Eli kertokaa kaikki mahdolliset merkit! Pitkä katse, mies jää kiinni katseesta ja säikähtää perin pohjin? Kiinnostunut naisen asioista enemmän kuin muiden? onko nämä jo jonkinlaisia merkkejä? kertokaa olkaa kilttejä, vaikka loppujen lopuksi ei nämäkään takaa yhtään mitään, tiedän sen joten kaipailisin jotain varmoja merkkijaä! :)
mistä tunnistaa ihastuneen miehen?
kesö
1616888
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kerran kun olin kävelemässä bussipysäkille (jolle myös ihastukseni tulee) ja olin aivan pysäkin kohdalla niin yhtäkkiä huomasin kun ihastukseni tuli aidan takaa ja taisin sitten pysähtyä sekunniksi :)
Se varmaan katto että pelkääkö se ampiaisia tms :D
No minä ainakin ihastuneena välttelen katsetta, eli jos toinen katsoo niin käännän heti katseeni muualle. Aina se ei tosin onnistu :D
http://www.arlainst.fi/nettipeili/olemus/kehoviesti.htm
muistinvirkistykseksi itse kullekkin
KÄYKÄÄ KATSOMASSA
Ai se edellisen vastaajan linkki? Minusta se taas ei ollut kovin hyvä vastaus kysymykseen.
Odotan kieli pitkällä, että joku kertoisi omia kokemuksiaan. Millainen on itse, kun on ihastunut.
Se olisi taivaan mannaa tulisesti rakastuneelle naiselle, joka jo vuoden päivät on tutkiskellut enemmän ja vähemmän syrjäkarein ihanan pienen vaalean rillipäisen miehen elkeitä.
Siitä kun ei ota selvää, ei sitten millään. Välillä se on sitä, välillä tätä.
Ja tilanne on sen luontoinen, että jos itse menisin tunnustamaan rakkauteni ja hän puhkeaisi siitä syystä remakkaan nauruun ja poistuisi paikalta voihkien ja vatsaansa pidellen, niin ainoaksi vaihtoehdoksi minulle jäisi hirteen meneminen.
Eli kertokaa rakkaat miehet! Mistä sen tietää?
Kerran olen järjettömästi rakastunut ja vaikka
sen menetin,parempi niinkin kuin,sillä ennen
tuota ihastusta en oikeastaan ollut edes elänyt.
Pari vuotta sitten törmäsin tuohon ihmiseen
sattumalta kaupassa ja vaikka tiedän,etten voi
häntä koskaan saada,ja avovaimokin(nyk.ex)
oli mukana,silti tuon ihanan ihmisen lähelläolo
sai polvet veteläksi,pulssin sekaisin ja
silmät loistamaan.Ja normaali synkkä ilme
naamalla vaihtui sellaiseen hymyyn mikä vain
rakastuneella voi olla,kun tuntee että onhan
tässä elämässä jotain mikä tekee siitä sen
arvoista.Rakkaudella on joku ihmeellinen
voima,mikä sai tämmöisenkin rentun jopa
lukemaan runoa ja toisinaan Metallican levytkin
vaihtui johonkin aivan muuhun.Ja sillä
voimalla lakkaa pelkäämästä mitään,vaikka
kaiken menettäisi ja on niin joskus käynytkin,
vain se rakkaus merkitsee eikä mikään muu
sen rinnalla.Kyllä kai rakastuneen ihmisen
sivullisetkin huomaavat,nauravat partaansa,
kun se rupeaa änkyttään ja hikoileen ihastuksensa
läsnäollessa ja kävelee melkein päin seiniä
typerä virne naamallaan.Heh,exäänkin ihastuin
niin että keräsin kaiken rohkeuteni ja pistin
kaikki yhden kortin varaan ja varottamatta
nappasin oikealla hetkellä syleilyyni,
ajattelin vain että jos se lyö päin pläsiä,
on se sittenkin sen arvoista.No,ei lyönyt,
ja siitä meidän stoori alkoi.
Mutta kertokaas,millaisia on ihastuneet naiset?
Itse en lainkaan hallitse tilanteita, joissa ihastuskin on mukana. Tärisen, ääni muuttuu paksuksi ja juuttuu kurkkuun, läikyttelen juomat rinnuksille jne. On tosi vaikea hymyillä.
Vaikka olen melko puhelias ja iloinen luonteeltani, eipä tahdo jutunjuurta löytyä ihastuksen läsnäollessa. Sitten kun keksii jotain sanottavaa, sekoaakin sanoissaan tai juttu kuulostaa maailman holmöimmältä. Tai ajatus katkeaa kesken lauseen. Itse ei hiffaa toisten juttuja, viimeiseksi ihastuksen kertomia, kuin vasta pitkän ajan päästä yksinään.
Ei meinaa kyetä katsomaan silmiin ja jos kykenee, pää nykii ja alkaa vapisuttamaan kiireestä kantapäähän. (Pahoin pelkään, että myös karsastan noissa tilanteissa...)
