Ollaan oltu nyt 2 vuotta yhdessä. Kihlat vaihdettu ja tarkoitus mennä naimisiin kun meillä on varaa pitää ne kiristämättä liikaa taloutta. Asumme 1,5 km päässä miehen, 150 km päässä minun vanhemmistani.Luonnollisesti mieheni vanhemmilla olemme enemmän käyneet., viikottain kun anoppi on keksinyt miehelleni kaikkea tekemistä sinne tai hän on kitissyt yksinäisyyttä.
Omieni luokse menemme ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja he käyvät täällä muutaman kerran vuodessa. No, ensin jurppi se, että niinä harvoina kertoina kun me olemme minun vanhemmillani, appiukko etenkin kiirehtii että koska lähdemme tulemaan takaisinpäin. Hyvä kun olemme vasta saapuneet. Mieheenkin iskee levottomuus mikä häiritsee vierailua. Minulle tulee olo että olen kiskonut mieheni väkisin ja hän kärsii.
Vanhempieni käydessä olemme toisinaan pyytäneet appivanhempia meidän luokse. Kun oli tarkoitus esitellä heidät rakkaalle isoisälleni ja juhlia valmistujaisiani, he yhtäkkiä ilmottivat etteivät tulekaan. No,okei, oli tullut yllättäen anopin siskolle jokin puutarhaprojekti joka vissiin kaipasi lisäkäsiä, mutta oikeasti, olisiko ollut niin paha poiketa vaikka vain tunniksi sieltä pois?
Kaiken huippu oli nyt sitten kun vihdoin ja viimein rupesimme puuhaamaan yhteisvierailua vanhemmilleni. Vanhemmat ovat moneen kertaan pyytäneet meiltä että ottakaa kihlatun vanhemmat mukaan. He ovat olleet kieltävällä kannalla, milloin on kiiireitä, milloin huonot kelit, eikä varsinkaan voi lähteä talvella kun ei voi olla yötä.
No, nyt sitten ihmeekseni tuuli näytti kääntyneen ja he antoivat ymmärtää että olisikin kiva lähteä kesäreissulle vanhempieni luo. Suunnittelimme että lähdetään aikaisin ja ollaan myöhään kun kerta kesä on.
No ensinnäkin he vetkuttelivat aamulla lähtöä. Tulivat miltei puoli tuntia myöhässä. Auto oli rullannut pari metriä ja he jo riitelivät. Appiukko joka yleensä ajaa vaivatta laittoi mieheni ajamaan mennen tullen 300km yhteensä. Ei kuulemma jaksa ajaa.
Perillä olimme sitten huimat 4 tuntia olleet kun appiukko suoraan ruokapöydästä totesi että jahas,nyt on kupu täynnä ja voidaankin lähteä.
Mä luulin et se oli vitsi.Ehei, ei ollut. Sain sentään sanottua että pidetään nyt ihmeessä edes jonkinlainen ruokalepo ettei täydellä mahalla lähdetä ajamaan.(No,arvatenkin anopilla silti kamala närästys). Sain tunnin verran vielä venytettyä vierailua.
Äitini ilme oli kyllä pettynyt ja isä katseli metsikköön. He olivat panostaneet todella ja mielestäni meillä oli mukavaa. No, sitten vain viivana kotiin. Enpä viitsinyt enää appivanhemmille puhella. Enkä kiirehdi seuraavaa käyntiä heille.
Appiukko oli selitellyt miehelleni että äitini oli vihjaillut että he haluaisivat levätä. Hah. Ei kyllä, tarkoitus oli saunoa ja ulkoilla vielä pitkälle iltaan. Ja miehelleni hän oli sanonut jossain sivussa lähtemisestä, jopa kellonajasta. Ei sitten viitsinyt minulle sanoa.
Jotenkin tuntuu että appivanhemmat katsovat ylen minun vanhempiani. He eivät tunnu sopivan heidän arvolleen. Ja alkanut olla myös olo etten minä kelpaa miehelleni. Anoppi on arvostelemassa minua joka käänteessä. Huhhhuh. Ihmiset joista sain ensin ihan eri kuvan, ovat nyt paljastaneet oikean luonteensa. Surullista. Pidin heistä ennen ja arvostin. Nyt on kiikunkaakun mitä heistä ajattelen.
