Olen kohta 18-vuotias miehen alku, ja olen alkanut miettimään, että pyöräilenkö väärin. Käyn lähes päivittäin n. 20 km pyöräilylenkillä (suurimmaksi osaksi helppoa, mäkistä ja nopesti pyöräiltävää maastoa) ja joskus myös pidempiäkin lenkkejä. Keskisykkeeni ovat lenkkien aikana n. 165 ja maksimisyke 190. Pitäisikö minun pitää lepopäiviä tai ottaa rennommin pyöräilyn aikana, että saan paremmin kaiken irti jaloistani? Olen kuitenkin ehkä liian kilpailunhaluinen ottaakseni rennosti, jokainen pyöräilijä tienpäällä on minulle kilpailija joka täytyy ohittaa eikä ketään tietenkään saa päästää ohi :). Lepopäivä olisi siis henkisesti helpompi. Sykkeeni myös nousevat kovemmiksi helposti, onko tämä huonon peruskunnon merkki? Omasta mielestäni kuitenkin kuntoni on keskiverto teiniä parempi.
Pyöräilenkö väärin?
focusmies
9454
0Äänestä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pidempiä treenejä, isompia vaihteita ja enemmän lepoa ja korvaat jonkun ajopäivän intervalliharjoituksilla.
Minusta sinä voisit mennä mukaan pyöräseuraan, koska sieltä löydät helposti tasoisesti kirittäjän. Kehityt, kun saat riittävän hyvän haastajan. Toteuta kilpailuhenkisyyttä ja mene kilpailemaan. Maaston sijaan voisit kokeilla maantietä, koska se tarjoaa uusia haasteta kropallesi.
Voisit jakaa harjoittelukautesi punttisalikaueen, aerobiseen kauteen (joitain sprinttejä) ja sitten treenaamaan kovaa anaerobisesti lyhyillä vedoilla ja viimeiseksi pitkiä vetoja maitohappokynnyksellä.
Tee vaihtelevia harjoituksia. Tempopyöräilyn näytät jo osaavan. Joskus voisit tehdä vain lyhyitä intervalliharjoituksia ja joskus tehotreenejä. Kokeile reilusti rajojasi. 190 ei kuulosta 18 vuotiaan miehen äärisykkeeltä. Tee kerran viikkoon harjoitus, jossa kaikki paukut on käytetty ja lepää reilusti seuraavana päivänä. Voit käyttää Polar Personal Trainerin https://www.polarpersonaltrainer.com/ harjoituspohjia.
Voisit koittaa myös seuraavaa. Polje ilman taukoja. Edes alamäissä ei jäädä lepäämään laakereilleen vaan annetaan lihasten tehdä työtä.
Monet suosittavat tehomittarin käyttöä, jotta opit polkemaan tasaisesti ja tehokkaasti.Oikea pyöritystekniikka voi tuoda tehoja.
Tottakai voisit ajaa joskus hitaammalla temmolla ja pienemmällä sykkeellä. Lepopäivä on hyvä asia. Voisit hakea myös kestävyyttä 100-150km lenkeiltä.
Pyri siihen, että harjoitat jokaista sykealuettasi tasaisemmin. Voit tarvita siihen enemmän aikaa.
Armeija marssii vatsallaan, eli kiinnitä huomiota hyvään ravintoon ja riittävään määrään hiilihydraatteja. Muista juoda tarpeeksi.
http://www.noc.fi/huippu-urheilu/tukipalvelut/urheilijan_ravitsemus/
Olen huomannut, että salitreenin jalkaprässi tuo tehoja jalkoihin. Salitreenit ja intervalliharjoitukset eivät ole huono asia. Jalkalihasten monipuolinen treenaaminen tukee harjoittelua.
Koita ajaa siten, että nostat tietoisesti polkunopeutta niin nopeaksi kuin saat. Miten olisi spinning?
Syketasoon vaikuttavat monet asiat, kuten stressi, flunssa, lepo, kunto, riittävä uni jne. Jos sykkeesi nousevat tavallista herkemmin, viettäisin lepopäivän. Se voi olla oire ylikunnon kehittymisestä. Muista: hyvä urheilija osaa rytmittää treenin ja levon.
Kunto kasvaa, kun treeniä ja lepoa vuorotellaan. Lepo on yhtä tärkeää kuin treeni, koska lepovaiheen aikana lihaksiin syntyneet mikrovauriot ylikorjaantuvat. Hyvä uni on tässä myös tärkeää, koska kasvuhormonia erittyy nukkuessa.
