Eli emme voi vaatia toiselta mitään, emme voi olettaa toisen toimivan tietyllä tavalla, emme voi tuomita toista hänen tekojensa tähden. Rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Meillä on oikeus loukkaantua, kokea kielteisiä tunteita, mutta niiden sanelemana emme voi vaatia toista toimimaan meille mieleisellä tavalla.
Voimme vain rakastaa. Pettäminen on inhimillistä, ja todelinen rakkaus ei valikoi kohdetta tehtyjen tai tekemättä jääneiden tekojen perusteella. Rakkaus on olemassa aina. Niin moni elää parisuhteessa ja lulee ihan jotain muuta rakkaudeksi, mutta todellinen rakkaus voi elää vain täydellisessä vapaudessa, missä tahansa ihmissuhteessa, jossa molemmat osapuolet kantavat itse itseään, eivätkä sälytä vastuuta onnesta toisen ihmisen, vaan omaan sisäiseen rauhaan.
Rakastetaan toisiamme. Hyväksytään toisemme.
Voimme vain rakastaa. Pettäminen on inhimillistä, ja todelinen rakkaus ei valikoi kohdetta tehtyjen tai tekemättä jääneiden tekojen perusteella. Rakkaus on olemassa aina. Niin moni elää parisuhteessa ja lulee ihan jotain muuta rakkaudeksi, mutta todellinen rakkaus voi elää vain täydellisessä vapaudessa, missä tahansa ihmissuhteessa, jossa molemmat osapuolet kantavat itse itseään, eivätkä sälytä vastuuta onnesta toisen ihmisen, vaan omaan sisäiseen rauhaan.
Rakastetaan toisiamme. Hyväksytään toisemme.
Vastaukset 38
Vanhimmat
huomioon toisen tunteet MYÖS NIIN ETTEI HALUA PETTÄÄ JA SITEN LOUKATA TOISTA!!!!! Kannattaa miettiä että mitä jos se sattuisi omalle kohdalle, eikö sattuisikin ja kovaa jos itseä petettäisiin...
Siinäpä hieman miettimistä heille jotka "puolustaa" pettämisiä ja hyväksyy ne. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä vaikka onkin kyse rakkaudesta. Eihän rakkaudessa voi antaa anteeksi esim. väkivaltaakaan. Pettäminen on eräällä tavalla henkistä väkivaltaa sekin.
Tottakai kaikki ottavat toisen huomioon niin paljon kuin pystyvät, mutta aina se ei ole mahdollista. On parisuhteen sekä näin myös molempien elämän kannalta tuhoisaa jos eletään vain toinen huomioiden.
Ne, jotka eivät "hyväksy" pettämistä yhdeksi elämän tosiasiaksi rakastavat vain itseään.
En oikein ymmärrä " Ne,jotka eivät hyväksy pettämistä yhdeksi elämän tosiasiaksi rakastavat vain itseään".
Mitä propagandaa tämä on?
Nyt meni kyllä yli hilseen. Valitan.
Toivon, että voisit perustella näkemyksesi, valottaa sitä hieman minulle.
Taitaa vaikuttaa myöhäinen ajankohta, kun lanttu ei leikkaa. Nyt tarvitaan rautalankaa.
"Ne, jotka eivät "hyväksy" pettämistä yhdeksi elämän tosiasiaksi rakastavat vain itseään."
pitäisi hyväksyä pettäminen??? Voi jumalauta! On se kumma ettei ihminen sen vertaa pysty pysymään aisoissa ettei pettäisi. Ihan kuulostaa kuin tuo pettäminen olisi mielestäsi jotenkin luonnollista???
Onko niin ettei ihminen muka pysty olemaan touskollinen?? Tosirakkaudessa se oma kumppani on niin tärkeä ettei muita halua edes vilkaistakaan!!! Jos se on mielestäsi itsekkyyttä niin olet todellakin raukka hakoteillä. Juuri kaltaisesi moraalisesti rappioituneet ihmiset koittavat saada pettämisenkin hyväksytyksi ja siten rappioittaa ihmiskunnan moraalikäsitykset lopullisesti.
