Miten Te muut jaksatte kylmässä avioliitossa?

kylmää kyytiä

Olemme olleet yli 20-vuotta avioliitossa. Nykyisellään meillä ei ole laisinkaan seksielämää, ei edes hellyyttä ja läheisyyttä. Taustana on sanottava, että vaimoni ei ole koskaan ollut innokas seksiin millään rintamalla, ainakaan minun kanssani. Emme voi edes keskustella mistään seksiin liittyvistä asioista, koska ne inhottavat häntä ja saavat vain riidan aikaiseksi.

Mutta itse asiaan, eli se vähäinenkin (0,3 krt/kk) seksielämämme on loppunut viimeisen 5-vuoden aikana. Eli asumme saman katon alla ja nukumme samassa parisängyssä, mutta kaikki tunne-elämä on kuollutta.

Olen yrittänyt vuosien mittaan rauhallisesti ja syyttelemättä keskustella ja keskustella, olen ostanut yllätykseksi kukkia, hankkinut kalliita koruja yms., viimeisenä virityksenä olen alkanut tekemään lähes kaikki kotityötkin, jotta ajanpuutteeseen ei tämä asia ainakaan kaatuisi. Elämämme muut osa-alueet pelaavat kohtuullisesti, kunhan en sanallakaan mainitse seksistä enkä sen puutteesta, siitä tulee aina ilmiriita, joka jatkuu viikkoja.

Nyt kuitenkin olen huomannut, että itsetuntoni (joka on ollut vahva) on alkanut rapista ja tunnen nykyisin itseni kaikkea muuta kuin mieheksi. Mikään ei syö miestä pahemmin, kuin vuodesta toiseen, kerta toisensa jälkeen tulla torjutuksi, ilman mitään selitystä. Seksitön elämämme onkin aiheuttanut sen, että olen lähes aina huonolla tuulella ja mikään ei tahdo enään kiinnostaa.

Kävimme parisuhdeterapeutillakin, jonka ohje oli, että pitää löytää kadonnut into seksiin??? Miten sellaista voi löytää mitä ei koskaan ole ollutkaan??

Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että minulla on käytännössä vain kaksi vaihtoehtoa: joko erota tai hankkia salarakas. Erokin tuntuu katkeralta, näin pitkän sinnittelyn jälkeen, siinä menee kaikki vuodet hukkaan.

Miten Te olette ratkaisseet vastaavan tilanteen tai miten ratkaisisitte? Tiedän, että lopullinen päätös on minun, enkä etsi täältä sille vahvistusta, mutta aina päätöksen tueksi, voi löytää hyviä vinkkejä muiltakin, vaikka täältä nimimerkin suojassa.

123

6226

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • koettu on..

      Turha jatkaa suhdetta. Meillä on vain yksi elämä, jos homma ei toimi yrittämisen jälkeen, niin erotkaa. Ero avaa kummankin silmät.

    • TJ 6v

      Odottelen, että lapset kasvavat ja muuttavat kotoa.

    • -stella-

      Hyvin huonosti. Olen reilu 40-kymppinen nainen. Ja samassa tilanteessa siinä mielessä ettei seksiä ole ollut vuosiin. Ja kerjätä ei enää huvita.

      Olen tähän asti hyväksynyt asian. Mutta nyt olen pikku hiljaa alkanut ajattelemaan rakastajan hankkimista. Sotii omaa moraalia vastaan ja rajusti, vaikka edes toista se ei haittaisi. Seksi on kuitenkin olleelinen osa ihmisen identiteettiä(kin). Ja yleensä terve ihminen siitä nauttii ja sitä kaipaa.

      EIpä ole minulla sinulle kummoisia neuvoja antaa, mutta kerroin, että samassa veneessä ollaan.

      • miten se aina näin?

        Taas ne surulliset tapaukset: aseksuaalit ja seksistä pitävät päätyvät yhteen. Tai sitten moralistitiukkapito ja avomielinen nymfomaani.

      • -stella-
        miten se aina näin? kirjoitti:

        Taas ne surulliset tapaukset: aseksuaalit ja seksistä pitävät päätyvät yhteen. Tai sitten moralistitiukkapito ja avomielinen nymfomaani.

        Ei ihan näinkään.

        Seksielämä oli ensimmäiset 6-7 vuotta virkeää, runsasta ja kokeilevaa.

        Sitten puolison mielestä meidän väliltä loppui hehku.

        Sitä hehkua ei ole saatu palautettua yrityksistä huolimatta. Nyt tämä tilanne jo tietenkin syö parisuhdetta ja tekee siitä taistelu- ja riitakentän.

    • Setä Toivo

      Hanki salarakas. Mutta pidä visusti huoli siitä ettet jää kiinni. Ja jos jäät kiinni ja naises häipyy niin et menetä mitään, jos olet miettinyt jo eroa itsekin.

      Tosin naiset tuntien, niin ne haistaa, että olet ollut vieraissa vaikka kuinka yrität peittää jälkes. Mutta toisaalta naisesi voi yllättyä siitä, että jos sinä kelpaat muillekin niin hän yrittää kans sitä myös sinun kanssa. Eli voittaa sinut takaisin.

      Mutta mitä teetkin niin asiat menee aina siten kuin ei itse toivo.

    • yhdessä 28 v

      Voi, ihan kuin minä olisin kirjoittanut tuon alkuperäisen viestin, olen myös yrittänyt kaikkea, ostin seksileluja, pornoleffoja, vein hänet jopa pornobaariin, noh hetken olikin mukavaa, mutta taas mennään samaan , ukko käy mielummin kädellä kuin rakastelee minun kanssa. Itsetunto ihan nollassa . Aina olen haaveillut tuollaisesta miehestä kuin sinä (ap). Olen vain ilmanen piika kotona. ketuttaa.
      Meille on vain käynyt niin , että vakka valitsi vääränkokoisen kannen ;(

    • -Pollux

      Niin kovin tutun kuuloisia juttuja. Jo se tosiasia lohduttaa (ts. auttaa jaksamaan). Sekin, että ongelma ei näytä riippuvan sukupuolesta.

      Päivä kerrallan yritän jaksaa, arkijuttuja pakertaen. Lapsien edestä. Mutta pitää kai vain hyväksyä, että tämä elämä oli nyt tässä. Jos ei seksitön aika ole suoraan terveytä ja ulkomittoja tuhonnut, niin on ainakin vahvasti myötävaikuttanut asiaan. Tuskin löytyisi salarakasta vaikka jaksaisi etsiäkin.

      Vähän on toisaalta huijattu olo.

      • 17 + 10

        "Vähän on toisaalta huijattu olo."

        Kuka huijasi?

      • NäinMeillä
        17 + 10 kirjoitti:

        "Vähän on toisaalta huijattu olo."

        Kuka huijasi?

        "Kuka huijasi?"

        Yleensä odotusarvona on että avioliitossa uskollisuuden vastineeksi puolisot myös huolehtivat edes jossain määrin toistensa seksuaalisista tarpeista. Jos näin ei käy niin kyllä siinä on hieman huijauksen makua. Muita et saa kokeilla mutta kotonakaan ei tipu...

      • 17 + 10
        NäinMeillä kirjoitti:

        "Kuka huijasi?"

        Yleensä odotusarvona on että avioliitossa uskollisuuden vastineeksi puolisot myös huolehtivat edes jossain määrin toistensa seksuaalisista tarpeista. Jos näin ei käy niin kyllä siinä on hieman huijauksen makua. Muita et saa kokeilla mutta kotonakaan ei tipu...

        Veikkaan, että puolisollasi on ihan yhtä pettynyt olo. Hän oli ehkä odottanut, että jaksat ylläpitää viehätysvoimaasi ja viettelytaitojasi. Ehkä hän oli kyllästynyt odottamaan, että pystyisit tuottamaan hänellekin mielihyvää, josta hän ei saisi koskaan tarpeekseen.

        Ehkäpä sinä oletkin se huijari.

      • -Pollux
        17 + 10 kirjoitti:

        "Vähän on toisaalta huijattu olo."

        Kuka huijasi?

        Varmaan molemmat (kuten tuolla alla jo tiedettiin). Shit happens.

    • pettynyt äiti

      Tutulta kuulostaa.Meillä vain niin että minä olen nainen 32 vuotias ja mieheni kymmenen vuotta minua vanhempi.Olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta ja naimisissakin jo monta vuotta.Meillä oli alussa todella aktiivinen seksielämä,parhaimillaan monta kertaa päivässä touhuiltiin vaikka mieheni teki rankkaa työtä,se ei menoa haitannut.Nyt on toinen ääni kellossa.Seksiä saan aina pyytää,minä aina teen aloitteen muuten varmaan menisi puolikin vuotta että ei olisi mitään.Hyvä jos kerran kuukaudessa saa mitään.Asiasta on puhuttu monta kertaa,minussa ei kuulemma vikaa vaan työ on rankkaa ja pistää aina väsymyksen piikkiin..Nyttemmin kun on pieni lapsi,syy kuulemma ettei kerkeä.Ymmärrettävää tietenkin että seksielämä muuttuu lapsen kanssa mutta tilanteesta puhuttiin jo ennen lapsen syntymää,ongelmia oli silloin.Erostakin on puhuttu mutta mies ei halua missään nimessä erota.muuten osoittaa kyllä hellyyttä halailee ja suukotteleekin.Tällä hetkellä tilanne minulla se että alan masentua ja itsetunto on hukassa.Omat haluni ja turhautumiseni yritän tukehduttaa lenkkeilyyn ja juoksuharrastukseeni.Haluaisin kyllä lisää lapsiakin mutta kun tilanne tämä niin vaikeaa ajatella mitä sitten tulevaisuudessa.

    • seksiä saava

      Mitä jotkut keski-ikäiset enää seksillä tekee !! Lapset on jo hankittu. Keskittykää muihin asioihin marinan sijasta. Aikansa kutakin.

      • mr tee vm80

        Ketjun aloittajalle.Kun istut alas ja juot mietintä kaljan tiedät vastauksen itsekin. Etköhän ole kaikkesi jo yrittänyt, olisi tapahtunut jos olisi tapahtuakseen. Kuten politiikot sanovat:tee johtopäätökset. Kerran se vain kirpaisee.Muksut isoja niin eipäole enää hävittävää, ja osituksen voit suunnitella juristin kanssa etukäteen vink vink.

      • kaikenlaisia kurppia

        Yleensä teen sillä sitä, että se tuntuu hyvältä fyysisesti ja henkisesti.

        Kiellätkö useinkin itseltäsi nautintoa tuottavat asiat? Eikun teet listaa mistä pidät ja sitten lopetat niiden harrastamisen.

      • mk

        Ei ser ikä sitä seksi tarvettä vöähennä ja itsekki jo yli 50v mies ja tarvitsen seksiä 2-5 kertaa viikossa ja onneksi minulla on fiksu nainen ja ymmärtää että parisuhteessa oitää olla seksiä vaikka yli 20v kimpassa niin ei se seksi tarve mihinkään ole kadonnut ja sit ätarvitsee ihan samalla tavalla kuin syömistä ja nuita elämän perustarpeita.

      • mk

        Miehenä minulle ainakin seksi on samanlainen tarve kuin syöminen ja muu normaaliin elämään kuuluvat jutut ja vaikka ikää jo yli 50v niin seksiä 2-5 kertaa viikossaa niin ei tule mitääbn puutostiloja eikä seksistä puutetta. Ylempänä olevalle naisen pitäsi mennä lääkäriin ja hankia miehelle viagra resepti niin rupeaa tapahtumaan jos rupeaa mutta ei mikään työ miestä rasita jos seksiä on tarjolla. Mies ei ole koskaan niin väsynyt etttei naida jaksasi tai muuten on asenneongelma.

      • Yksisilmäistä
        mk kirjoitti:

        Miehenä minulle ainakin seksi on samanlainen tarve kuin syöminen ja muu normaaliin elämään kuuluvat jutut ja vaikka ikää jo yli 50v niin seksiä 2-5 kertaa viikossaa niin ei tule mitääbn puutostiloja eikä seksistä puutetta. Ylempänä olevalle naisen pitäsi mennä lääkäriin ja hankia miehelle viagra resepti niin rupeaa tapahtumaan jos rupeaa mutta ei mikään työ miestä rasita jos seksiä on tarjolla. Mies ei ole koskaan niin väsynyt etttei naida jaksasi tai muuten on asenneongelma.

        Woi olla asenneongelmakin, mutta se on tosiasia, että stressi vaikuttaa aiheeseen paljon. Monet paineet ja huolet, työt ja tehtävät, niin 'se' juttu ei ole ekana pienessä mielessä. Jotta puhu vain omasta puolestasi.

      • Ei iästä vaan muusta
        mk kirjoitti:

        Ei ser ikä sitä seksi tarvettä vöähennä ja itsekki jo yli 50v mies ja tarvitsen seksiä 2-5 kertaa viikossa ja onneksi minulla on fiksu nainen ja ymmärtää että parisuhteessa oitää olla seksiä vaikka yli 20v kimpassa niin ei se seksi tarve mihinkään ole kadonnut ja sit ätarvitsee ihan samalla tavalla kuin syömistä ja nuita elämän perustarpeita.

        Olet aivan oikeassa: seksin tarve ei häviä keneltäkään mihinkään, ei, vaikka ikää olisi kuinka paljon. Mutta se on iiihan eri juttu kuin se, että kaikki elämän stressit ja paineet vaikuttavat molempien osapuolten kykyyn ja halukkuuteen. Kuin myös sairaudet, jotka verottavat halua sekä mielestä että fysiikasta.

    • ketjun aloittaja

      Kiitoksia kaikille osallistujille monipuolisista näkökulmista. Yllätyin itsekin, kuinka järkeviä mielipiteitä täältä löytyy, tiesin jo etukäteen että en ole ainoa lajiaan. Mutta muutamaa asiaa kommentoin/komppaan . Mielestäni keski-iässä sitä seksiä vasta tarvitaankin, juuri siksi että lapset ovat lähteneet/lähtemässä pois kotoa. Joillakin positiivisilla asioila se tyhjiö pitää täyttää, seksi on osa sitä tyhjiön täyttöä, hellyyden, rakkauden ja hyvien harrastusten lisäksi.

      Parisuhdeterapiaan olen toivoni menettänyt (ei sitä kyllä ollut sinne mennessäkään), minun tapauksessani nuori kokematon ja elämänkoulun ensi vuosikursseilla oleva tyttölapsi, yrittää opastaa asioista, joista ei vielä itselläkään ole kokemusta/näkemystä, vähän kuin isäänsä opettaisi n......

      "Stellalle" ja "yhdessä 28-vuotta" nimimerkeille nostan hattua, Teillä on norsun hermot, kun olette kestäneet noin tervejärkisinä ja fiksuina naisina aviopuolison täydellistä terroria. Ottakaapa Tekin oma elämä hallintaan, mitä se sitten tarkoittaakin, ja aloittakaa se jo tänään, kuten minäkin.

      Mitä sitten teen? Lukekaa "mr tee vm80" kirjoitus, se osui naulan silmään. Osui ja upposi. Ei muuta kuin kaljaa ostamaan...

      • yhdessä 28v

        AP olis kiva kuulla mitä sulle nyt kuuluu ?

    • 20 vuotta :/

      Miten jaksan?

      Mulla on oma elämä. Matkustelen ilman miestä, vietän aikaa mökillä ilman miestä, kavereiden kanssa....ja mulla on rakastaja.

      Olen 47 vuotias nainen ja seksittömässä liitossa. Miksi? Mieheni ei ole koskaan välittänyt mun nautinnosta, omansa tyydytti ja olinkin vuosia pelkkä tyhjennysastia. Ei auttanut ohjeet eikä neuvot.

      Ensi vuonna lähtee toinen lapsi kotoa pois ja samalla ovenavauksella lähden minäkin. Ja alan elämään aikuisen naisen elämää.

      • lilkjfoijkkfjdlk

        Olipa tuo edellinen kirjoitus kuin minun kynäst.ä ja ikäkin on sama...Olisi kiva tietää miten kävi sinulle "20 vuotta:/", rakastuitko rakastajaan ja elätte yhdessä vai miten kävi?

      • "Ensi vuonna ..."
        lilkjfoijkkfjdlk kirjoitti:

        Olipa tuo edellinen kirjoitus kuin minun kynäst.ä ja ikäkin on sama...Olisi kiva tietää miten kävi sinulle "20 vuotta:/", rakastuitko rakastajaan ja elätte yhdessä vai miten kävi?

        Tooota, sori; lues uudestaan, jotain taisi jäädä väliin. Vai onko lukihäiriö?

    • mies47vuotta

      Hauskaa tai ei oikeastaan hauskaa vaan ikävää huomata, etten ole ainoa, joka elää avioliitossa ilman vaimoa. Vaimon tilalla on kämppäkaveri.
      Aloittajan kirjoitus on aivan kuin olisin sen itse kirjoittanut, paitsi että yhdessäoloa on kestänyt n,25 vuotta ja siitä alle puolet naimisissa.
      Edellisen kerran seksiä harrastimme maaliskuussa 2008!

      Siitä pari vuotta eteenpäin, loppui myös kaikki muu fyysinen kanssakäyminen.
      Kun yritin koskea vaimooni, vastaus oli: väsyttää, mua nukuttaa, älä hipelöi, älä kopeloi, älä kaiva, älä lääpi ja viimeisenä niittinä, löi, kun yritin halata sängyssä. Silloin päätin, etten enää tyrkytä tai anele, vaan hänen on pyydettävä, jos haluaa kosketusta.
      No eipä ole pyytänyt viimeiseen kolmeen vuoteen.
      Ei suutelua, ei halailua, ei sylikkäin istumista, ei kerta kaikkiaan mitään koskettelua.
      Ja aina jos yritän asiasta puhua, se aiheuttaa jonkinlaisen raivarin ja useamman päivän tai viikon kiukuttelun.

