Mitä pitäisi tehdä, kun mitkään keinot mitä aina neuvotaan esim. Lehdissä riitojen lopettamiseksi, ei meillä toimi ollenkaan? Vaimoni suuttuu mielestäni tosi syvällisesti ja on suuttuessaan suorastaan pelottava. Itse olen erittäin lyhyt hermoinen ja valitdttavasti karjun suuttuessani. Lepyn nopeasti. Vaimo suuttuu hitaammin mutta kuten sanoin on äärimmäisen vihainen ja pitkään. Koitan hillitä karjumistani, ja jos koitan sanoa kesken riidan, että emmekö voi rauhoittua ja jutella järkevästi, hän pitää sitä alistamisena kun pitää rauhoittua silloin kun minä haluan...jos pyydän anteeksi, ei se yleensä tepsi vaan hän sanoo että ei hetkessä lepytä. Riidan aiheen leikiksi laittaminen tai huumori ei auta, pikemminkin pahentaa tilannetta. Asia vaivaa kovasti koska tuntuu että menetän kaiken yhteyden häneen kun hän suuttuu, ja kun jotain, vaikka itsestäni johtumatonta tapahtuu, pelkään jo etukäteen hänen suuttumistaan, koska se on niin totaalista vihaa. Olen koittanut puhua tästä kun olemme ihan neutraaleja, mutta se ei onnistu koska asiasta puhuminen johtaa siihen että hän sanoo että alistan häntä ja että hänelläkin on oikeus tunteisiin. Kun emme riitele meillä menee oikein hyvin. En tiedä miten saisin tätä asiaa helpotettua. Olemme olleet naimisissa jo yli 10 vuotta eikä tilanne ole parantunut.
riidan lopettaminen ei onnistu
fettrimjölk
4293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jaa, teillon noin päin. Mulla taas on mies joka ei suutu koskaan. Mä kyllä suutahtelen tasaseen tahtiin, mutten pura kiukkuani häneen koska hän ei provosoidu ja tule mukaan mun tuittuiluuni, eli en saa vastakaikua kiukulleni hänestä. Laantuu kiukut aika nopeesti sitte mullakin kun ei ole vastapeluria.
Te sen sijaan tuette toistenne kiukkua, vastaatte toistenne riemastukseen samalla mitalla, joten riita eskaloituu. Menette riitelyssä tyypillisesti myös henkilökohtaisuuksiin, jolloin hyökkäykseen vastataan tietysti vastahyökkäyksellä.
Tarttis muuttaa omaa käytöstä, jotta toisenkin vastaaminen muuttuisi, sillä kukapa sitä yksinään viitsii möykätä – en minä ainakaan. Aina on mahdollista päättää meneekö mukaan toisen kähinään vai poistuuko tilanteesta ja jättää kiukkuajan purkamaan kiukkunsa johonkin muualle.
Työtä se muutos tietysti vaatii, sillä kymmenessäkin vuodessa tavat on jo niin pinttyneet ettei niiden rikkominen tapahdu yhdessä päivässä. Ja sitä luulee ettei luonteellenkaan voi mitään, mutta se on täyttä bulshittiä, tiedän sen kokemuksesta.
Riitelyssä on aina kyse vallastakin. Kuka pääsee sanomaan sen viimesen sanan ja kuka jää alakynteen. Riidoissa puretaan paljon sellaista energiaa joka voitais purkaa muutenkin, esim. harrastuksiin. Lähin ihmissuhde on totta kai se tavallisin ja helpoin purkamiskohde, ja jos kumppani provosoituu helposti, on aloittajankin vaikea painaa jarrua ja lopettaa riita jonka itse aloitti.
Kandee kokeilla erilaisia tapoja itsensä rauhoittamiseenkin, ennen kuin vain pimahtaa kuten tavallista. Itseään on yllättävän helppo muuttaa, kun tiedostaa mitä tekee.
Viisaita sanoja. Kuitenkin, jos ja kun suutun mutta haluaisin pian lopettaa riidan niin kuin lehdissä neuvotaan, ei se onnistu millään, vaan pikemminkin se vaan pahentaa tilannetta...
Lähde kävelylle sanaakaan sanomatta.
Erimielisyydet on hoidettava rauhallisessa mielentilassa. Otatte tavaksi että jos jostakin erimielisyydestä on pakko keskustella, se tehdään kahvilassa tai ravintolassa. Kotona puhutaan vain nätisti tai jätetään tarpeellisia kirjelappuja. Vanhojen tapojen rikkominen kestää pari kuukautta. Joku terapeutti auttaa mielellään teitä löytämään rakentavampia kommunikaatiotapoja. Vikahan on 60-prosenttisesti nyt hillittömän vaimosi. Osta hänelle nyrkkeilysäkki ja hanskat.
Sinun pitää nyt erottaa kaksi asiaa toisistaan: riidan lopettaminen ja sovinnon tekeminen. Sinä olet nopeasti leppyvä ja ajattelet, että ne ovat jollei ihan sama niin ihan peräkkäinen asia. Puolisosi taas tarvitsee tasaantumisaikaa ennen kuin pystyy sopimaan; muuten riita alkaa vain uudestaan.
Ei ole toisaalta myöskään mikään pakko jatkaa riitaa jos ei siltä tunnu! Eli lopeta se riitely, kun siltä tuntuu. Mutta sen sijaan, että yrittäisit heti palata "järkevään" keskusteluun, sano vaikka, että "mietitäänpä tätä hetki, jutellaanko uudestaan vaikka tunnin päästä". Ja ta-daa, vaimosi saa rauhoittua ihan omaan tahtiin. Harvoin varmastikaan tulee mistään sellaisesta riitaa, mikä olisi pakko sillä sekunnilla ratkaista. (Ei meillä ainakaan.)
Kukaan ei voi muuttaa perustemperamenttiaan kokonaan. Sen kanssa pitää vain oppia elämään ja molempien pitää tulla vähän vastaan. Kysy myös vaimoltasi, miten hän näkee asian, mikä sinussa ärsyttää ja mikä hänestä voisi asiaa auttaa. Kyllä niissä naistenlehdissä on välillä ihan asiallisiakin vinkkejä, mutta ei niitä auta orjallisesti noudattaa. Ihmiset kun ovat kaikesta huolimatta yksilöitä.