Olen mies, hieman alle 25. Pidän itseäni periaatteessa ylemmän tason miehenä: komea, hyvin koulutettu, hyvin ansaitseva, hauska, sopivasti m****u, mutta silti huomaavainen ja herkkä. Ja silti olen sinkku - naiset kyllä katselevat mua mielellään, mutta itse en juuri kiinnostu kenestäkään. Minulle on sanottu, että minulla on kohtuuttomat vaatimukset. Mutta onko ne nyt oikeesti? Minä en pyydä täydellisyyttä, ainoastaan sellasta, joka vastaisi minun ihannetta (Muunlainen tuntuu ajan haaskaukselta).
Myönnän, korostan paljon ulkonäköä - ulkonäkö on se asia, minkä muut huomaa. Joku varmasti nyt sanoo jotain minun huonosta omatunnosta, mutta ei, siitä ei ole kyse. Katson vaan suhdetta holistisesti - hyvä suhde pystyy tuottaa myös ulkoista hyötyä. kun väki näkee, miten hieno nainen miehellä on/mies naisella on, niin heti hän kasvaa muiden silmissä. Enkä edes pyydä, että nainen olisi 10 mall, minulle riittää, että hän on noin 172cm, ei anorektinen, ja että naama olisi kiva
Enemmänkin ulkonäössä korostan rationaalisuutta - sitä, että peittelee huonoja puolia ja korostaa hyviä. Unelmanaiseni, jos sillä on esim. lyhyeet, ei-niin-suorat, pulleat jalat, ei käytä pillifarkkuja/legginsseja, vaan suoria housuja/suoria farkkuja ja kenkiä, joissa on sopiva korko jne. Naisella ei ole tatuointeja/lävistyksiä. Ei minulla ole mitään niitä vastaan, mutta A) En koe niitä kauniiksi B) Rationaalisiksi (Tunkea metallitanko naaman läpi? Miksi? Kaunistako? Palataan kohtaan A). Tukan pitää olla siisti ja luonnollinen, ei rastoja, sivukaljuja, neonvärejä. Ne on musta mauttomia. Ja unelmanaiseni meikkaa. Ei liikaa, mutta meikkaa - hieman ripsaria ei ole kenellekkään haitaksi.
Feministeille totean suoraan, että en sano naista huonoksi ulkonäön vuoksi, mutta rehellisesti, seurustelu, jos se on aitoa seurustelua 12 tai vaikka 21 vuotiaana, aina, ainakin alitajunnan tasolla tähtää lapsiin. Ja mä haluan, että minun lapsilla (joita en vielä halua, mut teoriassa), olisi hyvännäköisten ihmisten geenit ja kasvatus, joka opettaisi sille, että vaikka kuinka "oma itsesi" on tärkeä, elät silti yhteiskunnassa, jossa muiden ihmisten mielipiteet vaikuttavat sinun elämään (Voit vaikka kuinka huutaa, että olen PERSOONA, eikä mun tarvii välittää muiden mielipiteistä, myönnät silti, että esim työhaastattelussa sillä on väliä).
Arvostan vanhanaikaisuutta, helppoutta, viattomouutta. En koommin välitä, jos nainen ei ole huippufiksu (Vaikken ihan saapasta huoliskaan). Tärkeintä on se, että hänen kanssa minulla olisi kivaa, jotta hän pitäsi minusta ja hän olisi kiltti. Ja edes siillä ei ole niin väliä, koska kuten olen jo todennut, jokainen aito seurustelu tähtää lapsiin, ja sen jälkeen, kun lapset on tehty, vaikka yhdessä olo on suotavaa, voi erotakin, koska oma geneettinen perimä jatkuu. Pidemmät suhteet kuitenkin vaatisivat, että nainen olisi "idealogisesti oikeaoppinen" minun makuun, vihaisi maailmanpelastajia ja kannattaisi tuloeroja. jne.