Vastaan tullessa on kuin rautakanki liimattu niskaan, pää ei millään meinaa kääntyä moikatakseen. Hymy ei irtoa vaikka miten vääntäisi.
Vaikutelma on siis TÄYDELLINEN ihastuksen tunteiden herättämistä ajatellen.
Mutta kun ihastus poistuu, tulee heti ikävä häntä ja tekisi mieli halata lähintä ihmistä siitä pakahduttavasta onnesta, että se IHANUUS oli siinä hetki sitten.
Se kait aika tavallinen lyhyt, vaaleatukkainen mies, johon olen aiiivaaan lätkässä, se on se ihanuus
itse olen aika "velmu" nainen kun olen rakastunut. Tämän mielitiettyni nähdessä, saavun paikalle itsevarmana mutta kuitenkin vilkuilen muualle - vaikka niin kovasti haluais tapittaa herraa suoraan silmiin ;) En vaan millään tahdo näyttää tunteitani suoraan - hiljaa hyvä tulee. En missään nimessä pyri tekemään kys. hlö:ä mustasukkaiseksi. En siis flirttaile muiden kanssa, miespuolisia ystäviä ehkä kiusaan toverillisesti. "Ohi mennen" tulee välistä vilkaistua siihen yhteen, hymyillen tietenki. Ja se katse, ei liian pitkä tapitus :) vaan semmonen sopiva - eli toisen päässä alkaa raksuttaa ja häiritseen tuo katse joka kesti murto-osan "liian pitkään"... Ihastukseni ei ole minulle tuiki tuntematon, toimintaakin on ollut. Mutta ikävä kyllä tyyppi on täys pukki - eli ei tapaa seurustella. Mutta siitähän minä pidän, kun miehessä on jotain vastusta. Joskus päissään tämä "pukki" luonnollisesti yrittää uida liiveihin, mutta sehän ei onnistu :) - Joskus on hyvä antaa hieman myönnytyksiä, joskus taas parempi ottaa takapakkia. Olen huomannut että rauhallisella etenemisellä ei tule helposti tyrittyä koko hommaa. Joskus on mennyt jopa puoli vuotta että olen saanut jonkun kollin omakseni, mutta saanut olen kuitenkin. Totta kai tulee hetkiä jolloin menen yksinkertaisesti lukkoon, silloin on tapana lähteä karkuun ennen kuin tulee tehtyä niitä emämunauksia. Omat ihastumisen merkkini on aika sekavia ja ristiriitaisia - mutta toisaalta se on hyvä, varsinkin kun kyseessä on aika vaikea tapaus, ristiriitaiset viestithän ne äijän nupin saakin sekaisin... hullulta kuullostaa mutta toiminu on tähän mennessä :)
se sitten kestää?Jos toiseen on ihastunut
niin,että tunteet peittävät kaiken järjellisen
ajattelun alleen,on mielessään nostanut
ihastuksen jollekin"jalustalle" ja eikä
edes kykene arvioimaan sitä, sovittaisko yhteen
alkuunkaan.Voiko sellainen suhde kestää,
mikä on lähtenyt liikkeelle siitä,että
toinen ensinäkemältä ihastuu täysillä?
Joskushan se ihastus sieltä jalustalta
laskeutuu,jos sen omaksi saa..
Joe, minä olen hämäläinen maalaistyttö, pohjimmiltani kiltti ja ujo. Siksi tämä ehkä on niin vaikeaa.
Olen tuntenut kyseisen miehen jo aika pitkään. Olemme samassa työpaikassa (ei kotiseudulla). En kiinnittänyt häneen aluksi pitkään aikaan sen kummempaa huomiota, hän on niin tavallinen. Mutta pikkuhiljaa alkoi tajuntaan hiipiä kait jotain, koska huomasin vähitellen menettäneeni mielenrauhani hänen seurassaan. Vasta myöhemmin tajusin, että olen häneen ihastunut. Se tapahtui noin vuosi sitten.
Ei hän millään jalustalla ole silmissäni. Olen nähnyt hänen huonotkin päivänsä monen monta kertaa. Mutta täytyy sanoa, että olen alkanut todella arvostamaan häntä toisten joukossa. Hän on viisas ja lämminsydäminen mies vaikkakin tosi pienieleinen. Hän herättää minussa kunnioitusta. Olisin heti valmis uskomaan "nuoren elämäni" hänen huomaansa.
Hän on pieni ja laiha, minä olen häntä reippaasti pitempi ja varsin kurvikas (normaalipainon ylärajoissa). Hän on vaalea ja minulla on pörrönen musta tukka. Minä olen puhelias (muiden, kuin hänen kanssaan) ja minulla on aika kova äänikin, hän juttelee hissukseen, lyhyesti ja usein aika sarkastisesti (ja katsoo kauniisti ja pitkään). Voisiko hän pitää meitä niin epäsuhtana parina, että juttu tyssäisi siihen?