Saa*ana! Kaikki pettäjät pitäis sukupuolesta riippumatta tuomita häpeäpuuhun kaiken kansan tollotettavaks, siinäpähän moraalikin hieman kasvais kun joku on esimerkkinä siitä kuinka voi käydä. Ja lokasangolla paskaa päähän niin siinäpähän sit miettivät että mitä tulikaan tehtyä!
Kyllä näin on!
t: yks useasti petetyksi tullut.
Juuri kuten kesäheinä kirjoitti: Pettäminen voi loukata, mutta oma onnellisuus ei voi olla siitä kiinni. Toiseen ei voi ripustautua.
Kukaan ei ole täydellisen uskollinen eikä täydellisen uskoton; ei täysin paha eikä täysin hyvä. Kaikki sijoittuvat tuohon välimaastoon hyväksyivät sitä tai eivät. Uskottomuus ja uskollisuus ovat molemmat yhtä "luonnollisia".
Eikö elämässä ole huomattava määrä tosiasioita, jotka vain ovat, vaikka päällä seisoisi..?
Kuten tuossa kirjoitin ei ole olemassa täysin hyvää eikä täysin pahaa ihmistä vaan kaikkia versioita tältä väliltä. Ihminen voi kaikessa rauhassa sanoa, ettei hyväksy mitään omasta mielestään pahaa, mutta voiko hän muuttaa kumppaninsa ajattelemaan kaikesta samoin? Ei. Jos joku kuvittelee niin tekevänsä hän on täydellisen itserakas eikä vaivaudu ajattelemaan asiaa kumppanin näkökulmasta ollenkaan. Se mikä on hyvä itselle ei sitä ole välttämättä toiselle, vaikka se toinen olisi "oma" puoliso.
"My Heaven Is Your Hell" tai toisinpäin. Tai miten asiat ottaa ja niihin suhtautuu. Parisuhteessa kannattaa lähteä siitä ajatuksesta, ettei toinen tahallaan halua vahingoittaa/loukata vaan siihen on hänen henkilökohtaiset syynsä, joita on varsin vaikea selittää kumppanille mikäli hänen asenteensa lähtökohtana on "sinä teit väärin, syytän sinua, olet tuhonnut suhteemme". Miten sitäpaitsi suhde toiseen voisi tuhota hyvän tai edes kelvollisen suhteen?
Ymmärrän kyllä "Pettäminen voi loukata, mutta oma onnellisuus ei voi olla siitä kiinni. Toiseen ei voi ripustautua." Olen samaa mieltä kanssasi siitä.
Kysymys ei ollutkaan sen ymmärtämisestä vaan: " Ne, jotka eivät hyväksy pettämistä yhdeksi elämän tosiasiaksi, rakastavat vain itseään."
Jos keskustelee arvoista,pitää voida sanoa mielipiteensä neutraalisti, jolloin keskustelua syntyy. Ja kuunnella eri mielipiteitä. Ihminen on kokonaisuus, johon vaikuttaa fyysinen, psyykkinen ja henkinen puoli. Haluan ottaa keskustelussa yleensä huomioon ne kaikki. Ymmärrän inhimillisyyden, emme aina voi toteuttaa niitä ihanteita tai arvoja, joita haluaisimme. En halua tuomita ketään. Jokainen varmasti joutuu käymään senkin asian läpi omalta kohdaltaan. Koska sanotaan "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi". Eikä kukaan ystävä, ole joko hyvä tai paha. Olemme täällä jokainen oppimassa.
Monista aiheista on niin vaikea kirjoittaa neutraalisti, ettei loukkaisi tai tulisi tunnetta että tuomitsee toisen.
