Olen 21v ja erosin saman ikäisestä tyttöystävästäni 4kk sitten. Suhteemme kesti päivää vaille 4 vuotta ja melkosta on offia se oli melkeinpä kokoajan. Muutimme suhteen loppu puolella jopa yhteen asumaan vaikka epäilin vielä päivää ennen muuttoa että ei tässä kyllä ole mitään järkeä.. Muuttomme jälkeen hänestä muuuttui aivan eri ihminen ja huomasin hänen itsekkyytensä aivan toisella tavalla kuin aikasemmin. Hän kohteli minua kuin mitäkin tiskirättiä ja vähät välitti yhteisestä elämästä, vaikkakin hän panosti ihan huolella yhteiseen asuntoomme. Kuukauden kerkesimme asua yhdessä ja tämän jälkeen exä lähti kotiin päin koska en enään kestänyt sitä hänen aiheuttamaa tuskaa päivästä toiseen. hän myös itse halusi pois ja sanoi ettei tunne minua kohtaan enään intohimoa.
Eromme jälkeen kuukauden kuluttua hän muutti jo uuden poikaystävänsä luokse asumaan ja uusi sattuukin olemaan hänen esimiehensä. Sen kuuleminen sattui todella paljon, koska olimmehan juuri itse alottamassa yhteistä elämää saman katon alla ja nyt hän toteuttaa kaiken toisen kanssa.
Järjellä ajatellen ei voi sanoa erosta muuta kuin että tämä on ainoastaan hyvä asia minulle. Ei tarvitse elää siinä pelon ja ahdistuksen tunteessa päivittäin. Tiedän ettei asiat olisi voinut muuttua mihinkään suuntaan. Asiat oli jo kustu niin kauan aikaa sitten ettei mitään toivoa enään ollut.
Itselläni on eron jälkeen ollut todella vaikeaa. Sen asian kestäminen että hänellä on kuukauden kuluttua jo ihan uusi elämä elettävänä satuttaa itseäni aivan jumalattomasti. En osaa olla ajattelematta näitä asioita. Töissä asiat painavat eniten mielessä. En pääse karkuun tätä tuskaa,vihaa ja pahaa oloa. Miksi tunteet kohtelee mua näin pahasti, vaikka tiedän täysin että maailmassa on minulle huomattavasti parempaa olemassa. En ansainnut sitä ****** minkä häneltä sain.
Emme hänen kanssaan ole enään missään yhteyksissä, koska en nää järkeä siinä miksi pitäisi kaveerata tuolaisen itsekkään ihmisen takia. Epäilen vahvasti että hän petti minua tuon miehen kanssa jo suhteemme aikana, vaikka pari kk eromme jälkeen vielä sanoi ettei ole minua pettänyt eikä uusi mies ollu eromme syy. Epäilen kyllä vahvasti.
Haluan vain päästä eteenpäin ja oikeasti elää tätä elämää. Kuinka sen teen ? Mistään ei tunnu olevan apua. En haluisi miettiä enään entisiä asioita koska ei siitä ole itselleni mitään hyötyä. Toivotonta
Eromme jälkeen kuukauden kuluttua hän muutti jo uuden poikaystävänsä luokse asumaan ja uusi sattuukin olemaan hänen esimiehensä. Sen kuuleminen sattui todella paljon, koska olimmehan juuri itse alottamassa yhteistä elämää saman katon alla ja nyt hän toteuttaa kaiken toisen kanssa.
Järjellä ajatellen ei voi sanoa erosta muuta kuin että tämä on ainoastaan hyvä asia minulle. Ei tarvitse elää siinä pelon ja ahdistuksen tunteessa päivittäin. Tiedän ettei asiat olisi voinut muuttua mihinkään suuntaan. Asiat oli jo kustu niin kauan aikaa sitten ettei mitään toivoa enään ollut.
