Masentunut kylmä ja sydämetön

Voi olla susta hassua, että 16-vuotias samassa tilanteessa oleva vastaa sulle..:) Vastaanpa kuitenkin vaikka pitäisi mua lapsena, kokemattomana ja "ei noin nuori voi rakastua". Aloin seurustelemaan mun poikaystävän kanssa tossa uuden vuoden jälkeen. Kaikki meni hyvin, oltiin onnellisia ja rakastuneita, ihan toistemme lumoissa ja suhde oli täynnä intohimoa. Ja kyllä se oli oikeaa rakkautta vaikka minä olen 16 ja hän on 18. Sitten kuukausi sitten hän ilmoitti että tarvitsee aikaa miettiä yksin. Sitten me näimme parin päivän päästä ja hän sanoi että ei rakasta minua enää. Olin täsyin murtunut ja hukassa. Lähdin hänen luotaan kotiin ja näin kun hän itki lähtiessäni. Seuraavana päivänä hän soitti, pyysi että näkisimme. No, me näimme ja hän pyysi anteeksi, lupasi rakastaa ikuisesti ja lupasi olla satuttamatta enää. Ja oli siis edellisenä päivänä valehdellut siitä ettei muka rakastanut. No, me yritimme vielä. Viikon verran meni hyvin, kunnes hän ilmoitti taas haluavansa miettiä. Soitti illalla ja sanoi että hänen tunteet ovat hiipuneet ja olisi parasta jatkaa erikseen. Tästä on nyt kaksi viikkoa eikä mitään ole kuulunut. Olen aivan rikki enkä osaa elää ilman häntä :( Rakastan häntä vieläkin..en usko että kukaan tulee häntä rakastamaan yhtä paljon kun minä rakastin, ja rakastan edelleen..

Eihän se ikää katso, kun rakastuu kunnolla ja ero on vaikeaa missä iässä tahansa. Olen itsekin ollu 16 vuotiaana rakastunut, jättänyt sekä tullu jätetyksi. Ja aina se tuo jättäminen tuntuu todella pahalta. Oma poika on nyt 18v ja hän on seurustellut kaksi vuotta ja ovat olleet tyttö-ystävän kanssa erossa muutaman kerran. Viime keväänäkin he oli pari kuukautta erossa, mutta palasivat yhteen ja tällä hetkellä ovat onnellisia yhdessä. Mutta kuinka kauan, sitähän ei tiedä kukaan etukäteen. Kyllä jos tunteet ovat aidot ja tosissaan välittää toisesta niin uskonpa, että kaverisi ottaa joku päivä yhteyttä. Ehkä sitä nuorena ei tiedä, mitä elämältä haluaa ja ei näköjään kaikki tiedä tässä iässäkään.
Itsellä on nyt kaksi surkeaa viikkoa takana enkä tiedä, milloin helpottaa. Välillä tuntuu, että kaikki menee vaan vaikeammaksi ja pitää vaan yrittää jotenkin jaksaa. On se julmaa tuo ihmisen käytös toista kohtaan, ei sitä voi ymmärtää. Itse olen ajatellut, että minun kaverilla on kaksi suuntainen mielialahäiriö. Ei sitä ihminen muuten voi muuttua noin äkkiä toisenlaiseksi, ei minulta ainakaan onnistuis vaikka yrittäisin kuinka. Kaverit sanoo, että onneksi pääsit siitä eroon, olisit kohta seonnut täysin tuollaisen miehen käsittelyssä. Ja toivottavasti mies ei tule koskaan saamaan ketään nais-ystävää sillä hän ei ansaitse ketään, ja tuollaisia ihmisiä ei tarttis olla olemassakaan, haitolla täällä pyörivät ja satuttavat muita.
Sulle toivon jaksamista ja päivä kerrallaan eteenpäin, kyllä se aurinko vielä paistaa niin minulle kuin sinullekin. Pakko uskoa ja luottaa niin, ei tätä muuten jaksais kestää.

Minulle tuli myös mieleen, että voisiko hän olla masentunut tai ahdistunut. Ehkä terveydellisistä syistä, ehkä ei ole läpikäynyt kunnolla avioeroaan. Hänhän sanoi, että on itsensä kanssa täysin hukassa, eli jotain juttuja hän nyt käy läpi.

Oletko kysynyt häneltä suoraan, että onko masentunut tms.?

Voimia sinulle (ja myös sinulle "samatilanne"). Kaikki selviää aikanaan ja parempia aikoja on tulossa.

Minun exmies käyttäyti juuri noin. Halusi muuttaa omilleen kun halusi löytää itsensä ym skeidaa. Yhdessä jatkettiin kaikesta huolimatta koska toisinaan oli itse ihanuus ja toisinaan täysin kylmä. Selitys asialle löytyi kun toinen nainen ilmottautui minulle.
Lopullisesta erosta on jo vuosia ja olen itsekin mennyt eteenpäin, olen tavannut aivan ihanan ihmisen vaikka minulla onkin vaikeuksia luottaa häneen.

Eron jälkeen on exmies ja tuo entinen kakkonen joka nyt jo ykkönen käyttäytyneet tosi raukkamaisesti minua kohtaan. Minua pilkataan ystävyyssuhteita pilataan, työpaikallani käyty haukkumassa. ym.
Aivankuin minä olisin aiheuttanut evioeromme aikoinaan. Minua halveksitaan, vihataan nimitellään.
En tiedä miksi, mutta ei se satu kunhan ei vain kiinni käy.

Elämä jatkuu ja sinullakin ap on vielä jossain joku joka rakastaa ihan oikeasti vaikka ymmärrän että jatkossa saattaa luottamuksen löytyminen olla vaikeaa.
Tsemppiä kuitenkin.