Jotkut asiat ovat toisille tärkeitä toteuttaa ja haluaisivat niin tehdä. Aina ei siihen pysty. Olemme niin heikkoja. Olen sitä itsekin ja tiedän sen siksi. Ja rakkaudesta tekee kompromisseja elämässään. Ymmärrän sen hyvin. Mutta haluan omalla kohdallani palata niihin arvoihin takaisin, jos aina ei jaksa/pysty niitä noudattamaan. Voisi sanoa, että ne ovat johtotähtiä, päämääriä. Oppia kulkemaan sitä kohti pikku hiljaa. Olen kyllä sitä mieltä silti, että parisuhteeseen sitoutuminen antaa paljon enemmän syvyyttä koko suhteelle. En siksi, että pitäisi ripustautua toiseen, tai tehdä sitä väkisin, mutta sen takia että olisi turvallinen ja luotettava ilmapiiri, jossa voi tulla toista lähelle ja käydä niitä arkojakin asioita läpi.Jolloin kasvaa myös ihmisenäkin.
Nyt sen huomaan jotenkin ,kuinka suuri työmaa uusi tai vanha parisuhde on. Molemmat toimivat helposti vanhojen mallien mukaan, joka aiheuttaa suuria ongelmia koko ajan ja kipua. Ja siihen pitää löytyä aikaa jostakin, jos se on arvokas ja haluaa olla siinä. Rakastaminen vaatii aikaa ja tekoja. Joku on sanonut, että parisuhde on kuin puutarha. Jollei sitä hoida, siellä alkavat rikkaruohot kasvamaan.
mutta valitkaamme rinnallemme sellainen ihminen joka sopii omiin kuvioihin mahdollisimman hyvin! Eikö?
ilmenee mielestäni parhaiten juuri siinä, ettei edes haluta kuunnella toisen mielipidettä asiasta, jonka itse kokee vääräksi (pettäminen siis tässä tapauksessa).
Juuri se mainitsemasi seikka, että kuuntelee eri mielipiteitä ja ihan oikeasti edes yrittää ymmärtää (vaikkei aluksi ymmärtäisi yhtään mitään) toista on ehdoton edellytys kaikille ihmissuhteille.
Itse kaihdan viimeiseen asti ajatusta, että parisuhde on työmaa; sitä sen ei pitäisi olla. Parisuhteessa täytyisi mielestäni
vain keskittyä rakastamaan ja ihan tavalliseen arkeen. Olen myös kulkenut ripustautumisen, mustasukkaisuuden ja jonkinasteisen tuomitsemisen kautta parisuhteessani päämäärään: Olen sitoutunut, mutta siitä huolimatta vapaa. Suurimman vapautumisen tunteen koin silloin, kun lopetin mieheni kaikenlaisen kontrolloimisen ja lakkasin odottamasta häneltä asioita, joita itse halusin.
Olen joskus halunnut
keskustella mieheni kanssa kaikista asioista maan ja taivaan välillä, mutta hänen ollessaan haluton, lopettanut. Eli keskustelematta jättäminen tietyistä asioista voi olla rakkautta ja toisen kunnioitusta ihan siinä missä kaikesta puhuminenkin.
se olisikin noin yksinkertaista.
Osaatko lukea aikaisempia viestejä. Olen useampana päivänä kysellyt mitä kirjoittaja tarkoitti. Enkä ole saanut vastausta.
että eivät ihmiset eroa liian herkästi vaan menevät yhteen liian heppoisin perustein!
mikä ei ole yksinkertaista.
Puutarhassa työskentely ei ole työtä vaan nautinto, jota tekee rakkaudella.
....
Kuvailit tuossa, että puutarhassa työskentely ei ole työtä vaan nautinto.
Jos tuntee Suurta Nautintoa työskennellessään kahdessa puutarhassa, jonka toinen jäsen iskee hanskat tiskiin sen takia, että toinen rakastaa myös työskennellä myös muualla niin eikö se ole jonkinlainen osoitus itserakkaudesta? Minä ja minä. Eikä ota huomioon, että toinen todella rakastaa työskentelyä molemmissa.
Riippuu siitä mistä se roikkuu. Eli mitä hänen työskentelynsä pitää sisällään.
Valitsen sellaisen puutarhurin, joka haluaisi työskennellä kanssani tiiviimmin tässä puutarhassa, koska opittavaa on paljon ja tehtävää paljon. Jos sellainen puutarhuri jo on olemassa, valitsisin mieluummin sellaisen. Jos työtä on paljon, yksi osapäiväinen ei riitä, silloin tarvitaan kaksi. En pysty ottamaan siihen "työhön" kuin ainoastaan yhden.
