Näin 31-vuotiaana lähes täysin kokemattomana miehenä olen hiljalleen alkanut tuntea vähentyvää kiinnostusta seksiin, sekä henkilökohtaisesti, että ilmiönä. Minulla ei ole enää paljonkaan seksiin liittyviä ajatuksia, masturboin hyvin harvoin, eikä aamuerektioitakaan ole enää. Tuntuu, että olen jäämässä kokonaan seksuaalisuuden ulkopuolelle. Aivan kuin minulla ei olisi oikeutta kokea tätä täysin normaalia, mutta tärkeää ihmiselämään liittyvää asiaa ollenkaan.
En pysty ymmärtämään, miten seksuaalisuus ja normaali ihmisten välinen fyysinen kanssakäynti tapahtuu niin luontevasti suurelta enemmistöltä. Ajatukseni ovat jo vääristyneet siihen suuntaan, että ajattelen kaikkien naisten ajattelevan, että olen kuvottava mieshirviö, joka ei missään tilanteessa voi olla seksuaalisesti kiihottava. Tämä siitä huolimatta, että olen kai aika kivannäköinen ja normaalipainoinen. Saan kyllä jonkin verran katseitakin naisilta, mutta ajattelen sitten itsekseni "No katso vain, mutta etpä tunne minua, joten et tiedä miten turha, seksitön, voimaton ja tylsä mies olen."
En uskalla lähestyä naisia ollenkaan, koska tiedän, että suurin osa miehistä on kiinnostavampaa materiaalia sekä seksiin, että parisuhteeseen. En viitsi ruveta kenenkään riippakiveksi. En osaa keskustella, en ole kiinnostunut matkustamisesta, en ole kiinnostunut maailman menosta, en ole hauska, en ole tumma, en ole pitkä, en ole edes töissä, en voi rahanpuutteen takia tehdä mitään muuta kuin käydä liikkumassa ulkona. Tällaisena miehenä en voi mitenkään olla naisen seksuaalisen kiinnostuksen kohteena ja sen ymmärtämisestä lähtien seksuaalisuuteni on alkanut pikkuhiljaa kadota kokonaan.
En pysty ymmärtämään, miten seksuaalisuus ja normaali ihmisten välinen fyysinen kanssakäynti tapahtuu niin luontevasti suurelta enemmistöltä. Ajatukseni ovat jo vääristyneet siihen suuntaan, että ajattelen kaikkien naisten ajattelevan, että olen kuvottava mieshirviö, joka ei missään tilanteessa voi olla seksuaalisesti kiihottava. Tämä siitä huolimatta, että olen kai aika kivannäköinen ja normaalipainoinen. Saan kyllä jonkin verran katseitakin naisilta, mutta ajattelen sitten itsekseni "No katso vain, mutta etpä tunne minua, joten et tiedä miten turha, seksitön, voimaton ja tylsä mies olen."
En uskalla lähestyä naisia ollenkaan, koska tiedän, että suurin osa miehistä on kiinnostavampaa materiaalia sekä seksiin, että parisuhteeseen. En viitsi ruveta kenenkään riippakiveksi. En osaa keskustella, en ole kiinnostunut matkustamisesta, en ole kiinnostunut maailman menosta, en ole hauska, en ole tumma, en ole pitkä, en ole edes töissä, en voi rahanpuutteen takia tehdä mitään muuta kuin käydä liikkumassa ulkona. Tällaisena miehenä en voi mitenkään olla naisen seksuaalisen kiinnostuksen kohteena ja sen ymmärtämisestä lähtien seksuaalisuuteni on alkanut pikkuhiljaa kadota kokonaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin.
Tieto siitä ettei mies voi tehdä naiselle mitään hyvää on omiaan aiheuttamaan turhautumista. Miehellä ei ole ikinä mitään itseisarvoa naisen silmissä ellei mies jotenkin vahingossa synnytä tunnesidettä naisen ja naisen muodostaman haavekuvan (miehestä) välille. Seksistä haaveileminen tuntuu itsekkäältä eikä siinä auta vaikka fantasiat olisivat miten kauniita ja helliä koska naiselle ne tuovat silti mieleen henkiinjäämistaistelun kauhut.