      Joskus ehdotin myös, että menisimme jostakin pyytämään apua, mutta hän tyrmäsi ajatuksen ja riita siitäkin sitten tuli.
      Eikä meidän tarvitse mihinkään mennä apua pyytämään, kun vaimoni mielestä kaikki on ihan kunnossa. Hänen vaan ei tee mieli seksiä (eikä ilmeisesti muutakaan läheisyyttä), joten ei hänellä ole mitään ongelmaa.
      Ongelma on vain minulla!

      Itsetuntoa, tuo vuosien torjuminen syö kyllä kovasti ja joskus tuntuu, että olen hänelle enää vain kävelevä rahapussi.
      Eroakin olen tietenkin harkinnut, mutta kun siinä menisi kaikki, minkä eteen olen vuosia tehnyt työtä. Olen tehnyt pitkiä päiviä töitä ja jonkinlaisen omaisuuden saanut hankittua ja se kaikki katoaisi lähestulkoon savuna ilmaan.

      Itse olen 47-vuotias mies, peseydyn päivittäin ja huolehdin muutenkin hygieniastani, olen lähes absolutisti, en polta, tienaan kohtuullisen hyvin, harrastan liikuntaa ja olen aivan ihannepainossa, joten ymmärtääkseni "tausta" on kunnossa.
      Sängyssä olen yleensä enemmän kiinnostunut partnerini nautinnosta kuin omastani, ja ainakin ennen nykyistä vaimoani, silloiset tyttöystäväni olivat hyvinkin tyytyväisiä seksiin.

      Mietityttää vain, olenko jo liian vanha aloittamaan kaiken ns. puhtaalta pöydältä, jonkun muun kanssa?

      • ihmettttttelijä

        jätä se sika!;) Voin arvata, että vieraissa et saa käydä etkä edes vilkuilla toisiin naisiin päin. Täydellinen kidutus ja tuho edessä. Suomalaisia riivaa joku ihmeen velvollisuudentunne ja sisäinen pakko jatkaa asioita niin kuin luvattiin silloin viisikymmentä vuotta sitten. Marttyyrinä mennään hautaan asti ja palkinto: mikä se oikein siitä on?

      • mies47vuotta
        ihmettttttelijä kirjoitti:

        jätä se sika!;) Voin arvata, että vieraissa et saa käydä etkä edes vilkuilla toisiin naisiin päin. Täydellinen kidutus ja tuho edessä. Suomalaisia riivaa joku ihmeen velvollisuudentunne ja sisäinen pakko jatkaa asioita niin kuin luvattiin silloin viisikymmentä vuotta sitten. Marttyyrinä mennään hautaan asti ja palkinto: mikä se oikein siitä on?

        Arvauksesi menee metsään ainakin osittain. Itsestäni tuntuu, ettei vaimoani juurikaan kiinnostaisi, vaikka kävisin vieraissa. ´Mutta tuo on vain arvaus, kun en ole (vielä) vieraissa käynyt.
        Meillä oli vähän nykyisen kaltainen tilanne joskus 15-vuotta sitten. Kun tilanne nykyisen vaimoni (silloinen avopuoliso) kanssa kärjistyi, niin hyppäsin autoon ja menin toiseen kaupunkiin, työn kautta tutustumani naisen luokse, joka oli silloin tällöin vihjaillut haluavansa minut.
        Kun puolisoni kuuli missä olen, niin alkuhämmennyksen jälkeen hän alkoi viettelemään minua takaisin ja onnistuikin siinä. Elämä vaikutti oikein onnistuneelta ja pian menimmekin naimisiin.
        Sitten se seksin määrä alkoikin vähentyä.
        Ensimmäinen puolivuotta oli suunnilleen normaalia, sitten se pihtaaminen alkoi ja tahti hiipui tasoon kerran kuukaudessa, sitten kerran 2-3:ssa kuukaudessa ja siitä noin kerran vuodessa, kunnes 5-vuotta sitten loppui kokonaan.

        Tietenkin minun toiveena on, että vaimoni haluttomuus ja muukin kiukuttelu johtuisi jostain hormonitoiminnan "häiriöstä" ja menisi ohi, jolloin elämä yhdessä voisi vielä jatkua.
        Mutta kuten aiemmin kirjoitin, hänen mielestä ei ole mitään syytä mennä edes mihinkään tutkimuksiin, koska hänessä ei ole mitään vikaa.
        Hän vaan ei halua seksiä, eikä mitään muutakaan läheisyyttä, mutta hän itse (ilmeisesti) pitää sitä aivan normaalina.

        Siinä on minulle se suurin ongelma. En haluaisi heittää kaikkea yhteistä pois lähteä kulkemaan eri teitä, kun taustalla on toive, että tuo vaimoni oikuttelu loppuisi ja asiat kääntyisi hyväksi.
        Ongelmana on vain se, että toivonko turhaan?

      • Kommentoija69
        mies47vuotta kirjoitti:

        Arvauksesi menee metsään ainakin osittain. Itsestäni tuntuu, ettei vaimoani juurikaan kiinnostaisi, vaikka kävisin vieraissa. ´Mutta tuo on vain arvaus, kun en ole (vielä) vieraissa käynyt.
        Meillä oli vähän nykyisen kaltainen tilanne joskus 15-vuotta sitten. Kun tilanne nykyisen vaimoni (silloinen avopuoliso) kanssa kärjistyi, niin hyppäsin autoon ja menin toiseen kaupunkiin, työn kautta tutustumani naisen luokse, joka oli silloin tällöin vihjaillut haluavansa minut.
        Kun puolisoni kuuli missä olen, niin alkuhämmennyksen jälkeen hän alkoi viettelemään minua takaisin ja onnistuikin siinä. Elämä vaikutti oikein onnistuneelta ja pian menimmekin naimisiin.
        Sitten se seksin määrä alkoikin vähentyä.
        Ensimmäinen puolivuotta oli suunnilleen normaalia, sitten se pihtaaminen alkoi ja tahti hiipui tasoon kerran kuukaudessa, sitten kerran 2-3:ssa kuukaudessa ja siitä noin kerran vuodessa, kunnes 5-vuotta sitten loppui kokonaan.

        Tietenkin minun toiveena on, että vaimoni haluttomuus ja muukin kiukuttelu johtuisi jostain hormonitoiminnan "häiriöstä" ja menisi ohi, jolloin elämä yhdessä voisi vielä jatkua.
        Mutta kuten aiemmin kirjoitin, hänen mielestä ei ole mitään syytä mennä edes mihinkään tutkimuksiin, koska hänessä ei ole mitään vikaa.
        Hän vaan ei halua seksiä, eikä mitään muutakaan läheisyyttä, mutta hän itse (ilmeisesti) pitää sitä aivan normaalina.

        Siinä on minulle se suurin ongelma. En haluaisi heittää kaikkea yhteistä pois lähteä kulkemaan eri teitä, kun taustalla on toive, että tuo vaimoni oikuttelu loppuisi ja asiat kääntyisi hyväksi.
        Ongelmana on vain se, että toivonko turhaan?

        Kun kerran vaimosi ei kerran halua kantaa omaa vastuutaan eikä millään tavoin yrittää selvitellä tilannetta vaan tyrmää täysin sinun tunteesi, sinulla on mielestäni täysi oikeus hakea seksiä muualta. Teit niin silloin 15 vuotta sitten ja se toimi. Ilman muuta sinun kannattaa mennä vieraisiin. Vaimosi käytös ja asenne ensinnäkin oikeuttaa sen ja toiseksi nk. vieraan naisen haju ja vieraan naisen saamisen antama noste itsetunnollesi on ilmeisesti sitä mitä vaimosi tarvitsee kiinnostuakseen sinusta. Vaimosi kilarit ja täydellinen aikuistason kommunikaation torjunta viestii siitä, että ollaan alkukantaisten asioiden äärellä.

      • Kommentoija69
        Kommentoija69 kirjoitti:

        Kun kerran vaimosi ei kerran halua kantaa omaa vastuutaan eikä millään tavoin yrittää selvitellä tilannetta vaan tyrmää täysin sinun tunteesi, sinulla on mielestäni täysi oikeus hakea seksiä muualta. Teit niin silloin 15 vuotta sitten ja se toimi. Ilman muuta sinun kannattaa mennä vieraisiin. Vaimosi käytös ja asenne ensinnäkin oikeuttaa sen ja toiseksi nk. vieraan naisen haju ja vieraan naisen saamisen antama noste itsetunnollesi on ilmeisesti sitä mitä vaimosi tarvitsee kiinnostuakseen sinusta. Vaimosi kilarit ja täydellinen aikuistason kommunikaation torjunta viestii siitä, että ollaan alkukantaisten asioiden äärellä.

        Haluaisin lisätä tuohon edelliseen, että jos menet vieraisiin, yritä välttää sotkeutumasta sivusuhteeseesi liiaksi ja tee selväksi, ettet ole hakemassa mitään vakavaa, jos et ole. Pelkkää hupiakin hakevia sinkkunaisia ja samassa tilanteessa olevia ja samoja asioita hakevia varattuja naisia on ihan riittävästi.

      • yhdessä 28 v
        Kommentoija69 kirjoitti:

        Haluaisin lisätä tuohon edelliseen, että jos menet vieraisiin, yritä välttää sotkeutumasta sivusuhteeseesi liiaksi ja tee selväksi, ettet ole hakemassa mitään vakavaa, jos et ole. Pelkkää hupiakin hakevia sinkkunaisia ja samassa tilanteessa olevia ja samoja asioita hakevia varattuja naisia on ihan riittävästi.

        Mistä ja miten niitä vieraita löytää ? Itse en ainakaan osaa / uskalla "iskeä" miestä, ja pitkällisellä itsetunnon tuhoamisella se tuntuu aika pelottavalta, tiedän kyllä , että netissä on kaikenlaisia saitteja, toisaalta nettikumppani on siitä vaikea , koska mielestäni tarvitsee olla jonkinlaista kemiaa ennenkuin uskaltaa hypätä vällyjen väliin. Mutta miehet kertokaa miten teidät vietellään ? Olisin aika valmis seksisuhteeseen toisen kanssa, eroa en voi myöskään ajatella samoista syistä kun mies 47, ajatuksia olen kyllä valmis vaihtamaan vaikka privaatisti.
        Ja nimimerkille seksiä saava, minusta 48 vuotias on vielä oikein hyvässä vireessä ;)

      • yhdessä 28v
        yhdessä 28 v kirjoitti:

        Mistä ja miten niitä vieraita löytää ? Itse en ainakaan osaa / uskalla "iskeä" miestä, ja pitkällisellä itsetunnon tuhoamisella se tuntuu aika pelottavalta, tiedän kyllä , että netissä on kaikenlaisia saitteja, toisaalta nettikumppani on siitä vaikea , koska mielestäni tarvitsee olla jonkinlaista kemiaa ennenkuin uskaltaa hypätä vällyjen väliin. Mutta miehet kertokaa miten teidät vietellään ? Olisin aika valmis seksisuhteeseen toisen kanssa, eroa en voi myöskään ajatella samoista syistä kun mies 47, ajatuksia olen kyllä valmis vaihtamaan vaikka privaatisti.
        Ja nimimerkille seksiä saava, minusta 48 vuotias on vielä oikein hyvässä vireessä ;)

        ja vielä meilini on [email protected] , jos joku haluaa naisnäkökulmaa pohtia

      • mies47vuotta
        yhdessä 28v kirjoitti:

        ja vielä meilini on [email protected] , jos joku haluaa naisnäkökulmaa pohtia

        Jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia yksityisemmin, niin tuossa on sähköpostiosoite: [email protected]

    • miksi sinnitellä

      Pahalta vaikuttaa. Salarakas ei ainakaan ole hyvä vaihtoehto, mutta ero voisi olla. Ei kai liittoa kannata jatkaa hamaan maailman tappiin vain sinnittelymielialalla.

    • mies 56 v

      Sama tilanne, mutta jatkunut vielä pitempään. 6 vuotta seurustelua meni vielä jotenkin hyvin, mutta avioliiton alusta ja ensimmäisen lapsen syntymästä saakka on ollut vaikeaa. Pahinta on se, että asumme viikot eri paikkakunnilla emmekä enää tule toimeen lomilla ja viikonloppuinakaan. Lapsemme ovat muuttaneet pari vuotta sitten kauas opiskelemaan ja tapaamme heitä asunnossamme, jossa vaimoni asuu viikot.

      Olemme nukkuneet eri sängyissä yli 10 vuotta. Seksiä ei ollut paljoa sitä ennenkään. Ja kun sitä on ollut se on ollut estynyttä velvollisuuden hoitamista.

      Viimeiset kaksi vuotta olemme leikkineet jonkinlaista mykkäkoulua, jota olen nyt pyrkinyt purkamaan, mikä aiheuttaa vaimossani vihanpurkauksia ja väkivallalla uhkaamista. Esimerkiksi tänään tulin normaalin perjantai-illan tapaan kotiin. Kun lapset poistuivat paikalta, vaimoni huusi minulle ettei tänne (=kotiin) ole pakko tulla. Tunnin päästä kävelin olohuoneeseen seurauksella että hän hääsi minut pois huitomalla tuolilla. Hän ei siis halua jutella.

      Mikä olisi mielestänne sopiva jatko tuolle käyttäytymismuutokselleni? Lasit pois ja tappelemaan? Aktiivista tuppautumista seuraan?

      Meillä molemmilla on väistämismahdollisuus, sillä voimme poistua asunnostamme toiseen asuntoon/mummolaan vaikka keskellä yötä ilman että se on todiste pettämisestä.

      Rakastajattarien kanssa ongelma on se, ettei minulla ole heillekään aikaa ja en mielelläni käytä viikonloppuja heidän etsimiseensä, koska taistelumme on vielä ratkaisemattomassa tilassa. Toinen ongelma on se, että alun jälkeen alkaa "koska eroat"-painostus, joka johtaa kakkosen vaihtoon.

      Ts. pattitilanteessa ollaan niin moni muukin kirjoittajista.

      • 2 + 20

        Lapset ovat jo aikuisia; ei ole tervettä jäädä tuohon "suhteeseen".

      • ihmettelijä...

        Siis minkä ihmeen takia mies 56v. olette yhdessä? Tilanteenne on aika kauhea. Huidotte toisianne huonekaluilla tai vaimosi huitoo, huh huh. Älä nyt vaan enää lisää kärsimystä sotkemalla mukaan viattomia kakkosia. Tottakai he kyselevät, milloin eroat. Se ei ole mitään painostusta, vaan vapaan naisen tapa huolehtia omasta onnestaan. Aivan kuin et tajuaisi tätä. Kirjoituksestasi kuuluu hieman marttyyria. Ei sellainen asenne ole mistään kotoisin.

      • mies 56 v
        ihmettelijä... kirjoitti:

        Siis minkä ihmeen takia mies 56v. olette yhdessä? Tilanteenne on aika kauhea. Huidotte toisianne huonekaluilla tai vaimosi huitoo, huh huh. Älä nyt vaan enää lisää kärsimystä sotkemalla mukaan viattomia kakkosia. Tottakai he kyselevät, milloin eroat. Se ei ole mitään painostusta, vaan vapaan naisen tapa huolehtia omasta onnestaan. Aivan kuin et tajuaisi tätä. Kirjoituksestasi kuuluu hieman marttyyria. Ei sellainen asenne ole mistään kotoisin.

        Vai viattomat kakkoset ! Just joo. He pelaavat omaa peliään. Ero muuttaisi valintatilanteeni toisenlaiseksi. Useampikin nainen on suoraan pyytänyt ottamaan yhteyttä, jos eroan. Leikillään, mutta totta toinen puoli.

        Mikä ihme siinä virallisessa liitossa on niin tärkeää tällä iällä? Eikö riitä että kakkonen saa yöt ja illat. Viikonloput ja loma-ajatkaan eivät ole erityinen ongelma. Eikä yhdessä oloa tarvitse erityisemmin salailla.

        Lapsiani haluan tavata joka tapauksessa olin eronnut tai en ja siihen menee aikaa. Ei kai lasten aikuisuus tarkoita sitä, että heidät ja tulevat lapsenlapseni voisi unohtaa.

        Avioliittoni jatkuu koska ei ole erityistä syytä tuhlata aikaa ja vaivaa eroamiseen, ositustaistelusta puhumattakaan.

        Mies47vuotta kertoo hyvin minunkin näkökulmani. Kiukuttelun loppumista on odoteltu pitkään. Helpointa olisi että, se onnistuisi yhdellä pillerillä tai hormonien muutoksesta iän mukana.

      • Mies 56 v
        ihmettelijä... kirjoitti:

        Siis minkä ihmeen takia mies 56v. olette yhdessä? Tilanteenne on aika kauhea. Huidotte toisianne huonekaluilla tai vaimosi huitoo, huh huh. Älä nyt vaan enää lisää kärsimystä sotkemalla mukaan viattomia kakkosia. Tottakai he kyselevät, milloin eroat. Se ei ole mitään painostusta, vaan vapaan naisen tapa huolehtia omasta onnestaan. Aivan kuin et tajuaisi tätä. Kirjoituksestasi kuuluu hieman marttyyria. Ei sellainen asenne ole mistään kotoisin.

        Kuukausi mennyt jälleen. Kaikki kommentoijat suosittelevat eroa eikä kenelläkään ole edes vinkkiä siihen, miten voisin yrittää kääntää kelkkaa toiseen suuntaan.

        Tämän viikonlopun olen ollut suurimmaksi osaksi yksin. Vaimoni olinpaikkaa en tiedä, hyviä arvauksia toki on. Miksei hän eroa, jos ei kerran halua nähdä minua?

        Kakkospuolella riittää myös pohdittavaa. Pitäisikö minun tavata uudelleen sinkkudaami, jonka kanssa olin sängyssä alkuviikolla. Entä, mitä teen rouvalle jonka kanssa leikittelin perjantaina videochatissa ja rouvalle, jonka tapasin pari viikkoa sitten. Puhumattakaan kaikista niistä ihanista naisista, joiden kanssa olen askeleen pari näiden takana.

