisiä, mies pari vuotta mua vanhempi.
Mitä tekisitte tilanteessani? Apua kaivataan!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aina voi antaa toiselle anteeksi jopa menneisyydenkin haamut. Se on valinta siinä missä kaikki muukin.
Sua järkyttää ehkä eniten se, mitä sun ympärillä olevat ihmiset ajattelee SUSTA jos kuulevat että... jne. No, mitäpä merkitystä muiden mielipiteillä on, jos sinä rakastat sitä miestä? Joskus unelmat saa pienen tömäyksen ja siinä sitten joutuu miettimään omiakin unelmiaan ja ennakkoasenteitaan, asetettuja tiedostamattomia vaatimuksia "sen oikean" suhteen jne. ja siitä eletään taas eteenpäin. Elämää ne yllätyksetkin vain ovat.
Se mies on jo nyt kunnioituksen arvoinen, koska valitsi kertoa sinulle, siis kaikkein rakkaimmalle ihmiselleen, tuollaisenkin asian, joka enneminkin laskee kuin nosta pinnoja kumppanimarkkinoilla. Se kertoo rohkeudesta ja siitä, että hän on sinut oman menneisyytensä kanssa. Ja se on hyvä merkki.
Käyt nyt rauhassa läpi säikähdyksen herättämät tunteesi. Juttelette lisää, kerrot vaikka pelostasikin hänelle, sillä hän varmasti ymmärtää nekin, onhan hän joutunut miettimään niitäjoka kerta kun on johonkin naiseen ihastunut jne. Silleen teidän luottamuksenne vahvistuu eikä se menneisyys pilaa nykyisyyttäkin.
Ei se ihminen ole enää sama kuin 10 vuotta sitten. Hän jos kuka on varmasti kasvanut kokemuksistaan enemmän kuin onnellisten perheiden pojat ikinä, ja rakkaan kunnioitus on hänelle takuulla erilailla tärkeä asia kuin kaiken saaneilla.
Kiitos vastauksestasi. Tottakai rakastan miestä ja haluaisin antaa hänelle anteeksi nuo teot, mutta se tuntuu vaikealta. Tunnen itseni petetyksi koska mies ei kertonut asiasta heti vaan vasta suhteen alettua, kun lähtemiseen on paljon isompi kynnys. Minusta se nimenomaan ei kerro rehellisyydestä, rehellistä olisi ollut kertoa heti aluksi.
Tollaset asiat kerrotaan vähitellen sitten, kun suhteen merkitys kasvaa tietyn rajan yli, eli muuttuu tarpeeksi vakavaksi, jolloin näistäkin asioista on pakko puhua, jotta voi jatkaa suhdetta. Tähän asti on voinut jatkaa kertomattakin, kertoo vaan, että suhde ja menneisyys merkitsevät miehelle jotain.
En itsekään menisi ihan alussa sanomaan ihan varmuuden vuoksi, että olen sitten istunut linnassa. En siksi, että toinen voisi kauhistua vaan siksi, että minulla on monia asioita, jotka eivät vaan kuulu kenellekään, paitsi läheisimmille ihmisille. Ja läheiseksi ihmiseksi ei pääse kuin ajan kanssa.
No sä olet nyt jälkikäteen ehdoton koska asia on noinkin iso, ja siksi kaikki mikä ei tapahtunut heti ja ehdottomasti, saa sut epävarmaksi.
Mutta ajattelepa sen miehen tilannetta: ei ole mitään järkeä lyödä heti kättelyssä pöytään se kaikkein negatiivisin asia omasta menneisyydestä, sillä silloinhan pelin menettää heti. Eikä ihastunut - ja tässä tapauksessa paljon jo menetyksiä kokenut - ihminen halua menettää enempää, vaan saada vaihteeksi mahdollisuuden.
Hän halusi tutustua sinuun, olla kerrankin niin kuin kuka tahansa mies ihanan naisen seurassa, ja uskoutui sulle elämänsä kipeimmän asian vasta kun luotti sinuun ja pystyi ajattelemaan, ettei edes sellainen tieto enää uhkaisi teidän parisuhdettanne. Mutta nyt hänkin totta kai myös pelkää, että nousiko seinä taas vastaan.
Eli: ei hän jättänyt kertomatta asioita koska oli ilkeä ja laskelmoiva, vaan koska pelkäsi menettävänsä sinut.
Onko menettämisen pelko sitten tuomittavaa? Minusta se on täysin ymmärrettävä tunne ja uskoutumisen siirtäminen sopivaan hetkeen oli järkevä päätös ihmiseltä, joka haluaa rakentaa jotakin eikä elää leima otsassa ikuisesti merkittynä miehenä.
