Haluan hänet takaisin

Hänellä on toinen. Älä roiku. Anna hänen mennä. Korjaa omat ongelmasi ja onnea "toiselle kierrokselle".

Ei ole toista ainakaan vielä eli siitä ei ole kyse. Ja tuon tiedän.

Miksi muutitte erilleen? Kumpi sitä halusi? Sinun kysymyksiin on vaikeaa vastata, kun alkuperäinen ongelma ei ole tiedossa.

Oikeastaan halusin vain kuulla miten muut ovat päätyneet uudelleen yhteen. Vaimo halusi tätä ja oli kuulemma hautonut jo jonkin aikaa. Suhteessamme ei ollut perustavia ongelmia; ei alkoholia, ei väkivaltaa. Muutamista asioista vain puhuttiin liian vähän ja nämä ahdistivat toista niin että kävi nyt näin.

Mistä asioista??

En viitsi noita asioita nyt kirjoitella, mutta olisin vain halunnut kuulla että miten ihmiset ovat päätyneet uudelleen yhteen eron jälkeen ja mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä. Kaiketi ainakin antaa ajan kulua, jotta molemmat voivat miettiä asioita itsekseen. En vain halua menettää kokonaan tätä mahtavaa ihmistä. Olemme sopineet, ettemme pidä ainakaan hetkeen yhteyttä. Minua tietysti pelottaa, että hän löytää toisen miehen ja unohtaa minut täysin. Jotenkin tuntuisi, että pienen etäisyyden ottamisen jälkeen molemmat voisivat nähdä asiat uusin silmin. En tiedä, mutta pelottaa vaan joka sekunti.

Mutta siis näitä tarinoita on, että pienen eron jälkeen on palattu yhteen ja suhteesta on tullut entistä parempi kun asiat on kunnolla käsitelty. Toki on niitäkin tarinoita missä suhteen jatkamisyrityksestä tulee toivotonta pallottelua.

Kuten jo sanoin, toista miestä ei ole. Sen tiedän. Tästä olemme avoimesti puhuneet ja pystyn luottamaan häneen sen suhteen täysin. Eroa hän on miettinyt jo jonkin aikaa siitä minulle puhumatta. Suhteessamme oli ongelmia, mutta kissaa ei koskaan kunnolla nostettu pöydälle. Kaikkeen oli kuitenkin selvät syyt jotka olisi voitu korjata ja siksi minua turhauttaakin ihan älyttömästi kun nyt ei voi enää tehdä mitään.

Mutta haluaisin lähinnä kuulla juttuja siitä miten ihmiset ovat uudelleen päätyneet yhteen ja mitä pitäisi tehdä nyt? Antaa aikaa ainakin? Jotenkin haluaisin vain saada toisen ymmärtämään miten hyvä pari olemme kunhan ongelmat korjataan. En niistä ongelmista halua puhua tässä enempää, mutta ne olisi voitu korjata puhumalla. Sen tiedän. Ja kuten sanoin, meillä on eron jälkeenkin ollut todella kivaa kun olemme viettäneet aikaa yhdessä. Toinen on silti vain päätöksensä tehnyt eikä nyt halua/pysty sitä muuttamaan. Siksi tarvitaan ainakin aikaa mutta mitä muuta voisin tehdä? Hän kyllä tietää miten paljon välitän. Olen sen kertonut selvästi. Kaiketi minun kannattaa vain olla ottamatta yhteyttä ellei toinen sitä itse tee. Jatkuva roikkuminen varmaan vaan pahentaa tilannetta.

Rauhoittavat ovat auttaneet edes jotenkin olemaan, mutta on tämä silti ihan helvetin vaikeaa.

Hei
Voimia sinulle. Olet tilanteessa nyt puun ja kuoren välillä, kirjoita vaimollesi kirje ja kerro siinä kaikki asiat mitkä koet ja myöls ne asiat mistä haluaisit puhua. Kerrot että tiedät syyt mitkä voisi korjata puhumalla, kerro ne hänelle kerro myös miten sinä haluaisit korjata ne ja kuinka sinä haluaisit että liittonne jatkuisi. Kerro vaimollesi myös että yrität ymmärtää hänen aikalisänsä vaikka se sinusta vaikeaa onkin. Vaiomollasi saattaa olla kasvukriisi omassa elämässään ja tarvitsee sen oman tilan miettiä asioitaan, valitettavasti siihen asiaan sinä et voi vaikuttaa muutoin kuinantamalla tilaa ja keskittämällä vomasi omaan kasvuusi ihmisenä ja oppimaan uusia asioita suhteen avoimempaan tapaan toimia. Valitettavasti en voi taata että nämä ohjeet saavat vaimosi palaamaan mutta ainakin sinä olet silloin tehnyt voitavasi teidän liittonne pelastamiseksi ja voit vielä ehdottaa hänelle yhteistä käyntiä pariterapiassa.
Valoa syksyysi.