Omieni luokse menemme ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja he käyvät täällä muutaman kerran vuodessa. No, ensin jurppi se, että niinä harvoina kertoina kun me olemme minun vanhemmillani, appiukko etenkin kiirehtii että koska lähdemme tulemaan takaisinpäin. Hyvä kun olemme vasta saapuneet. Mieheenkin iskee levottomuus mikä häiritsee vierailua. Minulle tulee olo että olen kiskonut mieheni väkisin ja hän kärsii.
Vanhempieni käydessä olemme toisinaan pyytäneet appivanhempia meidän luokse. Kun oli tarkoitus esitellä heidät rakkaalle isoisälleni ja juhlia valmistujaisiani, he yhtäkkiä ilmottivat etteivät tulekaan. No,okei, oli tullut yllättäen anopin siskolle jokin puutarhaprojekti joka vissiin kaipasi lisäkäsiä, mutta oikeasti, olisiko ollut niin paha poiketa vaikka vain tunniksi sieltä pois?
Kaiken huippu oli nyt sitten kun vihdoin ja viimein rupesimme puuhaamaan yhteisvierailua vanhemmilleni. Vanhemmat ovat moneen kertaan pyytäneet meiltä että ottakaa kihlatun vanhemmat mukaan. He ovat olleet kieltävällä kannalla, milloin on kiiireitä, milloin huonot kelit, eikä varsinkaan voi lähteä talvella kun ei voi olla yötä.
No, nyt sitten ihmeekseni tuuli näytti kääntyneen ja he antoivat ymmärtää että olisikin kiva lähteä kesäreissulle vanhempieni luo. Suunnittelimme että lähdetään aikaisin ja ollaan myöhään kun kerta kesä on.
No ensinnäkin he vetkuttelivat aamulla lähtöä. Tulivat miltei puoli tuntia myöhässä. Auto oli rullannut pari metriä ja he jo riitelivät. Appiukko joka yleensä ajaa vaivatta laittoi mieheni ajamaan mennen tullen 300km yhteensä. Ei kuulemma jaksa ajaa.
Perillä olimme sitten huimat 4 tuntia olleet kun appiukko suoraan ruokapöydästä totesi että jahas,nyt on kupu täynnä ja voidaankin lähteä.
Mä luulin et se oli vitsi.Ehei, ei ollut. Sain sentään sanottua että pidetään nyt ihmeessä edes jonkinlainen ruokalepo ettei täydellä mahalla lähdetä ajamaan.(No,arvatenkin anopilla silti kamala närästys). Sain tunnin verran vielä venytettyä vierailua.
Äitini ilme oli kyllä pettynyt ja isä katseli metsikköön. He olivat panostaneet todella ja mielestäni meillä oli mukavaa. No, sitten vain viivana kotiin. Enpä viitsinyt enää appivanhemmille puhella. Enkä kiirehdi seuraavaa käyntiä heille.
Appiukko oli selitellyt miehelleni että äitini oli vihjaillut että he haluaisivat levätä. Hah. Ei kyllä, tarkoitus oli saunoa ja ulkoilla vielä pitkälle iltaan. Ja miehelleni hän oli sanonut jossain sivussa lähtemisestä, jopa kellonajasta. Ei sitten viitsinyt minulle sanoa.
Jotenkin tuntuu että appivanhemmat katsovat ylen minun vanhempiani. He eivät tunnu sopivan heidän arvolleen. Ja alkanut olla myös olo etten minä kelpaa miehelleni. Anoppi on arvostelemassa minua joka käänteessä. Huhhhuh. Ihmiset joista sain ensin ihan eri kuvan, ovat nyt paljastaneet oikean luonteensa. Surullista. Pidin heistä ennen ja arvostin. Nyt on kiikunkaakun mitä heistä ajattelen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Seuraavna kerran kun menette porukalla vanhempien luokse niin varaa paikallisesta hotellista tai jostain muusta majoituspalvelua tarjoavasta yrityksestä majoitus niin voi olla pidempääkin. Eikö miehsi saa sanottua vanhemmilleen että tuollainen kiirehtiminen on ihnan hanurista ja sanooo vanhemmilleen ihan suoraan että nyt tehdään näin. Oleppa puolisuotta ettet käy miehsi vanhemilla ollenkaan ja jos tule jotain arvostelua niins anot ihan suoraan anopille miten asia on tai anna samalla mitalla takisin niin puhditstaa ilmaa ja asia tuleeselväksi. Älkää antako vanhempienne määräillä täysi-ikäisiä henkilöitä vaan tehkää selväksi että teette ninkuin itse halautte.