        Olisi helpompi edetä, jos olisi yksi selkeän hyvä ratkaisu.

    • Camel boots

      Lueskelin kommentteja. Aikuiseksi kasvaneelle ihmiselle, joka ei halua hajottaa koko palettia pirstaleiksi; taloutta ym. rakentamalla aikaan saatua, on salainen rakastettu ja ikioma elämä silloin tällöin ihan kaikista paras ja tuskattomin - kaikille - vaihtoehto.

      Mutta korostan: AIKUISEN! Ei onnistu puolitiehen jääneiltä.

      • sad&lonely

        Olisipa minullakin mies joka ostelis mulle ylläreitä ja haluais olla kanssani! Itsekin miettinyt eroa/ salarakasta! Ottajia olis ollut jo vaikka kuinka paljon mutta miksi sitten jää polkemaan paikoilleen...

      • Blue one
        sad&lonely kirjoitti:

        Olisipa minullakin mies joka ostelis mulle ylläreitä ja haluais olla kanssani! Itsekin miettinyt eroa/ salarakasta! Ottajia olis ollut jo vaikka kuinka paljon mutta miksi sitten jää polkemaan paikoilleen...

        Hyvä kymysys. Kaikkea tulee fundeerattua ja toivottua, ei ostosylläreitä, mutta lämmintä ihmistä, joka ottaisi ja pitäisi lähellä, välittäisi minusta, minusta ja virheistäni huolimatta. Paikoillani tosin poljen vain epätyydyttävässä suhteessa, joka ei ole kaikin puolin tyydyttämätön. Kun olisikin, niin eron valinta olisi helpompaa.

    • eikku54

      Itse en pettäisi tai jättäisi. Avioliitto on tarkoitettu kestämään.

      • Mieti uudestaan

        Kuka sulle näin on kertonut? Papin amen? Avion täytyy siis kestää siihen saakka, kun jompi kumpi päästää toisesta henget pihalle?

      • 5 + 11
        Mieti uudestaan kirjoitti:

        Kuka sulle näin on kertonut? Papin amen? Avion täytyy siis kestää siihen saakka, kun jompi kumpi päästää toisesta henget pihalle?

        Älä kärjistä. Avioerolle on paikkansa, mutta nykyisestä kulttuurista tuntuu puuttuvan moraali kokonaan. Kaikki on oikeutettua, jos minusta tuntuu siltä.

        Moraali tarkoittaa sitä, että ottaa huomioon valintojensa seuraukset toisille ihmisille. Sinä olet avioliitossa ilmoittanut vakaaksi aikeeksesi pysyä uskollisena puolisollesi. Jos perut kaupat, päätökselläsi on uhreja: puolisosi on ehkä menettänyt tilaisuuden löytää uuden kumppanin. Ja mikä tärkeintä, lasten elämä sotkeutuu.

        Outoa, miten helppoa puolison hylkääminen tuntuu olevan. Lasta ei hylätä, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Puoliso on rakas perheenjäsen siinä kuin lapsikin.

    • Itseyskin on tärkeää

      Vihkikaavassa ei ilmoiteta eikä luvata yhtään mitään, siinä vain tahdotaan - sillä hetkellä. Ihmisen elämä on aika lyhyt, mutta kuitenkin liian pitkä pantavaksi piloille väärän valinnan kanssa. Tahtomishetkellä kun kaikki elämän mutkat ja muutokset eivät ole millään vielä selvillä.

      Oikeasti aikuisiksi kasvaneet ihmiset pitävät toisensa perheenjäseninä ainakin siinä tapauksessa, että jälkeläisiä on jo siunaantunut. Puolisoa ei tarvitse hylätä, vaikka parisuhde loppuu, elämä ja kaikki sen asiat jatkuvat erosta huolimatta ja puolisot voivat jatkaa, jos eivät ystävinä pysty, niin ainakin korrektisti toisiaan kohdellen ja hyvässä hengessä, jos ei muun, niin lasten takia.

      • 1 + 12

        "Vihkikaavassa ei ilmoiteta eikä luvata yhtään mitään, siinä vain tahdotaan"

        Joo, mutta olet käsittänyt vähän väärin.

        Avioliitto on aina ollut elinikäinen, lopullinen ja sitova. Se tahtomiskysymys liittyy siihen, menevätkö sulhanen ja morsian tähän elinikäiseen liittoon omasta vapaasta tahdosta vai suvun painostuksesta.

        Kun osapuolet sanovat: "Tahdon", he tekevät avioliittosopimuksesta pätevän ja peruuttamattoman.

      • Pötypuhetta
        1 + 12 kirjoitti:

        "Vihkikaavassa ei ilmoiteta eikä luvata yhtään mitään, siinä vain tahdotaan"

        Joo, mutta olet käsittänyt vähän väärin.

        Avioliitto on aina ollut elinikäinen, lopullinen ja sitova. Se tahtomiskysymys liittyy siihen, menevätkö sulhanen ja morsian tähän elinikäiseen liittoon omasta vapaasta tahdosta vai suvun painostuksesta.

        Kun osapuolet sanovat: "Tahdon", he tekevät avioliittosopimuksesta pätevän ja peruuttamattoman.

        Luojalle kiitos, että se jossain kohdassa lakkasi olemasta "elinikäinen" ja sen voi perua yksi- tai kaksipuolisesti. Maailmassa on vähän vähemmän onnettomia immeisiä. "Kunnes kuolema erottaa" oli ihmisten määre, vaikka Sanassa sanotaan sen asetetun jostain ylempää.

    • samassaveneessä

      Ihan samassa veneessä ollaan täälläkin. Olen mies ja n. 10 v. naimisisa.

    • N39

      Elin itse 21 vuotta liitossa, josta "tyhjässä liitossa" viimeiset vuodet.
      Alamäki alkoi kahdekan vuotta ennen lopullista eroa. Viimeiset pari vuotta ennen eroa, keräsin rohkeutta tehdä päätöksen, hypätä tuntemattomaan. Tuntui kuitenkin, että olin aina surullinen ja se elämänilo, jota aikaisemmin olin tuntenut, oli hävinnyt. Ajattelin, ettei elämä ainakaan huonommaksi tästä muutu, mutta aina on mahdollisuus, että minua odottaa parempi huominen.
      Eropäätös on ollut yksi elämäni parhaimpia tekoja.

      Josko vielä löydän sen miehen, joka rakastaa ja jota rakastaa. Olen kyltymätön romantikko. Rakastan suukottelua, hellittelyä, hellyyttä, hentoja hipaisuja, romanttista kuiskutusta korvaan.

      Jokainen liitto ja tapaus on erilainen, jokainen tekee päätöksensä itse. Omalta kohdaltani voin kuitenkin sanoa, että niin vaikea kuin olikin tehdä päätös pitkän liiton loppumisesta, se kuitenkin on kannattanut.

      Ennen elin yhdessä onnettomana, nyt olen yksin onnellinen.

    • syksy on

      Kyllä pärjää sammuuttaa valot siitähuoneesta missä on lämpö ja rakkaus.
      sulkee pois mielestä ei mitään voi ottaa väkisin tai vaatia rakasta minua.
      yhteenveto
      jos tässä elämässä ei kelpaa antamani uskollisuu,rakkaus lämpö toistakohtaan
      niin saa olla käyttämättä.
      toivoo kaikille rakastuneille pitäkää toisistanne reheliseltäpohjalta.
      ei pettämistä ja valheita.

    • N72

      Täysin samassa veneessä täällä myös, kovin tunkua sinne tuntuu olevan.

    • 20 vuotta yhdessä

      Voi jos tähän ongelmaan joku keksis kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. Meillä on kaikki muu elämässä loistavasti, mutta minä en halua harrastaa seksiä.

      Antaisinkin säälistäkin, jotta saisin huonon omantunnon pois mielestäni, mutta olen vuosikausia teeskennellyt tai juonut itseni niin humalaan, että annan lopulta mieheni tehdä minulle mitä haluaa... en halua ajatellakaan koko asiaa.

      Eilen taas pitkän tauon jälkeen mieheni halusi harrastaa seksiä, mutta edes humalatilani ei turruttanut minua ja koko asia tuntui vaan niin ---hirveätä sanoa---vastenmieliseltä. Makasin paikoillani ja hän kyllästyi parin asennon vaihdon jälkeen ja totesi että ei sun ole pakko tehdä tätä. Aamulla taas kylmiä ja syyttäviä katseita.

      Nyt olemme viikon erossa työn vuoksi ja tunnen olevani vapaa velvoitteista.

      Meillä on alakouluikäiset lapset enkä tiedä miten tästä...voi kun hän löytäisi toisen ja ymmärtäisi että vika ei ole hänessä.

      • 15 + 3

        Teissä kummassakaan ei ole vikaa. Teille vain tapahtui elämä.

        Älä usuta lastenne isää pois perheestä. Hän varmasti kärsii tilanteesta, mutta epätietoisuus varmaan pahentaa asiaa. Hänen olisi syytä ymmärtää, että sinulta on halut loppu ja että se on hirveän yleistä varsinkin lasten synnyttyä. Toisin sanoen seksi on tältä elämältä ohi.

        Jos miehesi ei hyväksy tilannetta, hän voi tietysti ottaa eron. Se on hänen päätöksensä, mutta sinun ei pitäisi sitä suositella, koska lapset hyötyvät ehjästä perheestä.

      • mies47vuotta

        Vaimoni on selittänyt minulle asian aivan samalla tavalla, kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Mutta kun ole yrittänyt keskustella asiasta lisää, niin se aiheuttaa aina riidan, ja asia jää kesken.
        Toivottavasti sinä voisit vastata asioihin, jotka minua askarruttaa.

        Tunnetko koskaan seksuaalista halua?
        Tyydytätkö itsesi, kun miehesi ei ole paikalla?
        Tunnetko seksuaalista mielenkiintoa toisia miehiä, tai naisia kohtaan?
        Kaipaatko hellyyttä, kaipaatko sitä mieheltäsi, saatko sitä?
        Onko teillä minkäänlaista fyysistä kanssakäymistä, halailua, suudelmia, lähekkäin olemista yms.?
        Pitäisikö sitä olla enemmän?
        Oleko puhunut lääkärille haluttomuudestasi?

        Miehen, ainakin itseni, kannalta voin sanoa,että jatkuva torjuminen satuttaa todella paljon. Siinä vaimo osoittaa,etten kelpaa hänelle. Luulisi että siihen tottuu, mutta ei. Vielä vuosienkin torjumisen jälkeen,, joka ilta jaksan odottaa, että vaimoni jotenkin osoittaisi haluavansa minut lähelleen, mutta joka ilta petyn uudestaan.
        Vaimoni käy joka ilta sänkyyn nukkumaan tiukasti omalle puolelleen, kääntää selkänsä ja sanaakaan sanomatta alkaa nukkumaan. Ja joka ilta se sattuu.

        Uskon että miehelläsi on samanlaisia tuntemuksia, koska edelleen on kanssasi ja varmaankin toivoo tilanteen muuttuvan.
        Yritä saada ongelmasi ratkaistua.

      • 20 vuotta yhdessä
        mies47vuotta kirjoitti:

        Vaimoni on selittänyt minulle asian aivan samalla tavalla, kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Mutta kun ole yrittänyt keskustella asiasta lisää, niin se aiheuttaa aina riidan, ja asia jää kesken.
        Toivottavasti sinä voisit vastata asioihin, jotka minua askarruttaa.

        Tunnetko koskaan seksuaalista halua?
        Tyydytätkö itsesi, kun miehesi ei ole paikalla?
        Tunnetko seksuaalista mielenkiintoa toisia miehiä, tai naisia kohtaan?
        Kaipaatko hellyyttä, kaipaatko sitä mieheltäsi, saatko sitä?
        Onko teillä minkäänlaista fyysistä kanssakäymistä, halailua, suudelmia, lähekkäin olemista yms.?
        Pitäisikö sitä olla enemmän?
        Oleko puhunut lääkärille haluttomuudestasi?

        Miehen, ainakin itseni, kannalta voin sanoa,että jatkuva torjuminen satuttaa todella paljon. Siinä vaimo osoittaa,etten kelpaa hänelle. Luulisi että siihen tottuu, mutta ei. Vielä vuosienkin torjumisen jälkeen,, joka ilta jaksan odottaa, että vaimoni jotenkin osoittaisi haluavansa minut lähelleen, mutta joka ilta petyn uudestaan.
        Vaimoni käy joka ilta sänkyyn nukkumaan tiukasti omalle puolelleen, kääntää selkänsä ja sanaakaan sanomatta alkaa nukkumaan. Ja joka ilta se sattuu.

        Uskon että miehelläsi on samanlaisia tuntemuksia, koska edelleen on kanssasi ja varmaankin toivoo tilanteen muuttuvan.
        Yritä saada ongelmasi ratkaistua.

        "Miehen, ainakin itseni, kannalta voin sanoa,että jatkuva torjuminen satuttaa todella paljon. Siinä vaimo osoittaa,etten kelpaa hänelle."

        Tiedän tämänkin, sillä myös minun mieheni on sanonut tätä minulle. Olen sanonut hänelle tuhannet kerrat, kuinka loistava mies hän on ja olen kehunut häntä seksin jälkeen ja hän aina muistaa kysyä että oliko kivaa...hän on siis täydellinen oikeastaan jokaisella elämän osa-alueella. Hän siis todella välittää myös minun nautinnostani. Mutta minun täytyy tehdä se itse, eli olla täysin mukana hommassa.



        Hän myös luetuttaa minulle seksiin liittyviä artikkeleita iltapäivälehtien sivuilta ja viimeisin koski sperman sisältämien aineosien hyvää tekevistä ominaisuuksista. Että jos sperman päästää emättimeen, se monen mutkan kautta vapauttaa endorfiinejä naisen kehossa...

        Hän oli niin onnellinen että voi omistaa jonkin niin hyvän lahjan.

        Haluan huomauttaa että meillä on kuitenkin silloin tällöin huumori mukana keskusteluissamme..

      • Vaimo 44
        mies47vuotta kirjoitti:

        Vaimoni on selittänyt minulle asian aivan samalla tavalla, kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Mutta kun ole yrittänyt keskustella asiasta lisää, niin se aiheuttaa aina riidan, ja asia jää kesken.
        Toivottavasti sinä voisit vastata asioihin, jotka minua askarruttaa.

        Tunnetko koskaan seksuaalista halua?
        Tyydytätkö itsesi, kun miehesi ei ole paikalla?
        Tunnetko seksuaalista mielenkiintoa toisia miehiä, tai naisia kohtaan?
        Kaipaatko hellyyttä, kaipaatko sitä mieheltäsi, saatko sitä?
        Onko teillä minkäänlaista fyysistä kanssakäymistä, halailua, suudelmia, lähekkäin olemista yms.?
        Pitäisikö sitä olla enemmän?
        Oleko puhunut lääkärille haluttomuudestasi?

        Miehen, ainakin itseni, kannalta voin sanoa,että jatkuva torjuminen satuttaa todella paljon. Siinä vaimo osoittaa,etten kelpaa hänelle. Luulisi että siihen tottuu, mutta ei. Vielä vuosienkin torjumisen jälkeen,, joka ilta jaksan odottaa, että vaimoni jotenkin osoittaisi haluavansa minut lähelleen, mutta joka ilta petyn uudestaan.
        Vaimoni käy joka ilta sänkyyn nukkumaan tiukasti omalle puolelleen, kääntää selkänsä ja sanaakaan sanomatta alkaa nukkumaan. Ja joka ilta se sattuu.

        Uskon että miehelläsi on samanlaisia tuntemuksia, koska edelleen on kanssasi ja varmaankin toivoo tilanteen muuttuvan.
        Yritä saada ongelmasi ratkaistua.

        Pitkään on käyty tätä keskustelua, jo monta viikkoa. Vastaan kysymyksiisi ja kannan tällä tavoin korteni kekoon.
        Olen 44 v. nainen ja olen kohtalotoverisi:
        - tunnen usein halua
        - lohdutan itse itseäni sooloseksillä, voi olla 4 x viikossakin
        - totta kait tunnen, ja on salaisia fantasioita naisistakin (en aio niitä toteuttaa)
        - kaipaan kovasti, en saa käytännössä mitään, no, joskus hän hieroo jalkojani
        - jos yritän halata, mies työntää pois (tämä on hänen lapsuudenmaisemansa)
        - pitäisi olla enemmän, joka päivä!
        - mies voisi tarvita esim. testosteronia, näyttää kyllä maskuliiniselta, mutta mitään ei tipu

      • vaimo täälläkin
        Vaimo 44 kirjoitti:

        Pitkään on käyty tätä keskustelua, jo monta viikkoa. Vastaan kysymyksiisi ja kannan tällä tavoin korteni kekoon.
        Olen 44 v. nainen ja olen kohtalotoverisi:
        - tunnen usein halua
        - lohdutan itse itseäni sooloseksillä, voi olla 4 x viikossakin
        - totta kait tunnen, ja on salaisia fantasioita naisistakin (en aio niitä toteuttaa)
        - kaipaan kovasti, en saa käytännössä mitään, no, joskus hän hieroo jalkojani
        - jos yritän halata, mies työntää pois (tämä on hänen lapsuudenmaisemansa)
        - pitäisi olla enemmän, joka päivä!
        - mies voisi tarvita esim. testosteronia, näyttää kyllä maskuliiniselta, mutta mitään ei tipu

        Kovin tutulta kuulostaa. Minäkin olen tunnekylmän parina, ei minkäänlaisia läheisyyden osoituksia, ei suukkoja, ei halauksia, ei hyväilyä. Minäkin joudun turvautumaan sooloseksiin, mutta sehän on täysin vaillinaista ilman sitä toista kehoa ja sen lämpöä. Ainoastaan suukon saan, jos sitä kerjään ja sekin on aktiivinen vain omalta puolelta. Kuinka kauan tätä yksisuuntaista rakkauden osoitusta jaksaa kestää? Voiko tosiaan johtua testosteronin puutteesta? Tunnen halua vain ja ainostaan mieheeni, olenko liian uskollinen?

