Eli faktat pöytään.
Olen n.25.. n.165/58. Jäänsiniset silmät.. pitkät hiukset ja omasta mielestäni ihan kaunis.. hyvät kasvonpiirteet tms.. rauhallinen mutta kokeilunhaluinen ja spontaani luonne. En tupakoi, alkoholia satunnaisesti. Kiinnostuksen kohteita: liikunta (lenkkeily, pyöräily), retkeily, mökkeily, kalastus, metsästys, matkustaminen, taide: maalaus, piirtäminen, näyttelyt tms., monipuolinen musiikin kuuntelu. Olen ahkera tekemään töitä niin työelämässä kuin kotonakin.
Ja nyt se "lisäaihe" kysymykseeni: olen äiti. Minulla on ihanat lapset.. joista varmasti pitää kuka hyvänsä..
Mutta onko se miehille pääsääntöisesti heti kättelyssä jonkinlainen este, mikäli ajatellaan että tapailu voisi johtaa suhteen tasolle? Täysi turn-off? Ja vartaloonikin on jäänyt jälkensä raskaus tms. ajoista. Olisiko ihan järjetöntä edes haikailla lapsettomien miesten suuntaan? Onko kenelläkään kokemusta? Surullinen kysymys.. mutta säästyisinpähän turhilta mielipahoilta..
Enkä siis ole "mies jahdissa";) vaan kysymykseni on ihan hypoteettinen.. toivoisin silti asiallisia vastauksia kiitos.
Olen n.25.. n.165/58. Jäänsiniset silmät.. pitkät hiukset ja omasta mielestäni ihan kaunis.. hyvät kasvonpiirteet tms.. rauhallinen mutta kokeilunhaluinen ja spontaani luonne. En tupakoi, alkoholia satunnaisesti. Kiinnostuksen kohteita: liikunta (lenkkeily, pyöräily), retkeily, mökkeily, kalastus, metsästys, matkustaminen, taide: maalaus, piirtäminen, näyttelyt tms., monipuolinen musiikin kuuntelu. Olen ahkera tekemään töitä niin työelämässä kuin kotonakin.
Ja nyt se "lisäaihe" kysymykseeni: olen äiti. Minulla on ihanat lapset.. joista varmasti pitää kuka hyvänsä..
Mutta onko se miehille pääsääntöisesti heti kättelyssä jonkinlainen este, mikäli ajatellaan että tapailu voisi johtaa suhteen tasolle? Täysi turn-off? Ja vartaloonikin on jäänyt jälkensä raskaus tms. ajoista. Olisiko ihan järjetöntä edes haikailla lapsettomien miesten suuntaan? Onko kenelläkään kokemusta? Surullinen kysymys.. mutta säästyisinpähän turhilta mielipahoilta..
Enkä siis ole "mies jahdissa";) vaan kysymykseni on ihan hypoteettinen.. toivoisin silti asiallisia vastauksia kiitos.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Universaalisti sanoisin että aina se jonkinlainen este on, tai ainakin hidaste.
Vakavammassa parisuhteessa lapsesi kuitenkin kuuluisivat miehenkin elämään, ja tod. näk. myös ex miehesikin jollain tavalla.
Lapset jotka ei ole omia ja ex-mies siinä kaupan päälle, tai sitten nainen jolla ei mitään noista.
EIhän tosta ole vaikea valita :D
Tulee myös mieleen haluaako yh-äippä lapsia enempää vai jääkö mies täysin lapsettomaksi.
Eihän asiat toki näin mustavalkoisia ole läheskään aina.
En yhtään ylläty jos joku yh tulee sinua tänne puolustamaan mutta kai tässä lähinnä oli kyse lapsettomien miesten mielipiteistä ja tässä sinulle yksi.
Varmasti tiedätkin, ettei ole olemassa homogeenista ryhmää "miehet" vaan kaikki me ihmiset olemme yksilöitä. Kyllä sinä aika nopeasti mieheen tutustuessa huomaat, millainen on hänen asenteensa lapsiisi.
