Tämän palstan lukeminen osoittaa, että elämme nykyisin lapsellisessa röyhkeyden kulttuurissa. Röyhkeys ilmenee pääosin kahdella tavalla: Joko niin, että pettämisestä tai kakkosena olosta leveillään ja provoillaan oikein olan takaa tai sitten omaa pettämistä tai varatun kanssa seurustelemista puolustellaan "Minulla on oikeus" -fraasilla. Minulla on oikeus pettää/olla varatun kanssa, koska olemme niin rakastuneita ja "rakkaus" pyhittää kaiken, petetty puoliso on niin vittumainen ihminen, kumppanini ei tanssi pillini mukaan, olemme vain eläimiä ja siksi moniavioisia, kaipaan vaihtelua ja jännitystä elämääni, haluan satunnaista seksiä varatun kanssa koska en tahdo vakituista kumppania, jne. Syitä aina löytyy, kun vain hakee.
Yksi kummallinen piirre on näissä "Minulla on oikeus"-ihmisissä. Puhuessaan oikeuksista he tarkoittavat vain ja ainoastaan itseään. Heillä on oikeus tehdä mitä tahansa, kun tarpeeksi hyvä veruke löytyy. Mutta samaa oikeutta he eivät salli muille. Kun heitä vuorostaan petetään ja vedätetään, on se maailman huutavin vääryys! Silloin huudetaan "Sinulla ei ole oikeutta tehdä MINULLE noin".
Yksi kummallinen piirre on näissä "Minulla on oikeus"-ihmisissä. Puhuessaan oikeuksista he tarkoittavat vain ja ainoastaan itseään. Heillä on oikeus tehdä mitä tahansa, kun tarpeeksi hyvä veruke löytyy. Mutta samaa oikeutta he eivät salli muille. Kun heitä vuorostaan petetään ja vedätetään, on se maailman huutavin vääryys! Silloin huudetaan "Sinulla ei ole oikeutta tehdä MINULLE noin".
Vastaukset 39
Vanhimmat
Niinpä niin. Yksi tyypillinen veruke pitää vielä lisätä eli ketään ei voi omistaa.
Myös kerranhan täällä eletään on hyvin tuttu veruke pettämiselle
No eihän tuo noin mene ollenkaan. Missä tuollaisia ihmisiä on, jotka leveilevät pettämisellään? Jos onkin, niin kai sen voi fiksu ihminen jättää omaan arvoonsa, eikä ainakaan vetää hernettä nenään. Netissä toki provoillaan, mutta tosielämässä ei.
Yleensä ihminen myös sallii kumppanilleen saman minkä itselleenkin. Ellei salli, niin eihän se ole kumppaninsa ongelma.
Yleensä ihminen myös sallii kumppanilleen saman minkä itselleenkin. Ellei salli, niin eihän se ole kumppaninsa ongelma.
Oliko tämä vitsi? Ei päde ainakaan tuntemiini miespuolisisiin pettäjiin. He eivät todellakaan salli vaimolleen samaa vapautta kuin itselleen. Naiset ehkä mielummin.
Vitsi on ainoastaan tuo:
"samaa oikeutta he eivät salli muille. Kun heitä vuorostaan petetään ja vedätetään, on se maailman huutavin vääryys! Silloin huudetaan "Sinulla ei ole oikeutta tehdä MINULLE noin"
Siis TODELLA huvittavaa.
Vielä:
"Mutta samaa oikeutta he eivät salli muille. Kun heitä vuorostaan petetään ja vedätetään, on se maailman huutavin vääryys! Silloin huudetaan "Sinulla ei ole oikeutta tehdä MINULLE noin". "
Jos joku joskus joutuu maistamaan omaa lääkettään ja ilmaisee asian noin, niin sehän on yksinkertaisesti hauskaa. Moni voi löytää siitä vahingoniloakin. Röyhkeää se ei ainakaan ole.
Kyllä aloittaja on oikeessa. Ei ihmiset pidä siitä, jos joutuvat maistamaan sitä omaa lääkettä. Kyllä silloin ollaan nokka nyrpällään, vaikka itse oltaisiin aiemmin tehty ihan samoin. Jos se ei ole röäyhkeetä, niin mikä on??
Kuka täällä on väittänyt, että oman lääkkeen maistamisesta välttämättä niin nautittaisiin? Vitsi se on kuitenkin, suuri sellainen. Ilmeisesti ihmisillä on erilainen huumorintajukin :).
Sehän on vain hienoa, että joku on nokka nyrpällään, kun saa maistaa omaa lääkettään! Ei siinä mitään röyhkeää ole.
Minusta on OIKEUDENMUKAISTA, siksi myös hauskaa, kun joku saa maistaa omaa lääkettään! Röyhkeää siitä ei saa tekemälläkään.
Totta. On suorastaan irvokasta, miten monet kuulut julkkiksetkin melkein leuhkii syrjähypyillään ja vaimonvaihdoillaan telkkarissa tai lehdessä. Ja ne kuulut salarakkaatkin tulee mielellään poseraamaan lööpin kanteen vähissä vaatteissa ja kertomaan omaa osuuttaan skandaalista ja paistattelemaan julkisuuden paisteessa. Hulluiksi ovat ihmiset tulleet.
