Ovat olleet mitkä?
Elämäsi vaikeimmat asiat?
niin?
55221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
No niitähän sinä tietää haluaisit. Saadaksesi jotain mitä spammata.
Ja miksi emme kertoisi, tässä minun.
Olin noin 16-22v 100% impotentti. Se oli kovin raskasta. Sun vuoro.
Oikeesti?
Eiköhän omassa lorttoudessasi ole tarpeeksi tekemistä.
No en.
Tosin jos oisin ollu, niin eipä siinä seksielämässä ois ollu kovin suurta heikennystä tuolloin.
En jaa niitä/sitä asiaa täällä koskaan :)
Next :)
No olisit nyt ottanut mallia minusta ja kertonut vaikka näytelleesi saksalaisissa pornoelokuvissa rahoittaaksesi kokaiinin käyttöäsi nuorena.
Joo mä tiedän siitä ;)
Voi nolo.
MEillä kaikilla on pikkujuttuja. Ja se vaan on helpompaa kun jakaa. Taidan kohta paljastaa itsestäni lisää. Tuli niin vapautunut olo tuon ensimmäisen jälkeen.
Suoli24
Eka firma mis olin vakiduunis meni konkkaan ja paluu skolen penkille joita kulutin seuraavat kuus vuotta.
Onni oli se, et ekan opiskeluvuoden jälkeen sain nykyisest firmast harjoittelijan paikan ja olen kiitollinen siitä. Jotta sain pitää duunipaikan kahden vuoden kuluttuu piti hakee toiseen paikkaan opiskelee ja vastuu duunis kasvo vuosi vuodelt.
määmy rules
Ajankäyttö ja siitä johtuvat ongelmat. Sen kun joskus oppisi, niin elämä olisi paljon helpompaa.
Hyvänä kakkosena tulee oman mielenrauhan löytyminen.
sitä odotellessa....
Ymmärtää naisia.
Kumppanin kuolema.
Sen tajuaminen, ettei koskaan tule olemaan terve.
Keskenmenot.
Kiitos Jaana:)
Voi niitä keskenmenoja ja sairauksia muillakin olla, kuin Jaanalla. En siis ole Jaana.
Naiset. Ei pysty ymmärtää.
Kohdun poisto.
Kiitos Jaana avautumisestasi :)
Elämä ja paikkani elämässä.
Varmaan kipeimpiä kasvun paikkoja ovat olleet aikoinaan lapsettomuus. Se etten ole koskaan ollut täysin terve, en edes lapsena. Huonot geenit ja keskosuusko vaikuttimina? Mene ja tiedä, suvussa ainakin kaikki sairaudet löytyy lähes molemmin puolin mitä mullakin. Eli periytyvyys prosentti on huikean suuri.
Sitten muutama kipeä ihmissuhde on läpi käyty eroineen. Koulukiusaaminen oli tosi kipeä kokemus aikoinaan. Varsinkin kun sitä harrasti aikuinen etunenässä. Lapset perässä. Siinä ne henkilökohtaisimmat.
No on tuohon sulle kertynyt monenlaista.
Pääpointtina omalla kohdalla melkoista vastamäkeen kulkua alusta pitäen...kyllä kait sitä joskus pääsee sinne mäen päällekkin ja myötämäkeen, mutta päivä kerrallaan.
Uskonnollista termiä lainaten, kaikilla on omat ristinsä kannettavanaan. Kellä mitäkin.
Niinhän se menee, mutta joskus tulee mietittyä meneekö kaikki ihan oikeudenmukaisesti/tasapuolisesti...Leevihän lauloi "kuinka raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan"...
Niin tulee niitäkin hetkiä, kun tuntuu että nyt on jo vähän liikaa. Usein kun ikävät asiat tuntuu tulevan yhdellä rytinällä, juuri silloin kun vähiten niitä kaipaisi tai on vielä edellinenkin ikävä asia työn alla.
Joskus kun meinaa vaipua itsesääliin, mä mietin että voisi olla paljon huonomminkin asiat. Kuten jos olisin syntynyt sodan keskelle, nälänhätää näkevään maahan, uskontokuntaan jossa naisen alistaminen on sallittua ja väkivalta on voimaväline. Tai muuta sellaista kamalampaa, kun mitä itse on kokenut. Niin on onnellinen, että nämä raskailtakin tuntuvat asiat on kuitenkin asioita joiden kanssa kykenen elämään, niin asennoituessani. Vaikka ne joskus kipeeäkin on tehneet.