Niin siksi onkin niin voimaton olo kun olen jo kaiken hänelle kertonut ja pitkän kirjeenkin kirjoittanut, mutta järkipuhe ei tehoa. Harmittaa hirveästi kun minulle ei annettu tilaisuutta korjata tilannetta ja antaa toiselle mahdollisuutta tunteiden palauttamiseen. Tiedän kokemuksesta että hyvässäkin parisuhteessa tunteet voivat välillä kadota, mutta jos suhteeseen panostetaan ja vietetään hyvää aikaa yhdessä, ne palaavat melkein väkisin. Kuitenkin yhteinen aikamme on aina laadukasta. Mutta tähän minulle ei annettu mahdollisuutta ja se harmittaa suunnattomasti.

Mutta nyt pitää tosiaan vain kai antaa tilaa ja koittaa elää omaa elämää. Niin vaikeaa kuin se välillä onkin.

Yritä kohdata totuus. Vaimollasi ei ole sinuun enään mitään kiinnostusta ja hän haluaa erota. Olet jo "menettänyt" hänet. Kiusaat itseäsi ajattelemalla, että vielä päädytte yhteen.

Olet läheisriippuvainen. Sinun on itsenäistyttävä. Vaimosi leikkii tunteillasi. Hän haluaa saada uusia tuulia elämäänsä. Seikkailuja ja ihanan riippumattomuuden tunteen. Olla avoin kaikelle uudelle. Säälistä hän sinun kanssasi iloitsee. Ei se ole enää sitä suurta rakkautta hänen puoleltaan.

Heitä irti. Sydänsurut tekee kipeää. Sinut on jätetty ja sillä siisti. Mitenkö saisit hänet jälleen rakastumaan itseesi ? Ainoastaan niin, ettet ripustaudu häneen. Rakenna oma elämäsi uudelleen. Tiedän mitä haluaisit kuulla, mutta "taikatempuilla" ei toista voi saada takaisin. Jos ei sitten sexillä.

Masentavaa lukea näitä vastauksia, mutta näin se taitaa olla että olen hänet jo menettänyt :( Ja teki muuten pahaa kirjoittaa tuo lause. Siitä olen kyllä eri mieltä, että hän iloitsisi kanssani säälistä. Sen verran hyvin tunnen tuon ihmisen.

En oikein usko että hän itsekään nyt tietää mitä haluaa. Kuitenkin kaikki oli lähinnä siitä kiinni, ettemme viime aikoina ehtineet viettää aikaa yhdessä ja eräästä toisesta ongelmasta, joka tuotti ahdistusta. Kuitenkin meillä on aina ollut hauskaa kun teemme jotain yhdessä eikä minussa miehenä ole vikaa; normaali paino, alkoholia kohtuudella, koulut käyty, talous kunnossa jne. Se on totta, että olimme juuri vähäisen yhteisen ajan takia ikään kuin tulleet kämppiksiksi, mutta tuollaiset asiat pystyy korjaamaan jos vain molemmat haluavat niin. Kaikki tämä tekee asiasta aina vain vaikeampaa kun tiedän, että mitään sellaista ei ollut mistä ei olisi päässyt yli. Toinen vain luovutti.

Tuntuu vain etten pääse tästä ikinä ylitse. Kaikkein pahinta on se, etten saanut enää mahdollisuutta korjata asioita. Jos olisin sen saanut niin minunkin olisi ollut helpompi myöntää, ettei tämä nyt vain toimi. Siis jos ei homma olisi alkanut sujua.

Niin kiitos tosiaan vastauksista vaikka osa niistä nyt ahdisti lisää, mutta totuutta niissä on ja sitä ei pitäisi yrittää paeta - tiedän sen vaikka se on hiton vaikeaa.