Ei toinen jäsen heitä hanskoja tiskiin, hän pyytää avukseen sellaisen, joka myös nauttii ja rakastaa työskennellä tässä puutarhassa. Toki muitakin tehtäviä puutarhassa on, mutta ei tätä samaa. Sitä on vain yksi.
En ymmärrä vieläkään, että se olisi itserakkautta, jos toivoo, että puutarha voi hyvin.
Hän voi työskennellä molemmissa, mutta tässä toisessa puutarhassa toisissa tehtävissä.
se myös olla sinä ja sinä. Sehän riippuu valinnoista. Paremmat sanssithan on toisella puutarhurilla, koska hän sallii sen vapauden.
Toisaalta on vaikea ottaa kantaa, koska mitä se käytännössä tarkoittaa. Millaisesta työskentelystä hän nauttii? En ole vielä ajatustenlukija ! Rakastanhan minäkin työskentelystä useammassa puutarhassa, mutta vähän eri tavalla. Toisessa teen toisenlaista työtä, toisessa toisenlaista.
Se, mitä yritän sanoa, on se että puutarhuri voi menettää työnsä puutarhassa ja joutuu pellolle lapioimaan, jos tämä toinen jäsen nautiskelee työskentelystä molemmissa. Ja jos puutarhurin kuuluisi hoitaa tehtävänsä puutarhassa.
Riippuu tosin paljon toisen jäsenen työnkuvasta.
Kun puutarhuri joutuu pellolle lapioimaan, koska toinen jäsen nauttii työskentelystä molemmissa puutarhoissa ja puutarhuri hyväksyy sen, koska rakastaa jäsentä, niin kuka on silloin itsekäs. Mielestäni silloin tämä jäsen, joka käy molemmissa, koska puutarhuri joutuu rakkauden takia menettämään rakkaan työnsä, jota hänen kuluisi tehdä.
hän on niin monet kerrat ollut lapiohommissa, että jo miettii, mitä tehdä. Mitä vaihtoehtoja on? Onko parempi työskennellä yksin ehkä?
Tuohon ei ole mitään lisättävää.
Kyllä, mutta rakkauteen kuuluu se, ettei halua loukata toista, pahoittaa hänen mieltään. Pettäminen loukkaa hyvin monia syvästi. Olettehan lukeneet näitäkin kertomuksia täällä. Paljon on masentumista, raivoa ja vihaa. Ja mitä se aiheuttaa perheille ja lapsille. Vaikka antaa anteeksi, luottamuksen uudelleen löytäminen vie aikaa.
Ei kukaan ole tuominnut ketään. Toki pettäminen on inhimillistä, mutta ei tällä tavoin pidä hakea lupaa tehdä sitä. Voi myös miettiä aluksi, onko halukas ryhtymään sellaiseen suhteeseen, jossa toinen ei edes ole valmis harkitsemaan yhteistä rakkaussuhdetta vaan on jo toinen jalka oven raossa. Silloin ei ole valmis sitoutumaan suhteeseen.
Täydelliseen vapauteen kuuluu mielestäni myös vastuu. Vapaudenkin jokainen käsittää omalla tavallaan. Se voi olla suhteellista. Vapauden varjolla voi tehdä melkein mitä vain.
Kun todella rakastaa toista, ei halua satuttaa rakastettuaan.
Se, mikä on oleellista, on se että yhdessä juttelee asioista eikä välikäsien kautta. Koska nämähän ovat niitä asioita, jotka kuuluvat ainoastaan naiselle ja miehelle.
Nämä ovat ajatuksia, ottamatta kantaa sen kummemmin muuten.
Maanantai kirjoitti
"Pettäminen loukkaa hyvin monia syvästi. Olettehan lukeneet näitäkin kertomuksia täällä. Paljon on masentumista, raivoa ja vihaa."
--> hmm ensinnäkin yhtälailla kuin rakkaus, tunteista myös raivo ja viha kuuluvat elämään, ja kaikki muu tunteiden kirjo, joten niissä ei ole mitään pahaa tai välteltävää.
