Eron sattuessa sitä moittii ja syyllisti toista, vaikka ei sitä kaikkea pahaa tarkoittanut. Olit vain siinä ja purin turhautumiseni ja suruni sinuun. Anteeksi, rakas. 7kk mennyt ja vieläkin pyörit mielessäni. Aluksi uskottelin itselleni, että näin paljon parempi, mutta silti ne tunteet ja muistot kertoivat, kuinka tärkeä olet minulle. Pyydän anteeksi käytöstäni. Olen vain ihminen. Se soutaminen ja huopaaminen vain söi sisältä niin paljon.. Olin hukassa ja kaikki tunteet myllersi myrskyn lailla päälle. En tarkoittanut. Ajatus, että emme enään olisi toistemme luona särki sydämen. Luulinko, että rakkautemme toisiamme kohtaan olisi itsestäänselvyys? Kaiken olevan niin yksinkertaista? Nyt tiedän, että olin kuin lapsentossuissa, joka opetteli puristamaan... Anna anteeksi, rakas. Rakastin sinua, mutta nyt ymmärrän että se ei ole niin yksinkertaista. Olemmehan nuoria vielä pitkään, mutta olisin halunnut olla vanhempi tajutakseni sen, mitä se vaatii. Ei kauniita sanoja, vaan tekoja. En tiennyt enään mitä se oli.. Pelkää intohimoa, vai yksinäisyyden lievittämistä. Pelkäsimmekö molemmat jotain? jotain että tästä ei tulisikaan mitään. Nyt tiedän, että siitä olisi tullut jotain kaunista. En vain uskaltanut ottaa siitä kiinni ja katsoa, mitä tulisi tapahtumaan.. Sinä uskalsit. Ja petyit... Anna anteeksi.
Peiliin katsominen
|
6239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vielä olisin valmis yrittämään jos mahdollisuuden saisi :)
Erosta jo kauan. En saanut koskaan sanottua sanoja, niitä tärkeitä. Olit minulle niin tärkeä, rakas, läheinen. Loukkasit minua ja loukkasin sinua takaisin ja yhä vieläkin halusin loukata. Sinun tarkoitusperistäsi en tiedä, ehkä tarkoititkin sitä mitä sanoit. Joka tapauksessa se sattui kamalasti. Miksi pidät minua ihmisenä jota voi satuttaa?Siksikö, kun kaikki muutkin ovat minulle niin tehneet? Ehket tosiaan kaipaa minua, enää. Kun odottaa liian kauan, aika menee ohitse. Et koskaan tajunnut miten paljon pelkäsin. Ja miten paljon rakastin. Kerroit että sinuun oli sattunut käytökseni..siksikö halusit satuttaa takaisin pahimmalla mahdollisella tavalla? En tiennyt että sinuun sattui, pidin sinua vahvana, tyynenä, kalliona joka ei vähästä hätkähdä. Miksi suojelet ihmistä joka on vahva ja satutat sitä joka ei ole? En tiedä enää mitä tehdä ilman sinua. En osaa elää ilman sinua. Minun on vaikea uskoa että se kaikki on ohitse. Olen hukassa. En löydä tietä kotiin. Miten mikään kaunis voi loppua näin? Rakastan sinua, haluan että tiedät sen.
Eikun uutta yritystä kehiin :)
Hänellä on jo toinen.
Kuulostipa kuin olisi minulle kirjoitettu mutta aika ei ihan täsmää tai mistä sen sitten aloittaa. Mutta haaveilua kai tämä on vaikka tuossa on paljon tuttua.
Vain senkaiset ihmiset, jotka eivät koskaan ole kokeneet kriisä omassa elämässään jaksavat provoilla päivästä toiseen eri keskustelupalstoila. Se vai ihmetyttää mitä moinen pelleily hyödytää ja mikä on sen hinta, kun kaikki on laskettu sinne viivan alle. Kaikesta huolimatta, hyvää elämää heillekin.