Suomalaiset ovat tunnetusti sairasta kansaa ja se näkyy myös nettideittailussa.
Lähes aina kun on nettitreffeillä, niin keskusteluissa tulee esille joku sairaus/vaiva.
Osa on ollut todella vakavia sairauksia ja olen ollut pahoillani naisten puolesta, mutta sairaudet ovat myös nostaneet kynnystä jatkaa tapailua.
Miksi lähtisin tapailemaan naista, joka on sairas ja jota en tunne?
Jos olisin suhteessa ja nainen sairastuisi niin sillä ei olisi mitään väliä, mutta minä en halua lähteä suhteeseen terveysongelmista kärsivän naisen kanssa.
Minun otantani on 30-40-vuotiaat lapsettomat naiset ja sairauskirjo on närästyksestä leukemiaan ja kaikki siitä välistä.
Lähes aina kun on nettitreffeillä, niin keskusteluissa tulee esille joku sairaus/vaiva.
Osa on ollut todella vakavia sairauksia ja olen ollut pahoillani naisten puolesta, mutta sairaudet ovat myös nostaneet kynnystä jatkaa tapailua.
Miksi lähtisin tapailemaan naista, joka on sairas ja jota en tunne?
Jos olisin suhteessa ja nainen sairastuisi niin sillä ei olisi mitään väliä, mutta minä en halua lähteä suhteeseen terveysongelmista kärsivän naisen kanssa.
Minun otantani on 30-40-vuotiaat lapsettomat naiset ja sairauskirjo on närästyksestä leukemiaan ja kaikki siitä välistä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei sinun tarvitsekkaan tapailla ketään joka on sairas jos et halua. Tosin on hieman eri asia kärsiä närästyksestä kuin leukemiasta. 100% tervettä ihmistä voi olla hieman hankala löytää.
Tuonkaltaista olen huomannut vähän iäkkäämmissäkin naisissa.
Ylpeitä ja kopeita ollaan kun käydään töissä ja netissä ovat niitä ikuisia etsijiä mutta kun jostain syystä jäädään saikulle niin kaikki kelpaa.
Ja tuo mieli muuttuu kuin salamana kumpaankin suuntaan että kun taas mennään tai opäästään töihin niin suhde loppuu ja uutta vaan etsimään.Tämä syksy tosin on muutenkin sellaista aikaa että mieliala tahtoo muuttua ilmojen mukaan.
täysin tervettä yli 30 vuotiasta ihmistä ei ole olemassakaan. Ap on sairas myös. Riippuu vaan onko tarpeeksi tutkittu, ja otettu kaikenlaisia testejä. Sulla on voinut olla jo piilevänä joku leukemia jo 10 vuotta. Mutta et vaan tiedä. Samanlaista kävi mulle. Otatin verikokeet yhden asian takia, ja paljastui ikävä asia, verikoe näytti epänormaalina rvon ajoka voi viitata leukemiaan. Juttu on niin etten ole otattanut verikokeita ainakaan 10 vuoteen, joten en tiedä milloin tuo on tullut. Että näin. Tietämättäni olen sairastanut erästä asiaa.
Päänvaivat on sitten sellainen asia, että narsismikin on sairaus, ap.
Olet oikeassa ja kyllä siellä porukassa oli myös muutama narsisti.
Noooh, ihminen on terve siihen asti, kunnes toisin todetaan.
Toiseksi, määrittele ensin mitä tarkoittaa "täysin terve" ?
Itse olen melkein nelikymppinen, ja ainakin normaaleiden testien suhteen täysin terve. Tosin kukaan ei pysty ennustamaan tulevaisuutta saati edes omaa kohtaloaan. Kukaan meistä ei tiedä, paljonko kullekin ihmiselle kohtalo on sallinut terveyttä saati elinaikaa, joten miksi murehtia kaikkea etukäteen ?!
Näinhän se varmaan on, itse en ole netin kautta hakenut muuten kuin pari-kolme vuotta sitten vähän aikaa, mitä silloin tuli treffailtua niin oli tosiaan jos jonkinlaista vaivaa nuorilla ihmisillä vaikka profiileissa hyvinkin urheilullisia ja hyväkuntoisia olivat olleet olevinaan, siinä vaan sitten ihmeissään kuunteli ilmeisesti hyvät geenit omaavana kun ei tarvitse ottaa muuta kuin buranaa tai vastaavaa krapulaan tai flunssaan toisinaan.