Itselläni on eron jälkeen ollut todella vaikeaa. Sen asian kestäminen että hänellä on kuukauden kuluttua jo ihan uusi elämä elettävänä satuttaa itseäni aivan jumalattomasti. En osaa olla ajattelematta näitä asioita. Töissä asiat painavat eniten mielessä. En pääse karkuun tätä tuskaa,vihaa ja pahaa oloa. Miksi tunteet kohtelee mua näin pahasti, vaikka tiedän täysin että maailmassa on minulle huomattavasti parempaa olemassa. En ansainnut sitä ****** minkä häneltä sain.
Emme hänen kanssaan ole enään missään yhteyksissä, koska en nää järkeä siinä miksi pitäisi kaveerata tuolaisen itsekkään ihmisen takia. Epäilen vahvasti että hän petti minua tuon miehen kanssa jo suhteemme aikana, vaikka pari kk eromme jälkeen vielä sanoi ettei ole minua pettänyt eikä uusi mies ollu eromme syy. Epäilen kyllä vahvasti.
Haluan vain päästä eteenpäin ja oikeasti elää tätä elämää. Kuinka sen teen ? Mistään ei tunnu olevan apua. En haluisi miettiä enään entisiä asioita koska ei siitä ole itselleni mitään hyötyä. Toivotonta
Vastaukset 10
Vanhimmat
No hei, erostahan on vasta 4 kk aikaa. On aivan normaalia, että tunteet hyppii silmille ja ajatuksen pyörii negatiivisesti vain menetyksessä ja siinä, miten sen koit - varsinkin jos sen koki epäoikeudenmukaiseksi tai muuten vaan vääryydeksi, se tuntuu kipeältä.
Kärvistelyä se nyt on ennen kuin tulee jotain muuta elämään, ja se muu on yleensä vihdoin taas herännyt tarve alkaa katsella muita sillä silmällä.
Eli kyllä se siitä ajan kanssa hellittää, usko pois. Kun tunteet lauhtuu selkeytyvät ajatuksetkin ja exän teot eivät enää pilaa päivää.
Yritä viettää nyt mahdollisimman paljon aikaa sellasten ihmisten kanssa jotka saavat sut hyvälle mielelle ja siten tukevat sun pääsya takas tasapainoon. On hyvä saada ketutus välillä katkaistuksi ja tuntea hyviäkin fiiliksiä, jottei pessimistisyys saa liikaa voimaa.
Tsemppiä! Et oo ainut joka tollasen tunnehelvetin keskellä nyt tarvot.
Mulla katkes tässä 2 viikkoa sitten puolen vuoden suhde ( joo tiedän että on lyhyt aika mutta kyllä siinä kerkeää ihmiseen rakastua aivan täysin..) Samat on fiilikset täällä, mitä tässä pitäisi tehdä? Ansaitsen paljon parempaa ja tiedän sen, mutta silti kaipaan sitä paskaa jota edelleen rakastan. Ehkä tästä vielä selvitään..ja aika parantaa haavat, mutta arvet jää :(
Kiitos paljon tuesta ! Itselläni on paljon ystäviä joille voin jutella asiasta mutta en enään ihmisiä halua tällä asialla vaivata, koska eivät he voi ymmärtää koska eivät ole kokeneet samaa kuin itse. Tämä väryyden ja "en todellakaan ansainnut tätä" homma on todella suuri kynnyskivi itselle, kun vielä olen aina ollut todella ankara itselleni. Syytän itseäni, vaikka tiedän että en tein parhaani ja rakkaudessa tulee annettua uusia mahdollisuuksia, vaikka sitä järjellä osaakin ajatella että ei siitä loppujen lopuksi mitään tule. Oma asenteeni jo suhteen aikana oli perseestä, mutta se kun lopulta muuttaa saman katon alle ja laittaa kaiken peliin ja saa vain tämän paskan niskaan... tuntuu nöyryytykseltä. Kuinka osaa antaa itselle anteeksi ja oppii elämään sen asian kanssa että sinulle nyt vain kävi näin eikä se ole syytäsi. Tiedän että tein kaikkeni.
Tyttönen voimia myös sinulle !!