Ole onnellinen, yhdelle taholle olet unelmien ja maailman ihanin nainen eli lapsillesi olet maailman paras äiti. Miehiä maailmassa riittää mutta lapsesi ovat ainutlaatuisia.
Minä olisin huolissani miehestä, joka innostuu kovasti toisen miehen lapsista, ehkä olen vähän pelokas ja arka, mutta kaikenlaisia ihmisiä on... Eli sellainen mies, joka todella harkitsee lapset ja valitsee sinut ja lapset, ei suinpäin, on odottamisen arvoinen.
Tsemppiä. Tärkeintä on lapset, kun heidät on maailmaan saattanut. Toivottavasti sulla on lastenhoitajia ja ex-mies, uusia suhteita kannattaa mielestäni mahdollisimman pitkään maistella ilman lapsia. Eli ethän ole tässä vaiheessa etsimässä kasvattajaa vaan miestä itsellesi, ei kannata kiirehtiä asioiden edelle, vaikka lapset toki pitää mainita ja ottaa huomion. Lapseton mies ei noin vain osaa ryhtyä kasvattajaksi vieraille lapsille. kun isäksi tuleminen biologisellekin lapselle on aikaa vievä prosessi.
Niin eihän tässä mihinkään kiire ole:) mietin vain ylipäätään miesten asennetta Yh äitejä kohtaan. Ja kyllä, yritän välttää yleistämistä;) Mieleeni vain tulee ajatus, kun on tosiaan lapsettomiakin.. niin kai ne menee tällaisen Yh äipän ohitse ihan lennossa:).. Eikä se tilanne nyt tällä hetkellä edes kovinkaan harmita.. Lapset on todellakin sijalla 1. Ja ehkä tapaan vielä joku päivä sen ihmisen kuka näkee kaiken hyvän, eikä vain velvollisuuksia ja mahdollisia esteitä.
Täytyy varmaankin pystyttää jonkinlainen suojamuuri ettei sitten mahdolliset pettymykset käy liian karvaiksi. Ja täytyy vain luottaa kohtaloon..
voi tietysti olla että suhtaudun lapsettomiin aina pienellä varauksell mutta minkäs teet.. Elämä on. Kaikella on tarkoituksensa?
Olet unelma ja mulle sopisit, ainoa asia jonka haluisin tietää on lapsen/lapsien ikä.
Jos itse aloittaisin suhteen naisen kanssa jolla on lapsia, toivoisin että lapset olisivat vielä siinä iässä että olisi helppoa heille ajatella minua isänä.
Mutta jos lapset ovat jo hieman vanhempia ja tulevat aina ajattelemaan minua enemmän setänä kuin isänä, en tiedä pystyisinkö suhteeseen.
PS. Raskausjäljet ainakaan mulle, ei turn-off ole.
Voi Petteri, yksinkertaistat asioita turhan paljon... Näillä aloittajan lapsilla on jo isä! Sitä hän ei toki kertonut, missä roolissa lasten isä on heidän elämässään eli onko aktiivisesti mukana vastuunsa kantaen vai onko niitä ikäviä ihmisiä, jotka eron tultua ovat kadonneet takavasemmalle muistaen hikisesti maksaa elarit... Leski aloittaja kaiketi ei ole..?
Lapsilla on siis tod näk "olemassa oleva" isä - ja vaikka olisit miten hyvä jätkä ja tulisit miten hyvin näiden lapsosien kanssa juttuun, sinä et biologisen isän paikkaa pysty ottamaan eikä sen yrittäminen ole kovin fiksu veto.
