Minulla ja miehelläni on meneillään suhteen ensimmäinen alamäki noin kahden vuoden seurustelun jälkeen. Riitoja on ollut paljon, kun molempia on alkanut ärsyttää toisissa tietyt piirteet, jotka ennen eivät haitanneet tai olivat suloisia. Itseäni on alkanut esimerkiksi jurppia miehen liiallisuuksiin menevä ujous, ja häntä minun päällekäyvä puhetyylini.
Eroa on pohdittu, mutta aina päätämme yrittää vielä. Riidat eivät itsessään saa minua epäilemään vakavasti suhdettamme, sillä uskon, että kriisejä tulee kaikille pareille. Se mikä saa minut epäilemään, on se, että kysyttyäni muutamia kertoja mieheltäni että olemmekohan yhdessä vain tottumuksen takia, niin hän aina vastaa että "ei oikein tiedä", tai että "ei se nyt kokonaan sitä ole".
Mielestäni kunnon parisuhteessa yhdessäolo ei saisi johtua YHTÄÄN tottumuksesta :( Vai olenko väärässä? Haaveilen suuresta rakkaudesta, jossa mies olisi aivan varma siitä että on oikean ihmisen kanssa ja rakastaisi minua enemmän kuin mitään muuta. Onko sellaisia parisuhteita ollenkaan, vai onko omani kuihtumassa pois?
Eroa on pohdittu, mutta aina päätämme yrittää vielä. Riidat eivät itsessään saa minua epäilemään vakavasti suhdettamme, sillä uskon, että kriisejä tulee kaikille pareille. Se mikä saa minut epäilemään, on se, että kysyttyäni muutamia kertoja mieheltäni että olemmekohan yhdessä vain tottumuksen takia, niin hän aina vastaa että "ei oikein tiedä", tai että "ei se nyt kokonaan sitä ole".
Mielestäni kunnon parisuhteessa yhdessäolo ei saisi johtua YHTÄÄN tottumuksesta :( Vai olenko väärässä? Haaveilen suuresta rakkaudesta, jossa mies olisi aivan varma siitä että on oikean ihmisen kanssa ja rakastaisi minua enemmän kuin mitään muuta. Onko sellaisia parisuhteita ollenkaan, vai onko omani kuihtumassa pois?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Arki, on se sana joka suhteeseenne on iskenyt, sen ihanan ihastumiskauden jälkeen. Silloin kun kaikki oli vain ruusunpunaista hyppimistä ja kaikki toisessa niiiiin ihanaa, se oli sitä ihastumista, nyt on rakkautta ja vakautta ja arkea, plaah, mutta sitä se rakkaussuhde on, ennemmin tai myöhemmin. Ehkä miehesi ei tarkoita tottumusta, vaan sitä, että hän on ns. vakiintunut sinuun täysin, mutta pelkää myös menettäneensä sen ns. oman paikkansa elämästä, ei ole enää vain häntä, vaan on aina te...se tottumus tuttuun vanhaan kainaloon??
Lopussa kuvailemasi tilanteiden takia aina muistutellaan, kuinka pitäisi muistaa hoitaa sitä parisuhdetta, ettei se suuri rakkaus kuihdu pois :) mutta kyllä niitä aikajaksoja tulee joka suhteessa, jossa tuntuu siltä, että hän ei rakasta minua jne, mutta sitten se liekki taas on jollain sytytettävä ja riitely ei sitä sytytä.