Tuota samaa vikaa olen kyllä nähnyt miehissäkin työelämässä, ne jotka eniten ovat olevinaan urheiluharrastuksiensa kanssa ovat sitten jotenkin heikompia kun jatkuvaan pitää hieroa ja niksautella eikä silti kestä kovin kauaa ennen kuin on taas joku paikka rikki, flunssaankin ne sairastuu paljon helpommin ja saikkupäiviä kertyy, pitää sitten meidän terveempien hoitaa niidenkin hommat.
Jos menee lääkäriin, sairauksia alkaa löytyä.
Eri ihmisillä on eri kynnys potemiselle.
Joitkut tarkkailevat kehoaan enemmän. Jotkut tarkkailevat liikaa.
Urheilijat ovat tottuneet jatkuvaan huoltamiseen, joten se voi jäädä tavaksi.
Ehkei kannata profiilissan leikkiä lääkäriä. Ainahan se houkuttaa sairaita. Olet kuitenkin oikeasti työtön ja ainakin korvien välistä vialla niin naurattavaa esittää jotain mitä ei ole.
Siis ei minulla profiilin nimi ole dr öckert jos niin luulit?
En minä luule mitään kun ne naiset jotka siellä käyvät tohtoria etsimässä.
Minä olin treffeillä n.40-vuotiaan naisen kanssa, jolla ei ollut mitään koulutusta. Hän kertoi ekoilla trfeillä kuinka hän oli joutunut lopettamaan muistaakseni 4 eri opiskelupaikkaa terveydellisistä syistä johtuen.
Hän innostui kertomaan sairauksistaan, jotka suurimmaksi osaksi olivat korvien välissä. Ahdistusta, masennusta, väsymystä ja sentään yksi polvilumpion kulumasta johtunut polvileikkaus.
En halunnut enää tavata tämän jälkeen....
ihan samoin miehetkin on käveleviä lääkärinkirjoja. Helpompi sanoa mikä
ei vaivaa, kuin mikä vaivaa.
Voi vittu mitä paskaa,oikeeta persepaskaa,saatanaako se masennus haittaa,ja siitäkin voi parantua,ei se tartu,ennakkoluuloista paskaa
Minulla on kaikenlaista vemppaa siellä täällä, mutta kaikki johtuu urheilusta, mutta ei varsinaisia sairauksia, normaaleja kausiflunssia vaan.
Mutta jonkin verran pitää olla samaa mieltä aloittajan kanssa, olen törmännyt yllättävän usein jotenkin sairaisiin naisiin treffeillä, ja muutaman kerran sairaus on ollut pään sisällä. En tiedä mistä johtuu, en ryhdy edes arvailemaan, mukavia treffiseuralaisia ovat kyllä olleet.
Kaveriporukkani on ilmeisesti aika tervettä, lähinnä vain urheiluvammoja, joten heihin siis olen peilannut vaan.
Yksi viidestä suomalaisesta käyttää jossain vaiheessa elämäänsä mielialalääkkeitä, joten ei ole mikään ihme, jos olette törmänneet heihin netissä. Itse olen muuten terve ja terveelliset elämäntavat omaava nainen, mutta käytän mielialalääkkeitä. Masennukseni ei kuitenkaan näy ulospäin, enkä ole itsetuhoista tyyppiä, joka vaan itkisi kaiket päivät sängyssä maaten. Käyn töissä ja elän normaalia elämää. En vain voi sille mitään, että elämänkokemukset ovat aiheuttaneet masennukseni. Ennen kaikkea luulen, että yksinäisyys on suurin syy masennukseeni. Jos saisin osakseni rakkautta ja hyväksyntää, voisin parantua masennuksestani. Hyvässä parisuhteessa olisin onnellinen. Voisin itsekin rakastua mieheen, joka olisi myös masentunut, mutta jonka oireet eivät häiritsisi suhdettamme. Eli hän olisi muutoin tervejärkinen mies. Monesti masentuneet ovat empaattisempia, älykkäämpiä, realistisempia ja tervejärkisempiä ihmisiä kuin ei-masentuneet. Näin olen havainnut ainakin omassa kaveripiirissäni. Jos mies rehellisesti kertoo käyneensä ammattiauttajalla, pidän sitä jopa hyvänä asiana. Tiedostava ja elämänkokemusta omaava mies on paljon viehättävämpi ja kypsempi kuin kultalusikka suussa syntynyt pullamössönössö. Vaikeuksia kokeneen miehen kanssa olisi varmasti paljon antoisia keskusteluita. Mutta ekoilla treffeillä ei kannata vuodattaa pelkästään omaa kurjuuttaan, sellainen ei luonnollisestikaan viehätä.