"Seuraavna kerran kun menette porukalla vanhempien luokse"
Eiköhän se kerta riittänyt eli jos kerran appivanhemmat eivät halua olla missään tekemisissä toisen suvun kanssa, niin siinäpähän ovat olematta.
Sanoisin AP:lle ettei kannata välittää vaan elää omaa elämäänsä. Itsekin vetäisin kyllä omat johtopäätökset jos minun valmistujaisiini ei 1,5 km päästä viitsitä tulla. Sanonta menee että vuoroin vieraissa eli tuollaisen tempun jälkeen en kyllä paljoa laittaiai painoarvoa appivanhempien aikatauluille.
Miten voisi tulla "seuraavaa kertaa", kun vieraat kaikin tavoin osoittivat, että eivät halua olla missään tekemisissä.
Morsiamen vanhemmat eivät ole varmaankaan aikoneet kutsua noin vastahakoisia vieraita toista kertaa.
Ei appivanhempien tarvitse olla keskenään missään tekemisissä.
Kieltämättä appivanhempiesi käytös on tökeröä, mutta onko sinunkaan pakko enää yrittää heidän eteensä niin paljon kuin olet nyt tehnyt? Jossakin vaiheessa kannattaa kohauttaa olkapäitään ja antaa heille vastuu huonotapaisuudestaan, sillä he selvästikin haluavat toimia omalla laillaan miettimättä miltä sinusta tuntuu. Tarkoitan, että älä turhaan pahoita enää mieltäsi! Jos appivanhempiasi ei kiinnosta enää tavata sinun vanhempiasi enempää on kai turha asiasta tehdä numeroa, sillä taustalla voi olla ihan muuta kuin nyt itse arvelet.
Olen siinä asiassa apiivanhempiesi kannalla, että ensivisiitti on järkevää ja hyvätapaista tehdä lyhyesti. Jos joutuisin samaan tilanteeseen ihan vieraiden ihmisten kanssa koko päiväksi kokisin oloni tukalaksi. 150 km ei ole niin pitkä matka, etteikö sen jaksaisi yhden päivän aikana tehdä. Siinä asiassa sinun ei niin hirveästi kannata kritisoida, koska et selvästikään osannut asettua vieraan asemaan ja miettiä mikä olisi järkevintä.Kaikki ihmiset eivät vain halua toimia niin kuin sinä ja lähiomaisesti toimivat. Olette hellyttävän oloisia ihmisiä, mutta kaikista ei ole sosiaaliseen vehtaamiseen millään.
Ei, en todellakaan yritä heidän eteensä. Olen vain yrittänyt ymmärtää,arvostaa ja olla hyvissä väleissä. Nyt se on loppu. Ihan sama mitä taustalla. Ja ei ne ihan vieraita olleet. On ne mun vanhempia siis nähny tätä ennen. Kirjoitin epäselvästi. Mun tärkeänä päivänä vaan tekee tuollasta.
Pointti tässä on se, että tähän mennessä olin luullut että he on hyväksyneet mut ja mun perheen mut ei sit vissiin kuitenkaan. Tämä nihkeä käytös alkoi siitä kun lähdettiin ulkomaanmatkoille, mikä lienee heistä halveksittavaa porvarillisuutta ja tuhlausta ja sitten vielä täräytettiin kihloihin. Ja mun porukat on raatanu saadakseen kivan omakotitalon, he itse päättäneet tyytyä kerrostalokaksioon ja kesämökkiin. Lieneekö sekin hiertänyt appiukkoa.
