Milloin avoliittoon?

Ei kai siihen mitään automaattista vastausta ole. Ikä ja parisuhteen kesto vaikuttaa. Jotkut hyppäävät heti saman katon pari kuukautta seurusteltuaan, tai suoraan vanhempien luota, asumatta ikinä täysin yksin. Ja saattavat hyvinkin olla lopun elämäänsä siellä saman katon alla.

Pääsääntöisesti voisin sanoa että kannattaa seurustella n. 1 vuosi ennen muuttoa yhteiseen kämppään, ja ei kannata muuttaa suoraan vanhempien luota vaan elää pieni hetki yksin. Sillä ainakin minimoi sen että pilaa hyvän suhteen.

Mikäli suhteessa on sairaalloista mustasukkaisuutta, alkoholin liikakäyttöä tai mielenterveysongelmia, niin kannattaa seurustella useampi vuosi ennen yhteenmuuttoa. Noista nimittäin nopeasti kehkeytyy väkivaltaa, ja suhteesta pois pääsy on hankalampaa kun asuu saman katon alla. Puhumattakaan vaarallisuudesta.

Minä muutin avoliittoon miehen kanssa vuoden seurustelun jälkeen. Hyviä päiviä, huonoja päiviä, mutta niitähän on vaikka ei yhdessä olisikaan.

Mekin seurusteltiin yli vuoden päivät, vasta sitten tuntui järkevältä tehdä muuton kaltasia isoja päätöksiä, koska koki jo tuntevansa toisen hiukan paremmin.
Kyllä se tunne tulee kun on sen aika. Ainakaan ei kannata kiirehtiä mihinkään epävarmana - tulee vaan ongelmia.

Voi kuule se on ihan sinusta ja seurustelukumppanista kiinni, koska meette avoliittoon eli muutatte yhteen.

Ei ole määritetty kauanko pitää seurustella ennen kuin muuttaa yhteen.

Me seurusteltiin 2kk kun muutimme yhteen ja 1kk siitä mentiin kihloihin.

Parisuhteessa 1v avoliitossa 2pvän päästä 1v ja kihloissa 2kk päästä 1v (tapaaminen netissä 28.03.2012, tapaaminen kasvotusten 28.03.2012, seurustelu 28.03.2012, yhteenmuutto 10.05.2012 ja kihlat 12.06.2012) Häitämme juhlitaan 1-2-vuoden päästä

Ite olen asunut töiden takia mieheni luona silloin tällöin. Esim nyt kesän sillä työni on hänen paikkakunnallaan. Kun opiskelen omalla paikkakunnallani, silloin mies punkkaa minun luonani pitkiäkin aikoja kun hänen vakkariduuni on siellä.

Teoriassa ollaan nyt asuttu yhdes ja seurusteltu 9kk

Kyllä vähintään vuos minun mielestä pitää seurustella ennenkun muuttaa yhteen. Ja ennen sitä ois hyvä kans asua yksin vähän aikaa. Paremmin pärjää yhessä jos pärjää yksinkin! :)

Sanoisin että sen vaan tietää tai huomaa on oikea aika on. Olimme seurustelleet mieheni kanssa parisen kuukautta kun hän jo vietti 90% ajasta minun luonani. Puoli vuotta sen jälkeen hän antoi vuokrakämppänsä pois, mitä järkeä maksaa kahta kämppää?

Eli me vain ajauduimme asumaan yhteen ihan luonnostaan. Kihloihin mentiin jo puolen vuoden seurustelun jälkeen, siitä vuoden jälkeen naimisiin.

Minä ja avomieheni muutimme yhteen vain parin päivän seurustelun jälkeen. Päätös tehtiin puhtaasti taloudellisista syistä, sillä molemmilla oli liian kalliit vuokra-asunnot. En pitänyt tilannetta ihanteellisena ja epäilinkin suhteen kestämistä. Perheemme ja sukulaiset tuomitsi ja ystävät ihmetteli. Päätin kumminkin kokeilla ja lopulta yhteiselo sujui oikein ihanasti! Olemme nyt vuoden seurustelleet ja siis lähes koko ajan avoliitossa.