Mutta eikös se ole hyvä että on näitä pettäjiä ja kakkosia, niin on joku vastakohta mihin peilata itseään, ja voi todellakin tuntea olevansa hyvä ja kunnollinen ihminen. Niin paljon parempi kuin kukaan muu. Jos ei ole mustaa, ei ole valkoista, on vain harmaata... Tasaista ankean harmaata. Mistä silloin voi tietää olevansa itse maailman paras ja moraalisin, ja miten silloin voi mistään pöyristyä ja tuntea inhoa ja nostaa itseään jalustalle?
Hienoa, juuri noin :)!
Yleensäkin kaikki vuodatukset, joissa toivotaan koko maailman olevan paratiisi, jossa kaikki on "oikein" samalla tavalla, ihmiset täydellisiä pyhimyksiä jne, ovat turhia.
Pikemmin on niin, ettei nykyään saa paheksua ja arvostella yhtään mitään tai muutoin saa heti tiukkapipoisen moralistin leiman otsaansa. Ja sitä leimaahaan ei kukaan halua, kun kaikki haluavat olla niin vapaamielisiä ja moderneja ja suvaitsevia. Sellaiset käsitteet kuin oikea ja väärä ja hyvä ja paha halutaan ikäänkuin häivyttää tästä yhteiskunnasta, koska ne häiritsevät monia. Ei monikaan halua ns. moraalisia arvoja häiritsemään omaa mukavuudenhaluaan. On helpompi elää ilman moraalia ja omaatuntoa ja tehdä mitä mielii. Muttta tietysti pidemmän päälle ei kellään ole kiva elää yhteiskunnassa, jossa moraalin alueella vallitsee viidakon lait. Ja se usein tajutaan vasta silloin, kun oikeasti joudutaan maistamaan sitä omaa lääkettä. Kaikki eivät tosin tajua sitä vielä silloinkaan.
Onko seksi pahaa? Miksi, mitä pahaa siinä on? Mitä pahaa siinä on, jos käyn sekstailemassa ihmisen kanssa, joka minua haluaa ja nauttii seksistä kanssani? Mitä se haittaa, kun puolisolla on kuitenkin "päänsärkyä"... Enpähän vaivaa häntä ikävillä pyynnöillä.
Kun huomaa miten häilyvän pieni ero usein on oikealla ja väärällä, tai se vuorottelee sen mukaan miltä kantilta asiaa katsoo, niin ihminen on kasvanut aikuiseksi.
Nimenomaan. Aikuinen ihminen myös ymmärtää, ettei aina voi edes valita oikein. Mitä kokeneempi on, sitä useammin pitää valita kahdesta tai useammasta väärästä. Mielenkiintoiseksi elämän tekee se, että joskus kuvittelee valitsevansa oikein, mutta niin kaikki kääntyykin päälaelleen, asiat menevät solmuun. Olisi ollut parempi valita väärin.
Joku sanoi, että lapsikin tietää mikä on oikein ja väärin. Kyllä varmaan useinkin, mutta vain lapsen yksinkertaisissa asioissa, joista vielä suurin osa on opetettu heille.
Minusta tuntuu, että ihminen on kasvanut aikuiseksi silloin, kun osaa ottaa vastuun teoistaan ja kohtelee toisia rakastavasti ja kunnioittaen. Niin kauan kuin kohtelee muita ihmisiä vain omien tarpeidensa täyttäjänä ja vain oman näkökulman huomioiden, on jämähtänyt lapsen tasolle.
JA TÄYTTÄ TOTTA KIRJOITAT: OLEN TOISTA MIELTÄ !!!
Niillä ihmisillä usein jotka kuvittelevat polveutuvansa apinasta on sen mukainen käytös ja moraali!
olisi voinut sanoa, nimim. näin !
Ilmeisesti kehumasi mielipiteen lausuja on näitä hihhuleita, jotka pitää evoluutiota valheena. Et tainnut ees tajuta mitä hän sanoo (oletko tyhmä), vai kuulutko itse samoihin hihhuleihin? Useammasta plussasta päätellen täällä on enempikin hihhuleita vai tyhmiäkö?
Olen niin valtavan monta kertaa oikeassa elämässä ja varisinkin näillä palstoilla törmännyt siihen selitykseen, että kun muka ollaan joskus oltu niitä apinoita, niin se on sitten ihan ymmärrettävää, varsinkin miehellä, että hakee mahdollisimman monta parittelukumppania. No, selitys sekin, kun elää miten sattuu, eikä ajattele kun sillä alapäällään.
Tilanteita on niin monenlaisia. Ei sellaista tahoa olekaan, joka voisi määritellä oikean ja väärän. Mitä varmempi on omasta mielipiteestään, sitä vähemmän tarvitsee muiden hyväksyntää. Ja ehkä pystyy kunnioittamaan myös sitä, että toiset ihmiset voivat ajatella asioista eri tavoin.
