Olen nyt päättänyt pitkän harkinnan jälkeen antaa miehelle mahdollisuuden jatkaa avioliittoamme. Keväällä selvisi, että miehellä on ollut (ainakin) puolen vuoden suhde. Kaikkea ei varmasti ole suhteensa laadusta edes kerronut. Mies jäi ehkäpä pohtimaankumman valitsee perheensä vai tuon toisen naisen, koska ei ilmaissut kovinkaan suurta pahoillaan oloa suoraan kiinni jäätyää. Ilmoitti vaan tarvitsevansa rauhaa mietiskellä asioita. Ei tietysti tätä ole myöntänyt.
Miten voin luottaa edes siihen, että mies oikeista syistä halua avioliittomme jatkaa? Kyllästyikö tuo toinen nainen vain miehen jahkailuun.. Ääh, ajatukset ihan sekaisin. Mies on varmasti kokenut kovasti ulkopuolistakin painostusta, ettei nyt lasten ollessa ihan pieniä voi perhettään jättää jne.
Miten voin luottaa edes siihen, että mies oikeista syistä halua avioliittomme jatkaa? Kyllästyikö tuo toinen nainen vain miehen jahkailuun.. Ääh, ajatukset ihan sekaisin. Mies on varmasti kokenut kovasti ulkopuolistakin painostusta, ettei nyt lasten ollessa ihan pieniä voi perhettään jättää jne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinun on aivan turha miettiä jatkaako mies liittoanne oikeista syistä. Sen sijaan sinun pitää miettiä tarkoin olemassaolevien faktojen perusteella, miksi sinä haluaisit jatkaa liittoanne.
Miehelläsi on ollut suhde toiseen ainakin puolen vuoden ajan. Hän ei ole kertonut suhteensa laadusta kaikkea. Hän ei ole kiinnijäätyään suuresti pahoillaan. Hän haluaa rauhaa mietiskellä asioita. Sanot antaneesi miehelle mahdollisuuden jatkaa liittoanne. Se kävi korvaan... eikä toimi noin. Joko päätätte yhdessä jatkaa liittoanne, hoidatte yhdessä suhdettanne, teillä on yhteinen tavoite saada suhde pelittämään. Tai sitten sinä päätät haluavasi erota, jos tuo edellinen kuullostaa utopistiselta, eikä yhteisiä tavoitteita eikä keinoja suhteen jatkamiseksi löydy.
Hyvin pohdiskeltu, elli! Mua kanssa häiritsee näissä pettämiskeskusteluissa se, että petetty osapuoli jakaa armoa ja mahdollisuuksia jatkaa. Eiköhän se ole molempien tahdosta kiinni.
Jos pettäjä haluaa jatkaa liittoaan, niin kuinka usein tätä pettämistä sitten hierotaan naamaan ja käytetään vallan välineenä? Mun mielestä pettämisessä on AINA kolme osapuolta; ei petetty voi vetäytyä kärsimään pelkkää uhrin osaa, kyllä hänelläkin on oma osuutensa uskottomuuteen. Mutta on helppoa syyllistää vaan petturia ja ottaa marttyyrin viitta harteille tai jakaa tuomioita.
En puolusta pettämistä, mutta olen itse ollut mukana niin petettynä kuin pettäjänäkin, ja kukaan ei ollut yksin syypää tapahtumiin. Ne on olleet vakavia itsetutkiskelun paikkoja, toivon niistä oppineeni edes jotain. Ainakin sen, ettei kukaan voi ryhtyä tuomitsemaan toista ja asettua yläpuolelle.
Kaipa minä asetin sanani väärin. Minä olen siis omalta osaltani päättänyt jatkaa avioliittomme ja mies kertoo ajatelleensa samoin. Tokihan se siitä sitten yhdessä jatkuu ja yhdessä tehdään asioita suhteemme eteen ja sen parantamiseksi. Parisuhdeterapiassa aloitettiin käymään jo heti pettämisen tultua julki jne.
Vakava itsetutkiskelun paikka tämä on todellakin ollut, mutta siltikin mies itse valitsi korjailla parisuhteemme ongelmia suhteellaan toiseen.. Hän kertoi syitä mielin määrin miten kamala minä olen ollut koko suhteemme aikana ja siinä syy hänen suhteeseensa. Olisihan hän nyt lähtenyt suhteesta kokonaan jos niin huonoksi olisi minut kokenut. Nyt kuitenkin myöntää nuo tekosyiksi, eikä oikeastaan tiedä miksi antoi yhden syrjähypyn jälkeen suhteen jatkua. Arvelee vain nostaneensa itsetuntoaan, hakeneensa helpotusta rankaan arkeen jne.
Pettämistä ei tulla hieromaan vasten naamaa ja käyttämään vallan välineenä. Siitä puhutaan sen aikaa kuin minusta petetystä tarpeelliselta tuntuu ja tuo tarve alkaa olla menneen talven lumia. Terapeuttimme mukaan jossain kohdin on yhdessä sovittava, ettei sitä enää oteta esille kuin yhdessä niin sovittaessa.