Toisekseen todellinen rakkaus ei ripustaudu toiseen ihmiseen tai ripusta onneaan riippuvaikseksi toisesta ihmisestä ja hänen teoistaan. Minua voi loukata se, että puoliso käy vieraissa, mutta onneni ei ole siitä kiinni. Olen kuullut epätoivoisista tarinoista, joissa petetty syyttää pettäjää elämänsä suistamisesta raiteiltaan ja sitä rataa. Ripustautuneen ihmisen epätoivoista hätähuutoa, kyseessä ei siis ole voinut olla rakkaus, sillä rakkaus ei kahlitse, ei vaadi eikä tuomitse.
Kolmannekseen, eihän kukaan tieten tahtoen halua loukata toista, mutta olemme vain ihmisiä ja inhimillisiä olentoja, ei sellaista ruusunpunaista maailmaa olekaan, jossa kukaan ei koskaan tule loukatuksi. Elämä jättää aina jälkensä, onneksi jättää.
Ei toki ole pahaa eikä vältettävää, ne kuuluvat osana elämää. Mutta lähtökohtana ei ole se, että tullaan olemaan uskoton. Joka näissä keskusteluissa tuntuvat olevan. Jo pohjustetaan sitä tilannetta. Silloin ei ole pyrkimystä jostain muusta, paremmasta.
Olen samaa mieltä. Todellinen rakkaus ei ripustaudu toiseen ihmiseen tai ripusta onneaan riippuvaiseksi toisesta ihmisestä ja hänen teoistaan. Minä vähiten ,koska uskon Jumalaan ja Jeesukseen, jolloin toivon, että kumppanini ripustautuu ensisijaisesti häneen ja minä myös. Jolloin rakkauden vaatimus toiselta osapuolelta helpottuu. Vaikka rakastaisikin ja antaisi toiselle sitä, mitä hän tarvitsee sillä hetkellä.
Mutta se ei tapahdu hetkessä. Se on, voidaanko sanoa tavoite joskus tulevaisuudessa että se toimii molemmilla.
On inhimillistä, että uskottomuus sattuu, kun on rakastanut toista kaikesta sydämestään ja antanut voisiko sanoa sillä hetkellä kaikkensa hänelle.
Se on myös naisen vihaa miestä kohtaan, koska hän ei halua sitoutua suhteeseen ja kasvaa suhteessa.
Huomaan, että olen aika vaativainen, osittain sen takia että olen luonteeltani tutkimusmatkaaja, kun olen riittävän motivoitunut, jolloin haluan yhtä motivoituneen, määrätietoisen, rohkean ja tavoitehakuisen miehen kanssani seikkailuun tutkimaan salattuja alueita, joihin vaan päästään
sitoutumisella. En ala "leikkimään kissaa ja hiirtä".
Totta kai ihmiset ensin tuskissaan syyttää pettäjää. Sehän on luonnollista. Ja ihan aiheesta. Se mikä monesti jää kertomatta, että hän myös kiittää pettäjää näistä samoista kokemuksista, koska itse tulin uskoon osittain sitä kautta. Enkä vaihtasi, sitä mistään hinnasta mihinkään muuhun. Toki siihen liityivät myös lasteni syntymä ja 1 vuoden loputon valvominen sekä itsellä ja miehellä. Kävin minä yhden yön hotellissa nukkumassa, mutta en saanut nukuttua.
Eihän se uskottuus mukavalta tunnu, kun olet väsyt ja ystävä tulee auttamaan lasten hoidossa, mutta flirttaileekin miehen kanssa ja apu jää saamatta. No tämä on inhimillistä. Eikö?
Kyllä se oli rakkautta ensi silmäyksellä ainakin minulla, lopussa väsynyttä sellaista ja se hiipui.
Mielenkiintoista on se, ettei tätä toista puolta koskaan kuunnella tai haluta kuulla.