Kyllä seksuaalisuus alkaa monesti hiipua jo iänkin puolesta 30v paikkeilla. Siis en tarkoita täyttä stoppia, mutta tiettyjä merkkejä alkaa jo havaita, ei enää kiihotu niin nopeasti ja usein jne..
moi mä oon sami ja mulla on paljon faneja m,ut ei yhtään jonka silmät heittää härkäsen pylly
Seksuaalisuus on maapallon liioitelluin myytti. Kaikki kavereiden hienot seksitarinat yms - ovat lähinnä liioiteltua juttua, ja myös valitettavasti seksillä hallitaan ihmisiä.
Ei seksi ole mikään maailman 1. ihme. Ihan tavallista sähellystä se pääosin on.
Ei, kyllä pillu on lääke kaikkiin vaivoihin.
No tuskin se seksuaalisuus mihinkään katoaa. Tarvitset vaan vähäpukeisen naisen kiehnäämään, niin eiköhän se seksuaalisuus taas ala kasvamaan.
No ei sun kannata vielä tuossa iässä huolestua eikä missään nimessä ottaa siitä liikaa pulttia, vaikka sitä seksielämää ei ole ollut. Tietysti se huolestuttaa sinua. Ei siitä mihinkään pääse. Onhan niitä seksuaaliterapeuttejakin tässä maassa, jotka antavat hyviä neuvoja mm. juuri tuohon, mitä kerroit. Eikä sitä tarvi hävetä. Uskon, että joku nainen löytää vielä sinut. Ei sinun aina tarvi olla se hakeva osapuoli. Eikä seksi ei ole elämässä pääasia mutta se mielestäni on, että löytää jonkun jonka kanssa sä voi asioista puhua. Se kummasti helpottaa elämää ja tuo ehkä vielä uskon tuohon mainitsemaasi asiaan takaisin. Avautua pitää ja olla kuulolla. Kyllä nainen on miehelle se hyvä turva ja tuki asiassa kuin asiassa. Minäkin olin pari vuotta ilman naista sen jälkeen, kun avioliittomme hajosi. En koskaan ajatellut etten koskaan. Löysin sitten naisen, kaverin jonka kanssa käymme kalassa ja marjassa. Ihan kavereina siis. Onpa mukava jutella hänelle asioista ja kuunnella hänenkin juttujaan. Stooria riittää elämän varrelta. Minä siis uskon varmasti, että sinä vielä löydät jonkun naisen, kunhan jaksat elää tätä elämää. Elämäkin on sinänsä kallis aarre, jota ei saisi tai ei pitäisi tuhlata liikaan murehtimiseen, sanoi aikoinaan joku vanha viisas. Usko sinä poika huomiseen!
Jos syöt masennuslääkkeitä, niin se seksuaalisuuden laimeneminen johtuu siitä.
Nuo mainitsemasi ominaisuudet, jotka kertomasi mukaan sinulta puuttuu, ovat sellaisia, joita esim. minä en kumppanilta vaadi. Enkä usko olevani ainoa. Jonkinlainen keskustelutaito on ainoa. Ja koska osaat näemmä ilmaista ajatuksiasi ihan hyvin kirjoittaen, niin todennäköisesti osaat keskustellakin, kunhan tapaat samalla aaltopituudella olevan ihmisen.
Kaikkea hyvää sinulle toivon.
Olen kolmikymppinen nainen ja tunsin pitkään noin, kun olin saanut lapsen, elin pitkään kotiäitinä, erosin ja olin yksinhuoltajana ilman miestä ja seksiä. Jotenkin vain nahistuin ja lopulta oikeasti kuvittelin, että se juna oli minulle jo mennyt.