      • mies47vuotta
        vaimo täälläkin kirjoitti:

        Kovin tutulta kuulostaa. Minäkin olen tunnekylmän parina, ei minkäänlaisia läheisyyden osoituksia, ei suukkoja, ei halauksia, ei hyväilyä. Minäkin joudun turvautumaan sooloseksiin, mutta sehän on täysin vaillinaista ilman sitä toista kehoa ja sen lämpöä. Ainoastaan suukon saan, jos sitä kerjään ja sekin on aktiivinen vain omalta puolelta. Kuinka kauan tätä yksisuuntaista rakkauden osoitusta jaksaa kestää? Voiko tosiaan johtua testosteronin puutteesta? Tunnen halua vain ja ainostaan mieheeni, olenko liian uskollinen?

        Teille molemmille vaimoille (44 ja täälläkin).
        Mun vastauksista tai ajatuksista ei taida olla oikein mitään hyötyä teille, kun en mitenkään kykene ymmärtämään tilannetta, jossa nainen haluaa ja mies ei.
        Miten mies voi sanoa ei, naiselle, joka pyytää rakkautta, lämpöä,hellyyttä ja seksiä???

        Onko teillä tilanne sama kuin itselläni, ettei seksiä tai muutakaan ole ollut ollenkaan muutamaan vuoteen (itselläni seksiä viimeksi maaliskuussa 2008)..
        Vaimo 44:n kanssa meillä jopa samoja fantasioita, fantasioita naisista :), mutta sillä erolla, että ainakin joitain niistä aion toteuttaa.

        Itse olen myös kovasti miettinyt, olenko turhaan uskollinen. Elämästä pitäisi nauttia, mutta tällä hetkellä nuo nautinnot on aika vähissä. Olisi kiva jos nautinnon voisi jakaa jonkun kanssa, jonkun muun kuin oman käden kanssa:)

        Eipä tästä taida sinullekaan lohtua olla, mutta eiks ole kiva, että ainakin joku lukee näitä ja ymmärtää tilanteesi?

      • mies47vuotta
        mies47vuotta kirjoitti:

        Teille molemmille vaimoille (44 ja täälläkin).
        Mun vastauksista tai ajatuksista ei taida olla oikein mitään hyötyä teille, kun en mitenkään kykene ymmärtämään tilannetta, jossa nainen haluaa ja mies ei.
        Miten mies voi sanoa ei, naiselle, joka pyytää rakkautta, lämpöä,hellyyttä ja seksiä???

        Onko teillä tilanne sama kuin itselläni, ettei seksiä tai muutakaan ole ollut ollenkaan muutamaan vuoteen (itselläni seksiä viimeksi maaliskuussa 2008)..
        Vaimo 44:n kanssa meillä jopa samoja fantasioita, fantasioita naisista :), mutta sillä erolla, että ainakin joitain niistä aion toteuttaa.

        Itse olen myös kovasti miettinyt, olenko turhaan uskollinen. Elämästä pitäisi nauttia, mutta tällä hetkellä nuo nautinnot on aika vähissä. Olisi kiva jos nautinnon voisi jakaa jonkun kanssa, jonkun muun kuin oman käden kanssa:)

        Eipä tästä taida sinullekaan lohtua olla, mutta eiks ole kiva, että ainakin joku lukee näitä ja ymmärtää tilanteesi?

        Tuli vielä mieleen, onko miehesi varmasti hetero?
        Joskus nuorempana, tutustuin naimisissa olevaan, itseni ikäiseen tyttöseen, joka sitten jossain vaiheessa avautui ja kertoi, ettei hänen miehensä ollut koskenutkaan häneen naimisiin menon jälkeen. Mies oli päivät töissä, illat ja viikonloput kävi pelaamassa jalkapalloa ja pelien jälkeen kavereidensa kanssa.

        Meillä oli muutaman viikon ajan seksisuhde, jonka aikana selvisi, että hänen miehensä on homo (tämä siis 80-luvun puolivälissä). Se oli niin iso asia, että se tyttönen pakkasi tavaransa ja lähti. En ole kuullut hänestä sen jälkeen.
        Tuo tapaus tulee silloin tällöin mieleen, kun joku nainen kertoo, ettei miestä haluta.
        Viihtyykö miehesi erittäin hyvin kavereidensa kanssa?

      • Vaimo 44 vastaa
        mies47vuotta kirjoitti:

        Tuli vielä mieleen, onko miehesi varmasti hetero?
        Joskus nuorempana, tutustuin naimisissa olevaan, itseni ikäiseen tyttöseen, joka sitten jossain vaiheessa avautui ja kertoi, ettei hänen miehensä ollut koskenutkaan häneen naimisiin menon jälkeen. Mies oli päivät töissä, illat ja viikonloput kävi pelaamassa jalkapalloa ja pelien jälkeen kavereidensa kanssa.

        Meillä oli muutaman viikon ajan seksisuhde, jonka aikana selvisi, että hänen miehensä on homo (tämä siis 80-luvun puolivälissä). Se oli niin iso asia, että se tyttönen pakkasi tavaransa ja lähti. En ole kuullut hänestä sen jälkeen.
        Tuo tapaus tulee silloin tällöin mieleen, kun joku nainen kertoo, ettei miestä haluta.
        Viihtyykö miehesi erittäin hyvin kavereidensa kanssa?

        Mieheni vihaa homoja ylikaiken. Joskus tietysti inho voikin tarkoittaa mielenkiintoa, mutta tämän hän on tiukasti kieltänyt.

        Itselläni tilanne ei ole niin huono kuin sinulla, viimeisestä seksikerrasta on reilu kuukausi, mutta siitä huolimatta alan olla aikalailla hermona. Sooloseksilläkin pärjää kitkuttaen, mutta eihän se tietysti ole sama asia kuin yhteys toisen ihmisen kanssa.

        Vielä tuosta homoudesta. Kävin joitain vuosia sitten terapiassa ja valitin terapeutillekin "saannin" vähyydestä. Ensimmäinen asia, mihin terapeutti tarttui, oli seksuaalinen suuntautuminen ja sen epäileminen. Itse ehkä ajattelisin, että hän saattaa olla aseksuaali, eli seksi ei vaan kiinnosta. Väestöstä noin 2 % on aseksuaaleja. Oli miten hyvänsä, tuntuu, että elämä valuu ohi... tällä menolla, ja sinulla vielä suuremmalla syyllä. Suhteemme on välillä aika riitaisa. Olen kärsinyt uupumusoireista. Kannattaako huutaa uupuneelle ? Minut saisi paremmin käyntiin esim. antamalla minulle seksiä. Mies huutaa usein.

        Tulee mieleeni vielä, voiko vaimosi olla masentunut. Joillakin se vaikuttaa seksuaalista halua vähentävästi. No, itse olen poikkeus tästä. Minulle kyllä maistuisi, ja ehkä jopa parantuisin, jos voisin kokea itseni halutuksi...

        Mies tapaa välillä kavereitaan, mutta ei mitään epänormaaleja määriä. Mutta onhan hänen isänsäkin aika outo. Jäi leskeksi alle 60-v., eikä ole hommannut uutta naista. Kait se on sukuvika, kun suksi ei luista. Heidän tapauksessaan. Erotiikka ei kiinnosta.

        Joo, mukavaa, että joku lukee ja ymmärtää. Onhan sekin jotain. Avioero vaan tuntuu niin suurelta askeleelta, että kenellä sellaiseen olisi voimavaroja. Minkäikäiset lapset sinulla on ? Oletko vielä sidottu perhevelvoitteisiin moneksi vuodeksi ? Minulla kaksi kouluikäistä. Kakkua vielä 10 vuotta jäljellä.:)

      • mies47vuotta
        Vaimo 44 vastaa kirjoitti:

        Mieheni vihaa homoja ylikaiken. Joskus tietysti inho voikin tarkoittaa mielenkiintoa, mutta tämän hän on tiukasti kieltänyt.

        Itselläni tilanne ei ole niin huono kuin sinulla, viimeisestä seksikerrasta on reilu kuukausi, mutta siitä huolimatta alan olla aikalailla hermona. Sooloseksilläkin pärjää kitkuttaen, mutta eihän se tietysti ole sama asia kuin yhteys toisen ihmisen kanssa.

        Vielä tuosta homoudesta. Kävin joitain vuosia sitten terapiassa ja valitin terapeutillekin "saannin" vähyydestä. Ensimmäinen asia, mihin terapeutti tarttui, oli seksuaalinen suuntautuminen ja sen epäileminen. Itse ehkä ajattelisin, että hän saattaa olla aseksuaali, eli seksi ei vaan kiinnosta. Väestöstä noin 2 % on aseksuaaleja. Oli miten hyvänsä, tuntuu, että elämä valuu ohi... tällä menolla, ja sinulla vielä suuremmalla syyllä. Suhteemme on välillä aika riitaisa. Olen kärsinyt uupumusoireista. Kannattaako huutaa uupuneelle ? Minut saisi paremmin käyntiin esim. antamalla minulle seksiä. Mies huutaa usein.

        Tulee mieleeni vielä, voiko vaimosi olla masentunut. Joillakin se vaikuttaa seksuaalista halua vähentävästi. No, itse olen poikkeus tästä. Minulle kyllä maistuisi, ja ehkä jopa parantuisin, jos voisin kokea itseni halutuksi...

        Mies tapaa välillä kavereitaan, mutta ei mitään epänormaaleja määriä. Mutta onhan hänen isänsäkin aika outo. Jäi leskeksi alle 60-v., eikä ole hommannut uutta naista. Kait se on sukuvika, kun suksi ei luista. Heidän tapauksessaan. Erotiikka ei kiinnosta.

        Joo, mukavaa, että joku lukee ja ymmärtää. Onhan sekin jotain. Avioero vaan tuntuu niin suurelta askeleelta, että kenellä sellaiseen olisi voimavaroja. Minkäikäiset lapset sinulla on ? Oletko vielä sidottu perhevelvoitteisiin moneksi vuodeksi ? Minulla kaksi kouluikäistä. Kakkua vielä 10 vuotta jäljellä.:)

        Vaimoni masentunut?- Ei oikein ole sellaisia merkkejä, ainakaan niin , että minä olisin huomannut. Jaotain hormooneihin liittyvää olen itse epäillyt syyksi, mutta vaimo ei pidä asiaa niin merkittävänä, että vaivautuisi mihinkään kokeisiin, tai edes lääkärin juttusille.
        Hän ilmeisesti pitää tilannetta normaalina?

        Juu toi miehesi asenne ehkä jotenkin voisi selittyä perintötekijöillä. Kaikilla ilmeisesti ei vaan ole seksuaalisia haluja, harmi vaan, kun sen saa tietää vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.Eli kiinnostus seksiin loppuu kolmekymppisenä, vaikka toisella halua riittäisi kuin nuorempanakin.

        Avioero väkisinkin tulee mieleen silloin tällöin, mutta siinä on niin paljon huonoja puolia. Jälkikasvu on jo omillaan, joten se ei enää olisi esteenä.
        Jotenkin vaan vielä toivo elää, että tämä joskus vielä muuttuisi parempaan suuntaan.

    • 20 vuotta yhdessä

      Tunnetko koskaan seksuaalista halua?

      Hyvin, hyvin harvoin. ehkä kerran vuodessa, mutta en pysty sanomaan mikä saa aikaan ns. halun.

      Tyydytätkö itsesi, kun miehesi ei ole paikalla?

      En. Mieheni on varustettu normaalilla vehkeellä, mutta hän on tilannut minulle myös melko kookkaan dildon, ja toivookin minun käyttävän sitä hänen poissa ollessaan. Hän kuulemma kiihoittuu ajatuksesta. Tunnustan, olen joskus kokeillut sitä, mutta jos rehellisiä ollaan niin oikea seksi kunnon kännissä tuntuu paremmalle, sillä saan orgasmin liikutellessani itse vartaloani miehen liikkeiden tahtiin. En kuitenkaan kaipaa sitä, mutta seksi ilman sitä on aivan hirveätä. Joskus mieheni haluaa ns hoidella minut "isolla", mutta se ei ole vilä onnistunut. Miehen visuuaalinen kiihoke siis.

      Tunnetko seksuaalista mielenkiintoa toisia miehiä, tai naisia kohtaan?
      Rehellisesti sanoen, en. Olen kerran elämässäni tuntenut hyvin voimakasta kiintymystä erääseen toiseen ihmiseen, joka oli kylläkin nainen, mutta tässä tilanteessani olin niin loppu koko elämäni toivottomuuden tunteen suhteen, että näin tämän kyseisen ihmisen vain toivoa antavana hetkellisenä muistutuksena siitä, että joku voi todellakin tuntua ja herättää ns. ihania tunteita.

      Ajatus seksin suorittamisesta jonkun muun kanssa kuin oman mieheni on niin kaukainen... vieras ja en pystyisi noin vain antautumaan jollekin ns. en himoitse :)

      Kaipaatko hellyyttä, kaipaatko sitä mieheltäsi, saatko sitä?

      Jossakin määrin kaipaan. Kaipaan tunnetta, että joku rakastaa minua ilman vaatimuksia. Mielestäni miehelläni on maailman parhaat kädet, ja hänen kosketus tuntuu hyvälle, mutta hän ei koskaan -ei koskaan koske minua ilman, että samalla ottaisi itseoikeutetusti myös ronklattavaksi alakertani. Olen joskus ahdistuksissani ( ennen lääkityksen aloittamista) meinannut hakata hänet silitysraudalla, mutta huusinkin suoraa huutoa ja ahdistusta. Hän ei uskonut. Hän vain jatkoi jatkoi ja jatkoi, kiusallaankin...Mielestäni joku muu olisi vienyt minut silloin hoitoon.

      Onko teillä minkäänlaista fyysistä kanssakäymistä, halailua, suudelmia, lähekkäin olemista yms.?

      Kyllä on, joskus istumme lähekkäin sohvalla, halailua vähemmän, mieheni haluaisi enemmän halailuakin, mutta en pidä siitä, koska pelkään lopputuolosta. En halua pussata häntä oma-aloitteisesti, mutta hän vaatii sitä, joten aina silloin tällöin suostun.

      Pitäisikö sitä olla enemmän?

      Noh, olisin helpottuneempi, jos tätä tunnetta tästä pakkotteesta ei olisi.


      Oleko puhunut lääkärille haluttomuudestasi?

      Olen. Hän kysyi, auttaisiko minua seksuaaliset fantasiat ? Juu, saattaisi auttaa. Oli niin fiksu lääkäri, että en kehdannut sanoa hänelle kaikkia ajatuksiani vielä silloin.

      Olen kysynyt mieheltäni, miten hän voi pitää rakkautena sitä, että minun tunteeni ei lähde sydämestä eikä minulla ole halua. Ja silti hän vaatii minua tekemään ko. asioita. Hän jopa haluaa että olen kännissä jotta seksi olisi täydellisempää.

    • mies47vuotta

      On aivan uskomatonta, kuinka samanlaisessa tilanteessa voi kaksi eri pariskuntaa olla. Kaikki kertomasi,on aivan kuin vaimoni olisi olisi niihin vastannut.

      Vaimoni kävi vuosia sitten kysymässä lääkäriltä, mikä voisi olla ongelmien syynä. Lääkäri epäili (muistaakseni) estrogeeni vajausta ja oli sitä mieltä, että myös e-pillereillä saattaa olla vaikutusta haluttomuuteen.
      Hän jopa lopetti vähäksi aikaa pillereiden syönnin ja odottelin, josko jotain muutoksia alkaisi näkyä.
      No eipä niitä ehtinyt näkyä, kun hän oli aloittanut uudestaan niiden pillereiden syönnin /kertomatta minulle). Kun kysyin, miksi syöt pillereitä, kun ei seksiäkään harrasteta, vastauksena oli, että naamaan tulee näppylöitä ja finnejä ellei hän syö niitä pillereitä.
      Ilmeisesti hänen mielestään tuo pillereiden lopettaminen ei ole tarpeellista, kun hänellä ei varsinaisesti ole mitään ongelmaa.
      Ongelmahan on vain minulla, joka haluan jonkinlaista toisensa huomioivaa parisuhdetta.

      Kerroit käyttäväsi jonkinlaista lääkitystä, voisiko ne lääkkeet ja ehkä e-pillerit aiheutta sinun haluttomuutesi?

      • 20 vuotta yhdessä

        Miksi hän haluaa olla sinun kanssa?

        Olen monta kertaa tehnyt selväksi miehelleni, että en esim. halua olla taloudellisesti riippuvainen hänestä ym. Olen kieltäytynyt kaikesta omaisuuteen liittyvistä ns. osingoista. Asuntovelkaa tietysti on, mutta siinä se sitten yhteinen omaisuus onkin.

        En käytä hormonaalista ehkäisyä. Mielialalääkkeet aloitin jatkuvan ahdistuneisuuden ja tunnemyrskyjen sekä elämänhallinan menettemäsin vuoksi ja sen jälkeen on ollut oma elämä edes jossakin määrin hallinnassa.

        Kysyisinkin sinulta, miksi haluat olla vaimosi kanssa?

        Ihmettelen itsekin, miksi mieheni ei vain ota ja eroa, koska tähän tilanteeseen ei löydy ratkaisua ainakaan kymmeneen vuoteen, sillä uskon omien ongelmieni juontuvan pitkältä lapsuudesta sekä siitä, että ajatusmaailmamme ja tapamme elää eivät vain kohtaa. Olimme hyvin nuoria alkaessamme seurustelemaan ja olen muuttunut. Olen ajatellut aloittaa psykoterapian, saisin siihen b -lausunnonkin.

        Ei ole sinun syysi, jos haluat tulla kuulluksi parisuhteessa tarpeinesi. Olen ehdottanut joskus parisuhdeterapiaa, mutta mies kokee sen turhana.