Olin kolmikymppinen sinkku, kun tapasin eronneen miehen, jolla oli 3- ja 7-vuotiaat pojat. Olit kokolailla tottumaton lapsiin, mutta ilmeisesti se, että uskalsin näyttää aidosti fiilikseni eli sen, että halua löytyy, vaikka vähäsen avuton olenkin, vetosi näihin pikkupoikiin. Oli aivan ihanaa saada äitienpäivänä kortti ym - mutta silti selitin heille, että en halua tunkea heidän äitinsä paikalle eikä ole kivaa häntä kohtaan, että he sanovat myös minua äidiksi. Pojat ymmärsivät tämän ja kutsuvat minua etunimellä ja joskus "kakkosäidiksi". Vaikken mieheni exän kanssa mitenkään ylin ystävä olekaan, niin hän on poikien äiti ja kunnioitan sitä asemaa maailman tappiin saakka.
Aloittajalle sanoisin, että mene avoimin mielin eteenpäin elämässä äläkä epäile omaa "kelpuutasi". Olet fiksu ihminen, jolla on järki päässä.
Sisaren poikani (22v) alkoi kevään korvalla seurustella oikein mukavan itseään kolme vuotta vanhemman yh-äidin kanssa, hänellä 2- ja 5-vuotiaat lapset. Sanoin kummipojalle, että helpommankin tien toki voisi valita kuin "valmiin perheen", mutta kun tahtoa ja rakkautta riittää, mikäpä siinä.
99% miehistä panis sua kaks kertaa ja sit jättäis kuin nalli kalliolle. Kuulun niihin loppuihin 1 % jolle kelpaa nainen jolla on lapsi. Tosin et sinä varmaan kelpuuta tavis miestä joka on työtön. Yksinhuoltaja äideilla on varmaan paljon vaatimuksia. pitää olla vaki työ, auto, komea, pitkä,lihaksikas. Tavis ei siis kelpaa sulle varmaan.
No ystävä - tuttavapiiriini kuuluu melko paljon yh-mameja. Joillakin on kuumempi seksielämä kuin mulla vaikka olen naimisissa.
Monella on aikuinen ihmissuhde. Molemmat asuvat omissa asunnoissaan ja monilla yh:n boyfrendeilläkin on lapsia.
Välillä ollaan esim. reissussa koko porukalla ja ipanat saavat seuraa uuden puolison ipanoista ja välillä sit aikuiset kahdestaan.
Mikä ongelma tässä ois?
Vaikka olen naimisissa, en ole 24/7 ukkoni kanssa. Molemmilla on paljon työmatkoja ja muita omia juttuja ja harrastuksia.
Varmaan emme vietä aikaa ukkoni kanssa yhdessä sen enempää kun nämä tuntemani parit joista molemmat tai toinen yh.
Täysin ihmisestä kiinni miten tuo vaikuttaa. Itse en ole vielä valmis lapsia elämääni ottamaan, joten minulla ja yh:lla ei olisi suhteeseen mahdollisuutta.
Ajatus sinänsä siitä, että seurustelisin joskus naisen kanssa, jolla on ennestään lapsia ei ole mitenkään mahdoton. Tämänhetkisessä elämäntilanteessa ei vain yksinkertaisesti olisi aikaa ja / tai energiaa tuohon lisämausteeseen parisuhteessa.
Toisaalta järkiperäiset syyt miksi kyseinen homma ei toimisi voivat lopulta olla merkityksettömiä. Joskus voi niinkin totaalisesti kolahtaa ettei voi järkeillä itseään ulos tilanteesta ja on vain sopeuduttava.
Mä ottaisin sut heti vaimoksi. Mut sulle ei varmaakelpaa rumahko atm mies jolla ei ole työtä.
Asioiden mutkistajahan se on ainakin alkuun, mutta ei ongelma. Toisaalta lapset tuovat niin paljon iloakin arkeen, että tutustumisen jälkeen se voi olla myös plussaa vaan.
No tulipa kyllä suht positiivisia vastauksia:) kiitos niistä.. Ehkäpä minulla on vielä toivoa itsenikin kannalta.
Kyllähän me pärjätään tälleinkin, mutta kyllä sitä jossakin elämänvaiheessa rupeaa kaipaamaan ihmistä vierelleen..