En tiedä kuinka te parisuhdettanne hoidatte ja mitkä teillä on odotukset suhteeltanne ja sen tulevaisuudelta, mutta muistakaa näyttää toisillenne se, että rakastatte, nauttikaa välillä kahden kesken jossain esim ravintolassa, piknikillä, lenkillä tms. puhukaa asioista, kaikesta, teistä, kaupassa käynnistä jne. Parisuhde ei vaan pidemmän päälle voi olla pelkkää ruusuilla tanssimista, vaikka koittaisi mitä vippaskonsteja, välillä lyödään päätä seinään ja lujaa, mutta se tehdään yhdessä ja yhdessä se myös lopetetaan ja taas mennään hetkiä siellä pilvilinnan sisällä :)
Kaikkea hyvää teille :)
Toivon todellakin että mies tarkoitti mainitsemaasi vakiintumista, eikä tylsää tottumusta... Oli hirveää kuulla "elämänsä miehen" sanovan, että ehkä tämä on vain tottumusta :(
Parisuhteen hoitaminen on yksi niistä asioista, mikä meillä mättää! Minulla on töiden lisäksi aikaa miettiä, miten voisin miestäni ilahduttaa, mutta hän on todellinen työnarkomaani ja aina stressaantunut, eikä häntä niin ollen oikein kiinnosta mikään, ei edes kunnollinen keskustelu, saatika lenkillä käyminen kun on henkisesti niin loppu. Ehkäpä vaadin häneltä tässä elämäntilanteessa liikaa :( Omissa haaveissani vain kuvittelen, että parisuhteen tulisi olla se asia, joka elämässä antaa voimaa ja energiaa. Meillä se ei ihan ole niin.
xxoxx:lle: kiitos sanoistasi.. auttoivat jotenkin samanlaisissa fiiliksissä (ap:n kanssa) painivaa. Tietäähän sitä asioiden oikean laidan, mutta kun on paha riitelykausi meneillään hukkaa välillä suhteellisuudentajun ja silloin muutamat rohkaisevat sanat auttavat uskomattoman paljon! :)
Tuota noin, kun mies on niin toisenlainen kuin nainen ilmaisemaan asioita, ihan perinteisestikkin... Ja jos ottaisit selvää aleksitymiasta, varmasti helpottaisi. Ymmärtäisit mistä monen tunteitaan ilmaisemattoman kohdalla on kyse.
Päättelen, että miehesi rakastaa sinua- teillä on arki alkanut, ja itsestänne riippuu, miten se jatkuu. Toisen kiusaamisenako siitä, mitä toinen ei osaa ilmaista? Minun kaverini on aleksityymikko, tyypillisimmillään, kyllä hän teoillaan ilmaisee syvää kiintymysatä, mutta parisuhteen tilasta tai omista tunteistaan häntä ei saa puhumaan litran pullolla kirkastakaan- testattu.
Me elämme eri osoitteissa, muuten ahdistaisimme toisemme pilalle, minä "sosiaalisena erakkona", toinen mykkänä hellyydenkipeänä yksinäisenä sieluna.
Asioissa olemme erilaisia, se rassasi alussa, mutta totesin, että so what? Minun elämäni tämä ei ole, tämä on niinkuin matka, mille on kokeeksi lähdetty, ja yhä ollaan matkalla, kummankaan hyppäämättä paatista saarten liepeillä...
Uskon, ettei kaverini tiedä hänkään, mitä hän minulle merkitsee, voi olla että muinoin eronneena on mielummin hiljaa, elää sitä mikä on, ettei sitten jos käy jotain, harmi, että mitä minä meninkin vielä sanomaankin, miten tärkeä toinen on...
Aika kertoo, ollaanko vielä, kun toisen glaukooma etenee, ja minulta kontrastit häipyvät, ja nivelet sanovat sopimusta irti.
Kaikki suhteet muuttuu "tottumukseksi" tietyn ajan kuluttua.
Mies saa olla sohvaperuna, koska mies on kingi. Silloin on tottumukset kohdallaan, kun se asia on reilassa
Yli kymmenen vuotta yhdessä ja rakastan, ehdottomasti. Ei epäilystäkään. Aina.
Kaikilla on varmasti joskus satunnaisia epäilyn hetkiä, mutta niiden pääsee läheisyydellä, välittämisellä, keskustelulla. On ollut aikanaan hetkiä jolloin olen epäillyt meitä, mutta enää en ole pitkään aikaan epäillyt. Tulevaisuuteni on tässä ja nyt.
En malta odottaa yhteistä vanhuutta.
Saanko kysyä, että mistä epäilyksesi syntyivät ja kiten pääsit niiden yli?