        Rehellisesti sanoen, en todellakaan tiedä, auttaisiko se meitä, sillä uskon tietäväni millainen ihminen olen, ja tiedän myös millainen mieheni on. Tuntuu jotekin niin turhalta jos oikeasti kumpikaan ei halua lopulta muuttua. Haluaisin suhteelta jotakin muutakin kuin pelkkää suoritetta, joksi se välttämättä muuttuisi, jotta kumpikin kokisi elämänsä olevan riittävän mielekästä parisuhteessa.

        Kokeilisitko olla hänelle vähän kovempi? Rajoita vähän hänen elämäänsä ja ala etsiä itsellesi omia juttujasi, vaadit häneltä jotain muutakin punaista lankaa ja merkitystä hänen kannaltaan olla naimisissa kanssasi kuin vain elämä ja itsestäänselvyys?

      • 20 vuotta yhdessä
        20 vuotta yhdessä kirjoitti:

        Miksi hän haluaa olla sinun kanssa?

        Olen monta kertaa tehnyt selväksi miehelleni, että en esim. halua olla taloudellisesti riippuvainen hänestä ym. Olen kieltäytynyt kaikesta omaisuuteen liittyvistä ns. osingoista. Asuntovelkaa tietysti on, mutta siinä se sitten yhteinen omaisuus onkin.

        En käytä hormonaalista ehkäisyä. Mielialalääkkeet aloitin jatkuvan ahdistuneisuuden ja tunnemyrskyjen sekä elämänhallinan menettemäsin vuoksi ja sen jälkeen on ollut oma elämä edes jossakin määrin hallinnassa.

        Kysyisinkin sinulta, miksi haluat olla vaimosi kanssa?

        Ihmettelen itsekin, miksi mieheni ei vain ota ja eroa, koska tähän tilanteeseen ei löydy ratkaisua ainakaan kymmeneen vuoteen, sillä uskon omien ongelmieni juontuvan pitkältä lapsuudesta sekä siitä, että ajatusmaailmamme ja tapamme elää eivät vain kohtaa. Olimme hyvin nuoria alkaessamme seurustelemaan ja olen muuttunut. Olen ajatellut aloittaa psykoterapian, saisin siihen b -lausunnonkin.

        Ei ole sinun syysi, jos haluat tulla kuulluksi parisuhteessa tarpeinesi. Olen ehdottanut joskus parisuhdeterapiaa, mutta mies kokee sen turhana.

        Rehellisesti sanoen, en todellakaan tiedä, auttaisiko se meitä, sillä uskon tietäväni millainen ihminen olen, ja tiedän myös millainen mieheni on. Tuntuu jotekin niin turhalta jos oikeasti kumpikaan ei halua lopulta muuttua. Haluaisin suhteelta jotakin muutakin kuin pelkkää suoritetta, joksi se välttämättä muuttuisi, jotta kumpikin kokisi elämänsä olevan riittävän mielekästä parisuhteessa.

        Kokeilisitko olla hänelle vähän kovempi? Rajoita vähän hänen elämäänsä ja ala etsiä itsellesi omia juttujasi, vaadit häneltä jotain muutakin punaista lankaa ja merkitystä hänen kannaltaan olla naimisissa kanssasi kuin vain elämä ja itsestäänselvyys?

        "Itsetuntoa, tuo vuosien torjuminen syö kyllä kovasti ja joskus tuntuu, että olen hänelle enää vain kävelevä rahapussi.
        Eroakin olen tietenkin harkinnut, mutta kun siinä menisi kaikki, minkä eteen olen vuosia tehnyt työtä. Olen tehnyt pitkiä päiviä töitä ja jonkinlaisen omaisuuden saanut hankittua ja se kaikki katoaisi lähestulkoon savuna ilmaan."

        Viimeinen kommenttini liittyy siis tähän kommenttiisi. Mitä tämä tarkoittaa?

      • mies47vuotta
        20 vuotta yhdessä kirjoitti:

        "Itsetuntoa, tuo vuosien torjuminen syö kyllä kovasti ja joskus tuntuu, että olen hänelle enää vain kävelevä rahapussi.
        Eroakin olen tietenkin harkinnut, mutta kun siinä menisi kaikki, minkä eteen olen vuosia tehnyt työtä. Olen tehnyt pitkiä päiviä töitä ja jonkinlaisen omaisuuden saanut hankittua ja se kaikki katoaisi lähestulkoon savuna ilmaan."

        Viimeinen kommenttini liittyy siis tähän kommenttiisi. Mitä tämä tarkoittaa?

        Joskus tulee mietittyä syitä, minkä vuoksi vaimoni haluaa olla kanssani. Olemme samalla aaltopituudella lähes kaikessa muussa paitsi parisuhteemme fyysisessä puolessa. Mutta se puoli puuttuessaan, on suuri asia.
        Olemme lähinnä hyviä kavereita, kunhan vältämme sanaa seksi, se on tabu.
        Mutta onko "kaveruuden" syynä se, että taloudellisesti pystyn turvaamaan ehkä jopa hieman ylellisen elämän ja hienot kulissit.

        Tiedän itsekin olevani kiinni niissä puitteissa, jostka menettäisin,jos eroaisimme.

        Kukaan tutuistamme ei varmasti tiedä, minkälainen meidän suhteemme oikeasti on. Elämämme näyttää varmasti monen mielestä lähes täydelliseltä.

        Tää on vaikea saada selitetyksi, mutta toivottavasti edes jotain tolkkua tuli. Kysy jos joku jää askarruttamaan.
        Ja tälläin julkisesti kirjoittaen pitää jonkin verran miettiä mitä voi kirjoittaa, tai muuten joku äkkiä vastaa, sää taidat oll mun naapuri tms. :)

      • 20 vuotta yhdessä
        mies47vuotta kirjoitti:

        Joskus tulee mietittyä syitä, minkä vuoksi vaimoni haluaa olla kanssani. Olemme samalla aaltopituudella lähes kaikessa muussa paitsi parisuhteemme fyysisessä puolessa. Mutta se puoli puuttuessaan, on suuri asia.
        Olemme lähinnä hyviä kavereita, kunhan vältämme sanaa seksi, se on tabu.
        Mutta onko "kaveruuden" syynä se, että taloudellisesti pystyn turvaamaan ehkä jopa hieman ylellisen elämän ja hienot kulissit.

        Tiedän itsekin olevani kiinni niissä puitteissa, jostka menettäisin,jos eroaisimme.

        Kukaan tutuistamme ei varmasti tiedä, minkälainen meidän suhteemme oikeasti on. Elämämme näyttää varmasti monen mielestä lähes täydelliseltä.

        Tää on vaikea saada selitetyksi, mutta toivottavasti edes jotain tolkkua tuli. Kysy jos joku jää askarruttamaan.
        Ja tälläin julkisesti kirjoittaen pitää jonkin verran miettiä mitä voi kirjoittaa, tai muuten joku äkkiä vastaa, sää taidat oll mun naapuri tms. :)

        Miksi olet rahan takia naimisissa? Voihan sitä luultavasti olla hyviä ystäviä ilman aviolisia velvoitteita.

        Minä tiedän, että mieheni yksi merkittävimmistä syistä on lastemme lisäksi taloudellinen vakaus muun elämän lisäksi.

        Hän haluaa harvemmin sijoittaa muuhun kuin omiin suuriin harrastuksiinsa ( veneily, hienot autot ym...) minä haluaisin matkustaa, mutta hän viihtyy yllättäen mökillä saman henkisten ystävien kanssa, joiden seuraan olen myös kieltäytynyt lähtemästä... Olen harvemmin enää se joustava. minä olen hankala kaikin mahdollisin tavoin, mutta olen kertonut omat ajatukseni ja tunteeni.

        Sopeutuminen ei oikein enää luonnistu ilman lääkeannoksen tuplaamista... Jos mies kokee parhaimpana antinaan tuon (muun itselleen viihdykkeeksi hankkimansa lisäksi) seksin, se kaikki tuntuu rankaisulta siitä ahdistuksesta, jota kannan sisälläni.

        Tämä on aika selvää, eikö?

        olen kertonut lähimmillekin perheenjäsenille suhteemme tilan, ja he ovat ottaneet sen kannan että tämä on vain kriisi, josta me pääsemme yli. Kukaan ei toivo meidän eroa. Minähän en kulississa elä, siihen en alistu. Mutta näköjään aika tyypillistä tää näyttää olevan.

        Me olemme siis ihan normi pari. Ja minun temperamentti tunnetaan kyllä lähipiirissä.

        Minun toive on, että hän saisi siirron jonnekin todella kauas ja meistä tulisi etäpari. :)

        Mitä niissä kulisseissa sulle on sellaista, jotka kannattelee sinua? Miksi et menisi elämässä hieman syvemmälle ja miettisi niitä todellisia kannettelijoita, joihin voit turvautua kun jotakin tapahtuu?

    • moetsh

      Kirjoitinkin jo tuonne "naiseni haluaisi naida muita miehiä"ketjuun.Kovin on tutunoloista juttuä täällä.Mekin keski-ikäinen pariskunta,joilla eilähes puoleentoista vuoteen seksiä ollenkaan.Läheisiä ollaan mutta siinä kaikki.Olen jotenkin niin vanhanaikainen,että haluaisin miehen sytyttävän mut ja ottavan, välillä rajustikkin mutta kotona tuntuu,että makaan kuolleen vieressä.Olen tehnyt aloitteita mutta löysän vehkeen herättäminen henkiin ei ole onnistunut:(.Olen suht vapaamielinenkin noissa asioissa.Nyt vaan on itsetunto rapissut ja olo on sellainen,etten kelpaa kelleen vaikka ihan nuorekas ja hauska ihminen olenkin.Seksiäkään ei tee enää mieli kun on tarpeeksi ilman.Mutta olisi se vielä ihanaa tuntea olevansa haluttu toisen toimisesta jasaada kaikkea sitä,mistä on viime ajat vain haaveillut.Mutta luulen,että tuohon tarvitaan myös henkistä yhteyttä,että vastapuoli olisi myös omaa silmää miellyttävä ja henkisesti samalla aaltopituudella.Moniavioisuus olisi varmasti yksi ratkaisu näihin juttuihin:))

    • mies47vuotta

      Moniavioisuus olisi varmasti yksi ratkaisu näihin juttuihin:))

      Pitäis vaan olla öljysheikki, että olis riittävästi kameleita niiden vaimojen ostoon:)

      T: [email protected]

      • Ladybird-88

        Et sä ainakaan mun ostoon niitä kameleita tarvii, mut saat ihan ilmaseks:)

        Luin noi kaikki sun kirjottamat, sä olisit mun ihannemies, mut mä oon varmaan liian nuori (24v)?
        Kuinka sä oot kestäny tollasta naista noin monta vuotta, eihän ketään voi tollain kohdella.
        Jätä se, saat varmaan helposti paremman.

      • mies47vuotta
        Ladybird-88 kirjoitti:

        Et sä ainakaan mun ostoon niitä kameleita tarvii, mut saat ihan ilmaseks:)

        Luin noi kaikki sun kirjottamat, sä olisit mun ihannemies, mut mä oon varmaan liian nuori (24v)?
        Kuinka sä oot kestäny tollasta naista noin monta vuotta, eihän ketään voi tollain kohdella.
        Jätä se, saat varmaan helposti paremman.

        Kiitos Ladybird, olet oikein hyvän ikäinen, mutta minä olen jo liian vanha:)

      • Asenne ratkaisee
        mies47vuotta kirjoitti:

        Kiitos Ladybird, olet oikein hyvän ikäinen, mutta minä olen jo liian vanha:)

        Ikä on mielentila, ei numero.

      • mies47vuotta
        Asenne ratkaisee kirjoitti:

        Ikä on mielentila, ei numero.

        No niinhän se on.
        Itselleni ensimmäisenä tuli mieleen lähinnä muiden ihmisten suhtautuminen. Vaikka itse pidänkin itseäni hyvin nuorekkaana (harrastelen jenkkiautoja ja moottoripyöräilyä) , niin kuitenkin jo eletyt vuodet alkavat näkyä päällepäin, vaikka moni minua ikäistäni nuoremmaksi luuleekin.

        Jo elääkkeellä oleva, entinen tyäkaverini sanoi mulle, että tyttökaveri ei saa olla nuorempi, kuin oma lapsi. Se tuon Ladybirdin kohdalla sentään täyttyisi:)

    • sweeppi
    • huhheu

      Erilaiset halut ja tarpeet ovat veikeä juttu.

      Olemme olleet yhdessä vasta puolitoista vuotta. Ensimmäiset puolitoista vuotta mies hehkutti miten kaunis, haluttava ja ihana olen. Tuppasi koko ajan lähelle ja iholle. Seksiä oli paljon, ja olin aktiivinen. Tietysti, kun tunsin itseni haluttavaksi.

      Sitten loppuivat hellittelyt sekä fyysisesti että verbaalisesti. Puoli vuotta jaksoin tehdä kaikki aloitteet ja kestää tunteettoman oloisen seksin. Sitten lopetin turhautuneena aloitteiden teon. Olin kuitenkin aina valmiina kun mies jotain ehdotti.

      Vähän aikaa sitten mies tiuskaisi, että "kun ei sua enää seksikään kiinnosta". Luoja että nauroin. Miten idiootti mies! Todellakin kiinnostaa, ja valitettavasti vain mieheni kanssa. Mutta haluanko tehdä kaikki aloitteet? En. Haluanko olla ainoa, joka ylläpitää romantiikkaa ja hellyyttä? En. Haluanko tunteetonta seksiä? En.

      Haluan hellyyttä, rakkautta, kiimaa, roisia menoa ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Sitä saa minulta se mies, joka osaa pitää naista hyvänä. Nyt siis vain odottelen että tunteet miestä kohtaan kuolevat. Ja sitten mies vaihtoon.

      Mistähän vain tunnistaisi sen uroon, jolla libido on edes jotenkin samalla tasolla kuin itsellä...

      • mies47vuotta

        Oletko missään vaiheessa kertonut miehellesi miltä sinusta tuntuu?
        Vaikka me miehet hyvin fiksuja ja viisaita olemmekin :), emme kuitenkaan osaa lukea ajatuksia. Välillä on hyvä kertoa joku mieltä kalvava asia aivan suoraan, täysin ilman mitään kohteliasta kiertelyä.
        Toivottavasti pystyt ilmaisemaan itsesi miehellesi yhtä selkeästi, kuin tuossa kirjoituksessasi.
        Tuollainen selkeys ja tieto siitä, mitä itse haluat, pitäisi antaa miehelle selvän kuvan siitä, kuinka suhteenne pysyy toimivana.

    • Hyvä vai paha ?

      Unohtamalla. Muoalimassa on muutakin elämää kuin avio ja joskus elin sitä niin, että unohdin totaalisesti koko liiton. Siksiköhän olen siinä aina vaan ...

    • MarissaK.

      Luin koko ketjun, jäi jotenkin hämmentynyt olo.
      Rahan, talojen ja muun materian plus lasten vuoksi ihmiset jäävät esittämään parisuhdetta ja kuluttamaan sen ainoan elämänsä ko.touhuun.
      Ymmärrän ettei pitkässä suhteessa elämä ole aina kovin kukkeaa ja voi olla jopa vuoden- kahden jaksoja jolloin toinen tuntuu lähinnä rasitteelta, mutta jos aletaan puhua viidestä tai kymmenestä vuodesta ja tunteesta että toinen on kuin kämppäkaveri ja/tai ollaan aina sotajalalla, pistäisin kyllä pakan uusiksi. Jos todella kaikki keinot olisi kokeiltu.

      Minkä kuvan te, jotka kerrotte olevanne suhteessa lastenne takia, annette lapsillenne parisuhteesta?? Onhan se sopimus ja lupaus, jolla on muitakin tarkoituksia kuin seksi tai tunnesuhde puolisoon, mutta eikö moinen teatteri jo turmele lapsiakin? "Niin, sinun takia tässä kärvistellään ja kun olet 18v- & maailmalla, lähden minäkin saman tien:" Tai jos tilanne (jostain ihmeellisestä syystä) jäisi edes rivien välistä valkenematta jo isoille lapsille, mitä nämä miettivät kun ihmettelevät vanhempiensa eroa ja saavat kuulla ettei tässä enää vuosikausiin ole muuta odoteltu kuin lähtöpäivää.

      Eräs julkisuuden henkilö sanoi lehtihaastattelussa että ovat vaimonsa kanssa sopineet jo suhteen alkuaikoina että jos paremman löytää, saa lähteä. Ovat olleet yhdessä muistaakseni noin 20v. En tiedä miten se tässä yhteydessä tuli mieleen. Ehkä tällaisissa seksittömissa, läheisyydettömissä liitossa pidetään toista sitten liian itsestään selvänä, "ei kai se mihinkään edes ymmärrä lähteä". Vaikka itse käyttäydytään miten vaan ja parisuhde on pelkkä kuori. Älkää hyvät ihmiset vaihtako elämäänne maalliseen mammonaan. Mikään ei ole surullisempaa kuin elämätön elämä.

      Itse olen kohta 40v. nainen. Kmmenen vuotta kestäneen suhteen lopetin kun 4-5 vuotta lasketeltiin alamäkeä, mies eteni alkon suurkuluttajaksi ja kaikenlainen fyysinen läheisyys alkoi oksettaa minua. Nyt 7v. oltu uudessa suhteessa, tähän suhteeseen syntynyt pari lasta ja pikkulapsivaihe plus taloudelliset huolet koetelleet mutta ainakin vielä saan kiinni siitä tunteesta miksi olemme yhdessä. Lasten takia tekee tottakai mieli koittaa kaikki maan ja taivaan väliltä ettei suhde luisu alamäkeen, ymmärrän senkin. Mutten eläisi vuosia (ja vuosikymmeniä) kauniissakaan kulisseissa. Teatteria se olisi...

      • 6 + 13

        "Minkä kuvan te, jotka kerrotte olevanne suhteessa lastenne takia, annette lapsillenne parisuhteesta??"

        Perhe on paljon isompi asia kuin parisuhde. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Lapsillakin toivottavasti on aikanaan kykyä ajatella vähän muutakin kuin omaa napaa.

