Musta tuntuu, että olen eroamassa. Olemme olleet melkein neljä vuotta yhdessä ja asuneet siitä vuoden samassa kämpässä. Koko yhdessäasumisajan on ollut vaikeaa ja kriisiä kriisin perään, ja itsekin olen alkanut vakavissani miettiä eroa. Mutta en todellakaan halua sitä, sillä rakastan poikaystävääni älyttömästi.
Miten voisin selvitä, jos eroamme? Mulla ei ole ystäviä eikä kavereita. Muutimme uudelle paikkakunnalle viime vuonna, enkä saanut täältä yhtäkään kaveria, jonka tukeen voisin luottaa. Vanhat ystäväni väsyivät, kun purin heihin kriisien aiheuttaman tuskan, ja nyt he eivät jaksa kuunnella ongelmiani. Mulla ei ole ketään, jonka kanssa voisin mennä vaikka kahville tai juttelemaan. Olen yksin, jos poikaystäväni lähtee. Rahaa ei ole, joten en voi aloittaa uutta harrastusta. (Olen siis opiskelija.)
Mitä helvettiä teen?
Miten voisin selvitä, jos eroamme? Mulla ei ole ystäviä eikä kavereita. Muutimme uudelle paikkakunnalle viime vuonna, enkä saanut täältä yhtäkään kaveria, jonka tukeen voisin luottaa. Vanhat ystäväni väsyivät, kun purin heihin kriisien aiheuttaman tuskan, ja nyt he eivät jaksa kuunnella ongelmiani. Mulla ei ole ketään, jonka kanssa voisin mennä vaikka kahville tai juttelemaan. Olen yksin, jos poikaystäväni lähtee. Rahaa ei ole, joten en voi aloittaa uutta harrastusta. (Olen siis opiskelija.)
Mitä helvettiä teen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muuta yksin vaan asumaan. Saat Kelasta asumistukea vuokraan ja kun opiskelet saat opintotukea/lainaa.
Sulle jää vähän käteen, mutta jos tuntuu että on tiukkaa niin mene töihin.
Mielummin yksin kuin paskassa suhteessa.
Jos rahat tekee tiukkaan niin soita sossuun. Paikkakuntasi kaupungin nettisivuilta löydät yhteystiedot.
Onko paikkakunnallasi jotakin nuorisopalvelukeskusta vai miksi niitä nyt kutsutaankaan. Minun opiskelupaikkakunnallani oli sellainen ei kävin siellä juttelemassa nuorisotyöntekijän kanssa murheistani, ja minä koin sen auttavan. Ja olihan siellä illalla joku nuorisokahvilakin, mutta olin sinne vähän liian vanhan joten en käynyt siellä. Jotain 13-17 vuotiaita sielä kävi. Jos olet tämän ikäinen luulempa että kaikilla paikkakunnilla on juuri tälläisiä nuorisokahviloita/illanviettopaikkoja, jollet ihan tuppukylässä asu. Olisiko tälläinen mukava vapaa-ajan viettopaikka.
Koulustahan voit yrittää hankkia ystäviä! En nyt ala tässä pidempiä raapustamaan, mutta jos haluat vertaistukea laita mailia osoitteeseen: [email protected]
Itse siis erosin reilu kuukausi sitten ja erään toisen tytön kanssa olen mailaillutkin ja se on kyllä auttanut! :)
Moikka "eroanko"? Minkä ikäinen olet? Riippuu paljolti myös siitä, mitä suhteelta haluaa. Nuorena asiat ovat toisin, kuin esim 30 tai vaikka 50. Jos olet nuori, älä jää roikkumaan, erityisesti ihmiseen, joka koko ajan arvostelee (tehköön sen sitten hienovaraisestikin) tai sanoo ettei pysty päättämään rakastaako vai ei. Valitettavasti se on luonnekysymys (elän yhden sellaisen kanssa) ja toisen ihmisen luonnetta ei voi vain muuttaa sinun ei tarvitse muuttaa omaasi myöskään. Olen itse ollut loputtomassa muuttumisleikissä miellyttääkseni miestäni eikä se ole johtanut mihinkään muuhun kuin "henkiseen kannibalismiin". tarkoitan oman psyykeen torjuntaa ja kieltämistä. Ja mihin se taas johtaa???? Vihaan, turhautumiseen ja hämmennykseen. Suosittelen sinua katsomaan peiliin ja sanomaan :Rakastan sinua siellä (eli rakastan itseäni) ja lopetan tältä istumalta toisten miellyttämisen enkä odota sitä myöskään keneltäkään toiselta. Kukaan muu ei voi/saa miellyttää sinua elämässä kuin sinä itse. Piste. Voit kyllä rakastaa tätä miestäsi edelleen, voit rakastaa sydäntä särkevästikin, mutta se ei auta, jos toinen ei kykene rakastamaan takaisin. Mutta vaikka ero tulisikin, voit olla ylpeä itsestäsi - Sait itse antaa rakkautta - ja se jos mikä on elämässä tärkeää!