Voi sinua! Vaikutat ihanan tunteelliselta ja pohdiskelevalta mieheltä, joten tapaat varmasti joskus vielä kivan naisen, joka arvostaa näitä piirteitä sinussa (siis jos eksäsi ei enää palaa). Tsemppiä kovasti!

Niin, en halua leuhkia, mutta tiedän olevani hyvä ihminen kaikin puolin. Osaan tosiaan puhua asioista, mikä monelta tuntuu olevan hukassa. Olen mies joka tuntee enkä peittele sitä. Harmittaa vain suunnattomasti kun toinen ei tunnu arvostavan sitä. Ehkä löydänkin jonkun joka arvostaa. Tässä vaiheessa tuntuu vain hirveältä heittää yhteinen tulevaisuus ja unelmat perheestä yms. romukoppaan. Varsinkin kun tiedän miten mahtava ihminen tämä toinen osapuoli on.

Neuvona voin tietysti antaa, että jos tuntuu että suhteessa on ongelmia ja ero alkaa tuntua vaihtoehdolta, niin miettikää mieluiten yhdessä mikä mättää ja jos tuntuu siltä, että oikeasti rakastatte toisianne, niin miettikää miten asiat ratkaistaan. Antakaa aikaa toisillenne. Tehkää sitä mitä haluaisitte toisen tekevän sinulle. Ostakaa kukkia. Hemmotelkaa. Tehkää kaikkea sitä yhdessä mistä nautitte. Älkää painostako toista mihinkään! Jättäkää kaverit hetkeksi ainakin taustalle ja antakaa aikaa toisillenne. Kaverit ovat uskomattoman tärkeitä, mutta tärkeintä on se hyvä parisuhde.

Nyt tuntuu siltä, että ihmiset eroavat liian helposti. Joka puolella näkyy houkutuksia eikä sitten pysähdytä miettimään, että mikä on oikeasti tärkeää. Ovatko ne kauniit ihmiset joita kaduilla näkee lopulta yhtään parempia. Kaikkein tärkeintä on, että löytää ihmisen jonka kanssa arki tuntuu hyvältä. Ja arki koittaa aina joskus joka suhteessa. Silloin erityisesti voivat ne muut ihmiset näyttää paremmilta kuin se oma puoliso, mutta tässä kohtaa kannattaa oikeasti pysähtyä miettimään mitä elämältä haluaa. Jos listan ensimmäisenä edelleen on se oma rakas, niin kannattaa muistaa että häneen kannattaa panostaa.

Senkin olen nyt oppinut, että vaikka toinen ei näyttäisi tai puhuisi suoraan omasta pahasta olostaan, niin hän saattaa sisällä olla täysin toinen ihminen. Siksi onkin tärkeää puhua asioista ennen kuin on myöhäistä.

Itse tajuan tämän kaiken nyt kun tuntuu olevan ihan liian myöhäistä. Tsemppiä silti teille kaikille muille joilla ei ehkä ole vielä liian myöhäistä pelastaa suhdetta. Laittakaa asit tärkeysjärjestykseen ja miettikää mikä on tärkeää elämässä!

Vaimollasi on toinen mies, vaikkei hän sitä myönnä, kun kysyit.

Kuten jo sanoin, ei ole toista miestä. Tämän tiedän ja olen kuullut tämän hänen äidiltä, kavereilta ja toki häneltä itseltään tiukasti silmiin katsoen. Ei ole siitä kyse. Tässä ei nyt vain ole järjestä kyse vaan hän oli tehnyt päätöksen hankalan kevään takia. Ja juuri siksi minulla elääkin pieni toivonkipinä, että hän huomaisi mitä on menettämässä. En toki tiedä onko hän löytänyt miestä, mutta ainakaan kuulemma vielä tämän viikon puolella ei ollut mitään.

Olen nyt tullut vain siihen tulokseen, että kannattaa antaa vain ajan kulua eikä odottaa ihmettä. Haluaisin toki nähdä häntä "kaverina". Se nyt taitaa olla ainoa tapa edes yrittää jotenkin näyttää miten asiat voivat muuttua. Ja ainoa tapa antaa rakkauden syttymiselle uusi mahdollisuus. Tiedän, että jos näytän vain koko ajan miten paljon kaipaan häntä, työnnän häntä vain kauemmaksi.

