Oletko karannut kotoa nuorena?

Se minkä nuorena oppii niin vanhana taitaa. Tuosta opista on ollut hyötyä elämän varrella.

En ole. Ei ole ollut mitään tarvetta karata. Toki sit 18v. oli mukava lähteä omilleen.

Ei ollut tarvetta.

Olen monta kertaa. Yhtenä niistä kerroista menin sossuun ja sanoin etten voi asua kotona enää, mulla on paha olla. Vanhemmat kutsuttiin paikalle ja mun äiti tietenkin parhaat päällä ja niin lipevänä että sossu lumoutui täysin siihen ja jouduin palaa kotiin.

Parikin kertaa. Asuin tosin lastenkodissa ja karkasin sieltä yhen tytön luokse espooseen. Olin silloin 15 vuotias ja ihan rakastunut joten karkasin pari kertaa sen saman tytön luokse. Poliisit ei tullut hakemaan vaan tulin itse takas 4 päivän päästä.

Joka yö, yhä vieläkin. Mitä vain, ettei tartte nährä kun se muija riisuutuu!
:Q

_

Kerran.
Isä haki naapurin tädin sängystä ja antoi selkään. Mitä muutakaan voi odottaa ihmiseltä joka ei itse koskaan saanut sitä naapurin tätiä.

Karkasin aikamiehenä vanhempieni kotitalosta yhtenä yönä. Isäni ja sukulaiseni aikoivat tappaa minut ja aikovat kai vieläkin.

Tynnyristä oli vähän huonot saumat karata... ;P

Karkasin 90-luvulla 13 ja 14 -vuotiaana. 14v jäin pysyvästi muualle. En ollut kadulla vaan sossulla. Sieltä karatessa oli kerran perässä muutkin kuin sossut.

Uhmakkaana muksuna karkasin rappukäytävään selkärepun kanssa. Mökötin siellä jokusen tunnin, kunnes tuli kova nälkä ja se ajoi pikku karkurin takas äidin helmoihin ruokaa naukumaan. :)

En ole koskaan tosissani karannut. Ei ole ollut mitään syytä. Mulla vaan on joskus ollut hyvin uhmakas luonne ja sitä on pitänyt testailla.

Näin jälkiviisaana ajatellen, olisi pitänyt.