Mutta ei hän voi sille mitään jos sinä päätät nytkin hyljätä hänet. Hän otti riskin koska välittää sinusta ja mieluummin sitten vaikka menettää sinut kuin elää valheessa kertomatta totuutta itsestään.
Uskallan siis väittää, että sulla on nyt elämäsi tilaisuus tehdä entisestä onnettomasta miehestä nykyinen hyvin onnellinen sellainen. Totta kai siihen menneisyyteen tottuminen tuntuu aluksi vaikealta, omituista jos ei tuntuisi! Mutta juuri siksi pitää käydä depattia ja kysellä kaikki outo ja pelottavakin selväksi, jotta ymmärtää ja voi siten antaa anteeksi.
Anteeksi antaminen on ennen kaikkea asioiden sisäistämistä, ei vain ulkoista joo joota että kaikki on hyvin. Se pitää näkyä teoissa ja kuulua sanoissa joka ikinen päivä, että on todellakin antanut kumppanilleen anteeksi, arvostaa häntä ihmisenä ja hyväksyy hänet sellaisena kuin hän tänään on. Ja se ei tapahdu hetkessä, sen se mieskin tietää.
Kyllä linnakundi on parempi mies kun kiltti mies joka ei pahonpitele ketään eikä juo alkoholia. Kiltti mies on tylsä joten naiset ei ole kiinnostunut tylsästä.
voi voi kuule,minä olen seurustellut vankilakundin kanssa ja ollut naimisissa miehen kanssa,joka nuorempana on istunut taposta,tuollaiset asiat ei merkkaa jos on todella rakastunut.
Kertoisitko itse heti uusille tuttavuuksille kipeimmät asiat menneisyydestäsi?
Tykkäisitkö muuten edes itsestäsi jos sun pitäisi määritellä itsesi sen mukaan mitä kaikkea olet puuhastellut ikuisuuksia sitten? Vastaus omalta kohdaltani on "ööö...en". Vaikka vakavampia laittomuuksia itse nuoruudessani välttelinkin, niin kuitenkin kun on varttunut täällä etelän huudeilla niin luulen että ei olis teininä ollut edes mahdollista välttää tietämästä edes muutamaa kaveria jotka puuhasteli hämäriä :D Ja sittenkin on aina zäänssi muuttaa elämän suuntaa, jos on fiksu. Kun aikuistuu ja osaa tehdä oikeita ratkaisuja. Mäkin olen muuten nykyään lähes täydellinen :p ... Pakko kyllä myöntää että mullekin aiheuttaisi vaikeuksia jos tuomio olisi saatu satuttamalla jotain toista ihmistä. Toiseen ihmiseen kajoaminen on ihan täysin toinen juttu kun tavaran ja rahan kanssa puljaaminen.
Mutta siis, jos mietit sitä että hän ei ihan heti sulle kertonut, niin miten ihmeessä voi edes olettaa että kukaan aloittaa tutustumaan kehenkään kertomalla heti kaikki synkimmät asiat yli kymmenen vuoden takaa? :)
hmm.. no jos sen verran vielä sanon, kun kysyit, että mitä itse tekisin...Tapailin yhtä nuoruudessaan "töpeksijää" harvakseltaan vähän vajaa vuoden. Ei ollut aikoja sitten saadun tuomionsa eteen tehnyt kelleen pahaa. Muita pisneksiä. Ne jutut ei ollut minulle tämän päivän olennaisimpia asioita eikä tehnyt hänestä yhtään sen huonompaa ihmistä silmissäni kun kehen olin tutustunut tarinamme alkumetreillä vielä ko jutuista tietämättömänä. Mä tutustuin mielestäni hyvinkin fiksuun, hauskaan, moniulotteiseen, tunteella elävään ja persoonalliseen tapaukseen joka oli utelias elämässä ja nautti samankaltaisista asioista kun minä. Olisin enemmän kun mielelläni elänyt hänen kanssaan tätä päivää ja tulevaisuutta omana itsenään koko historiansa kanssa. Harmi että hän ei kai tiedä sitä tai ehkä häntä ei edes kiinnostanut tietää. Ei tainnut edes tietää että minä tiesin koko historiastaankaan. Hän sitten näköjään luovutti syystä tai toisesta jokin aika sitten. Se oli kaikista olennaisinta tässä tarinassa.
Itselläni on tällaisesta tapauksesta tosi pelottava kokemus, joten jatkossa otan äkkiä jalat alleni jos saan kuulleen toisen istuneen vankilassa!
Monia pahoinpitelyitä? Siinä vasta jännittävä mies, jossa on särmää toisella lailla kuin jossain nössössä merkonomissa. Älä vain päästä käsistäsi!
Ei vankila määritä ihmistä, nykyisyyttä, tai tulevaisuutta. Herää pahvi!