Toki tuo vaatii itseltäni sen, että oikeasti yritän mielessäni päättää, että emme todennäköisesti palaa yhteen ja että tapaamme oikeasti vain kavereina. Se on vaikeaa, mutta eipä tässä toisaalta menetettävääkään enää ole. Ainoastaan voitettavaa.

No se on juuri se arki, josta olisi teidänkin pitänyt pitää huolta jo KAUAN sitten. Meillä sama tilanne: minä lähden, ja mies luulee, että asiat olisivat vielä korjattavissa.

Kaikelle on aikansa. Se korjausyritys olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Silloin kun minä sitä ehdotin. Useaan otteeseen. Silloin se ei miehelle sopinut. Nyt se ei enää sovi minulle.

Simppeliä. Ja surullista.

Saako kysyä, että miksi sinulle ei enää käy? Tai ymmärrän, että jossain kohtaa kamelin selkä aina katkeaa, mutta jos todella huomaat toisesta, että hän on nyt valmis tekemään mitä tahansa kun huomaa, että toinen on tosissaan ja hän joutuu miettimään mitä oikeasti haluaa.

Noh, näin naisena voisin sanoa kai meistä jotain. Me halutaan hyvä mies. Sellainen, joka kuuntelee meidän tuntoja ja toimii jos joku mättää. Sellainen joka välittää arjessakin. Alussa me uskotaan syvästi, että se oma mies on sellainen! Me ollaan ihan äimänkäkenä, jos mies ei kuuntelekaan eikä eväänsä liikauta, kun ollaan jostain huolissamme tai jopa harmissamme. Kun näitä kokemuksia kertyy niin pikkuhiljaa meidän kuva miehestä muuttuu kunnes tulemme päätelmään: tämä mies ei ole sittenkään hyvä mies!! Ja siinä hetkessä kaikki oma efortti loppuu, koska huonoon mieheen ei kannata sydäntään hukata. Meistä tuntuu, että oltiin täysiä idiootteja, kun alunperin kuviteltiin, että mies oli hyvä. Meitä hävettää oma sinisilmäisyys eikä villit norsutkaan saisi meitä enää kuvittelemaan noin, koska fiilis on kokemusten (pettymysten) tuoma eikä rakastumisen lietsoma.

Kun terve nainen (ei rikkinäinen, riippuvainen) tulee tähän lopputulemaan, hän ei enää koeta muuta kuin päästä miehestä sivistyneesti. Lopullisesti. Hänellä on jo vähintään sydämessään toinen mies, joka palauttaa uskon siihen, ettei kaikki miehet oo samanlaisia.

Sun vaihtoehdoksi jäänee olla se unelmien mies jollekin Toiselle naiselle. Sellaiselle, joka kaipaa kaltaistasi. Voit korjata virheesi silloin, mutta nainen on eri. Näin mä tämän näen.

Voi syvästi pettynyt ajattelen sinua lämmöllä tiedän, että sinun on nyt hyvin vaikea olla ja vaikea nähdä tulevaisuuteen. Olen kokenut ja koen parasta-aikaa ihan samaa kuin sinä minulla on kuitenkin onneksi lapseni tai pitäisikö sanoa lapsemme kanssani joista saan voimaa jaksaa eteenpäin ainoastaan joudun laittamaan omat tunteeni taka-alalle koska en voi romahtaa lasteni vuoksi. Minun mieheni lähti nyt 5.5kk sitten ja välillä jo onnistuin ajattelemaan etten halua häntä takaisin mutta todellisuudessa ottaisin hänet edelleen, tuo asia varmistui kun hän kävi kotona pikaiseen lapsia katsomassa ja piti tuota meidän pienintä sylissään nyt 1 v jolloin tunsin edelleen tuon lämmön häntä kohtaan ja ilon katsoessani elämäni miehiä. Tiedän kuitenkin ettei hän tule enää takaisin ja yritän tukahduttaa tunteeni ja nauttia lapsistani ja siitä kaikesta mitä minulla oikeasti on olemassa ja siitä mahdollisuudesta joka vielä joskus varmasti kääntyy onnekseni.
Jos voisin antaisin sinulle syvästi pettynyt nyt voimahalin jotta jaksaisit eteenpäin.

oli toinen mies. Tai no selän takana touhuilija ei oo mies.