Lapsiin liittyen; voi olla että joskus on vain huonoja vaihtoehtoja, joista valita, vaikka kuinka toivoisi parasta. Lapset eivät ole tyhmiä vaan aistivat kodin ilmanpiirin. Kyllähän me vanhemmat näytämme jonkinlaisen esimerkin parisuhteesta lapsillemme. Millaisen sitten kukakin haluaa antaa...
Kun perehtyy edes hieman filosofiaan, niin jo huomaa, ettei kukaan voi määritellä oikeaa ja väärää. Se mikä elämässä on monelle vaikeinta on juuri erilaisuuden hyväksyminen. Toisia pidetään tyhminä, moraalittomina, ilkeinä, röyhkeinä jne. elleivät he satu ajattelemaan jostain asiasta samoin kuin itse.
Pitää perehtyä hieman enemmän kuin edes hieman, niin tajuaa että filosofiaan ei pidä perehtyä ollenkaan, jos sen ainoaksi antimeksi jää, että hukkaa käsityksen oikeasta ja väärästä. Silloin on vain eksynyt entistä syvemmälle sanojen suohon.
Lapsikin tajuaa luonnostaan oikean ja väärän eron.
Lue filosofiaa. Yksi ja sama asia voi ihan hyvin olla, ja useasti onkin, oikea tai väärä riippuen ajasta, paikasta, ihmisistä heidän taustoista yms.
Filosofiaako lukemalla saa luvan puolison pettämiseen? Eipä ihme että nuo Nietzchet ja muuut mielipuolifilosofit ovat aina keränneet ihailijoita tietyissä piireissä.
Parisuhteessa on kaksi itsenäistä osapuolta, jotka tekevät omia valintojaan. Uskottomuus on yksi valinta.
Nykyään on niin muotia ajatella, ettei oikeaa ja väärää ole vaan kaikki on suhteellista. Mutta mistä ihmeestä sitten johtuu se, että kun kumppaniaan pettävät joutuvat maistamaan omaa lääkettään, he loukkaantuvat verisesti ja kokevat kokeneensa vääryyttä? Miksi varaskaan ei pidä siitä, että häneltä varastetaan eikä valehtelija pidä siitä, että hänelle valehdellaan? Siis onko kaikki lopultakaan suhteellista vai ajatellaanko taas, että minulle kaikki on suhteellista ja sallittua, mutta ei noille toisille?
Mitä te tältä palstalta kyselette, että miksi pettäjä loukkaantuu verisesti, jos puolisonsa pettääkin häntä? Teillähän on kotona omasta takaa ihminen, jolta tuon kysymyksen voitte kysyä, eli pettävät puolisonne. Kysykää heiltä! Jos siis ihan oikeasti vastauksen tahdotte saada.
Elämän filosofiaa.
Kun osaa nähdä itsensä tuon toisen tilalla niin ei tee toiselle mitään mitä ei toivoisi tuon toisen tekevän itsellleen.
Oikea filosofia menee näin ;):
Tee toiselle se, mitä tiedät HÄNEN toivovan, tarvitsevan.
Käänteisesti tuo menee: älä vedä hernettä nenään, jos puolisosi toivoo, tarvitsee ja tekee jotain sellaista mistä sinä et pidä/toivo, tarvitse tai tee.
Miten voit tietää mitä toinen tahtoo, jos et ensin tee kuten itse tahdot itsellesi tehtävän , eli kysy häneltä. Minä ainakin tahdon että mielipidettäni kysytään, eikä "tiedetä" puolestani. Filosofinen kikkailu ei siis auta, vaan vie helposti syvemmälle metsään.
Eihän sitä tiedäkään mitä toinen tahtoo, ellei tämä ole sanonut mitä tahtoo, tai tehnyt mitä tahtoo.
Eli jos puoliso ei toivo sinun pettävän, älä petä puolisoasi. Oletko noudattanut omaa neuvoasi?
Ihmiset tuppaavat tekemään miten itse paremmaksi katsovat. Toisinaan he eivät huomioi kumppaninsa tekevän samoin. Ei tässä ole kyse röyhkeydestä, vaan puhtaasti oman subjektiivisen näkökulman murenemisesta, lähestulkoon väkivaltaisella tavalla... Tottakai se sattuu. Sitä kovemmin mitä subjektiivisempi itse on.
Sen jotenkin ymmärrän, että joku voi sanoa kumppaniaan vittumaiseksi ihmiseksi. Ikinä en ymmärrä, miksi tuo vittumainen kumppani haluaa jatkaa liittoaan. Tai no, ellei hän sitten oikeasti on vittumainen :).
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi lapsilla ja nuorilla on käytöshäiriöitä???
Mieheni petti yli 6kk selän takana, hain avioeroa, ollaan harkinta-ajalla ja muutettu erilleen. Tänään tuli aamulla hakemaan kamojaan, kahvia juodessa kerroin että mulla on treffit. On nyt soitellut jo kahdesti perääni, vähän hädissään.
Olen onnellinen ja innoissani treffeille menossa, tyytyväinen että toimin oikein: uusiin suhteisiin vasta kun edelliset ovat ohi. Enkä todellakaan ota ukkomiehiä,edes treffeille, kun maailma on täynnä vapaita, komeita poikamiehiä.