Sinänsä jännä juttu, että heti pitkän seurustelun loputtua tuntu käyvän paljon parempi flaksi kuin nyt jo pari vuotta sinkkuna ollon jälkeen. Mut siihen on varmaan olemassa esim. seuraavia syitä:
- heti erottuuan ei seurustelu pahemmin kiinnostanut niin ei ollut yhtäään epätoivoinen ja pysty juttelemaan ja olemaan tosi rennosti ja luontevasti naisten kanssa. Jopa baarissa meni juttelemaan naisille ihan huvikseen ilman mitään iskemistarkoitusta ja naiset jutteli mielellään. Nyt kun menee juttelee iskemistarkoituksella niin ihan eri juttu.
- Myös se, että oli juuri asunut yhdessä naisen kanssa niin auttoi varmasti paljon. Oli tottunut olemaan, juttelemaan, käyttäytymään yms. naisen seurassa. Osasi tulkita naisen käyttäytymistä ja tiesi suunnilleen mistä naiset tykkää. Vaatteiden ostoon ja parturissa käyntiin oli saanut vähän myös vastakkaisen sukupuolen mielipidettä toisin kuin nyt enää kovin usein.
- Tuntuu, että sinkkuus on parin vuoden aikana muuttanut myös luonnetta huonompaa suuntaan. Sinkkuuden myötä sitä on tullut ainakin vähän itsekkäämmäksi, omahyväisemmäksi, vilkkaammaksi. Myös joillakin osa-alueilla elämäntavat huonontunut, kuten enää ei jaksa kokkailla pelkästään itelleen monipuolista ja terveellistä ruokaa niin usein kuin seurustellessa.
Käykö tässä sitten niin, että mitä pidempään sitä on sinkku niin sitä huonommaksi muuttuu parisuhdemarkkinoita ajatellen ? Samalla myös omat vaatimukset siitä millainen kumppanini pitäisi olla ja ei pitäisi olla kasvaaa. Mutta toisaalta epätoivo kasvaa myös.
Tässä siis taistellaan aikaa vastaan. Pitäisi siis kumppani löytyä pian, mutta silti ei saisi etsimällä etsiä, mutta eihän se kai muuten löydy.
- heti erottuuan ei seurustelu pahemmin kiinnostanut niin ei ollut yhtäään epätoivoinen ja pysty juttelemaan ja olemaan tosi rennosti ja luontevasti naisten kanssa. Jopa baarissa meni juttelemaan naisille ihan huvikseen ilman mitään iskemistarkoitusta ja naiset jutteli mielellään. Nyt kun menee juttelee iskemistarkoituksella niin ihan eri juttu.
- Myös se, että oli juuri asunut yhdessä naisen kanssa niin auttoi varmasti paljon. Oli tottunut olemaan, juttelemaan, käyttäytymään yms. naisen seurassa. Osasi tulkita naisen käyttäytymistä ja tiesi suunnilleen mistä naiset tykkää. Vaatteiden ostoon ja parturissa käyntiin oli saanut vähän myös vastakkaisen sukupuolen mielipidettä toisin kuin nyt enää kovin usein.
- Tuntuu, että sinkkuus on parin vuoden aikana muuttanut myös luonnetta huonompaa suuntaan. Sinkkuuden myötä sitä on tullut ainakin vähän itsekkäämmäksi, omahyväisemmäksi, vilkkaammaksi. Myös joillakin osa-alueilla elämäntavat huonontunut, kuten enää ei jaksa kokkailla pelkästään itelleen monipuolista ja terveellistä ruokaa niin usein kuin seurustellessa.
Käykö tässä sitten niin, että mitä pidempään sitä on sinkku niin sitä huonommaksi muuttuu parisuhdemarkkinoita ajatellen ? Samalla myös omat vaatimukset siitä millainen kumppanini pitäisi olla ja ei pitäisi olla kasvaaa. Mutta toisaalta epätoivo kasvaa myös.
Tässä siis taistellaan aikaa vastaan. Pitäisi siis kumppani löytyä pian, mutta silti ei saisi etsimällä etsiä, mutta eihän se kai muuten löydy.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mä oon ollut sinkku nyt yli 2 kuukautta, ja täytyy sanoa että on ollut hyvä flaksi päällä sen jälkeen. Ehkä se johtuu siitä, etten vielä ole niin epätoivoinen. Eli pystyn keskustelemaan rennosti naisten kaa baarissa. :) toivotaan ettei tämä vaihe mene ihan heti yli. :)
Pitkän suhteen loputtua monta vuotta sitten, ei heti kohta uusi suhde olisi voinut vähempää kiinnostaa. Eikä kyllä käynyt flaksikaan, ei sen puoleen. Sitten kun aika oli tehnyt tehtävänsä ja olisi uusi suhde ruvennut kiinnostamaan, ei käynyt flaksi. Nyt kun olen ollut paria hyvin lyhytaikaista seurustelusuhdetta lukuunottamatta täysin sinkkuna, kiinnostusta uuteen suhteeseen riittää edelleen, mutta olen myöskin huomannut että huonompaan suuntaan on parisuhdemarkkinoilla mennyt. Vaatimuksia esitetään minun suuntaani ja vaatimuksia esitän minäkin. Yksin jos on tottunut olemaan, vaatii toiselta ehkä liikaakin sopeutumista omiin kuvioihinsa. Rupeaa jotenkin niin tarkasti pohtimaan kenet ottaa totuttuja ympyröitään sotkemaan. Ja saman olen huomannut toisinkin päin. Tätä samaa odotetaan minulta: en saisi tehdä näin tai minun pitäisi tehdä näin. Vaikeata, vaikeata.
Itse seurustelen tällä hetkellä mutta aiemmin olin sinkkuna pitkän aikaa. Silloin oli välillä kovakin yritys päällä mutta ei vaan käyny flaksi. Nyt kun olen suhteessa niin kyllä nyt niitä musta kiinnostuneita naikkosia on alkanu ilmaantumaan vaikka ei todellakaan oo ollu mitään yritystä päällä. Kumma juttu tosiaan!
Ehkäpä sitten kun on kymmekunta vuotta ollut poikamiehenä ja pöhöttynyt ja rappiolla joku nainen ottaa säälistä hoidettavaakseen. Naisethan rakastuvat renttuihin.