Arvostan naisia, jotka elävät periaatteella "Ei seksiä ennen vaioliittoa". En tarkoita, että jos nainen ei ole neitsyt, niin olen heti "h*ora, l*tka, palat ikuisesti kiirastuleessa", mutta arvostan, jos nainen ei jakele itseään kenelle sattuu (Arvostan myös miehiä, jotka panee kaikkea mikä liikkuu. Mies, jolla on paljon naiseia, ei ole "äijä", hän on vaan mies, jolla ei ole mitään laatuvaatimuksia). Seksi, vaikka kuinka kiva onkaan, on loppupeleissä aina riski, vaikka kuinka ehkäisis: lapset, taudit, jne. Ja kyllä, pidän seksiä pääasiallisesti lapsentekovälineenä. Vastakkaisen sukupuolen seurasta voi nauttia ilmankin sitä.
Vaan mistä tälläistä naista löytäsi? Ja kelpaisisko sille mies, jolla on tälläiset mielipiteet.
Myönnän, korostan paljon ulkonäköä - ulkonäkö on se asia, minkä muut huomaa. Joku varmasti nyt sanoo jotain minun huonosta omatunnosta, mutta ei, siitä ei ole kyse. Katson vaan suhdetta holistisesti - hyvä suhde pystyy tuottaa myös ulkoista hyötyä. kun väki näkee, miten hieno nainen miehellä on/mies naisella on, niin heti hän kasvaa muiden silmissä. Enkä edes pyydä, että nainen olisi 10 mall, minulle riittää, että hän on noin 172cm, ei anorektinen, ja että naama olisi kiva
Enemmänkin ulkonäössä korostan rationaalisuutta - sitä, että peittelee huonoja puolia ja korostaa hyviä. Unelmanaiseni, jos sillä on esim. lyhyeet, ei-niin-suorat, pulleat jalat, ei käytä pillifarkkuja/legginsseja, vaan suoria housuja/suoria farkkuja ja kenkiä, joissa on sopiva korko jne. Naisella ei ole tatuointeja/lävistyksiä. Ei minulla ole mitään niitä vastaan, mutta A) En koe niitä kauniiksi B) Rationaalisiksi (Tunkea metallitanko naaman läpi? Miksi? Kaunistako? Palataan kohtaan A). Tukan pitää olla siisti ja luonnollinen, ei rastoja, sivukaljuja, neonvärejä. Ne on musta mauttomia. Ja unelmanaiseni meikkaa. Ei liikaa, mutta meikkaa - hieman ripsaria ei ole kenellekkään haitaksi.
Feministeille totean suoraan, että en sano naista huonoksi ulkonäön vuoksi, mutta rehellisesti, seurustelu, jos se on aitoa seurustelua 12 tai vaikka 21 vuotiaana, aina, ainakin alitajunnan tasolla tähtää lapsiin. Ja mä haluan, että minun lapsilla (joita en vielä halua, mut teoriassa), olisi hyvännäköisten ihmisten geenit ja kasvatus, joka opettaisi sille, että vaikka kuinka "oma itsesi" on tärkeä, elät silti yhteiskunnassa, jossa muiden ihmisten mielipiteet vaikuttavat sinun elämään (Voit vaikka kuinka huutaa, että olen PERSOONA, eikä mun tarvii välittää muiden mielipiteistä, myönnät silti, että esim työhaastattelussa sillä on väliä).
Arvostan vanhanaikaisuutta, helppoutta, viattomouutta. En koommin välitä, jos nainen ei ole huippufiksu (Vaikken ihan saapasta huoliskaan). Tärkeintä on se, että hänen kanssa minulla olisi kivaa, jotta hän pitäsi minusta ja hän olisi kiltti. Ja edes siillä ei ole niin väliä, koska kuten olen jo todennut, jokainen aito seurustelu tähtää lapsiin, ja sen jälkeen, kun lapset on tehty, vaikka yhdessä olo on suotavaa, voi erotakin, koska oma geneettinen perimä jatkuu. Pidemmät suhteet kuitenkin vaatisivat, että nainen olisi "idealogisesti oikeaoppinen" minun makuun, vihaisi maailmanpelastajia ja kannattaisi tuloeroja. jne.
Arvostan naisia, jotka elävät periaatteella "Ei seksiä ennen vaioliittoa". En tarkoita, että jos nainen ei ole neitsyt, niin olen heti "h*ora, l*tka, palat ikuisesti kiirastuleessa", mutta arvostan, jos nainen ei jakele itseään kenelle sattuu (Arvostan myös miehiä, jotka panee kaikkea mikä liikkuu. Mies, jolla on paljon naiseia, ei ole "äijä", hän on vaan mies, jolla ei ole mitään laatuvaatimuksia). Seksi, vaikka kuinka kiva onkaan, on loppupeleissä aina riski, vaikka kuinka ehkäisis: lapset, taudit, jne. Ja kyllä, pidän seksiä pääasiallisesti lapsentekovälineenä. Vastakkaisen sukupuolen seurasta voi nauttia ilmankin sitä.