        "Onhan se sopimus ja lupaus, jolla on muitakin tarkoituksia kuin seksi tai tunnesuhde puolisoon, mutta eikö moinen teatteri jo turmele lapsiakin?"

        Ei ole ilmeisesti turmellut ainakaan meillä. Ja sivusta olen nähnyt tuttavien lasten hämmennyksen, kun vanhemmat ovat eronneet.

        Eikä se ole teatteria. Se on perhe-elämää. Se pitää osata ottaa ammattimaisesti. Ei palkkatöissäkään olla rakkaudesta työkavereihin.

        Sinulle ajatusleikki: jos et tulisi ollenkaan toimeen lapsesi kanssa, hylkäisitkö hänet? Vai pitäisitkö mölyt mahassa ja vakuuttaisit rakastavasi häntä? Olisiko se teatteria ja kauniita kulisseja?

        Ja lopuksi: minulla ei ole mitään harhakuvitelmia, että ero tekisi elämästäni parempaa, päinvastoin. Ei se yksinäinen olo poikamiesboksissa erossa lapsista päivää pelasta.

      • MarissaK.
        6 + 13 kirjoitti:

        "Minkä kuvan te, jotka kerrotte olevanne suhteessa lastenne takia, annette lapsillenne parisuhteesta??"

        Perhe on paljon isompi asia kuin parisuhde. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Lapsillakin toivottavasti on aikanaan kykyä ajatella vähän muutakin kuin omaa napaa.

        "Onhan se sopimus ja lupaus, jolla on muitakin tarkoituksia kuin seksi tai tunnesuhde puolisoon, mutta eikö moinen teatteri jo turmele lapsiakin?"

        Ei ole ilmeisesti turmellut ainakaan meillä. Ja sivusta olen nähnyt tuttavien lasten hämmennyksen, kun vanhemmat ovat eronneet.

        Eikä se ole teatteria. Se on perhe-elämää. Se pitää osata ottaa ammattimaisesti. Ei palkkatöissäkään olla rakkaudesta työkavereihin.

        Sinulle ajatusleikki: jos et tulisi ollenkaan toimeen lapsesi kanssa, hylkäisitkö hänet? Vai pitäisitkö mölyt mahassa ja vakuuttaisit rakastavasi häntä? Olisiko se teatteria ja kauniita kulisseja?

        Ja lopuksi: minulla ei ole mitään harhakuvitelmia, että ero tekisi elämästäni parempaa, päinvastoin. Ei se yksinäinen olo poikamiesboksissa erossa lapsista päivää pelasta.

        Perhe on isompi asia kuin parisuhde, mutta parisuhde on lasten todellinen koti.

        Jos parisuhde on sitä että yhteisessä kodissa käydään elämässä vuoronperään, on väkivaltaa eri muodoissaan tai sen uhkaa ja/tai väkinäistä kituuttamista vuodesta toiseen, eikö kannattaisi tehdä eroratkaisu?

        "Lapsillakin toivottavasti on aikanaan kykyä ajatella vähän muutakin kuin omaa napaa." Mitä tällä tarkoitat? Jos kollektiiviselle pahoinvoinnille laittaa pisteen, onko se ylikorostunutta oman navan ajattelua? Ei, en yllytä eroamaan pienimmästäkin vastoinkäymisestä tai esim. pikkulapsivaiheen rasitusten vuoksi. Tottakai suhde kuin suhde vaatii työtä ja uhrauksia. Mutta jos suhde on yhtäkuin tunteetonta teatteria, järjestäisin mieluummin eron kuin alkaisin salasuhteisiin - nehän vasta oman navan tuijottelua on. Ja niitäkin tässä ketjussa tähyillään, ennemmin kuin rehellistä loppupistettä parisuhteelle. Jotta autot ja talot säilyisi. Haloo.

        Työelämä otetaan ammattimaisesti, perhe-elämä ei. En ole ammatikseni äiti, vaikka siitä vitsailenkin. Perhe-elämään kuuluvat tunnesuhteet ja niitä ei voi mielestäni hoitaa ammattimaisesti. Tai voi toki, jos kykenee kytkemään tunteensa pois halutessan. Enpä haluaisi olla sellaisen suhteen osapuolena.

        "Ei ole ilmeisesti turmellut ainakaan meillä. Ja sivusta olen nähnyt tuttavien lasten hämmennyksen, kun vanhemmat ovat eronneet." Hämmennystä, hätää, pettymistä. Varmasti. Mutta mietinkin mitä nämä parisuhdeteatterissa kasvaneet toteuttavat myöhemmin omissa parisuhteissaan. Äidin ja isän välinen tunnesuhde, mitä se on?

        En tietenkään hylkäisi lastani jos en tulisi hänen kanssaan toimeen. Lapsi on eri asia kuin puoliso. Veri on vettä sakeampaa. Olen synnyttänyt ja kasvattanut lapseni. Miten voisin ikinä päätyä tilanteeseen että "pitäisin mölyt mahassa ja vakuuttaisin rakastavani lastani". Koska rakastan häntä, päästäisin mölyt ilmoille, tietenkin. Koska tottakai ns. mölyille olisi minun näkökulmasta hyvä syy, huoli lapsesta tms. Ehken oikein pääse kärryille, mitä ajatusleikilläsi haet takaa.

        Niin, jos joku tekee sen ratkaisun että päättää jäädä kulissisuhteeseen sen takia että saa olla lähellä lapsiaan ja asua hienommissa puitteissa, mikäs minä olen tuomitsemaan. Lähinnä toin esiin vain hämmennykseni siitä, että talot, autot, kesämökit tuntuu olevan niin tärkeitä että niiden säilyttämiseksi halutaan kärsiä tunnekylmässä suhteessa. Ja samalla kuitenkaan ei kyetä pitämään mölyjä mahassaan.

      • 4 + 18
        MarissaK. kirjoitti:

        Perhe on isompi asia kuin parisuhde, mutta parisuhde on lasten todellinen koti.

        Jos parisuhde on sitä että yhteisessä kodissa käydään elämässä vuoronperään, on väkivaltaa eri muodoissaan tai sen uhkaa ja/tai väkinäistä kituuttamista vuodesta toiseen, eikö kannattaisi tehdä eroratkaisu?

        "Lapsillakin toivottavasti on aikanaan kykyä ajatella vähän muutakin kuin omaa napaa." Mitä tällä tarkoitat? Jos kollektiiviselle pahoinvoinnille laittaa pisteen, onko se ylikorostunutta oman navan ajattelua? Ei, en yllytä eroamaan pienimmästäkin vastoinkäymisestä tai esim. pikkulapsivaiheen rasitusten vuoksi. Tottakai suhde kuin suhde vaatii työtä ja uhrauksia. Mutta jos suhde on yhtäkuin tunteetonta teatteria, järjestäisin mieluummin eron kuin alkaisin salasuhteisiin - nehän vasta oman navan tuijottelua on. Ja niitäkin tässä ketjussa tähyillään, ennemmin kuin rehellistä loppupistettä parisuhteelle. Jotta autot ja talot säilyisi. Haloo.

        Työelämä otetaan ammattimaisesti, perhe-elämä ei. En ole ammatikseni äiti, vaikka siitä vitsailenkin. Perhe-elämään kuuluvat tunnesuhteet ja niitä ei voi mielestäni hoitaa ammattimaisesti. Tai voi toki, jos kykenee kytkemään tunteensa pois halutessan. Enpä haluaisi olla sellaisen suhteen osapuolena.

        "Ei ole ilmeisesti turmellut ainakaan meillä. Ja sivusta olen nähnyt tuttavien lasten hämmennyksen, kun vanhemmat ovat eronneet." Hämmennystä, hätää, pettymistä. Varmasti. Mutta mietinkin mitä nämä parisuhdeteatterissa kasvaneet toteuttavat myöhemmin omissa parisuhteissaan. Äidin ja isän välinen tunnesuhde, mitä se on?

        En tietenkään hylkäisi lastani jos en tulisi hänen kanssaan toimeen. Lapsi on eri asia kuin puoliso. Veri on vettä sakeampaa. Olen synnyttänyt ja kasvattanut lapseni. Miten voisin ikinä päätyä tilanteeseen että "pitäisin mölyt mahassa ja vakuuttaisin rakastavani lastani". Koska rakastan häntä, päästäisin mölyt ilmoille, tietenkin. Koska tottakai ns. mölyille olisi minun näkökulmasta hyvä syy, huoli lapsesta tms. Ehken oikein pääse kärryille, mitä ajatusleikilläsi haet takaa.

        Niin, jos joku tekee sen ratkaisun että päättää jäädä kulissisuhteeseen sen takia että saa olla lähellä lapsiaan ja asua hienommissa puitteissa, mikäs minä olen tuomitsemaan. Lähinnä toin esiin vain hämmennykseni siitä, että talot, autot, kesämökit tuntuu olevan niin tärkeitä että niiden säilyttämiseksi halutaan kärsiä tunnekylmässä suhteessa. Ja samalla kuitenkaan ei kyetä pitämään mölyjä mahassaan.

        "Jos parisuhde on sitä että yhteisessä kodissa käydään elämässä vuoronperään, on väkivaltaa eri muodoissaan tai sen uhkaa ja/tai väkinäistä kituuttamista vuodesta toiseen, eikö kannattaisi tehdä eroratkaisu?"

        Jos on väkivaltaa, alkoholismia, raivokohtauksia tms, pitää erota lasten tähden.

        Ydinkysymys on: mikä on lapsille parasta? Siihen pitää vastata rehellisesti ja toimia sen mukaan.

        Aina oma etu ja lasten etu eivät mene yksiin.

        "Lapsi on eri asia kuin puoliso. [...] Ehken oikein pääse kärryille, mitä ajatusleikilläsi haet takaa."

        Et pääse kärryille, koska et pysty kuvittelemaan, ettet rakastaisi lastasi. Eivät kaikki vanhemmat rakasta lapsiaan automaattisesti. Olemme kuitenkin yhtä mieltä varmaan siitä, että vanhemman velvollisuus on käyttäytyä, niin kuin rakastaisi lapsiaan.

        Samoin puolisoiden velvollisuus on olla ystävällisiä ja reiluja toisiaan kohtaan. Vaikka puolisoilla ei olisi enää keskinäistä tunteen paloa, he voivat silti käyttäytyä kohteliaasti ja viedä aloittamansa perheprojektin kunnialla loppuun.

        "jos joku tekee sen ratkaisun että päättää jäädä kulissisuhteeseen sen takia että saa olla lähellä lapsiaan ja asua hienommissa puitteissa"

        Tuo ei ole oikea motiivi. Suhteeseen kuuluu jäädä, jos se on lapsen etu. Paraskin rakkaussuhde kuuluu purkaa, jos lapsen etu sitä vaatii (jos esim. toisella vanhemmalla on alkoholiongelma).

      • MarissaK.
        4 + 18 kirjoitti:

        "Jos parisuhde on sitä että yhteisessä kodissa käydään elämässä vuoronperään, on väkivaltaa eri muodoissaan tai sen uhkaa ja/tai väkinäistä kituuttamista vuodesta toiseen, eikö kannattaisi tehdä eroratkaisu?"

        Jos on väkivaltaa, alkoholismia, raivokohtauksia tms, pitää erota lasten tähden.

        Ydinkysymys on: mikä on lapsille parasta? Siihen pitää vastata rehellisesti ja toimia sen mukaan.

        Aina oma etu ja lasten etu eivät mene yksiin.

        "Lapsi on eri asia kuin puoliso. [...] Ehken oikein pääse kärryille, mitä ajatusleikilläsi haet takaa."

        Et pääse kärryille, koska et pysty kuvittelemaan, ettet rakastaisi lastasi. Eivät kaikki vanhemmat rakasta lapsiaan automaattisesti. Olemme kuitenkin yhtä mieltä varmaan siitä, että vanhemman velvollisuus on käyttäytyä, niin kuin rakastaisi lapsiaan.

        Samoin puolisoiden velvollisuus on olla ystävällisiä ja reiluja toisiaan kohtaan. Vaikka puolisoilla ei olisi enää keskinäistä tunteen paloa, he voivat silti käyttäytyä kohteliaasti ja viedä aloittamansa perheprojektin kunnialla loppuun.

        "jos joku tekee sen ratkaisun että päättää jäädä kulissisuhteeseen sen takia että saa olla lähellä lapsiaan ja asua hienommissa puitteissa"

        Tuo ei ole oikea motiivi. Suhteeseen kuuluu jäädä, jos se on lapsen etu. Paraskin rakkaussuhde kuuluu purkaa, jos lapsen etu sitä vaatii (jos esim. toisella vanhemmalla on alkoholiongelma).

        Niin no mitä on rakkaus? Rakkaus puolisoon, rakkaus lapseen? Siihen palaan aina kun mietin ihmisten motiiveja olla kenenkin kanssa läheinen.

        Ja niin, ehken sitten osaa kuvitella mitä on, kun ei rakastaisi lastaan. Lapsi on lihaa ja vertani, jossa näen itseltä ja suvustani periytyneet piirteet (niin hyvässä kuin pahassa). Se, tulenko hänen kanssaan toimeen, riippuu kasvatustyöni tuloksesta. Puolisoni kanssa toimeen tuleminen riippuu ihan eri asioista, se ei ole yhtä paljon vallassani.

        "Samoin puolisoiden velvollisuus on olla ystävällisiä ja reiluja toisiaan kohtaan." Juuri näin ja tämä on perustelu sille miksi parisuhdeteatteriin ei pitäisi jäädä. Ja samalla hakea sympatiaa ja tunne-elämyksiä suhteen ulkopuolelta omalle surkeudelle.

    • Seksuaaliterapiaa

      Moni parisuhdeongelma seksin saralla liittyy valtaan. Mikään terapia, joka ei käsittele valtaa, tunteita ja lapsuudenperheen kiintymyssuhdemalleja, ei anna pysyviä vastauksia seksuaaliseen haluttomuuteen. Seksuaalisuus ei ole mikään sopimusasia. Siis jos ensimmäinen terapeutti ei osannut, etsikää uusi, parempi. Joka alalla on parempia ja huonompia ammattilaisia, kokeneempia ja vähemmän kokeneita. Terapeutissa ei tarvitse tyytyä huonompaan tai ensimmäiseen, vaan on lupa etsiä sopivaa. Yleensä sen tuntee jo ensimmäisellä käynnillä.

      Sille, joka kärsii seksittömässä liitossa haluan sanoa, että mieti lapsiasi. He näkevät kiintymyssuhdemallin, jossa seksuallisuus ja hellyys eivät kuulu rakkauteen. Tämä on vahva viesti, seksittömyys näkyy lapsille hellyyden puutteena ja nämä asiat valitettavasti jatkuvat sukupolvesta toiseen. Vanhempien tunnesuhde heijastuu lapsiin monin tavoin. On vaikea kasvaa mieheksi ja naiseksi perheessä, jossa vanhemmat ovat vain isän ja äidin roolissa. Hetken mietittyänne ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan?

      Sitoutuminen on ihmissuhteissa erittäin tärkeää. Rakkaus perustuu sitoutumiseen, on tärkeää, ettei puoliso lähde, vaikka seksi ei tilapäisesti sujuisi. Jokainen on vastuussa omasta nautinnostaan silti. Elämä ilman seksiä on seksuaalisuudestaan nauttivalle kärsimystä ja jos antaa tilanteen jatkua, ei puoliso ole siitä vastuussa. Elämättömästä elämästä vastataan aina itse.

      Olisi tärkeää pohtia, mitkä tekijät ovat olleet vaikuttamassa siihen, ettei individuaatio (oman persoonan eriytyminen lapsuuden malleista yksilölliseen, tietoiseen ja oman vaikutusvaltansa tiedostavaan aikuisuuteen) seksuaalisuuden suhteen ole toteutunut? Pelko tuntemattomasta? Hylkäämisen syyllisyyden välttely? Millaiset mallit avioliitossa olemisesta vaikuttavat taustalla? Mikä on rooli avioliitossa, onko haluttomalla passiivinen rooli muutenkin? Mitä oman vallan ja vaikutuksen julkituominen käytännössä tarkoittaisi?

      Ammattitaitoinen terapeutti voi auttaa, kannattaa etsiä sellainen. Tunnekeskeinen pariterapia ja gestalt-terapia ovat erityisen hyviä suuntauksia seksuaaliongelmien käsittelyyn. Yksityiseltä puolelta löytyy varmasti päteviä terapeutteja jokaiselle.

      Itse olen onnellisessa, seksuaalisesti aktiivisessa suhteessa. Mikään ei voi korvata seksuaalisuutta parisuhteessa, se on kaiken ydin, mielestäni. Kaveri ei ole aviopuoliso, sellainen liitto ei ole taivaassa tehty, sillä ihminen on tarkoitettu koko persoonaa hoitavaan seksuaalisuuteen ja sellaista suhdetta on lupa tavoitella koko elämän. On tärkeää näyttää lapsille, että ihminen on kokonaisuus, jossa seksuaalisuus on yhtä arvostettu osa kuin kaikki muutkin alueet, ja että seksuaalisena ihmisenä kasvamme koko elämän.

      Aivan sivuhuomautuksena vielä loppuun tuosta omaisuusasiasta. Samoin kuin lapset, se toimii usein tekosyynä erilaisia individuaatioon liittyviä pelkoja vastaan. Asioiden perusteellinen seltitäminen on työlästä ja se voi johtaa eroon. Se voi myös johtaa uuteen alkuu. Elämässä joutuu ottamaan riskejä kasvaessaan täysivaltaiseksi, omasta elämästään ja tyydytyksestään vastuussa olevaksi ihmiseksi

    • ????

      Seksuaalisuus ei ole ehkä ydin, vaikka se seksikyllästeisenä aikana siltä tuntuukin.

      Mitä sitten, jos lapset näkevät hyvänäpitoa ja huolehtimista suukkojen kera vain toiselta puolisolta, mutta se jurompi ne kyllä ottaa vastaan. Pitäisikö silloinkin vain miettiä tarpeitaan individualistisena yksilönä?