Sitä kasvaa sen kivun mukana. Kaikki on suhteellista kuitenkin.
Noi sun kirjoituksesi kaksi viimeistä lausetta kiteyttää asiaa.
Joskus elämässä yksinäisyys (tunnetilana) ja nykyisin ehkä yksin olon harvinaisuus (=oman ajan puute).
Eräs mies lähti. Yksin elo. Pärjääminen taloudellisesti. Muutama perussairaus, muttei mitään liian vakavaa. Muiden ihmisten kohtelu minua kohtaan tai muita ihmisiä kohtaan. Yhteiskunnan ongelmien ratkeamisen jumittuminen, joskus tuntuu kuin eläisimme vielä keskiajalla osittain. Ihmisten tyhmyys ihmetyttää monessa asiassa. Lähisuvun puute ja omanlaisten ihmisten puute. Suomen sää ja kylmyys. Julmat ihmiset maapallolla tai kiihkolliset. Siinä listaa alkuun. :) Vanhojen tuttujen katoaminen joskus ja uusien ihmisten löytymisen vaikeus.
-Myös lääketieteellisen kehityksen jumiutuminen, esim parannuskeinot erilaisiin sairauksiin. Kivunlievityksen tärkeys pitäisi myös muistaa monessa.
Jaa. Rakastuminen kaiketi. Liikaa menetettävää. En oikein vieläkään osaa olla asian kanssa, pelottaa liikaa.
Yksinäisyys. Se, ettei ole ketään. Sitä on niin vaikea kestää että heti kun vanhempani kuolevat, teen itsemurhan.
Asiat ei voi olla noin huonossa jamassa. Kylläs se valo jostain löytyy . Tuo on kuule huono ratkaisumalli:((
En kestä enempää yksinäisyyttä, se on jo nyt ihan hirvittävän raskasta. Haluan huolehtia vanhemmistani, enkä aiheuttaa heille surua, mutta kun heitä ei enää ole, pääsen vihdoin pois. Se on ainoa asia, mikä saa minut jaksamaan, että pääsen pois, se on minun valoni.Sitä ei varmasti kukaan muu kuin täysin yksin ollut pysty ymmärtämään, millaista kidutusta se on.
Älä olleskaan aattele tollasta ittelles tehä/tai edes aattele ajatuksissas, vaikka varmaan vaikeeta on ja on ollut. Eikä varmaan yhtään helpota että taas on tulossa pimeä syksyn aika. Sulla on kuule vielä paljon elettävää ja elämällä sulle paljon annettavaa. Ei sun piä antaa periksi.
On kuule sullekkin olemassa joku tosi ystävä.
Kyllä se tässä iässä on jo toivo menetetty. En tarkoittanut olla mitenkään ylidramaattinen, mutta se on tosiasia, ettei yksinäisellä ihmisellä ole mitään syytä elää. Tämä on hirveää ja mitä pikemmin se on ohi, sen parempi. Jouduin jo katsomaan, kun kaikki tutut sai lapsia ja perheen, en tosiaan aio katsella, kun he saavat lapsenlapsia. Elämällä ei ole yksinäiselle mitään annettavaa.
Kiitos kuitenkin lohdutuksesta, mutta minulle kuolema tulee olemaan helpotus.
Nyt kuule jätät tuommoset asiat mielestäsi. Tässä sitä kuule olis toinen yksinäinen täällä päässä sulle tueksi. Vuosia jo ollut.
Ei piä antaa periksi
No sittenhän tiedät millaista se on. Suurin haaveeni oli oma perhe, mutta... Eikä ole ystäviäkään, en vain jotenkin osaa olla oikeanlainen. Tämä yksinäisyys kuitenkin tekee hulluksi, tuntuu, ettei millään ole mitään merkitystä, etten kestä aina vain olla yksin. Vanhempani tarvitsevat minua, mutta sen jälkeen ei mikään pidä minua täällä. Toivo on jo mennyt, joten olen kai jo luovuttanut. Mutta ainakin jonkin aikaa pitää vielä kestää, vanhemmistani riippuen.
Kuule suuria haaveita sitä on ollut täälläkin päässä, mutta kyllä vieläkin toivo elää. Taitaa kaikilla omaikäsillä kavereillanikin olla jo puoliso tai perhe. Hyvän kumppanin toivon löytyvän, vaikka heikolta näyttää. Paitsi, jos vaikka sieltä päin löytyis joku? Älä sä anna periksi. Monesti tässä ittelläkkin ollu heikkoja hetkiä useasti...joutunu etsimään motivaatiota, mut täs viel oon ja yritän etiäpäin.