Prkl prkl Tyhmä akka, sillä on uusi akka.

Ei kaikki erot johdu uudesta akasta, sulle JK the man. Ja tiedän, ettei hänellä ole uutta naista, on sanonut, ettei pysty tällä hetkellä olemaan kenekään kanssa ja luotan häneen täysin, sillä pohjimmiltaan hän on kiltti mies.
Minun mielestä hän on masentunut vaikka itse sanoi alkukeväästä ettei ole. Ja sen tiedän, että hän käy läpi avoeroaan, joka tapahtui hänelle pari vuotta sitten. Sitten on kuulema muitakin juttuja, johtuen noista fyysisistä ongelmista, joita ei pysty minulle tai kellekään muullekaan kertomaan.
Kaikkein pahinta tässä on se, että miksi hän on minua kohtaan niin ilkeä. Ihan kuin minä olisin aiheuttanut hänelle jotain pahaa. Alkukesästä sanoi vielä, ettei tunteet minua kohtaan ole muuttuneet miksikään ja siitä kuukauden päästä antaa ymmärtää, ettei ole koskaan ees välittänytkään minusta. Ihan kuin olisin ollu hänelle ilmaa ja joku ohimenevä tuttavuus ja niinkuin ei oltais ees koskaan seurusteltukaan. Sen ymmärrän, jos suhde päättyy, olen itsekin jättänyt ja minut on jätetty, mutta tuo kylmyys ja välinpitämättömyys tuntuu hirveältä enkä ymmärrä, miksi.

Voi olla, kylmyys ja välinpitämättömyys vain on hänen tapansa toimia, enkä oikein usko, että hän tahallaan sinua haluaa loukata. Hän ei kerta kaikkiaan osaa käyttäytyä fiksummin. Voihan olla, että sisimmässään hänen läpi käy paljonkin tunteita, mutta niitä hän ei näytä ulospäin. Hän on ikäänkuin kovettanut itsensä selvitäkseen tällaisesta vaikeasta tilanteesta. Ja mahdollinen masennus tekee lopun.

Parasta olisi, jos vain voisit hyväksyä tämän tilanteen, koska et oikein muutakaan voi. Sinua on kohdeltu p-maisesti, mutta tällaista tämä on, elämä.

Niin, eikait se auta kuin hyväksyä tää tilanne ja mennä jotenkin eteenpäin. Helpompaa olisi, jos emme koskaan enää näkisi toisiamme, mutta asumme pienessä kaupungissa ja meillä on yhteisiä tuttavia sekä meidän nuorimmat lapset ovat kavereita keskenään, joten törmäämme varmaan joskus.
Kuten edellisissä viestissä olen kirjoittanut, vaikeinta on ollu hyväksyä se, että hän muuttui kuukaudessa kokonaan toiseksi ihmiseksi, jota en tunnista samaksi, jonka kans seurustelin. Ja toinen asia, että miksi hänen piti loukata sanallisesti niin pahasti, kun viimeksi näimme. Ois jättänyt minut "nätisti" ja puhunut minulle asiallisesti, mutta pitikin satuttaa sanallisesti niin vietävästi. Mitä hän sillä voitti, että sai satuttaa minua kunnolla vaikken oo tehny hänelle mitään pahaa.
Meillä kuitenkin oli hyvä ja onnellinen suhde, jossa viihdyimme molemmat. Ois ees arvostanut niitä hyviä hetkiä, niin olisi jäänyt kauniit muistot meille molemmille. Nyt jäi vain paska maku koko seurustelusta.

Sitä minäkin olen monta kertaa joutunut miettimään vuosien varrella: miten joku voi palkita hyvän pahalla? Voit kyllä olla varma, että hän saa joskus maistaa omaa lääkettään jonkun toisen naisen toimesta (eli jättämällä p-maisesti), jos se yhtään lohduttaa.

Tämä tapa lopettaa suhde kertoo paljon hänen luonteestaan. Fisku, empaattinen ihminen ei kykenisi tuollaiseen. Joten varmaan oli parasta, että pääsit hänestä eroon jo tässä vaiheessa.

Kun hyväksyt tapahtuneen, tunteesi tasaantuvat ja saat mielenrauhaa, niin pystyt kohtaamaan hänet missä tilanteessa tahansa.

Pitää vain toivoa, ettei hän saa koskaan ketään naista, sillä ei hän ansaitse ketään.
Kyllä tuon ikäisellä pitäis olla vastuuntuntoa eikä käyttäytyä kuin kakara. Ja nyt eron jälkeen mulle on selvinnyt, että hän on "lapsenluonteinen" eli ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi. Olisinpa tienny tuon asian paljon aikaisemmin.
Nyt en enää sure meidän eroa vaan puistauttaa ja inhottaa, että olinkaan hänen kanssa. Jotenkin säälittävää tuon ikäiseltä, mutta minkäpä hän luonteelleen voi.

Googletin kaksisuuntainen mielialahäiriön ja siinähän taitaapi olla vastaus.
Ja jos löysikin uuden naisen niin toivottavasti äkäisen ja pirullisen, ei mies ansaitse kilttiä ja ihanaa naista. Tää on pieni paikkakunta, jossa juorut äkkiä leviää tuollaisen miehen luonteesta ja käytöksestään. Eli potut pottuina :-)

Niinhän siinä kävi, että mies tuli eilen kylillä vastaan ja moikkas kuin vanhalle tutulle. Onkohan sillä kaikki kotona? Ei yhtään tajua, kuinka loukkas minua.