SItten aloin panostaa itseeni, aloitin kuntoilemaan, laihdutin, pukeuduin paremmin, laitoin ulkonän kuntoon ja aloin lukea (noloa mutta totta) oppaita, kuinka miehiä isketään. Se kaikki vaikutti alitajuntaisetsi niin, että oikeasti jopa aloin kiinnostua miehistä uudestaan. Samalla kun opettelin silmäpelin tms flirttailun aakkosia uudestaan, niin sain itsevarmuutta siitä, että miehet tosiaankin voivat kiinnostua minusta.
Sitten, tämäkin on totta, tapasin unelmieni miehen ja aloin seurustelemaan! Ei olisi uskonut vuosi sitten, ja tuttavanikin ihmettelevät uudistunutta ja nuortunutta olemustani.
Kerroin tämän kannustuksena, että muutos on todellakin 100% mahdollinen sinullekin! Se vain vaatii työtä omalta osaltasi, eli panostusta ulkonäköön, sosiaalisiin taitoihin ja asennemuutosta ja itsetunnon kehittämistä. Toisaalta se on positiivinen puolikin, että voit tehdä sen kaiken ihan itse, kaikki on sinusta kiinni! Tsemppiä uuteen elämääsi!
PS. Tilaa netistä kirja "How to make anyone fall in love with you", peruskommunikaatiotaitoja meille kaiken jo unohtaneille...
Miten flirttailua ja silmäpeliä voi opetella ? Olen tehnyt kaikkea nuista mitä sinäkin, Aloittanut kuntoilemaan, laihduttanut, alkanut pukeutumaan paremmin... Olen lukenut myös oppaita, vaikka sitä en haluaisi tunnustaa. Ainoa mitä tämä on aiheuttanut, on se, että hetken aikaa yritin enemmän. Sain vain pakkeja ja halveksuntaa naisten osalta, joten nykyään en edes yritä. Vapaat naiset vain halveksuvat kaltaistani miestä. Haluasin kyllä kokeilla flirttailla, mutta sitä en vain yksinkertaisesti osaa.
Työttömänä olet normaalin elämänrytmin ulkopuolella, minkä vuoksi helposti syrjäydyt vähitellen muutenkin tavallisesta elämänmenosta. Jos et keskustele ihmisten kanssa, et tiedä mistä puhutaan ja millä tavoin. Luonteva keskustelutaito ei kehity, jos sitä ei harjoita. Tässä mielessä aivot toimivat samoin kuin lihakset; Jos niitä ei käytä, ne rappeutuvat.
Kannattaisi siis hakeutua töihin, tai jos niitä ei ole saatavilla, koulutuksen tai harrastustoiminnan kautta muiden ihmisten pariin. Syksyllä alkaa koulujen lisäksi erilaisia kansalais- ja työväenopistojen kursseja. Työttömänä saatat saada alennusta kurssimaksusta ja sitten vain tiristät ne loput rahat jostakin. Ja onhan myös työttömien omia yhdistyksiä, joissa olla tekemisissä toisten kanssa. Naapurien tervehtiminenkään ei ole kiellettyä.
Sinun täytyy itse huolehtia henkisestä hyvinvoinnistasi, koska kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi. Yritäpä keksiä myönteisiä asioita itsestäsi tuon en-ole-sitä-enkä-oikein-tätäkään -kierteen sijasta. Jos nimittäin olet itse sitä mieltä, ettei sinusta ole mihinkään, eivät naiset lähde sitä kiistämään, koska tottahan sinä itsesi tunnet paremmin kuin he. Myös seksuaalisuutesi alkaa todennäköisesti voimistua, kun ajattelet positiivisesti "minä osaan, jaksan ja pystyn".
Musta on vaan helpottavaa, ettei ole kovin seksuaalinen. En mä usko, että seksuaalisuus häviää, mut se voi muuttua latentiksi aivan kuten sosiaalisuuskin välillä on varjossa eikä kaipaa muita. On jotenkin seesteisempi elämänvaihe siinäkin suhteessa, kun ei muutenkaan ole kumppania. Se rassais, jos olis kauheesti tarpeita ja niille ei voisi mitään.