Miehelläni on mitä todennäköisemmin alkava 30-kriisi mieheni on nyt 28v. ja ollaan eurusteltu reilu vuosi, josta yhdessä ollaan asuttu n. 4kk.
Mieheni haluaisi toteuttaa seuraavan vuoden aikana:
-aloittaa opiskelut (opiskella itselleen täysin uusi ammatti)
-tehdä töitä opiskeluiden aikana
-harrastaa/nähdä kavereita
-säästää rahaa yhteisen asunnon ostoa varten
-ostaa asunto kanssani
-tehdä muutama lomamatka
Mielestäni kaikki hyviä ajatuksia, mutta missä minun tulisi häntä tukea ja missä lyödä jarrua?! Ja mahdanko olla seuraava "vaihtoon" menevä tapaus ja siksi minua hieman jänniittää, että missä asoissa häntä tuen ja missä en, sillä kaikki hänen suunnitelmansa, vaikuttavat minuunkin..
Mieheni haluaisi toteuttaa seuraavan vuoden aikana:
-aloittaa opiskelut (opiskella itselleen täysin uusi ammatti)
-tehdä töitä opiskeluiden aikana
-harrastaa/nähdä kavereita
-säästää rahaa yhteisen asunnon ostoa varten
-ostaa asunto kanssani
-tehdä muutama lomamatka
Mielestäni kaikki hyviä ajatuksia, mutta missä minun tulisi häntä tukea ja missä lyödä jarrua?! Ja mahdanko olla seuraava "vaihtoon" menevä tapaus ja siksi minua hieman jänniittää, että missä asoissa häntä tuen ja missä en, sillä kaikki hänen suunnitelmansa, vaikuttavat minuunkin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan kaikkeahan ei kerralla pysty tekemään joten kannustaisin toki kaikkeen mikäli itsekin olisin sitä mieltä että nämä kannattaa, mutta samalla kannattaisi suunnata ajatusta siihen suuntaan että asia kerrallaan.
Kuitenkin koko elämä aikaa, minne tässä on kiire?
samaa mieltä kanssasi. Hieman ehkä jännittää jos lähden häntä opiskeluissa ym tukemaan ja kannustamaan, niin olenko silloin luopunut täysin omista "unelmistani" johon voisi kuulua perheen perustaminen muutaman vuoden kuluttua, eläminen ja säästäminen ihan hyvällä mukavuustasolla, eikä joka penninn raapimista jonkin kiven alta seuraava neljää vuotta.
Mitein vain, että tässä hänen "kriisissä" tuntuu olevan kova kiire joka suuntaan. Ja itse en haluaisi hätiköidä mihinkään, vaan ennenminkin säästellä vähän rahaa nauttia elämästä ja hankkia asunto kun tilanne näyttää/tuntuu hyvältä.
Epäilen myös suuresti, ettei miehelläni kestä pitkäjänteisyys kaikkiin hänen suunnitelmiinsa. Itse olen pitkästä aikaa vakaalla suunnalla taluteni ja elämän kanssa, joten en oikein uskalla kaikkeen heittäytyä mukaan ja tukea ihan kaikissa päähän pistoissa.
Parempi antaa yrittäää kaikkea ja huomata itse, jos ei haluakaan tai onnistu. Jos kiellät niin menet vaihtoon tai ainakin kuulet lopun elämääsi katkeraa valitusta.
Jos huomaa olevansa väärällä alalla ja halua opiskella itselleen uuden ammatin niin se on vaan äärimmäisen järkevää toimintaa, ei siis mikään kriisi. Kaikki nuo muut ovat ihan normaalia elämää.
Lopeta tuollainen minä-keskeinen ajattelu.
Hetkinen!
Mikä vika noissa unelmissa ja tavoitteissa?
Miun mies opiskeli 30-33 vuotiaana itselleen täysin uuden ammatin. Kaikenkaikkiaan ammatinvaihto "aloitus" ja valmistuminen ammattiin kesti 4 vuotta (hakeminen, vastaanottaminen jne).
Töitä on tehtävä, opiskelijanakin. Ulkomailla on käyty kerran vuodessa. Harrastuksissa käy molemmat silloin kun haluaa ja kavereita saa nähdä silloin kun haluaa ja kavereitten kanssa menee vapaa-ajat yhteen.
No nyt on molemmilla vakituiset työt ja asunnon vaihto (ja maisemien vaihto) on ollut jo pitempään ajatuksissa.
Koitappas nyt keksiä itsellesi jotain tekemistä.