Voi sinua..tai meitä. Olen aikalailla samanlaisessa tilanteessa. On Offia monta vuotta, lopullisesta erosta jonkin aikaa, minun oli pakko jättää hänet ettei hän olisi vetänyt minua mukaan pohjalle jonne hän oli matkalla. Yritin häntä pelastaa mutta en minä rakastamalla paranna ketään.
Nykyään Ex poikaystävä kiertää viikot baareja naisia etsien. Tuntuu kuin yhteisillä vuosilla ei olisi ollut hänelle merkitystä. Itse en vielä pystyisi etsimään uutta miestä, edes yhdeksi yöksi koska en vain ole sellainen. Ystävät sanovat : "voit sinä jatkaa elämääsi, niinhän sekin tekee, turhaa hukkaat nuoruuttasi." ikää reilut 20, mutta en näe sitä siltikään syyksi miksi pitäisi muiden lailla, hankkia heti uusi mato koukkuun.
Vituttaa itselläkin miksi minä olen näin vanhanaikainen, miksi en pysty elämään kuten useimmat, huithaapeli nuoren elämää. Se olisi niin paljon helpompaa. Nyt yksin jää haaveilemaan perheen perustamisesta, kaikesta mihin tarvitsee tasapainoisen kumppanin.
Toivottavasti kaikki alkaa sinulla kääntyä parhain päin. Vaikka raskasta varmasti onkin. Olisi mukava kuulla kuulumisiasi ja kuinka elämä alkaa sujumaan.
Itselläni oli jotain 3 vuotta sitten kutakuinkin samanlainen tilanne. Olin seurustellut 3 vuotta silloisen tyttöystäväni kanssa. Hänellä oli vähän väliä joitan ihastuksia, joille antoi yhä enemmän ja enemmän sisällään tilaa, samalla minulle lupaillen kuuta taivaalta ja sanoen, että välittää. Erohan siitä tuli ja jokin aika sen jälkeen hänellä oli jo uutta miestä.
Ei sitä voinut eikä kait vieläkään voi sanoin kuvailla sitä hajotukseen määrää silloin. Niin ärsyttävältä ja turhauttavalta kuin se kuulostaakin, ei siihen ylipääsemiseen ole oikein mitään taikakeinoa. Muistan kuinka itsekin hain silloin täältä Suomi24:sta apua siihen, koska en enää kehdannut kavereitani vaivata asialla. Ja se on siis hyvä asia mielestäni. Kun on kokenut jotain todella musertavaa ja niinkuin sinäkin koet itsesi epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, pitää sitä asiaa saada purkaa ja käydä läpi, kunhan sitä ei ala liikaa vatvomaan päässään.
Mulla meni itellä aikanaan varmaankin jotain vuosi, että pääsin ihan oikeasti rehellisesti yli koko asiasta. Joten tämän parempia neuvoja en osaa oikein antaa. Anna itsellesi aikaa, koita viettää aikaa kavereiden kanssa. Harrasta mahdollisimman paljon fyysisesti uuvuttavia harrasteita (kuntosali ja urheilu yleensäkin), koska yleensä kuntoilu on tarpeeksi yksinkertaista siten ettei siihen tarvitse keskittyä liikaa, mutta samalla se fyysinen uupumus vie sulta mehut pohtia tuota suhde asiaa. Taustalla kuitenkin sun aivot tekee koko ajan hiljaista eroa tuohon tyttöö ja suhteeseen. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän hänestä irti pääset.
Mielettömästi tsemppiä sulle! Kyllä sä siitä vielä selviät :)
Fiksun kuuloista tekstiä. Ero sattuu aina, mutta eipä yhdessäolon pitäisi päätoimisesti sattua ja aiheuttaa surua.
Eron sureminen ottaa aikansa. Viisas käsittelee ensin edellisen ja jatkaa vasta sitten.