      Ei koko elämää voi mitään kiimaa tavoitella, vaikka lehdessä niin lukeekin. Pitkässä parisuhteessa on aivan luonnollista suvantovaiheet. Pitkässä parisuhteessa ei tarvitse enää esittää mitään, vaan toisen voi hyväksyä pienine puutteineen. Harva meistä on täydellinen, vaikka kuinka haluaisi.

    • gaölsgdlögagsd

      Mietis miltä tuntuu elää liitossa, jossa itse suunnilleen haluaa ja toinen ei? Mietis miltä se tuntuu, kun seksiä olisi nykyään tarjolla joka suunnassa liiton ulkopuolella eikä sitä edes moraalisesti paheksuta kuten vuosikymmeniä sitten? Olet kuin karkkikaupassa oleva lapsi, joka ei saa koskaan ottaa mitään eikä edes koskea.

      Mutta uhrautuahan täytyy. Se on se seksinnälkäinen joka on se tarinan roisto, eihän koskaan se aseksuaali tarvitse mitään muutosta. Toinen voittaa, toinen häviää. Itse olen se häviäjä.

      • mies47vuotta

        Olen täysin samaa mieltä kanssasi ja kuulun häviäjiin.
        Kun aikoinaan aloin vaimoni kanssa seurustelemaan, olin tyytyväinen, että olin jo aiemmin ollut useamman tytön kanssa, ettei tarvitsisi myöhemmin pettää vain siksi, että haluaa lisää kokemuksia.
        Kun suhteemme muuttui vakavammaksi, oli mielestäni itsestäänselvää, etä seksistä nautitaan enää vain toistemme kanssa. Näin siitä sitten mutkien kautta päädyimme avioliittoon ja kaikki oli niin kuin olin tahtonutkin. Kunnes vaimo alkoi laittaa jalat ristiin.
        Tuolla ylempänä olen asian tarkemmin jo kertonut.

        Nyt tuo aiemmin itsestäänselvänä pitämäni asia alkaa tuntumaan mahdottomalta. Syynä ei edelleenkään olisi "kokemuksien kerääminen", vaan täydelliseen läheisyyden puutteeseen haettu helpotus.
        Toistaiseksi olen vielä jaksanut toivoa vaimoltani jonkinlaista halun osoitusta, vaikka sellaista ei ole vuosiin ollut.
        Koko ajan pettämisen raja laskee alemmaksi ja nyt se alkaa olemaan jo siinä pisteessä, että sopivan tilaisuuden tullen, sen voisin jo toteuttaa.
        En olisi nuorempana uskonut, että vielä joskus joudun tälläiseen tilanteeseen, mutta elämäksihän tätä kutsutaan.

      • Seksuaaliterapiaa
        mies47vuotta kirjoitti:

        Olen täysin samaa mieltä kanssasi ja kuulun häviäjiin.
        Kun aikoinaan aloin vaimoni kanssa seurustelemaan, olin tyytyväinen, että olin jo aiemmin ollut useamman tytön kanssa, ettei tarvitsisi myöhemmin pettää vain siksi, että haluaa lisää kokemuksia.
        Kun suhteemme muuttui vakavammaksi, oli mielestäni itsestäänselvää, etä seksistä nautitaan enää vain toistemme kanssa. Näin siitä sitten mutkien kautta päädyimme avioliittoon ja kaikki oli niin kuin olin tahtonutkin. Kunnes vaimo alkoi laittaa jalat ristiin.
        Tuolla ylempänä olen asian tarkemmin jo kertonut.

        Nyt tuo aiemmin itsestäänselvänä pitämäni asia alkaa tuntumaan mahdottomalta. Syynä ei edelleenkään olisi "kokemuksien kerääminen", vaan täydelliseen läheisyyden puutteeseen haettu helpotus.
        Toistaiseksi olen vielä jaksanut toivoa vaimoltani jonkinlaista halun osoitusta, vaikka sellaista ei ole vuosiin ollut.
        Koko ajan pettämisen raja laskee alemmaksi ja nyt se alkaa olemaan jo siinä pisteessä, että sopivan tilaisuuden tullen, sen voisin jo toteuttaa.
        En olisi nuorempana uskonut, että vielä joskus joudun tälläiseen tilanteeseen, mutta elämäksihän tätä kutsutaan.

        Häviäjä ja voittaja, sellaisista valtapeleista haluttomuuden kanssa painivissa parisuhtessa yleensä on kyse, mutta pinnan alla ovat tunteet hylätyksi tulemisesta (häviäjä)ja toisaalta kauaksi pakenemisesta (voittaja), jotta voisi olla turvassa haluttomuudessaan parisuhteen intiimiydeltä. Näitä juttuja voi mennä juttelemaan terapiaan yksinkin, ellei haluton tahdo. Sen jälkeen voi miettiä uudelleen ratkaisuja, sillä ei kannata tehdä mitään ennen huolellista harkintaa. Omasta mielestäni on tärkeää, että haluton osapuoli aivan todella ottaa vastuun seksittömästä valinnastaan, hänhän on mennyt avioliittoon, ei kaverisuhteeseen/kämppikseksi. Itse en näe hyvänä ratkaisuna sivusuhdetta, vaikka siitä olisi sovittu puolison kanssa. Lasten kannalta on parempi, että he näkevät mallin seksuaalisesta sitoutumisesta avioliitossa tai vakisuhteessa eikä niin että seksuaaliset tarpeet hoidetaan "ulkona". En ole mikään arvostelemaan muita, mutta näin itse vanhempana ajattelen.

      • ????
        mies47vuotta kirjoitti:

        Olen täysin samaa mieltä kanssasi ja kuulun häviäjiin.
        Kun aikoinaan aloin vaimoni kanssa seurustelemaan, olin tyytyväinen, että olin jo aiemmin ollut useamman tytön kanssa, ettei tarvitsisi myöhemmin pettää vain siksi, että haluaa lisää kokemuksia.
        Kun suhteemme muuttui vakavammaksi, oli mielestäni itsestäänselvää, etä seksistä nautitaan enää vain toistemme kanssa. Näin siitä sitten mutkien kautta päädyimme avioliittoon ja kaikki oli niin kuin olin tahtonutkin. Kunnes vaimo alkoi laittaa jalat ristiin.
        Tuolla ylempänä olen asian tarkemmin jo kertonut.

        Nyt tuo aiemmin itsestäänselvänä pitämäni asia alkaa tuntumaan mahdottomalta. Syynä ei edelleenkään olisi "kokemuksien kerääminen", vaan täydelliseen läheisyyden puutteeseen haettu helpotus.
        Toistaiseksi olen vielä jaksanut toivoa vaimoltani jonkinlaista halun osoitusta, vaikka sellaista ei ole vuosiin ollut.
        Koko ajan pettämisen raja laskee alemmaksi ja nyt se alkaa olemaan jo siinä pisteessä, että sopivan tilaisuuden tullen, sen voisin jo toteuttaa.
        En olisi nuorempana uskonut, että vielä joskus joudun tälläiseen tilanteeseen, mutta elämäksihän tätä kutsutaan.

        Melko puutteessa niin seksin kuin läheisyydenkin kanssa elelen. Seksiä on tosiaan nykyään tarjolla, eikä olisi varmaan vaikeuksia sitä saadakaan, mutta luontoni ei kertakaikkiaan anna periksi. Tilanne siis päinvastainen, mies varjelee kalleintaan, eikä tunnu innostuvan yritinpä mitä eroottista hyvänsä. En tiedä, mikä sitä vaivaa, vanhuus vai stressi. Ahdistavaa on, enkä jaksa enää vongatakaan.

        Oletko sinä antanut sellaisia pikku kosketuksia, ohimennen hipaisuja vaimollesi? Minä olen se, joka näitä yritän, mutta ei aina toimi. Silittely tai suukottelu on kielletty. Vakavasti pohdin, onko mieheni jäänyt lapsena täysin hellyyttä vaille, kun koskettelu on aina ollut hänestä vastenmielistä. Kerrotko mikä olisi miehestä sellainen paikka, johon koskemalla saisi himot hyrräämään? Mistä mies voisi tykätä? Jotenkin tuntuu niin pahalta tyrkyttää itseänsä.

      • mies47vuotta
        ???? kirjoitti:

        Melko puutteessa niin seksin kuin läheisyydenkin kanssa elelen. Seksiä on tosiaan nykyään tarjolla, eikä olisi varmaan vaikeuksia sitä saadakaan, mutta luontoni ei kertakaikkiaan anna periksi. Tilanne siis päinvastainen, mies varjelee kalleintaan, eikä tunnu innostuvan yritinpä mitä eroottista hyvänsä. En tiedä, mikä sitä vaivaa, vanhuus vai stressi. Ahdistavaa on, enkä jaksa enää vongatakaan.

        Oletko sinä antanut sellaisia pikku kosketuksia, ohimennen hipaisuja vaimollesi? Minä olen se, joka näitä yritän, mutta ei aina toimi. Silittely tai suukottelu on kielletty. Vakavasti pohdin, onko mieheni jäänyt lapsena täysin hellyyttä vaille, kun koskettelu on aina ollut hänestä vastenmielistä. Kerrotko mikä olisi miehestä sellainen paikka, johon koskemalla saisi himot hyrräämään? Mistä mies voisi tykätä? Jotenkin tuntuu niin pahalta tyrkyttää itseänsä.

        "Kerrotko mikä olisi miehestä sellainen paikka, johon koskemalla saisi himot hyrräämään? Mistä mies voisi tykätä? Jotenkin tuntuu niin pahalta tyrkyttää itseänsä."

        Ota huomioon, että kysyt nyt asiaa mieheltä, joka on aina ollut huomattavasti keskimääräistä halukkaampi seksiin ja nyt on ollut kokonaan ilman seksiä 4,5 vuotta.
        Vastaus on: mikä paikka vaan:)

        Mutta sillain tosimielellä: Ei miehelläkään ole mitään "nappia",, mistä voisi laittaa seksimodin päälle. Vastakkaisista epäilyistä huolimatta, kyllä se seksin halu ja kiihotus miehelläkin lähtee aivoista. Miehen on varmaankin aika paljon helpompi päästä oikeaan tilaan, kun ainakin minulle riittä naisen oikea tuoksu, tai seksikkään naisen näkeminen, naisen seksikäs ääni yms...
        Sen jälkeen kun mielentila on oikea, ei naiselta kovin paljon vaadita, että saa miehen haluamaan.
        Muutenkin on aika vaikea antaa neuvoja, kun en tiedä, millaista seksielämänne on ollut. Suihinottoa ei varmaankaan yksikään mies pysty vastustamaan.

        Kysyit noista kosketteluista ja hipaisuista, ei, en ole enää koskenut vaimooni sen jälkeen, kun yritin häntä sängyssä halata, ja hän sähähti; älä koske muhun ja löi. Tietenkään tuo lyönti ei fyysisesti sattunut, mutta henkisesti se sattui paljon, etenkin kun itselleni ei tulisi mieleenkään lyödä vaimoani.
        Silloin päätin etten enää itseäni tyrkytä, enkä anele hellyyttä tai seksiä. Saa sitten itse pyytää, jos haluttaa, ei ilmeisesti ole haluttanut 3 vuoteen.

        Kyllä tuo itsensä tyrkyttäminen tuntuu todella alentavalta, ellei takaisin saa mitään muuta kuin välinpitämättömän torjunnan. Itsetuntoa se nakertaa joka kerta.
        Siksi olen itse ottanut vähän etäisyyttä, ettei se torjuminen tunnu ihan niin pahalta.
        Ei varmaankaan fiksuin teko, mutta jollain pitää itseään suojella.

      • gdsdsgagdagdg
        mies47vuotta kirjoitti:

        "Kerrotko mikä olisi miehestä sellainen paikka, johon koskemalla saisi himot hyrräämään? Mistä mies voisi tykätä? Jotenkin tuntuu niin pahalta tyrkyttää itseänsä."

        Ota huomioon, että kysyt nyt asiaa mieheltä, joka on aina ollut huomattavasti keskimääräistä halukkaampi seksiin ja nyt on ollut kokonaan ilman seksiä 4,5 vuotta.
        Vastaus on: mikä paikka vaan:)

        Mutta sillain tosimielellä: Ei miehelläkään ole mitään "nappia",, mistä voisi laittaa seksimodin päälle. Vastakkaisista epäilyistä huolimatta, kyllä se seksin halu ja kiihotus miehelläkin lähtee aivoista. Miehen on varmaankin aika paljon helpompi päästä oikeaan tilaan, kun ainakin minulle riittä naisen oikea tuoksu, tai seksikkään naisen näkeminen, naisen seksikäs ääni yms...
        Sen jälkeen kun mielentila on oikea, ei naiselta kovin paljon vaadita, että saa miehen haluamaan.
        Muutenkin on aika vaikea antaa neuvoja, kun en tiedä, millaista seksielämänne on ollut. Suihinottoa ei varmaankaan yksikään mies pysty vastustamaan.

        Kysyit noista kosketteluista ja hipaisuista, ei, en ole enää koskenut vaimooni sen jälkeen, kun yritin häntä sängyssä halata, ja hän sähähti; älä koske muhun ja löi. Tietenkään tuo lyönti ei fyysisesti sattunut, mutta henkisesti se sattui paljon, etenkin kun itselleni ei tulisi mieleenkään lyödä vaimoani.
        Silloin päätin etten enää itseäni tyrkytä, enkä anele hellyyttä tai seksiä. Saa sitten itse pyytää, jos haluttaa, ei ilmeisesti ole haluttanut 3 vuoteen.

        Kyllä tuo itsensä tyrkyttäminen tuntuu todella alentavalta, ellei takaisin saa mitään muuta kuin välinpitämättömän torjunnan. Itsetuntoa se nakertaa joka kerta.
        Siksi olen itse ottanut vähän etäisyyttä, ettei se torjuminen tunnu ihan niin pahalta.
        Ei varmaankaan fiksuin teko, mutta jollain pitää itseään suojella.

        En olisi kestänyt vuottakaan enää tuon jälkeen.

      • ????
        mies47vuotta kirjoitti:

        "Kerrotko mikä olisi miehestä sellainen paikka, johon koskemalla saisi himot hyrräämään? Mistä mies voisi tykätä? Jotenkin tuntuu niin pahalta tyrkyttää itseänsä."

        Ota huomioon, että kysyt nyt asiaa mieheltä, joka on aina ollut huomattavasti keskimääräistä halukkaampi seksiin ja nyt on ollut kokonaan ilman seksiä 4,5 vuotta.
        Vastaus on: mikä paikka vaan:)

        Mutta sillain tosimielellä: Ei miehelläkään ole mitään "nappia",, mistä voisi laittaa seksimodin päälle. Vastakkaisista epäilyistä huolimatta, kyllä se seksin halu ja kiihotus miehelläkin lähtee aivoista. Miehen on varmaankin aika paljon helpompi päästä oikeaan tilaan, kun ainakin minulle riittä naisen oikea tuoksu, tai seksikkään naisen näkeminen, naisen seksikäs ääni yms...
        Sen jälkeen kun mielentila on oikea, ei naiselta kovin paljon vaadita, että saa miehen haluamaan.
        Muutenkin on aika vaikea antaa neuvoja, kun en tiedä, millaista seksielämänne on ollut. Suihinottoa ei varmaankaan yksikään mies pysty vastustamaan.

        Kysyit noista kosketteluista ja hipaisuista, ei, en ole enää koskenut vaimooni sen jälkeen, kun yritin häntä sängyssä halata, ja hän sähähti; älä koske muhun ja löi. Tietenkään tuo lyönti ei fyysisesti sattunut, mutta henkisesti se sattui paljon, etenkin kun itselleni ei tulisi mieleenkään lyödä vaimoani.
        Silloin päätin etten enää itseäni tyrkytä, enkä anele hellyyttä tai seksiä. Saa sitten itse pyytää, jos haluttaa, ei ilmeisesti ole haluttanut 3 vuoteen.

        Kyllä tuo itsensä tyrkyttäminen tuntuu todella alentavalta, ellei takaisin saa mitään muuta kuin välinpitämättömän torjunnan. Itsetuntoa se nakertaa joka kerta.
        Siksi olen itse ottanut vähän etäisyyttä, ettei se torjuminen tunnu ihan niin pahalta.
        Ei varmaankaan fiksuin teko, mutta jollain pitää itseään suojella.

        Voi luoja. Olen kokenut samantapaisen torjunnan - monesti. Se tosiaan koskee henkisesti, eikä voi sanoin kuvailla kuinka paljon. Itselleni ei vielä lyöntiä ole kohdalle sattunut, mutta sanallista torjuntaa töykeällä äänellä, kun olen suukottanut selkää ja vähän silittänyt: painu omalle puolellesi, mitä toi hyödyttää, nukutaan nyt. Ja se käännetty selkä, jota nykyään katselen ennen nukahtamistani kyyneleet poskilleni valuen syö naista ja kai se söisi miestäkin. Mietin miksi kuitenkin yhä rakastan, mutta en voi sille mitään, ehkä ensirakkaus on erilainen?

        On pakko tosiaan ottaa etäisyyttä, ei tätä muuten voi kestää. Etäisyyttä sängyn laidalle. Kun edes puhuisi, mikä sitä ahdistaa, mutta ei.

    • Vaimo 44 v.