Vaan mistä tälläistä naista löytäsi? Ja kelpaisisko sille mies, jolla on tälläiset mielipiteet.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kai niitä yhtä pinnallisia ja vaativia naisiakin on olemassa, jotka vastaa laatuvaatimuksiasi. Edellyttäen tietysti, että sinäkin hänen. Mutta enpä tiedä mistä sellaisen löytäisit.
Tai no tuli kyllä mieleen, että jos ne ulkonäkögeenit on niin tärkeät, eikä tarvitse olla kovin fiksu tapaus, niin sellaiset pintaliitoyökerhothan on niitä täynnä.
Paitsi tuskin pintaliitoyökerhoista löytyy erityisen siveellistä porukkaa...
No olisko kuntosalilla sitten siveellisempiä pinnallisia tapauksia... Vai hiookohan nekin sitä ulkokuortaan vain ollakseen viikonloppuna iskukunnossa siellä pintaliitoyökerhossa.
niin hyvä mies ja niin sinkku.. reps..
Olen samaa mieltä. Kertaa kuitenkin persoonasuffiksit. Rasittavan oloista tekstiä.
Ymmärsinkö oikein että et arvosta miehiä joilla ei ole laatuvaatimuksia naisten suhteen ja näin ollen kuksivat joka kulmassa, vai että arvostat?
Onnea etsintään...Kyllä se vielä kolahtaa...
Sori, tuli unohdettua laittee kielteiseen muotoon. En siis arvosta miehiä, joilla ei ole mitään laatuvaatimuksia partnerien suhteen.
Aika paljon miinusta tuli saatua, joten tarkennan niille, jotka eivät ymmärtäneet: Minulla ei ole mitään niitä naisia vastaan, jotka eivät täytä minun ulkonäkö ihannetta.
Minulla on kavereina naisia, jotka ovat kauniita ja ei niin kauniita, niitä jotka ei ole minun makuuni syystä tai toisesta. Joten onko nyt niin väärin, että korostan seurustelukumppanin ulkonäköä? Minulla kaverin ja kumppanin suurin ero on se, että vaikka molempien seurassa viihtyy, niin kaverin kanssa ei tulisi mielen mennä yhteen. En kuitenkaan kiellä, että ei-niin-mielyttävännäköinen voisi esim olla hyvä kämppis.
Joku varmasti sanoo, että totesin, että luonteella ei ole koommin väliä, mut hei, ihminen on joko kaveri/kumppani tai ei ole. Jos ihmistä syrjii luonteen takia, niin on aikamoinen kaksinaama. Ja sen suhteen, että totesin, että pitkäkestoisella kumppanilla pitäsi olla oikeanlainen maailmankatsomus, niin sehän on luonnollista, et jos maailmankatsomukset ei synkkaa, niin se menee pelkäksi riitelyksi.
Eihän nyt kukaan naistakaan moiti siitä, jos hän ei ole halukas harrastaa seksiä sellasen miehen kanssa, joka on kyllä tosi mukava, mutta vaikka olisikin komea, niin ei ole naisen makuun.
Kyllä suutaan voi soittaa ja haluta ja vaatia kaikenlaista.. Sinkku varsinkin.
Kun ihminen on pelkkä käyttö- ja näyttöesine ja naisen arvo on sinulle siinä, niin tuskin tulet pettymään.
Onneksi on tuollaisiakin miehiä olemassa, keillä on vähän vaatimuksia. Muilla on se "otetaan se minkä saan"-periaate, ja siinäkö sitten pitäisi tuntea itsensä erityiseksi.. En itsekään arvosta naisena miehiä joilla ei ole mitään vaatimuksia.
Ja uskon että tosi moni ihminen on näin pinnallinen, varsinkin naiset, mutta eihän sitä kukaan kehtaa sanoa.
Itsetunto on eri asia kuin omatunto.