Itsekin olen käsittääkseni jossakin määrin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, paitsi, että vaimo ei ole vielä lähtenyt kotoa mihinkään. Hän on tehnyt päätöksen, että antaa meidän suhteelle mahdollisuuden mitä toki arvostan, mutta näkee etten välttämättä ole se mies kun hän haluaisi. Tilannetta ei tee helpoksi, se, että samaan aikaan (tai samasta syystä) hänellä on käynnissä elämänvaihekriisi jolloin hän toki käy läpi koko laiffinsa asiat. Toivosta huolimatta on erittäin rankkaa elää epävarmuudessa. Tiedät varmaan tunteen. Tai ehkä et.

Tekstistäsi paistaa läpi se, että pyrit ja varmasti olet erittäin hyvä mies. Pisteet siitä. Moni tuolla aikaisemmin tähän jo viittasi, mutta sinuna kannattaisi huomioida, että naiset eivät oikeastaan arvosta nk. "liian kilttiä miestä". He eivät halua palveluskoiraa joka seuraa puolen metrin päässä ja tekee mitä käsketään. He haluavat, tapauksesta riippuen, omatoimisemman ja ehkä omapäisemmän tapauksen. Mutta sellaisen joka kunnioittaa ja rakastaa rouvaansa. Näin olen ymmärtänyt.

Kuuntele joskus Popedan "Liian kiltti mies". Naivi biisi, mutta koita ymmärtää se perusidea taustalta.

Kuten joku sanoikin, vaimosi äiti tai kaverit eivät varmasti kerro onko hänellä toinen. Sinun olisi pitänyt stalkata hänen fb-profiilia hänen tunnareillaan, tsekata selainhistoria päivittäin ja kännykän viestittelyt ja puhelut. Rumaa ja väärin, mutta sillain totuus selviää. Mutta ei hänellä toista välttämättä ole, vielä ainakaan.

Sinun kannattaisi lopettaa olemasta liian kiltti mies. Ryhdy elämään omaa elämääsi, tee reissu vaikka Saksaan olutfestareille, lähde jätkien kanssa reissuun. Päivitä auto, vaatteet ja hiukset. Jos itse et osaa, käytä tähän tyylitietoisia tuttuja naisia makutuomareina et ideanikkareina.

Jos kun löydät oman uuden rakkaan, olet päässyt paljon asioissa eteenpäin. Jos taas toisaalta eksäsi haluaa palata takaisin, siihen varmasti on vaikuttanut se, että oletkin nykyään itsenäinen menevä mies. Sellainen kuitenkin vetoaa.

Eli sinulla ei ole hävittävää jos jatkat elämääsi. Jos jäät roikkumaan eksässä, silloin olet hävinnyt.

Höpö höpö, sanot vaan vaimollesi, että joku muu naisihminen on sinusta kiinnostunut, niin alta aikayksikön haluaa takaisin.
Näin naiset juuri toimii. Kokeile vaikka!!
Tämä siis ap:lle

Ap haluaa palata yhteen vaimonsa kanssa, eikä oikein suostu ymmärtämään, miksi vaimo haluaa rikkoa kaiken kun mies nyt lopulta tajuaa suhteen ongelmat.

Ap kysyy vain tarinoita yhteenpaluusta, eikä ole kauhean kiinnostunut siitä, mitä kaikkea tarvitaan, ennen kuin voidaan edes haaveilla siitä. Hän ikäänkuin hyppää yli tärkeimmän vaiheen ja yritää saada rusinat pullasta. No, se pulla täytyisi ensin leipoa, laittaa ainekset, vaivata ja antaa kohota. Sitten vielä odotuksen jälkeen taikinaa tulisi työstää, leipoa ja paistaa. Sen jälkeen odottaa vielä, että riittävästi jäähtyisi, ettei näpit palaisi kun alkaa nyppiä niitä rusinoita.

Ja joskus on vain niin, että omassa kaapissa ei ole kaikkia aineksia leipomiseen. Sekin täytyy hyväksyä.

Ulkopuolisena tekstejä lukiessa tuli sellainen tunne, että ap katselee kaikkea hyvin pitkälti omasta näkökulmastaan. Omien toiveiden ja kokemusten kautta. Hän nimeää ongelmat sellaisiksi, että ne voidaan ratkaista. Mistä hän tietää, mitä vaimo niistä ajatteli? Tietääkö ap ylipäätään, mitkä syyt ajoivat vaimon tekemään vaikean ratkaisun?