Minä olen ihan täysin kokematon, joten ei näin vanhaa kokematonta huoli kukaan. Ja kun ei ole kukaan tähänkään mennessä huolinut, niin ei se vanheneminen varsinaisesti naista paranna... Mutta onhan tässä vanhempieni loppuelämä aikaa, jos vaikka mahdoton tapahtuisi. En siis miestä ja lapsia saa, mutta jos edes jonkun ystävän. :)
Jaa ettei kukaan huoli. Niinkö aattelet? Aattelet kuule ihan liian negatiivisesti.
Pikkasen sitä elämänvoiman ja pirteyen pilkettä silmäkulmaan...kyl se tästä lähtee kulkemaan :) Oon tästä ihan varma. Mikään ei oo mahdotonta. Ei edes se mies :)
Pikku hiljaa vaan enempi sullekkin luottamusta tulevaan :)
Täst vähän sivuraiteelle: yks ilta täs laskin, että on ollut n.7 kertaa sekunneista/senteistä kiinni, että oon vielä hengissä. Kait mullakin on joku paikka ja tarkoitus elämässä kun täs viel henkittelen :)
Niin ajattelen. Olen siis jo 33, joten tavallisenkin naisen markkina-arvo alkaa olemaan aika heikko tässä iässä, saati sitten tälläisen neitsyeksi jääneen vanhanpiian. Jos olisin jonkun voinut saada, olisi se tapahtunut jo vuosia sitten.
Aika hurjaa, ehkä sinun elämällesi on sitten jokin suurempi tarkoitus. :)
Ei tuo nyt mikään yli-ikä ole ja ei iällä ole mitään merkitystä. Persoona, joka tekee ihmisen, jokaisessa on jotakin hyvää ja kaunista :) Sinussakin :)
Noita kun laskun, niin oisko sitä ennemmin meikäläinen kissa kuin ihminen...montako niitä henkiä kissalla sanotaan olevan?
Suurempi tarkoitus....täytyy joku jossain olla :)
Niin kyllä, mutta samanlainen minä olen aina ollut, joten jos olisi mahdollista kelvata, niin kai se olisi tapahtunut jo nuorena, kun suurempi osa miehistäkin oli vapailla markkinoilla. Nyt kaikki minun ikäiset on varattuja ja ikä ei tosiaan naista paranna, valitettavasti. Toivoisin, että olisi toivoa, mutta...
Yhdeksän henkeä on kissalla. Sinä varmaan olet sitten kissanainen. Varmaan saat jossain vaiheessa tietää, miksi selviydyit noin monta kertaa. :)
Kissanainen....kuule kollikissa oon :)
Toivoa on sulla aina :)
Monesti ompi vaikeaa, mutta eteenpäin vaan yritettävä . Nytkin tää koneeni jumitti, mutta sinnikkäästi yritin ja pääsin tään kirjoittaan sulle :)
Ja tohon nikkiinkin tuli kirjoitusvirhe:(
Nyt Kyöstixin komppauspaja kiinne ja tutimaan äitin viekkuun :-)
Ai jaa. Kuulostit naaraalta. :)
Sovitaan sitten, että on toivoa. :) Mutta jotenkin pitäisi taas selviytyä tästäkin yöstä.
Hyvää yötä! :)
Rauhallisia unia ja tsemppiä tälle päivälle :)
"yksinäinen vanhapiika". Olet 33. Mitä teit ja mihin keskityit kun oli 15-32 ja varmaankin oli kausia jolloin eri asiat kiinnostivat? Jos voisit valoittaa elämääsi esim 15-18v, 19-23v 24-30v tai itse valitseminasi ikäkausina. Lähinnä arvoja, tavoitteitasi ja elämäntilannetta yleensä.
Minulla on aika hyvä arvaus mitä tulet vastaamaan (teoriani yksin jäävistä naisista jota olen kehittänyt puolisen vuotta) mutta ennenkuin paljastan sen annan sulle tilaa kertoa miten se sinun kohdalla meni
HAA! Yksinkertaisia ovat kysymyksesi, mutta niin ovat ihmisetkin!
Kittaan satunnaisesti viinaa yksinäisyyteeni ja ****tukseen, ja Hahmotelma senkun ***tuilee!!! D;
ei voi olla...
http://www.youtube.com/watch?v=utVR3EgQkHs
Näin on.
Lähes jokaiselle vuodelle löytyy huonoja kokemuksia sen jälkeen kun aloitin neljännen kouluvuoden.