Auttakaa, mä en jaksa enää

Minä ainakin suosittelisin, että puhuisit asiasta jonkun kanssa. Puhuisit ihan suoraan omin sanoin miltä sinusta tuntuu ja mitä mahdollisesti haluaisit tehdä. Puhut jollekulle henkilölle, jolle pystyt puhumaan asiastasi suoraan, ilman että sinun tarvitsee hävetä sanomisiasi. Se voi tehdä hyvää itsetunnollesi. Minä ainakin puhuin mummilleni tästä asiasta ja se auttoi vähän vaikka siinä tosiaan alkoi itsetunto painamaan aika kovaa.

Joo o samaa vikaa löytyy. Ikää sen 20 ja alkaa pikkuhiljaa nakertamaan, kun esim. baarissa en yksinkertaisesti keksi ryhmässä enkä oikeastaan edes kaksin puhuessa yhtään mitään järkevää sanottavaa. Yleensä homma menee siihen, että mietin pääni puhki pari lausetta jota kysyä / sanoa ja sitten, kun ne on käytetty niin sitten lyö tyhjää ja toinen ehkä hyvässä lykyssä kyselee pari kysymystä johon koitan jotain vastausta änkyttää, kun ei mitään järkevää sanottavaa tule mieleen kunnes toinen kyllästyy ja taas ollaankin lähtöruudussa.

Yleensä tulee oltua baarissa yksin ja tulee pyörittyä kuin porakone ympäri paikkaa, mikä näyttää varmastikkin erittäin järkevältä, kun on saman rundin tehnyt parikymmentä kertaa sama oluttuoppi kädessä. Ja siinähän notkut tanssilattian edessä hölmön näköisenä, kun tanssia en osaa yhtään enkä vapaaehtoisesti itseäni sinne mene nolaamaankaan. Onhan sitä kuultu "hyviä" neuvoja, että senkus vetää kunnon perseet niin alkaa juttu luistaa, mutta kyllä siinä vain ampuu itseään jalkaan, siinä kolmen promillen jurrissa en edelleenkään keksi mitään sanottavaa ja kaiken kukkuraksi alkaa puhe olemaan melkoista mongerrusta. Eli lopputulos muuten sama paitsi että aamulla on vitutuksen lisäksi vielä melkoinen hedarikin.

Sitten on nämä jotkut kaverini joitten ei tarvitse kuin joku noheva repliikki sanoa ja kyllä on jätkiä ympärillä ja naisia joka sormelle. Siinä sitten seisot ringin ulkopuolella ja odotat, että joku sinut noteeraa muutenkin kuin pyytämällä väistämään.

Ja joo on heikkoa itsetuntoa ym. Suunnilleen koko peruskoulun olin kiusattu erinäisistä asioista, R-vika varmastikkin yksi näistä, mikä sekin on nyt saatu korjattua. Mutta kyllä puoli valtakuntaa antaisin siitä hyvästä, että omaisi edes normaalit sosiaaliset taidot ja toivossahan on tiettävästi hyvä elää...

et ole toivoton tapaus tai luuseri

itse olen m/21 jä kärsinyt samanlaisesta tilanteesta nuorempana ja jonkun verran vieläkin mukavassa seurassa pystyy puhumaan jonkun verran vaikkei olisikaan niin puhelias sitä ei pidä hävetä

älä luovuta

Terveisin
saman kokenut

Sulle tekis varmasti hyvää jos voisit jutella tästä jonkun asiantuntijan kuten psykologin kanssa, koska hän osaisi antaa sulle hyviä neuvoja ja vinkkejä sekä auttaa sua nostamaan itsetuntoa paremmaksi. Olet varmaan introvertti, koska introverteille ei ole helppoa small talk-tyyppinen jutustelu. Pahimman virheen minkä voit tehdä on saada itsesi tuntemaan alemmuutta sen takia että olet mitä olet. Nimittäin ei herkkyydessä ja introverttiydessä ole mitään vikaa eikä ongelmaa ellei niistä tee itselleen ongelmaa vertailemalla itseään muihin ja ajattelemalla olevansa jotenkin surkea kun ei ole temperamentiltaan ekstrovertti. Ja siitä syntyy ujostelu ja itsensä häpeäminen. Ja jos joku ei pidä sinusta omana itsenäsi niin hän ei ole sinun arvoisesi kuitenkaan eli unohda sellaiset. Kun itseään häpeää ja ujostelee niin siitä voi myös ulospäin välittyä sellainen kuva että et puhu, koska olet ylpeä tai tyly. Tämä johtuu siitä että jos häpeät itseäsi niin vaistomaisesti annat tylyn vaikutelman kun yrität suojella itseäsi loukkaantumiselta. Ja tämän seurauksena kun kiinnostunut henkilö tulee juttelemaan kanssasi niin hän ei lähdekään pois siitä syystä että pitäisi sinua ujona (ujous on söpöä) vaan siitä syystä että saa sinusta ylpeän tai tylyn vaikutelman. Kerrot myös vähättelevään sävyyn lukihäiriöstä, vaikka moni fiksu ja nerokas ihminen historiassakin on ollut, yllätys yllätys, lukihäiriöinen. Eli ei sekään ole mikään huono ominaisuus, ainoastaan erilainen. Kun teet itsellesi suuren numeron puhumattomuudesta niin siitä tulee suurempi ongelma kuin se todellisuudessa onkaan ja aiheutat vain lisäpaineita itsellesi. Kiinnitä enemmän huomiota hyviin puoliisi ja ole sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat sinua kohtaan kannustavia ja hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Muista myös itse kannustaa ja hyväksyä itsesi, se on tärkeintä. Avain ongelmaasi on siis itsetunnon kehittämisessä, jotta oppisit hyväksymään itsesi ilman häpeää.