Sosiaalinen vehtaaminen onnistuu kyllä kotinurkissa. Ei siitä ole kyse. Enkä minä mielestäni mitään numeroa tästä tee. Tuntuu kurjalta,mutta ei voi mitään. Tulipahan ajoissa ilmi ennenkuin on lapsia tms. Häistä tulee tuskaa, siitä olen varma.No, miehen kanssa olen kimpassa, en appivanhempien.
ja vielä, mitä muuta olekaan tehnyt kuin asettunut appivanhempien asemaan ja miettinyt miltä heistä tuntuu ja miten heidän kannaltaan toimittaisiin parhaiten. Oikeasti, minunko tässä TAAS pitäisi joustaa ja ymmärtää. Koko hemmetin elämäni olen ollut empaattinen ja joustava. EI se johda mihinkään hyvään....
Älä tyttö kulta huolehdi suotta, näytä appivanhemmillesi että rakastat ja arvostat vanhempiasi ja ennenkaikkea kunnioitat. Ja tuollainen käyttäytyminen apelta kun on syönyt on mautonta. Ja arvaan että nyt kun olet pettynyt heihin niin vaikka he sanoisivat mitä niin mielestäsi se kuullostaa kritiikiltä, anna olla niiden ja käy harvemmin, sillä harvoin vanhemmat ihmiset muuttuvat miksikään, joten voit vaan todeta että näin on. Rakasta miestäsi ja olkaa onnellisia.
Vain hyvksy tosiasia että miehesi vanhemmat ovat hiukan yksinkertaisia mitä tulee käytostapoihin. He kieltäytyvät muuttamasta tapojaan ja elämään luomassaan tynnyrissä. Analysoimatta asiaa sen enempää, noin vain on.
On ymmärrettävää että luoda lämmin suhde heihin on vaikeaa, jopa mahdotonta. Mutta sinä voit olla kohtelias aina tavattuasi heidät. Nyt kun tiedät heidän suhtautumisen muihin perheenjäseniin (omiin vanhempiisi), lakkaa patistamasta heitä teidän yhteisiin tapaamisiin. He kykenevät olemaan vain yhden tai maksimi kahden ihmisen seurassa: sinun ja / tai miehesi.
Kunnioita heitä vaikka vain sen vuoksi että he ovat aikaansaaneet ihanan uuden ihmisen: miehesi.
vAI NIIIIN
Anteeksi mutta eipä tuo mies nyt niin kovin ihanalta vaikuta ellei ollenkaan pidä naisensa puolia että minun mies kyllä ilmoittaa äidilleen kenen puolella on.. jos noin kohdellaan en käsitä.. Että aloittajalla on olo että mieskin aliarvioi.. Miehelle nyt näytä nainen minkä arvoinen olet! Suosittelen vanhaa kunnon "naimalakkoa" niin eiköhän pistä miehesi miettimään...
ja ihan yhtä surutta älä aloittaja sinäkään vaivaudu sinne appilaan, vaan puuhaile jotain mistä itse nautit.. Sano sille rutjakkeelle(miehelle) että haluat kunnioitusta ja sinun vanhemmat. Tälläinen asia pitää tehdä selväksi niin miehelle kuin appiväelle (miehen kautta..mieluiten).. Tai toki, mikä ettet sinäkin kerro kun kyläilette anoppilassa että "jahas..ny mennään ukko..on kupu niin täynnä.. tullaan taas pikavisiitille joskus kun nälättää..mooi..!" Röyhtäisy päälle....
julma nainen
Taas on tämäkin antamassa näitä ohjeitaan ja aina sama teema, ei kai naimalakko ole mikään ase toista vastaan, vaan typerien ihmisten luulo että sillä pyöritellään maailmaa. Sinä et varmaan omaa minkäänlaisia tunteita sisälläsi kun luokittelet seksi elämänkin joksikin jota vaan tehdään, ja sitten muka lakkoon. Lakko on aina automaattisesti käytännössä jos ihminen ei ole onnellinen.
Aivan.. kummasti vaan on sekin juttu toiminut huolimatta kritiikistäsi.. Arvaappas millä keinolla suomalaisten naisten äänioikeus meni läpi aikanaan, että miehet hyväksyivät tämän oikeuden??? Vastaus: Naimalakolla..