Iso kasa perusvinkkejä löytyy osoittteesta:
http://elixir.fi/category/pyoraily/
Tuossahan noita tulikin jo hyviä vinkkejä. Eli yksinkertaistettuna: alä polje aina samanlaisia lenkkejä vaan vaihtele matkan pituutta ja vauhtia. Ja aina välillä välipäivä. Lihaksesi kehittyvät parhaiten levossa. Yksi tai kaksi välipäivää viikossa antaa paremman tuloksen kuin koko viikon painaminen putkeen niin hassulta kuin se voikin tuntua.
Lisäksi oman kehon tunteminen on treenauksen ydin. Sinun pitää oppia miten kehosi reagoi, milloin mennään liian lujaa ja milloin taas on varaa nostaa, milloin kehosi kaipaa lepoa ja milloin ravintoa. Nämä oppii vähitellen kokemuksen kautta.
Yksi hyvä vaihtoehto sinulle voisi olla jonkun pyöräilytapahtuman ottaminen tavoitteeksi ensi kaudelle. Silloin voisit miettiä oikean treeniohjelman ja sitten näkisit konkreettisesti mitä sillä olet saanut aikaan.
Kiitos kovasti loistavista vinkeistä! Pitääpä alkaa kokeilemaan neuvomiasi asioita. Ens viikolla voisikin tuota paikallista pyöräilyseuraa (JYPS) ja niiden lenkkejä käydä katsastamassa, että löytyykö sieltä niitä hyviä haastajia:).
Pyöräiletkö maastossa vai maantiellä ja millä kalustolla ? Laakasuon esittämät jutut ovat varmasti kohdallaan jos takana on paljon kilometrejä ja ajovuosia, mutta aloittelijalle eivät ole tarpeellisa tai aiheellisia. Jos ja kun maxsyke on 190, mikä on nuorelle miehelle ihan tavallista, 165 keskisyke on mitä todennäköisimmin vauhtikestävyysalueella, eli syö koko ajan peruskestävyyttä. Tuolla teholla ajaminen ajaa pitkässä juoksussa ylikuntotilaan, eikä siten ole suositeltavaa. Periaatteessa sinun pääasiallinen harjoitusykealueesi on130-150 (olettamus), jota olisi tehtävä ainakin 80% harjoittelustasi.
Siirtymät maastoon ja takaisin tapahtuvat ihan maantiellä, mutta muutoin sitten pururataa ja polkujakin pitkin olen alkanut pyöräilemään. Pyöränä on focuksen jäykkäperäinen mtb, joka ainakin vielä riittää hyvin. Ja kyllä noita kilometrejä ja ajovuosia on ihan hyvin kertynyt, pyöräilen kuitenkin vuoden ympäri. Maastopyöräilyn tosin aloitin vasta siis tämän vuoden puolella, mutta siihen olen jo hurahtanut ihan täysin.
Parin kympin päivittäiset pyöräilyt eivät tee kenestään ajomiestä vaikka ajaisi vuoden ympäri. Tuossa ei kestävyys paljon kohene.
Maastossa pyöräily on hyvin paljon rankempaa kuin saman matkan ajaminen maantiellä.
Maastossa pyöräily on hývin paljon rankempaa....... Sehän tasan tarkkaan ihan niin rankkaa maantiellä tai maastossa kuin jokainen itse haluaa. Pistä maantiellä 50 kmh tauluun ja anna palaa, katso kuinka "rankkaa" on !
"Maastossa pyöräily on hývin paljon rankempaa....... Sehän tasan tarkkaan ihan niin rankkaa maantiellä tai maastossa kuin jokainen itse haluaa"
No jos haluaa hiuksia halkoa niin näinhän se on. Mutta käytäntö on kyllä hieman toista. Maastossa sykkeet nousevat melkein väkisinkin kovemmiksi kuin maantiellä kun ei ole samalla tavalla helppoja "huiliosuuksia" kuin maantiellä eikä ryhmän peesistä saa hyötyä kuten maantiellä.
Maastossa on siis paljon vaikeampi vain hissutella kuin maantiellä kun vaikeat maastonkohdat vaativat väkisinkin spurtteja ja pyörän hallinta jatkuvaa koko kehon käyttöä.
Itse ainakin molempia ajavana koen maastopyöräilyn huomattavasti raskaammaksi käytettyyn aikaan nähden puhumattakaan samasta matkasta.