Kotikylän "komeinkin" poika on kosiskellut minua jo moneen otteeseen ja ylistänyt uhkeuttani, mutta hän ei vakuuta minua henkisillä ominaisuuksillaan (eikä edes näytä komealta silmissäni).
Minä haluan sen pienen rillipäisen miehen. Mutta miten?
on vain yksi keino.Kertoa suoraan,että on
ihastunut.Jos saa pakit,vaikka siitä tulisi
suru puseroon niin olo on kuitenkin helpompi
siitä eteenpäin kun ei tarvi miettiä että
tykkääkö se muista vai ei..
Itsekin oli samassa työpaikassa ihastukseni
kanssa ja kun jahkailin aikani,työpisteeni
siirtyikin aivan muualle ja se teki tilanteesta
hankalamman,että ei muuta kuin aikailematta
käy toimeksi.En muista monetko pakit olen
itse saanut mutta ei kukaan ainakaan ole
päin näköä nauranut,sitä on turha pelätä
Yleensä katson "kauniisti" hymyillen silmiin ja heitän pientä flirttiä. Muutenkin kyllä flirttailen mut en jää katsomaan silloin sekuntia pidemmäksi aikaa miestä silmiin, jos ei siis kiinnosta. MUTTA yhden ainoan kanssa en saa mitään sanotuksi. Katon mä sitäkin pitkään, mutta lähinnä kiukkuisesti tai surullisesti. Varmaan koskaan en oo hymyilly. Aivan liian mukava, kohtelias ja viisas mies. Et terkkuja vaan Juusolle! Enää onkin vaan 4 vuotta jäljellä.
ei tarkoita samaa kuin seksuaalisesti kiinostunut toisesta ihmisestä... vai tarkoittaako?
Minä pyrin käyttäytymään aina kaikkia ihmisiä kohtaan positiivisella kehon kielellä, minusta se on hyvää käytöstä. Toisin useasti olen tilanteessa, jossa "olen lähetellyt vääriä signaaleja"...
Minä ainakin leijun pilvissä kun ihastukseni kohde tulee viereeni.Se on ihana tunne,ihastukseni on kylläkin työkaveri ja tunnen että hänkin on ihastunut minuun.Mutta kaipaan häntä koko ajan,hän tulee uniinkin.Mutta molemmat olemme varattuja et se siitä.
Tottahan tuokin on..ihmettelen vaan tuota reviiri juttua,kun itse koin tilanteen jossa mieshenkilö(ei mikään kovin tuttu)jonka kanssa juttelin niitä näitä,tuli ihan lähelle mua-ei siis säilyttänyt ns.reviiriä (ja muutamia tarkoituksellisia hipaisujakin oli)..en tiedä,johtuuko hänen luonteestaan eli onko hän siis luonnostaan sellainen(kun en tunne)vai muuten vaan.Itse ainakin koin että me molemmat olimme heti ns.samalla aaltopituudella ja kenties hänkin ja ehkä siksi tämä mies(n.5 min kestävän juttelumme aikana)toimi em.tavalla.
Ei sinänsä,en kyllä pannut pahakseni,sillä olen kyllä häneen TOSI ihastunut...
kerran kun olin ihan onnettomasti kiinnostunut eräästä henkilöstä jota en edes tuntenut.
ja yhteisen tunnin jälkeen ajattelin jutella hänelle mukavia, ja niin minä teinkin.
tosin en katsonut kuin kerran häntä silmiin, sen jälkeen en vain kertakaikkiaan pystynyt katsomaan häntä kun sisälläni myllersi pahaan tahtiin.. voin kuvitella mitä hän ajatteli kun kysyin jotain häneltä enkä edes katsonut häntä silmiin :]
ei oikein toiminut tuo tekniikka..
sitten muistan sellaisen tapauksen kun olin jälleen ihastunut tuntemattomaan, tosin hän oli tuttavan kaveri. olimme yhteisessa tapahtumassa, jonka jälkeen aloin vain jutella hänelle kuin parhaalle ystävälleni, minusta tuli toisin sanoen poikkeavasti avoin ihminen. tunsin itseni niin varmaksi hänen lähellään.. kyllä meillä hauskaa oli, mutta minulla ei enään sen jälkeen ollut kun sain kuulla hänen tapailevan toista naista.
ei sekään sitten toiminut..
Itse hihittelen ihastukseni jutuille kuin vähäjärkinen (melkein jo sana ambulanssi riittää), lauon typeriä kommentteja, sekoilen sanoissa, en saa katsetta irti ja toisaalta puhuessani en uskalla katsoa silmiin jne..
Kahdenkeskisissä keskusteluissa olen monesti täysin ilmeetön (itse puhuessani) ja kädet heiluu sitäkin vauhdikkaammin ja saan suorastaan hysteerisiä naurukohtauksia viiveellä.
eli siis täysin aivoton tomppeli.
*huoh*