Ei pitäisi syyttää toisiaan, koska ne ongelmat parisuhteissa ovat jossain muualla. Eikä ne ihmiset itse ole syypäitä siihen. Niitä asioita vaan ei tiedosteta, eikä ole työkaluja tehdä muutoksia. Se on se ongelma. Siis minun kaipaan motivoitunutta kumppania, jonka takia nämä ovat minulle tärkeitä asioita. Mutta monesti elämässä joutuu välillätekemään kompromissejakin rakkaudesta toista kohtaan.
Loukkaamattomuus tuntuu olevan mahdottomuus, koska jopa tämäkin saattaa loukata sinua tai ketä hyvänsä.
Aivan oikein muistit, eli olen kirjoittanut ensi sijaisesti rakkaudesta ja vapaudesta, en uskottomuudesta. Ehkä olen naiivi uskossani, että tästä maailmasta löytyisi aitoa rakkautta ja vapautta, eli lähtökohtani ja perusajatukseni on rakkaus, vain sillä on merkitystä. Vaan niin ikävä kuin maailmamme onkin, niin siihen kuuluu myös paljon muuta, kuten pettämistä. Enkä todellakaan ajattele näitä asioita niin, että pettäminen tai sen hyväksyminen olisi lähtökohta VAAN rakkaus vain sillä on merkitystä, ja sillä ettei ripustaudu toiseen, sillä silloin sattuu ja oma elämä jää elämättä ja rakkauden vapauden tunne jää kokematta, sillä ihmiset ovat taipuvaisia menettämisen pelkoon, mustasukkaisuuteen ja epäilyyn suhteessa puolisoonsa, sen kaiken alle tukahtuu rakkaus.
Ymmärsin nyt kyllä tarkoituksesi. Ymmärrän ympäröivän realiteetin ja ihailen kaikkia niitä ihmisiä, jotka haluavat sinnikkäästi pitää kiinni uskostaan esim rakkauteen. Helposti ympäröivät vaikutteet alkavat ohjata elämää sen lisäksi, että on myös ne sisäiset ohjausmekanismit, pelot, mustasukkaisuus yms. On tärkeätä, ettei rakkaus pääse tukahtumaan.
Vapaus käsitetään monesti niin väärin, että voidaan tehdä mitä vaan, vaikka toisaalta voidaankin, mutta vapauteen liittyvä vastuu ei kuitenkaan halua loukata toista jota rakastaa.
Olen minäkin ehkä naivi. Luulenpa, että minulle naureskallaan näissä rakkausasioissa. Mutta rakkautta on vaikea ohjata.
Sen olen kuitenkin huomannut, että pitäisi olla rohkea kun rakkaus ja ensitapaaminen on, sillä se on kuin surffilauta, jolla ylität jotkut vaikeat esteet. Ne vaikeudet tulevat mahdollisesti myöhemmin, mutta suhde on voimistunut jo riittävästi ja se kantaa ne helpommin. Muuten alkaa takkuileen helposti.
Joskus on vaikea selittää asioita, koska myös on henkinen aspekti, millä haluaisi asioita tarkastella. Sanotaan, että Jumala on Rakkaus. Ajattele, mitä me silloin juuri kaipaamme niin kiihkeästi. On lisäksi niin, että Rakkautta on se, että Jumala lähetti maailmaan Poikansa Jeesuksen antamaan meille elämän eli sovittamaan syntimme. Ja silloin olemme Vapaat, emme ennen sitä. Se on vapautta. Ymmärrät, että on vaikeata selittää asioita. Täällähän ei kai saisi uskon asioista kirjoittaa, mutta nämä asiat liittyvät elävään elämään. ei niitä voi poissulkea.
Vaikka monet asiat tietää pääkopassaan, jokaisella on heikot kohtansa. Tiedän omani, haluaisin kyllä kokea rakkauden ilman näitä rajoitteita. Jostain syystä tietyt asiat ovat juuri minulla.
Se mikä minua jäi kiusaamaan,oli "Ne, jotka eivät hyväksy pettämistä yhdeksi elämän tosiasiaksi, rakastavat vain itseään".