Hugs
Itsell' suhteesta aikaa jo reilu kaksi vuotta, eikä millään meinaa päästä irti. Ikävä on todella kova koko ajan. Tekemisissä ollaan aina kun miehelle sopii. Itse soittelen ja kyselen kuulumisia ja huolehdin. Millonkohan ihminen vaan oppii päästämään irti? MIes yleensä soittelee vain silloin kuin tarvitsee apua minulta. Meillä on mukavaa yhdessä kun tapaamme. Tiedän että suhteesta ei pidemmän päälle tule mitään, mutta en vain voi kuvitella seurustelevani kenenkään muun kanssa. Tunnen vääryyttä jo pelkästään suudellessani toista miestä. Mikään ei kuitenkaan vanhassa suhteessa tule muuttumaan, eikä minua varmaan halutakaan kuin sillon töllön, mutta silti en vain osaa ja voi päästää irti. Kaipaan läheisyyttä. Toisaalta haluaisin vihdoin oikeuden onneen ja parisuhteeseen, jossa mies tosiaan välittäisi minusta. Perheen ja asuntolainan.
Vai että oikein mukavuuden halusta roikut siinä miehessä,tiedätkö mitä on läheisriippuvuus?, tajuatko edes että olet yhä koukussa ja pysyt siinä, tai hae apua, ja äläkä uneksi perheen perustamisesta ennenkuin kasvat ulos tuosta.. on...of.. tilanteestasi.
Ja tiedoksi vain että, älä turvaudu laastareihin jos haluat välttyä pahemmilta pettymyksiltä elämässäsi
Tekemällä sä sen teet! Et sä muutakaan nyt voi tehdä, kuin pakottaa itsesi väkisin tähän nykyiseen tilanteeseen.
Vau en ollut katsonut tätä laittamaani postausta elokuun puolenvälin jälkeen ja täällähän oli useita kommentteja. Kiitoksia ihan jokaisesta! Aikaahan erosta on nyt vierähtänyt yli 5kk ja fiiliskin alkaa olemaan paljon parempi. Asiat eivät samanlailla pyöri enään päässä kuin ennen. Kesä oli ihan hullua. festareita, kavereita ja urheilemista ja viimeisellä festareilla sitten tapasinkin aivan mahtavan tytön ketä tällä hetkellä tapailen. Tämän uuden kanssa en aio kiirehtiä mihinkään suuntaan koska tunnen itseni nyt paljon paremmin kuin aikasemmin ja tiedän että omat vaikeuteni on käytävä läpi. Tasapaino on sana mikä minulta edelleen puuttuu. välillä vain tulee ihan armoton ärsytys miksi se teki mulle näin. Yritän aina vain sivuttaa tuon fiiliksen ja ajatella että tämä oli kaikille paras vaihtoehto, vaikkakin hän minua satutti todella pahasti. AIka se näyttää olevan ainoa asia mikä tän fiiiliksen laantumisessa auttaa vaikka erittäin huikea kesä minulla onkin ollut. Itselle pitää olla armollinen ja antaa ottaa se oma aikansa. Exän olen jättänyt vain omaan onneensa nojaan. Ei ole normaalia muuttaa uuden poikaystävän luokse kuukaudessa meidän erosta. En kaupaa tuolaista ihmistä millään tavalla omaan elämääni missään suhteessa. En ole sanaakaan hänelle puhunut sitten kesäkuun. Hän pisti facebookissa jotain avautumis viestiä missä sanoi hänellä olevan huono omatunto miten meidän suhde loppui. Pitäkööt huonon omatuntonsa en aio meiän asioihin enään palata koskaan hänen kanssaan vaikka tiedän että tulen hänet joulukuussa kohtaamaan. Meillä on paljon yhteisiä ystäviä ja olen vain skipannut kaikki tapahtumat missä olisin hänet voinut kohdata. En usko sen olevan itselleni mitään sanomaton juttu koska sisälläni on niiin paljon tunteita häntä kohtaan.
Syksyä odotan innolla ja tuli viikonloppuna hankittua ihan oma asunto mikä valmistuu kesällä 2013. Lainaa sitten vaan makselemaan ! haha.'
Voimia vaan ihan kaikille ! ja kiitos paljon tuesta