Itse en kertoisi ekoilla treffeillä miehelle, että syön mielialalääkkeitä. Olen töissäkäyvä, harrastava, lyhyt mutta hoikka ja edustava nainen 30-v., joka kerron lääkejuttuni vain ystäville ja läheisille kavereille. Tuntemattomille jos avautuu, juttu voi alkaa levitä ja päätyä sellaisiinkin korviin (esim. työkontaktien), joihin se ei kyllä kuulu. Ystävieni ja kaverien(?) reaktiot ovat jo olleet sen verran vaihtelevia, suurin osa on tajunnut ja tuntee muitakin depressiivisiä, mutta osa on alkanut jankuttaa niskasta kiinni ottojuttua.
Kaikenlaista kovaa kohtaloa on takana minullakin ja nyt en enää voi olla kun muutaman viikon ilman lääkkeitä ennenkuin tipun masennukseen siis ilman syytäkin. Tämä on siis fyysinen sairaus minulla, joka pysyy tableteilla kurissa. Paheksuuko ap myös sitä jos laiha diabeetikko joutuu piikille tai jos vaikka joku vanhempi sukulainen syö verenpainelääkkeitä?
"Tiedostava ja elämänkokemusta omaava mies on paljon viehättävämpi ja kypsempi kuin kultalusikka suussa syntynyt pullamössönössö." Henkisesti kyllä ja voikun myös fyysillisesti!!
mutta älä ystävä hyvä ajattele näin: "Jos saisin osakseni rakkautta ja hyväksyntää, voisin parantua masennuksestani. Hyvässä parisuhteessa olisin onnellinen."
Sinä et sitä voi tietää. Jos lääkkeet on väärät tai ei ollenkaan, masennukseen voi sairastua vaikka olisi kuinka hyvä mies, kivat lapset ja kaunis koti. Moni sairastuukin. Jos taas sinä tai minä ei saada rakkautta miehiltä tai sukulaisilta, kannattaa rakkauden käsitettä laajentaa koko maailmaan ja etsiä pieniä iloja ympäristöstään. Niitä on jokaiselle! (minua on auttanut rakkaus kirjallisuuteen mutta ei paineita, lukee vain sen minkä jaksaa) Hyväksyntää saa ainakin terapiasta, olen huomannut, ja lisäksi lähiympäristöstä.
Minua ei ainakaan vaivaa mikään, paitsi idioottimaiset aloitukset. Ne jotka
ovat sairaita, ei varmaan ole sitä omasta tahdostaan.
Sairaus ja sairaus..jos pystyy käymään töissä niin eikö silloin ole aika terve vaikka olisikin "sairas"?
Minä sairastuin ensimmäisen kerran siinä 17-vuotiaana ja siitä se sairauskierre alkoi. Koko elämän olen saanut itseäni hoitaa että työkykyisenä olen pysynyt. Geenivirheitä, minkä minä niille teen. Siltikään ei ensimmäinen poikaystäväni ollut moksiskaan. Hänen perhe vähän ihmetteli, mutta hyväksyi. Sen jälkeen tuleva aviomieheni ei ollut moksiskaan ja elimme pitkään yhdessä. Eikä nykyinen miesystäväni ole moksiskaan. Kyllä ne parisuhteiden ongelmat ihan muualla piilevät kuin sairauksissa. Opiskelutoverit eivät ymmärtäneet ja olin ulkopuolinen, mutta parisuhteissa ja työelämässä eivät sairaudet ole liiemmin merkinneet.
Eipäs nyt mennä arvostemaan vaan naisia. Minunkin tutuissa on kaksi
miestä nippanappa 50v. ja pumppuvika molenmilla. Ei alkoa, ei krilliherkkuja
tuomio. Verenpainelääkkeitä syö yks ja toinenkin paljon nuorenpi heppu.
On selkäremppaa ja eläkepaperit vetämässä.
Me voisimme molemmat osapuolet huoltaa kehoamme, ehkäpä hieman
parenmin. Eriasia on perinnölliset ja ne sairaudet joita ei voine ehkäistä, eikä
tiedostaa mitenkään.
Sinänsä hassua, mutta olen netin kautta tavannut 4 naista, joilta kaikilta oli leikattu polvi. Parilta oli mennyt eturistiside ja sitten siellä taisi olla jotain kulumaa toisilla.
Sinänsä tossa ei kai ole mitään ihmeellistä, mutta toisaalta jos 30-vuotiaalla naisella on jo polvet kuluneet rikki, niin mitäs sitten 60-vuotiaana.....
Olivatko kaikki hyvin hoikkia? Jatkuva laihduttaminen heikentää luustoa.
ja ylipaino rasittaa luustoa.