Tiedätkö, minä en pysty jostain syystä ymmärtämään tätä asiaa. Haluaisin vielä kerran, että kertoisit sen asian uudelleen ehkä eri tavalla. Luulen, että sillä on merkitystä, miten muotoilet asian. Ymmärrän kyllä, että reaaliteetti on se, että ihmiset pettävät. En ymmärrä yhteyttä itsensä rakastamiseen.
tämä tarkoittaa samaa kuin puutarhurointi, ymmärrän asian.
Teksti "Ne, jotka eivät "hyväksy" pettämistä yhdeksi elämän tosiasiaksi rakastavat vain itseään." --> ei ole minun kirjoituksestani, vaan nimimerkin "nainen" tekstistä.
Emme voi vaatia toiselta mitään...ei vastuuta mistään niinkö? Ei lapsista, ei yhteisestä kodista, ei mistään. No, voihan olla etten sitten aidosti rakastanutkaan miestäni, kun en hyväksynytkään sitä että hän elää täydellisesti omaa elämäänsä muista välittämättä. Annoin mennä ja jäin yksin neljän lapsen kanssa. Vai, olisiko sittenkin ollut niin, että hän ei kyennyt rakastamaan minua? On hienoa, että jollain on noin selkeitä näkemyksiä todellisesta rakkaudesta! No, ehkä elämä opettaa sinuakin!
vastuuta voi vaatia? Vastuu joko on tai sitä ei ole, mutta ellei sitä ole, ei se vaatimalla tule.
sitä ei sitten ollut!
mutta rakkauden nimissä sen puuttumista ei tarvitse hyväksyä!
Mikä on vastuuntunnon puutetta perhettä kohtaan? Tulkintoja on yhtä monta kuin ihmisiä ja parisuhteessa on aina kaksi tulkintaa.
Ja eikö ole yhtä vastuutonta synnyttää neljä lasta vastuuntunnottomalle miehelle? Ei se vastuuntunnottomuus ihan yks kaks humpsahda kuvioihin.
MIelestäni todellinen rakkaus elää vain täydellisessä vapaudessa, ja joka osaa rakastaa tällä tavalla, vain hän kykee todelliseen vastuuseen, koska hänen rakkautensa on se juttu, joka on olemassa.
olikos tää taas niitä juttuja, jotka koskee vaan kahden aikuisen välistä Vapaata rakkautta, eikä perheessä ollut lapsia?
Pettäminen, "pettäminen" on sopimuksen pettämistä. Jos on sopimus, ja lupaus. Jos ei, niin se ei ole pettämistä. Mutta jos ."vahingossa" pettää toista, satuttaa, se on virhe. Virhe on inhimillinen asia, mutta virheistä pitää ottaa vastuu: myöntää, ymmärtää ja oppia.
Aikuisten parisuhteen peruskivi on rehellisyys ja sitoutuminen. Emme voi vaatimalla vaatia uskollisuutta. En itse ainakaan haluaisi olla väkisin ja vaatimalla kenenkään kanssa. Mutta vaadin rehellisyyttä ja rohkeutta kertoa, kun rakkaus on loppunut, tai kohdistuu uuteen henkilöön. On kysymys myös minun elämästäni. Vuodet kuluu niin nopeasti. Haluan myös uuden mahdollisuuden hyvään parisuhteeseen, enkä lähde uuteen suhteeseen ennen kuin vanha on kuollut ja kuopattu. En hyväksy moniavioisuutta, enkä kykene jakamaan puolisoani kenenkään kanssa.
Enkä näin ollen vaadi muuta kuin täydellistä rehellisyyttä, siihen jokaisella ihmisellä on oikeus !
Rakkaus elää vapaudessa niin sanot. On vain niin että ihminen on siitä kumma otus että hän tarvitsee elämään useimmiten myös sääntöjä ja lakia. Ihmisestä ei usein ole elämään "vapaasti rakkaudessa". Monet kun kuvittelee sen vapauden elää ja olla juuri siten että voi mennä ja pettää, voi elää niin kuin itseä huvittaa ottamatta toista ja hänen tunteitaan huomioon. Olisi oltava vastuuntuntoa ja halua elää iisisti sen kumppaninsa kanssa että parisuhde onnistuu. Siihen kuuluu myös toisen ihmisen huomioiminen sääntöineen.