Erosta aikaa jo jonkin verran,puoliso jäi kiinni suhteesta .Itse olisin tehnyt voitavani liiton pelastamiseksi,mutta mielenkiintoa tähän ei toisella ollut.
Oma katkeruus kesti aikansa,mutta välit ovat säilyneet hyvinä.Viimein olen taas pääsemässä oman elämän alkuun,ja tuntuu että mitä enemmän olen alkanut omaa elämää saamaan eteenpäin,niin sitä kireämmäksi välit ovat muuttuneet.Vaikka liiton lopettaminen oli toisen päätös ja hän edelleen tapailee uutta varattua rakastaan niin tuntuu siltä että jokaista tekemääni ratkaisua arvostellaan.
Erossa annoin aika paljon periksi asioissa,missä ei olisi pitänyt koska halusin säästyä turhilta tappeluilta ja säilyttää ystävyyden,mitä pääasiassa avioliitto taisi loppuaikoina vain ollakin.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?Kun eropäätöksen tehnyt osapuoli huomaa että jätetty osapuoli siirtyy elämässään eteenpäin,niin asiat eivät hoidukaan niin helpolla kuin ennen?
Vaikka taloudelliset asiat ja lasten huoltajuusasiat on jo kertaalleen sovittu,niin toinen halutaan pitää silti ns.altavastaajana.Eniten ongelmia kanssakäymiseen ovat aiheuttaneet uudet tuttavuudet.Vaikka exällä oma "uusi" onkin,niin minulla niitä ei saisi olla,eikä tulla.
Ehkä turhanpäiväistä jaarittelua,mutta kunhan kirjoitin :)
Oma katkeruus kesti aikansa,mutta välit ovat säilyneet hyvinä.Viimein olen taas pääsemässä oman elämän alkuun,ja tuntuu että mitä enemmän olen alkanut omaa elämää saamaan eteenpäin,niin sitä kireämmäksi välit ovat muuttuneet.Vaikka liiton lopettaminen oli toisen päätös ja hän edelleen tapailee uutta varattua rakastaan niin tuntuu siltä että jokaista tekemääni ratkaisua arvostellaan.
Erossa annoin aika paljon periksi asioissa,missä ei olisi pitänyt koska halusin säästyä turhilta tappeluilta ja säilyttää ystävyyden,mitä pääasiassa avioliitto taisi loppuaikoina vain ollakin.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?Kun eropäätöksen tehnyt osapuoli huomaa että jätetty osapuoli siirtyy elämässään eteenpäin,niin asiat eivät hoidukaan niin helpolla kuin ennen?
Vaikka taloudelliset asiat ja lasten huoltajuusasiat on jo kertaalleen sovittu,niin toinen halutaan pitää silti ns.altavastaajana.Eniten ongelmia kanssakäymiseen ovat aiheuttaneet uudet tuttavuudet.Vaikka exällä oma "uusi" onkin,niin minulla niitä ei saisi olla,eikä tulla.
Ehkä turhanpäiväistä jaarittelua,mutta kunhan kirjoitin :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
..ehkäpä exäsi on alkanut miettiä asioita..kannattiko pettää sinua vai ei..? ehkä häntä jopa harmittaa kaikki..ehkä ruoho ei ollutkaan vihreämpää muualla..
Ehkä hän vielä mielensä syvällä sopukoissa kuitenkin välittää sinusta enemmän kuin ehkä haluaisi. Ihmismieli on kummallinen..
Mutta Elä sinä vain omaa uutta elämääsi. Sinä olet sen ansainnut.
Olet pääsemässä jaloillesi ja huomaatkin, että elämä onkin ihan mukavaa.
Voithan aivan suoraan keskustella/yrittää kekustella hänen kanssaan sinua askarruttavasta asiasta.Jos hän haluaa/kykenee..
Kertoa miltä sinusta tuntuu, ja onko se totta vai vain sinun omia ajatuksiasi.
Uskon, että jokainen eronnut osapuoli(varsinkin pettäjä) miettii jossain vaiheessa elämäänsä, että tulikohan tehtyä oikea ratkaisu. Mutta silloin se yleensä on jo liian myöhäistä.
Nauti vain uudesta elämästäsi lastesi kanssa. Olet sen ansainnut..
..saman kokenut.
Miksi exän kanssa pitäisi olla ystävä tai kaveri? Mitä vikaa on asiallisissa väleissä joissa moikataan jos tavataan mutta ei lätinöidä turhia eikä olla turhanpäiten yhteyksissä vaan ainoastaan jos on oikeata asiaa (lapset tms.).
Turhaa olla katkera. Liitto ei ollut pelastettavissa. Kannattaa tutkia itseään ja katsoa tulevaisuuttaan. Miten ehkä mahdollisen tulevan parisuhteen saisi pidettyä kunnossa tekemättä samoja virheitä uudelleen. Niin kauan kun katsot asioita vain toisen tekemisten kautta,etkä tunnista omia heikkouksiasi ja virheitäsi et pääse eteenpäin. Exäsi ei ole arvostelemassa tai pistämässä rattaita tulevaisuuteesi,teet sen itse omilla kuvitelmillasi. Olitko itse unelmien puoliso? Teit kaikkesi liittosi eteen? Valheellisella kiltteydellä,sait pidettyä yliotetta kauan. Nyt molempien on aika mennä eteenpäin.