En kuitenkaan suosittelisi tätä muille sillä treffailu - ja yökyläily vaihe jäi todella lyhyeksi. Olimme myös molemmat asuneet yksinämme eikä suinkaan muutettu suoraan vanhempien luota. Halusin vain todeta ettei seurustelun kesto ennen avoliittoa takaa liiton onnistumista

Kuuntele sydäntäs, se kertoo vastaukset noihi

Mä muutin miehen luokse asumaan vain 4 kuukauden seurustelun jälkeen. Nyt 2 kuukautta tässä yksissä asuttu ja hyvin on sujunut. Yhteenmuuttaminen tuli hieman yllättäen, kun mun vuokraisäntä ilmoitti tarvitsevansa asunnon eli multa oli lähtemässä kämppä alta.

Oltiin jo aiemmin kyllä keskusteltu mitä yhteenmuutto toisi tullessaan, mutta lähinnä leikkimielisesti. Kun tieto vuokrasopimuksen irtisanomisesta tuli, keskusteltiin ja päädyttiin kuitenkin siihen että kokeillaan yhdessä asumista ja katsotaan mitä tapahtuu. Miehellä siis iso vastavalmistunut okt joten tilaa riittää. Ja itsekseni ajattelin että jos tulisikin ero, tästä pääsisi lähtemään milloin tahansa, toisin kuin vuokrakämpästä jossa on nykyään usein 1-2 v. määräaikaiset sopimukset ja irtisanomisajat sun muut.

Vanhemmat kyllä vähän epäilivät hommaa aluksi mutta ovat nykyään sujut asian kanssa. Mekään ei enää ihan teinejä olla, itse 26 ja mies 33, molemmilla halu vakiintua ja samanlaiset elämäntilanteet ja toiveet tulevaisuudesta muutenkin. Ja jos meinaa joskus jälkikasvuakin hommata niin ei tässä oikein voi enää vuositolkulla kokeilla seurustelua ja sen jälkeen vuositolkulla yhdessä asumista, tulee vähän nopeammin tutustuttua ja nähtyä onko toisesta oikeasti puolisoehdokkaaksi :)

Me asuttiin yhdessä ennen kun alettiin seurustella (esin eri huoneissa muutama kuukausi ja sitten saman peiton alle) ja ollaan edelleenkin yhdessä tosin jo naimisissa. Yhteensä 45v. Mutta se on aina niin henkilökohtaista. Täällä onkin jo sanottu että ei silloin jos toinen on alkoholisti, narkomaani, väkivaltaisuuteen taipuvainen, vasta eronnu (laastarisuhteet ei kestä), peli riippuvainen ym. Ja itse annan neuvon ettei sellaisenkaan kanssa joka on korviaan myöten velkaantunut eikä hallitse raha-asioitaan. Ei kannata rueta vain toisen elättäjäksi.

Oikeaa aikaa ei ole olemassa eikä näin ollen väärääkään. Eikä sitäkään voi etukäteen tietää onko valmis. En tiedä onko tuollaista valmiutta edes olemassa, sitä vaan sopeutuu sitten kun on jo tehnyt sen siirron. Tai sitten ei sopeudu. Moni ajattelee automaattisesti, että jossain vaiheessa suhdetta seuraa yhteenmuutto mutta ei ole pakko muuttaa koskaan yhteen. Meillä se meni niin että toinen halus yhteenmuuttoa todella pian. Koska vänkäsi asiasta niin paljon, suostuin. Mulle olis hyvin sopinut eri osoitteet. No nyt ollaan jo naimisissa mutta asutaan erillään. Se ei ole asumusero. Se ei vaan toiminut se yhdessä asuminen, ei saatu soviteltua erilaisuuksia yhteen. Mutta nyt suhde erinomainen.

Ei siihen ole yhtä vastausta. Se kyllä sitten näkee onko valmis yhteiselämään. Mutta joka tapauksessa silloin tulee tehdä asiat ja säännöt selviksi. Kuka maksaa mitäkin ja kuka tekee mitäkin . Tehkää kunnon pelisäännöt elämälle. Näin ei enää tarvii niistä riidellä. Mutta ei missään nimessä yhteisiä rahoja. Jaatte tasan menot ja aina kun ostat jotain niin omiin nimiin kuitti. Sillä ähtiessäsi (jos käy huonosti) saat vain ne tavarat jotka olet ostanu ite. (tulee pystyä todistamaan)
Kuulostaa karulta mutta sitä se elämä vain on.