Olemme olleen yhdessä 2,5 vuotta ja seurustelleet 1,5. Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen osittain jatkuvasta ympäristön paineesta alkanut miettiä onkohan meillä yhteistä tulevaisuutta.
Minua on alkanut vaivata hänen epäsosiaalisuutensa sekä -käytännöllisyytensä, joka saa minut väheksymään häntä; en ole ylpeä hänestä. Lisäksi hänen luiseva olemuksensa on saanut minut katselemaan rotevampia miehiä sillä silmällä, vaikkakin hän tuntuu mieheltä kaikin puolin. Olen itse aika kovatahtoinen nainen, ja hänen hiljainen myöntymisensä minun oikkuihini alkaa myös kyllästyttää. Pitemmälle ajateltuna luulen myös, että vanhempamme eivät tulisi ideaalisesti toimeen erilaisuutensa takia.
Meillä ei ole mitään hätää kun olemme kahdestaan, mutta seurassa hänen puutteensa alkavat vaivata mieltäni juuri sen tähden, etten voi olla ylpeä hänestä. Olen kyllästynyt puolustelemaan hänen virheitään sisarilleni ja vanhemmilleni (varsinkin äidille), joita olen jo monta kertaa käskenyt pitää mölyt mahassaan. Edellä luetelluista puutteista huolimatta mies on kuitenkin hellä, musikaalinen (joka on tärkeää minulle), hän auttaa kotitöissä ja sietää flirttailevan olemukseni. Se, ettei hän osaa olla mustasukkainen on sekä haitta että hyöty.
Siis pitäisikö tehdä radikaali ratkaisu?
Minua on alkanut vaivata hänen epäsosiaalisuutensa sekä -käytännöllisyytensä, joka saa minut väheksymään häntä; en ole ylpeä hänestä. Lisäksi hänen luiseva olemuksensa on saanut minut katselemaan rotevampia miehiä sillä silmällä, vaikkakin hän tuntuu mieheltä kaikin puolin. Olen itse aika kovatahtoinen nainen, ja hänen hiljainen myöntymisensä minun oikkuihini alkaa myös kyllästyttää. Pitemmälle ajateltuna luulen myös, että vanhempamme eivät tulisi ideaalisesti toimeen erilaisuutensa takia.
Meillä ei ole mitään hätää kun olemme kahdestaan, mutta seurassa hänen puutteensa alkavat vaivata mieltäni juuri sen tähden, etten voi olla ylpeä hänestä. Olen kyllästynyt puolustelemaan hänen virheitään sisarilleni ja vanhemmilleni (varsinkin äidille), joita olen jo monta kertaa käskenyt pitää mölyt mahassaan. Edellä luetelluista puutteista huolimatta mies on kuitenkin hellä, musikaalinen (joka on tärkeää minulle), hän auttaa kotitöissä ja sietää flirttailevan olemukseni. Se, ettei hän osaa olla mustasukkainen on sekä haitta että hyöty.
Siis pitäisikö tehdä radikaali ratkaisu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
vai haluatko saada kaiken samassa paketissa... voi olla parempi säästää luisevaa ystävääsi kaikilta noilta sinun mietteiltäsi... oletko tietoinen, mitä ihailemasi body-hemmot sinusta ajattelisivat... "päät lyö tyhjää, mut revat senkuin heiluu"...
Sullahan on ihana mies. Sattumalt on vaan löytänyt vääränlaisen kumppanin. Päästä hänet menemään ja etsi itsellesi sopivampi mies. Älä sorru enää epäsosiaalisiin miehiin niin jää nämä ihanat miehet meille. Inhoan sosiaalisia ihmisiä!
Kyllä pitää. Kun kerran et pysty olemaan ylpeä hänestä, niin ajan myötä saatat menettää kaiken kunnioituksen häntä kohtaan, vaikka monia hyviä puolia hänessä onkin.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja tosi tyytyväinen päätökseeni. Naisen tulee olla miehestään ylpeä.
mies ylpeä naisestaan. mäkin oon ollut samassa tilanteessa.
kuulostaa hieman pahalta, minäkin ajattelen niin että miehestä on voitava olla ylpeä. Tosin kukaan mies ei tee sinua ihan joka tilanteessa ylpeäksi, kaikilla on heikkoutensa, mutta jos tuo tunne jatkuu vielä pitkään, niin ehdottaisin että luovut tästä miehestä. Älä kuitenkaan vielä heti, vaan yritä mennä hänen kanssaan johonkin uusiin paikkoihin uusien ihmisten seuraan, ja katso miltä sinusta sitten tuntuu kun kukaan ei tyrkytä sinulle mitään kommentteja poikaystävästäsi. Jos tunteesi ovat vain seurausta muiden mielipiteistä, pääset niistä kyllä yli.
Mutta jos fiilikset eivät parane muutamassa kuukaudessa, niin ehkä ette ole sitten ihan toisillenne sopivia.
Sitä ei kuitenkaan kannata kuitenkaan miettiä että sopivatko teidän vanhemmat yhteen. Kyseessä on sinun ja poikaystäväsi suhde, muiden tykkäämisellä ei ole merkitystä. Kyllä ympäristö sitten sopeutuu jos on tarvetta. Ja eihän teidän vanhempien tarvitse tavata muualla kuin perhejuhlissa jos heitä ei muutoin huvita, ja niissä tapahtumissa on varmasti jo valmiiksi vaikka kuinka porukkaa jotka eivät välitä toisistaan paljoakaan. Ja monet vanhemmat saattavatkin tulla ihan yllättävien ihmisten kanssa toimeen hyvinkin, ei sitä ikinä tiedä.
Hieman kuulostaa siltä että olet vielä aika nuori, ja kovin riippuvainen muiden mielipiteistä ja siitä mitä muut ajattelevat. Yritä ajatella että tässä on nyt kyseessä sinun elämäsi eikä kenenkään muun, ja sinä valitset itse seurustelukumppanisi. Ja otat juuri sellaisen jonka kanssa tunnet olosi hyväksi, sellaisen jonka kanssa tunnet olevasi Elina parhaimmillaan. Sellainen mies tekee sinut onnelliseksi loppuelämäksesi. Vaikka kaverit ja sisarukset sanoisivat mitä. Sitten kun olet ITSE päättänyt että JUURI TÄMÄN miehen kanssa haluan todellakin olla (oli hän sitten tämä poika tai joku muu), ei muiden mielipiteillä enää ole merkitystä.