Psykologilla käynti ei välttämättä muuta mitään ainakaan omalla kohdallani se ei vaikuttanut oikeastaan mihinkäänmutta kyllä se jonkun verran kannustaa puhumaan tuntemattomille eikä sitä kannata hävetä ettei pysty puhumaan muidne kanssa se on eräänlainen ominaisuus ettei puhu paljoa

Se on tietysti että jonkun kanssa olisi hyvä puhua näistä asioista. Minä en ole puhunut edelleenkään muiden kuin mummini kanssa tästä asiasta ja vaikka olo on nykyään vähän parempi elämälleni suuntaa on ole edelleenkään saannut vaihdetuksi. Olen siis jo yli 20-vuotias ja vaikka elämä muuten on kunnossa minulla ei ole edelleenkään ystäviä tai tuttavia tai muita ollut enään vuosiin. Ei siinä että heitä olisi koskaan paljon edes ollut mutta edes pari ystävää kuitenkin. Yhdenkin ystävän löytäminen alkuun voisi tehdä hyvää itsetunnolle ja auttaisi saamaan elämää eteenpäin. Alkuun tosiaan voisi olla hyväksi puhua jollekulle joten yrittää täytyy ainakin.

Olen tässä vähän aika sitten käynyt muutaman kerran sillä psykologin juttusilla. Ei siitä nyt sillain ollut hirveästi mitään apua, mutta sain ainakin kerrottua hänelle niitä asioita mitä en muille kerro, joka hieman helpotti oloa. Sovimme yhdessä että emme enää sovi tapaamisia, sillä hänen mielestä en ole mikään mahdoton tapaus.

Minua kuitenkin edelleen vaivaa se että en osaa vastata/puhua/keskustella muiden kanssa. Joku tulee sanomaan mulle jotain niin oon ihan jäässä ja sanon vain että aijaa tai niin ja sitten tämä henkilö katsoo mua sillain että etkö sä muuta nyt osaa sanoo.. Olenko mä oikeasti tällainen tyhmä blondi jolla ei ole mitään sanottavaa ja jos jotain tulee suusta niin se on vain jotain hyvin hämmentävää ei-ymmärrettävää paskaa..
Ulkonäöstäni mun ei ilmeisesti tarvitse murehtia, kun tässä on nyt tullu käytyä baareissa muutaman viikonloppu peräkkäin ja niitä miehiä näytti pyörivän ympärillä ihan mukavasti. Eilen kun tuli viimeksi käytyä niin tuli hieman lääppäiltyä yhden kanssa ja ehdotti et jos häivyttäis täältä. Olis niin tehnyt mieli lähteä kun siinä pääsi hieman siihen kutkuttavaan fiilikseen, mutta ei, minähän jänistin ja pistin pakit päälle..
Treffeilläkin tuli käytyä yhden toisen jätkän kanssa ja siellä vasta kiusallista olikin.. Tämä henkilö oli hauska ja mukava ja kova jutteleen, joten hän lähinnä hoiti sen puhumisen, itse taas en osannut paljoa mitään sanoa takaisin.. Ihme kyllä hän ehdotti että nähtäiskö uudestaan. Olin ihan hämmentynyt että ei helvetti, miks se haluis nähdä tällaisen henkilön joka ei osaa sanoa mitään takaisin niin uudestaan.. Ei me kuitenkaan päästy näkeen kun sinä päivänä kun olisi pitänyt nähdä, illan alusta hieman viestiteltiin että missä nähtäis jne. mutta ei hän enää vastannut siinä myöhemmin takaisin. Seuraavalla viikolla hän pistää uudestaan viestiä että jos tällä kertaa päästäis näkeen, no, sitten hieman myöhemmin kun oltaisiin sovittu milloin nähdään niin hän pistää että on luvannut yhdelle neidille ettei näkisi enää muita. (En ottanut tätä mitenkään vakavasti itseeni, sillä tiesin että hän on hieman sellainen pelimies ja että ei siitä olisi kuitenkaan tullut mitään).

Näin, tällainen väliraportti mitä on tapahtunut. Jos sitä itsetuntoa vain saisi jotenkin nostettua enemmän ja olla ajattelematta sitä että tulisin olemaan tälläinen erakko loppu elämäni.