      Joo, ottaisipa munkin mies vastuun... Olennaista ovat lapsuuden kiintymys- ja parisuhdemallit. Kahden kanssa olen asunut yhdessä, molemmat aseksuaaleja. Taitaa olla aika kylmiä nämä suomalaisten parisuhdemallit. Ja lopuksi vielä heitän pökköä pesään. Ihmettelen ylipäänsä, miten suomalaiset lisääntyvät. Meidän kulttuurimme on niin aseksuaali ja epäromanttinen jo sellaisenaan. No joo, onhan noita melankolisia rakkauslauluja... Kyllä sitä kaipaisi tunteiden paloa. Länsimainen kulttuuri korostaa järjen, ration, merkitystä. Kuitenkin tunteet ovat aina mukana, haluttiin sitä tai ei. Olisi saada tunteiden käsittelylle lisätilaa omassa elämässä. Niin, tapasin tosin vähän aikaa sitten aivan ihanan miehen. Mutta- pieni ongelma- hän on lääkärini. Mutta voinhan olla ihastunut salaa, itsekseni. Eihän sitä tarvitse kertoa ja voi vain salaa nauttia tästä ihanasta tunteesta. Mies oli selvästi, vähän samanlainen kuin itsekin, vaikutti tunteelliselta ja ehkä romanttiseltakin. Niin, ihanaa...

    • oma rakastaja

      Kurjassa avioliittossa elellään....mieheni harrastaisi seksiä vaikka joka päivä mutta en ole halunnut häntä enää vuosiin. Hänen törkeä käytös ja alistaminen on vienyt halut. Olen hoitanut lapset ja tehnyt kotityöt. Hän vain kiillottelee autot ja pitää autotallin siistinä. Mitään yhteistä meillä ei ole. Olen todella ahdistunut kotona ja olen lähtöä miettinyt jo monta vuotta. En vaan uskalla kun mieheni syyllistäisi ja haukkuisi...tosin kerranhan se vaan kirpaisisi mutta kuitenkin....
      kaksi vuotta sitten tapasin nuoruuden rakastettuni ja sen jälkeen on tapailtu. Ensin vähän harvemmin mutta nykyisin viikoittain. Hänen tapaaminen piristää todella.

      • voi voi näitä juttuj

        Pitäiskö auto jättää törkyiseksi ja autotalli sikinsokin? Et taida laskea kotitöiksi noita, nehän on vain miehen harrastus eikö?

        Ja petät ukkoasi siis rakastajan kanssa? Miehen vika tämäkin, että sulla on rakastaja. Ainahan voi syyttää miestä.

      • Taju kankaalla(ko)?
        voi voi näitä juttuj kirjoitti:

        Pitäiskö auto jättää törkyiseksi ja autotalli sikinsokin? Et taida laskea kotitöiksi noita, nehän on vain miehen harrastus eikö?

        Ja petät ukkoasi siis rakastajan kanssa? Miehen vika tämäkin, että sulla on rakastaja. Ainahan voi syyttää miestä.

        Lukihäiriökö vaivaa vai muu ymmärryksen vaje?

    • harmittaaaa

      Itsellä sama homma, ilman ollaan.
      Muija ei anna ja sillä siisti.
      Ihmetyttää,että kuitenkin kytätään kovin,ettei pettämään pääse jne,mutta se riemurööri pidetään supussa kuin maailman vanhin salaisuus.
      Itse odotan muksun olevan se 20 v. jne että ei kärsi niin pahoin kun erotaan...sillä ei tästäkään mitään tule.
      Mietityttää vain että onko se ihmisen sittenkin osittain mahdotonta olla vain sen yhden kanssa,vai onko se lottovoittoon verrattava saavutus että liitto kestää.

      • :((((

        heheheh....tuo on niin järkyttävän järjetöntä. Ihan kuin se tuottaisi jotain sadistista nautintoa lopettaa seksi ja vielä kytätä ja estää toisenkin halut ja teot. Varmaan vahtii kanssa haukkana ettet vain pääse masturboimaan. Voi itku mistä näitä tämmöisiä liittoja syntyy! Ja kun nykyaikana EI OLISI EDES PAKKO elää tällaisissa liitoissa.

    • koettu on

      Monet kirjoittaa täällä ettei suhde toimi. MIKÄ mättää?? Hyppy tuntemattomaan avaa kaikkien osapuolten silmät. Eli erotkaa ja nauttikaa ELÄMÄSTÄ.

      Nämä jotka roikkuu huonossa suhteessa lasten takia, niin väitän ettei lapset juurikaan kärsi erosta, mikäli aikuiset eroavat siististi. Lapset voivat olla vko/vko eri vanhemmilla. Näin tulee panostettua lapsiin vko ja itseensä vko.

    • Ainokaisla

      Mies 47 vuotta:
      Voi kuinka haluaisin kanssasi sylikkäin. Voitaisiin itkeä ja nauraa yhdessä vaikka muutama vuorokausi putkeen. Olen 50 v. nainen ja tilanteeni on niin tosi samanlainen kuin omasikin. Tunnen ja tiedän kaiken tuon kaipuun ja loukkauksen ja kaiken niihin liittyvän. Ihmeellistä, miten kirjoituksissasi on kuitenkin jossain rivien välissä ihanan lämmin ja positiivinen vire. Kaikesta huolimatta. Voimia päätöksellesi, mikä se sitten onkin.

      • mies47vuotta

        Jos tuntuu siltä, että haluat jakaa ajatuksiasi syvemmin ja yksityisemmin, niin voit kirjoitella mulle suoraan, kun ainakaan itse en voi ihan kaikkea "paljastaa" näin julkisesti: Tuossa toi sähköpostiosoite: [email protected]

    • Lady in red

      Suosittelen erittäin lämpimästi eroa, siitä hyötyisivät tässä tapauksessa kaikki osapuolet! Voin vain kuvitella, minkälaiselta helvetiltä tuollaisessa suhteessa oleminen tuntuu... En itse kestäisi sitä hetkeäkään!

      Minusta avioliitto on lupaus tietyistä asioista ja jos niitä asioita ei saa yrityksistä huolimatta, on varmasti fiksuinta lähteä eri teille. AP kuullostaa minusta oikein fiksulta ja mukavalta mieheltä, joka ansaitsee paljon parempaa!

    • liedestä Jääkaapiksi

      olemme 63 ja62 vuotiaita Vaimo oo muuttunut Kuumasta uunista
      Jääkaapiksi

      • Mitä uupuu?

        Nii-in kuule, vaimo on tullut siihen ikään, että tarvitsee muutakin kuin 'pökköä pesään', että pysyy 'lämpimänä'. Tunteet viilenevät ilman tunteita.

        Olen ottanut joskus ylös kirjasta tällaisen ajatuksen, johon uskon aika tanakasti: "Uskollisuus on tunne-elämälle sama kuin ikuinen kannallaan pysyminen älylle." (Oscar Wilde)

    • Ratkaisu

      Satunnaisin otoksinkin karmeaa luettavaa.

      Toiminta samalla periaatteellakin kuin pörssissä. Tappiot nopeasti.

      Turha kuvitella mitään oleellista muutosta. Kamat kahteen kasaan mahdollisimman pian.
      Turhaan olet kärsinyt.

    • 11+13

      Sanot kuule sille vaimolle suoraan, että seksielämän pitää parantua tai tulee ero. Jollei hän ymmärrä yrittää enemmän, niin sitten eroatte. Ei kannata alkaa salasuhteilemaan. Lastenkin kannalta suora ero on parempi kuin vanhemien omituiset ja valheelliset viritykset.

      • 11+ 17

        Salasuhteilu särkee perheen raadollisella tavalla. Miten toimia, kun miehelle ei vaimon päivittäinen tarjonta kelpaa? Kuvittelin, että menin naimisiin kovan panomiehen kanssa, mutta paskat. Hiirihän tuo pelkuri on.

    • tod ttuuntunut

      en tiä aika viileetähän tää on. aloitetta tulee emäännältä kerran kahdessa kuussa ja torjutuksi tulen yli 2/3 niistä 5x viikossa kerjäämisestä. muksut pienii ymmärrän että väsyttää mutta laiskuutta se on. ensimmäinen petos kun yhteiselämää ei juuri ole kuin puolipakolla ja siinäki uinutaan sitte.

    • mr tosimies

      itse ratkaisin asian ottamalla salarakkaan. Oma haasteensa on löytää aikaa salarakkaalle, mutta silloin kun aikaa on, tunnen taas itseni mieheksi.

    • Kauko.

      Kirjoitan tätä vähän parempaan muotoon. Jos sitä ollaan yhdessä vaikka taloudellisesta pakosta niin sitten ehkä kylmää kyytiä mutta aseseksuaali ei vain halua sukupuolista kanssakäymistä. Hänelle se on välttämätön paha jotta toinen osapuoli pysyisi suhteessa. Kyllä hän silti rakstaa ja haluaa olla yhdessä. Kyllähän me kaikki ollaan aseseksuaaleja jos pitäisi olla vaikka sukupuolisuhteessa miehen miehenkanssa. Ei kertakaikkiaan huvita vaikka olisi muuten kuinka mukava mies. Samalta aseseksuaalisesta naisesta tuntuu. Veikkaan että aseseksuaalisuus johtuu taipumuksesta Altheimerin tautiin. Seksuaalisesti tärkeät alueet lähtevät ensimmäisenä aivoista.

      Kokemusta on ja jos joku 40-50 vuotias nainen jostakin syystä on puutteessa niin olen hyvin kiinnostunut koittamaan voitaisiiko me tehdä elämäämme tässäsuhteessa miellyttävämmäksi. Ei mitään pakonomaista touhua vaan sitten jos sitä oikeasti tuntuu. Tanssi on minulle harrastus ja olen aika monipuolinen tanssija mikäli tanssi kiinnostaa. Mutta tanssitettavia kyllä piisaa, tämä seksielämä tässä on nyt ensimmäinen asia. Laitan osoitetta näkyville jos joku kaipaa.

    • eihänsaatana

      On fiksuja neuvoja poislukien nää elämään kyllästyneet joilla ei ole muuta tekeemistä kun vastata näsäviisaita. Mutta oikeessa elämässä se on iso pulma rakastat mutta vastarakkaus jää ns. puolitiehen. Itsestä tuntuu että se sukupuolielämäkin kuuluu rakkauteen ja jos se puuttuu se ei oo tosi rakkautta? Itsellä sama ongelma mutta se ratkaisu....

    • 1krt-Liikaa

      Tekee niin tai näin niin suomessa aina joku kusee silmään ja se sattuu kun se on läheinen...tämä on fakta. Seksiä itsellä 2krt vuodessa.....ei turhan tiuhaan...Aloitankin kohta itse selibaatin joka kestää loppuun asti.

    • tosijuttuon

      Ihan kuin kopi omasta suhteesta, emme ole aviossa vaan avoliitossa mutta samapa tuo käytännössä, Seksi kuoli meilläkin tai sanotaan että avovaimoa ei enää kiinnostanut makuuhuone touhut, aiempina vuosina oli kyllä hyvinkin viriiliä toimintaa...paikat vaihteli, asentoja vaihdeltiin ja kyllä avovaimo sai orgasmeja ei ollut siitä kiinni. Mutta mikä lie tuli ja vei halut, yritin eri keinoin tunkeutua naisen pään sisään mutta turhaan...ei seksiä, ei helyyttä eipä juuri läheisyyttäkään enää vuosiin. Aika rankkaa on elämä, koeta siinä keskittyä sitten arkeen, kylmä nainen ja kylmä suhde. Olen koittanut eron uhallakin tuoda vireyttä mutta ei mitään, Kun nainen ei halua niin ei...ei se sormea napsauttamalla toimi. Mun edes turha yrittää enää seksistä puhua, naisen otsa menee heti kurttuun ja varmasti sellainen iljetyksen olotilakin naisella, hitto eihän tuo nainen halua edes juuri mun kosketustakaan ihollaan. Kerran satuin hiukan hellästi ottamaan kontaksia rintoihin ihan paidan päältä ja nainen sai hepulin, kysyi et mitä oikeen teen, näpit pois mun rinnoilta en ole antanut lupaa koskea.

      • TotuusSattuuQC

        Onko tuossa mielestäsi jäljellä jotain siitä parisuhteen "suhde" osasta?
        Minusta ei. Henkisesti olette jo eronnet kauan sitten.

    • kokeilejuttua

      En ikinä suostuisi olemaan kylmässä liitossa. Jos en pari kertaa viikossa saisi seksiä lähtisin kyllä. Myös hellyyttä on oltava kosketusta ja romantiikkaa vaikka pitkässä liitossa olen ollut. Ainakin vielä tuo puoliso jaksaa eikä ainakaan ole edes maininnut että olisi tyytymätön saamiseen. En voi uskoa että vaimo on kylmä ja tunteeton. Naisilla on yleensä tunteet esillä paremmin kuin miehillä. Kerrot kuinka uhraat itsesi seksin saannin takia. Se jo kertoo ettei teillä ole asiat alunalkaenkaan kunnossa. Meillä kotityöt tehdään yhdessä. Riippuen onko toinen töissä tai kotona. Mutta kuvaat tilannetta miten "uhriudut jotta saisit edes seksiä. Kertoo kyllä jo melko naurettavaksi olet itse suhteenne johtanut. Pitää osata kunnioittaa toista ja kertoa jos jokin asia vaivaa. Otappas vaimo pöydän ääreen ja laita pari kynttilää niiden valossa katsotte toisianne. Ette puhu mitään ja kun vaimo vaivaantuu tilanteesta pyydät olemaan hiljaa ja jatkat. Otat kasvot käsiisi ja suutelet sitä kuin silloin kun aloititte. Siitä se lähtee. Ja jos vastustaa ei silloin ole enään vaimolla mitään tunteita sinua kohtaan. Ainakin aluksi puolisoni tunsi tilanteen hankalaksi ja kysyi oliko hän tehnyt jotain väärää? Miksi hän ihmeessä se sellaista kuvitteli? No en kerro loppuja mihin johti mutta hiton hyvältä tuntui molemmista.

    • mikä_eteen

      Totta puhut, ei seksielämää voi paranttaa naisen kanssa joka ei ole siitä edes kiinnostunut. Mun kumppani taas oli aktiivinen 12-15 vuotta tosin halut vaihteli naisella aika pajolti, välillä oli monta viikoa ilman mitään sitten taas oli vähän väliä iholla ja piti sextailla. Kun ikää tuli halut hiipui ja sitten tuli se totuus munkin nenäni eteen, nainen ei enää halunnut, nyt hiljaiseloa 3-4 vuotta. Onhan siinä sopeutumista kun oli tottunut seksiin, nyt tulee lähinnä vihaiseksi kun mitään ei tapahdu, arki kyllä toimii pakollisten asioiden kannalta mutta muuten ollaan kavereita. Olen kerran ollut vieraan naisen kanssa ja huomasin että yhtään ei tullut omantunnon kolkutusta, seksisuhdettakin miettinyt mutta ei toi seuran halu varmaan enää toimi kun on tottunut olemaan saman kanssa niin kauan. Eroakaan en ole miettinyt, ei sitä niin vaan heitetä 27 yhteistä vuotta roskikseen.

      • Kyselijä-77

        "Eroakaan en ole miettinyt, ei sitä niin vaan heitetä 27 yhteistä vuotta roskikseen."

        Eivät kai ne menneet hyvät vuodet romukoppaan mene vaikka suhde päätyisikin nyt eroon? Kai siinä suhteessa pitäisi olla tyytyväinen myöskin nyt eikä vain elää menneisuuden takia?

      • uusionni

        Miten niin roskikseen ,ne on elettyä elämää ja niitä et takaisin saa ,mutta entä tulevaisuus meinaatko pilata lopunkin elämäsi valittamalla ja olemalla katkera ja tyytymätön, tee jotain sen hyväksi hanki parempi loppuelämä.

    • eiolemuita

      ero ainut vaihtoehto

    • outo

      Miksi ihmiset sietävät tällaista suhdetta, varsinkin miehet? Miksi naiset jotka haluavat paljon seksiä, eivät saa suhdetta? Esim. minä.

    • vanhaäijä-

      Sää ny sanot sill akall ett se joko tai.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. En ole rakastunut

      Tai ihastunut sinuun. Kiinnostuin kyllä heti koska erotut massasta.
      Ikävä
      391
      3981

    2. Miksi suomalaisia vainajia säilytetään kylmäkonteissa ulkona? Näin kuolleita kohdellaan Suomessa

      Suomesta ei löydy enää tilaa kuolleille. Tänä päivänä vainajia säilytetään ympäri maata ulkona kylmäkonteissa. Kontit
      Maailman menoa
      217
      1972

    3. Olen ärtynyt koska

      minulla on tunteita sinua kohtaan. Tunteita joita en voi ilmaista. Kaipaan kaikkea sinussa. Siksi olen välillä hankala.
      Ikävä
      68
      1480

    4. Suomalaiset marjat loppuvat

      Suomalaiset marjat mätänevät metsään, koska ulkomaalaiset, lähinnä thaimaalaiset poimijat ovat huolehtineet suomalaisten
      Maailman menoa
      154
      1330

    5. Joku tukeva täti syyttää suomalaisia rasisteiksi Hesarissa

      ”Kaikki valkoiset ihmiset Suomessa ovat kasvaneet rasistiseen ajatteluun”, sanoo Maija Laura Kauhanen: https://www.hs.
      Maailman menoa
      167
      991

    6. Yhteiskuntaa hyväksi käyttäjät

      Kyllä täällä Suomussalmellakin osaavat käyttää näitä Suomen etuja hyväksi. Vuokrataan ns. asunto lapselle että saa asu
      Suomussalmi
      60
      970

    7. Mitä teen väärin?

      Alkaa pikku hiljaa tympäsemään ainainen pakkien saanti. Eka ennen kun nähdään, miehet ovat kiinnostuneita viestittelemää
      Sinkut
      122
      920

    8. Puhutko toisista ihmisistä

      pahaa, jotta näyttäytyisit itse jotenkin paremmassa valossa?
      Ikävä
      117
      913

    9. Haluaisin tietää

      mikä saa sinut tuntemaan olosi rakastetuksi. Ja sitten haluaisin mahdollisuuden tehdä juuri niin. 💔
      Ikävä
      51
      878

    10. Oli mukava tavata irl

      Sattuma toi sinut matkani varrelle. Ihmettelin sitä silloin, ehkä vähän vieläkin. Oli ilo jutella ja tuntea, vaikka nyt
      Ikävä
      24
      869
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt