En ymmärrä mikä saa ihmisen aina uskomaan parempaan huomiseen, vaikka kuinka elämä potkii. 5 vuotta elämästäni meni siihen, että koetin "parantaa" moniongelmaista miestäni. Jäljelle jää vain ihmetys, miten toinen ihminen ei itse huomaa ajavansa itseään kuilun yli omalla käytöksellään? Alkoholi, raha, aggressiivisuus, mustasukkaisuus..tein kaikkeni että hän ymmärtäisi oman tilanteensa. Välillä väitti ymmärtävänsä, mutta hetken päästä sama vanha jatkui. En jaksanut enää, että aina joudun pettymään vaikka tein kaikkeni. Jätin miehen, ja nyt hänen ongelmansa vain pahenevat. Sanoo parantavansa jos saisi vain olla minun kanssani. olen uskonut saman sopan monta kertaa, ja yhtä monta kertaa saanut pettyä.
Sydäntäni särkee katsoa kuinka hän kai tietämättään ajaa itsensä tilanteeseen josta ei ilman vankilaa tai muuta laitosta pääse eroon. Vieläkin minulla herää suojelu ja pelastus vaisto häntä kohtaan sillä rakastan häntä kaikesta huolimatta. Vaikka tiedän että minä en pysty muuttamaan ketään vaikka kuinka rakastaisin ja yrittäisin. Kaikki lähtee ihmisestä itsestään.
Mitä voin tehdä..en mitään. Mutta olen ajautunut tilanteeseen jossa en vain löydä keinoa unohtaa, antaa hänen vain jatkaa. Murehdin häntä kotiin linnoittautuneena ja tunnen itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan.
Kertokaa jos teillä on vastaavia kokemuksia, tarvitsen selviytymistarinoita jotta voisin uskoa parempaan, siihen ettei hän ollutkaan se oikea.
Sydäntäni särkee katsoa kuinka hän kai tietämättään ajaa itsensä tilanteeseen josta ei ilman vankilaa tai muuta laitosta pääse eroon. Vieläkin minulla herää suojelu ja pelastus vaisto häntä kohtaan sillä rakastan häntä kaikesta huolimatta. Vaikka tiedän että minä en pysty muuttamaan ketään vaikka kuinka rakastaisin ja yrittäisin. Kaikki lähtee ihmisestä itsestään.
Mitä voin tehdä..en mitään. Mutta olen ajautunut tilanteeseen jossa en vain löydä keinoa unohtaa, antaa hänen vain jatkaa. Murehdin häntä kotiin linnoittautuneena ja tunnen itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan.
Kertokaa jos teillä on vastaavia kokemuksia, tarvitsen selviytymistarinoita jotta voisin uskoa parempaan, siihen ettei hän ollutkaan se oikea.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et sinä _häntä_ rakasta: yrität antaa hänelle rakkautta, jota et osaa antaa itse itsellesi. Väärä osoite, siksi se ei mene perillekään.
Tämä on taas näitä "rakastuin mä renttuun" juttuja. Tuskinpa sä sitä enää rakastat. Sulla nyt on vaan normaalia vahvempi hoivavietti ja äidinvaisto päällä.
Ehkäpä se "laitos" viimeistään herättää miehen. Jos sekään. Jotkut vain ovat niin toivottomia tapauksia, ettei niistä mitään tule. Nyt vaan pysyttelet kaukana siitä.