Ja se pettäminen. Toisen silmiin katsomalla ei pettämistä näe. Hankalassa tilanteessa moni pakenee salarakkauteen, Lähinnä hakeakseen sieltä voimia ja rohkeutta lähteä. Ei siitä kerrota puolisolle. Pettämistä en petettynä hyväksy, mutta tuon asian olen joutunut nielemään omakohtaisena kokemuksena. Ja jotenkin ymmärrän sen, vaikka en hyväksy millään tavalla.

Ongelmat on kyllä käyty läpi ja hänkin on ne myöntänyt tämän syiksi, mutta kuulemma on vaan myöhäistä. Ja itse alan olla siinä tilanteessa etten oikein jaksa eteenpäin.

Ero ota! Et halua kuluttaa itseäsi loppuun! Oletko rahan takia naimisissa? Kun saan kuvan,että pelkäät turvallisuuden menettämistä?.

Itse tässä miettinyt samaa kuin aloittaja. Jotenkin tuntuu niin oudolta, että yhden riidan jälkeen toisesta tulee täysin kylmä ja väliinpitämötön ihminen.

Toinen mies oli mennyt hänelle juttelemaan mukavia ja tästä hetkestä hän ei enään edes puhu minulle mitään, kuin olisin ventovieras.

Mitään syytä ei eroon sanonut, kuin sen, ettei tunne enään mitään. Ei sanonut miksi tai miksei enään yritetä tai vaadi minulta mitään.

Paras olisi, kun itsekkin etsii vain heti laastarin. Voihan se toisille olla avuksi, mutta eipähän jää yksin maahan makaamaan..

Onko vaimosi puhunut minkälaisia tunteita hänellä on sinua kohtaan vai onko eronne syy nuo ongelmat? Jos on tunteita tai ne ovat hukassa, on ehkä myös toivoa. Sanon ehkä, koska en tiedä mitä vaimosi päänsisällä liikkuu. Itse jätin vuosia sitten rakastamani miehen ongelmien vuoksi, mutten koskaan lakannut rakastamasta häntä. Ongelmat vain kasvoivat liian suuriksi eikä rakkaus riittänyt. Hän myös teki erään asian jota en pystynyt antamaan anteeksi. Hänellä tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni vaikka tuosta on jo vuosia aikaa. Minulla vain kesti liian pitkään nähdä asiat kokonaisuutena, kaksi kolme vuotta siinä meni. Yritin ottaa häneen yhteyttä, mutta hän ei enää vastannut mitään joten oli varmasti mennyt jo elämässään eteenpäin ja niin olen minäkin tehnyt. En tiedä voitko saada häntä enää takaisin. Sinä tunnet hänet paremmin kuin kukaan täältä...joten on todella vaikea antaa neuvoja siksikään kun annat niin vähän yksityiskohtia.

Kyllä se vain niin on, että rikkinäistä maljakkoa ei enää ehjäksi saa. Säröt jää vaikka liimaisi kasaan.....
Jos vaimosi on päättäväinen, itsenäinen luonne hän on todennäköisesti miettinyt asian aika tarkkaan loppuun asti ja on hyvin vaikeaa enää sen jälkeen palata, kun päätös on tehty (allekirjoitan tämän itse, en olisi missään nimessä palannut, vaikka exäni olisi tätä halunnut, oman prosessini aikana oli tunteet jo niin totaalisesti kuolleet).
Usein puhutaan "pienistä parannuksista" suhteessa, mutta liian usein käy myös niin että ne pienet parannukset toteutetaan hetkeksi ja palataan samaan tai sitten jos tunteet on kuolleet ei parannuksista ole enää hyötyä.
Kahden ihmisen välinen yhteyshän on kemiaa ja tahdon voimalla ei aitoa kemiaa voi saada aikaiseksi... näin se vain valitettavasti menee.

Paljonhan tässä ketjussa on asiaa. Silti nämä jutut kiertää niin samoja linjoja. Samat fraasit toistuu ns. Molemmilla puolilla. Ehkä ihmisillä vaan on niin erinlaisia tapoja katsoa ja tuntea asioita. Toisille se parisuhde on elämänkumppanuus joka lopulta on tärkeintä maailmassa ja toisille se on vain parisuhde. Paljon pinnallisempi juttu. Itse näen tämän aika kylmänä ja itsekeskeisenä tapana ajatella, mutta toiset taas kokee sen itsenäisenä ja aikuisena. Vrt. Toisten mielestä on väärin varastaa auto kun taas toinen sanoo hei mä tarttin sitä ja sehän on vaan auto. Osta uusi. Näin miehenä piatää silmään vielä muutama juttu. Vuodatetaan että miehet ei ymmärrä ja että vuosikausia on jouduttu kärsimään. Melkein väittäisin että naiset eivät aina vaivaannu ottamaan sitä härkää sarvista ajoissa. Jos mies taas vaistoaa jotain ja koettaa kysyä niin kaukki on ok. Sitten kun lopulta aletaan keskusteleen niin koska nainen on jo "uuden elämän" lumoissa niin hän ei edes halua ymmärtää. Ja tässä vaiheessa mies on se ahdistava tyyppi. Naiben olisi kaivannut kuuntelevaa ja ymmärtävää miestä romanttista ja hellää. Mutta nyt kun hänellä sellainen olisi hän kaipaakin rentumpaa äijää ja taas toisinpäin. Tyytyväisyys siihen mitä meillä on ei tule kysymykseen. Elämmekö sitten liian yltäkylläisessä kulttuurissa vai miten mutta siltä se vain vaikuttaa. Tottakait on sitten toinen tarina jos on oikeita ongelmia joita ei noin vain ratkaista. Mutta nyt puhun tästä kun "rakkaus onkuollut kipinä sammunut yms fraaseja. Mielestäni rakkaus on tunne ja tunteet tulee ja menee. Syntyy ja sammuu ja sitten taas syntyy. Jos haluaa ajatella ja uskoa että se on kuollut niin se sitten on niin ellei päästä irti tästä ajatuksesta ja anna sen tulla jos on tullakseen. Jännä homma kun miettii toista sanontaa, että vanha suola janottaa. Esim aika usein näin facebookin aikana otetaan yhteyttä ex kumppaneihin kun se oma kumppani rupeaa kyllästyttään. Tuotahan voi pähkäillä ja väännellä ja ihan varmaan puolustella vaikka miten kuten kaikkea sanomaani mut se ei olekkaan mun pointti. Tämä on vain yksinkertaisen pehmoihmisen näkemys asiasta. Ja kyllä olen tullut jätetyksi ja olen siitä katkera. En kuitenkaan itseni vaan perheeni vuoksi joka oli mun elämän keskipiste ja jota ei käytännössä enään ole. Ainoana jäljellä on muistot ja valokuvat joita en tohdi katsella tai muistella koska pitäisi päästä eteenpäin eikä saisi takertua menneeseen. Koka on aika raakaa ajattelua oman perheen muistoista. Niin sekä sormus vielä sormessani joka pitäisi ottaa pois. Sekun vaan symboloi minulle perhettäni. Mutta sehän on vanhanaikaista lapsellista ja epämiehekästä ajattelua. Kunhan vielä itsekin sen ymmärtäisin enkä tiedä haluanko koskaan sitä ymmärtää.

Hei mitens "Syvästi pettynyt" sulla nykyään elämä rullaa? löysitkö uuden elämän ja jatkoit etiä päin vai mitenkä kävikään ite tunnen olevani samassa tilanteessä kuin sinä noissa sinun teksteissä

Liitot on niin erilaisia ja erojen syyt myös. Yks työkaveri pääty takas avoliittoon miehen kanssa josta avioliitosta eros ja josta eli erossa viisivuotta välissä. Ostivat miehen kotitalonkin takas. Luottamus oli kuulemma kasattu pikkuaskelin takas pala palalta. Olivat kasvaneet erillään suhteeseen kykenevämmäksi. Voi paluu joskus onnistuakin. Jotkut ihmiset vetävät toisiaan vahvasti puoleensa. Jokainen elämä ja tarina on omansa. Joissakin olosuhteissa ei paluu ole järkevää ja ei mahdollistakaan. Mihin päädyit syvästi pettynyt?

Aina ei vaan saa mitä tahtoo. Etenkään, kun toinen ei tahdo.

en jaksanut lukea kaikkea, mutta ilmeisesti teillä ei ollut seksiä ja siittä ei voitu puhua?

Yli kaksi vuotta vanha ketju, joten aloittajakin on varmasti päässyt erostaan yli. Jos toinen ei halua liittoa jatkaa niin vanhassa roikkumalla vain kiduttaa itseään. Toivotaan, että on hakenut apua itselleen vaikka terapiasta.