Montako kertaa se totuus eroon onkaan toisen henkilän masentuminen yksinoloon ja perheen asioiden lasten hoidon, laskujen ja kodinhoidon yksin pyörittäminen vielä rankan päivätyön ohella.
Puoliso harrastaa jatkuvasti, ainakin kaikki vapaa-ajat, miten pienten lasten kanssa voisi lähteä mukaan, ei sitten mitenkään.
Nos tästähän seuraa se kylmyys, se seksittömyys, kuinka toinen enää jaksaisi olla hymyilevä ja seksinhaluinen, kun on yksin odottanut toista kotiin. Tietäen että puolisolla on vain hausaknpito menossa kaiken aikaa.
Jos puolsio on senlaatuinen, että kaverien houkutuksille ei koskaan voi sanoa ei, vaan aina täytyy mennä joka pippaloihin joihin pyytävät. No mitä on misten saunaillat, kaljaa ja paskapuheita, aina ei oel naisia, mutta useimmiten sinne on joku pimatsu jotenkin buukattu mukaan. Kaikkein yhteinen hyvähän se monesti on, mutta humalainen perheenisä on helposti vietävissä, kun oma kunnioitus on hukkunut kaljatuoppeihin.
Sitten soitetaan kotiin, että tulepa hakemaan, kun en ole ajokunnossa, siinä sitä sitten pitää nukkuvat lapset raahata utoon ja hakea tuo köriläs kotiin. '
Kun tätä aikansa katselee, siinä varmasti nousee naisenkin uhma, hän miettii ja miettii ja joku päivä onkin sitten se päivä jolloin kosto tulee, jostakin on salarakas hankittu, mitään järkeähän asioissa ei ole, nyt vain pitää saada tuo asia jotenkin loppumaan.
No erohan on seuraava juttu, sitten jaetaan lasten hoitovuorot, useimmiten lienee, että joka kahden viikon päästä ovat isällä. Tähän liittyy se lapsien kannalat akaikkein malain juttu, molemmat ovat useimmiten hyvin piankin hommaanneet sen uusiopuolison, näillähän on tietenkin lapsia ja nyt se karu totuus, sitten järjestellään niin, että se yksi viikonloppua ollaan täysin ilman lapsia ja mennään kuin murrosikäiset teinit, naisetkin melkein peppu paljaana kesäisin, ei ole minkäänlaista moraalia.
No lapsiin palaten, hehän ovat nyt siellä ex:n luona, jossa on myös tämän uusikon lapset samanaikaisesti, eli ei ollakaan isän tai äidin luona vaan sanoisinko " eräänlaisessa päiväkodissa" jossa tunteet ja mustasukkaisuus oikein vellovat, lapsi ei enää tiedä miten missäkin pitää olla, kenen luona tehdään sitä tai tätä.
Katsoin tätä sirkusta vierestä, ja oli jossa olen nähnyt kyseiset lapset aivan omina itsenään, vapaina leikkivinä ja nyt sitten toisessa tilanteessa, jossa tuskin uskalsivat askelta ottaa, saatikka sanaakaan sanoa. Siinä pyörivät uusikon paljon vanhemmat lapset mukana, mutta samoin hekin selvästi ei omina vapaina itsenään.
Tulipa itsellenikin ihan "jakomielitautinen olotila" kuinka noita pieniä voisi auttaa ja eritoten kuinka noita vanhemmat ymmärtämään että, olisivat omien lastensa tukena ja anataisit ja rohkaisivat heitä leikeissä.
Tämä näytelmä oli niin vaikeaa katseltavaksi, että mietin todella näkemääni ja kirjoitan tämän silläkin uhalla , että taas sieltä tulee niitä en minä ja en minä ja tuo kirjoittaja on hullu. Nöyrtykää nyt kuitenkin ajattelemaan asioita lastennekin kannalta ja jättäkää se puolisolle kosto ja oman vapaan ajattelu joksikin aikaa pois.
Tuohon lopuksi kopsasin erään eroperheen lapsen kirjoituksen, luultavasti jo aikuinen ihminen, useinhan lapset eron tulessa ovat juuri näitä pieniä alle kymmenvuotiaita, jotka vaativat niin kovasti sitä vanhempien aikaa ja ovat joskus todella rasittavia, tavallaan se eronne onkin lasten hylkäämistä masennukskenne vuoksi , kun se toinen puoliso ottaa sen vapaansa ja jättää yksin.
Toivon, että tämä tapa loppuisi kokonaan, ette ainakaan mitään uusiota hankkisi , vaan yrittäiseitte vaikkapa yksin niiden lasten kanssa, minä itse olen aina valmis tarvittaessa lapsia katsomaan, kun on sellaista menoa, että lapsia ei mukaan voi viedä, mutta yöelämä ei kuulu lapsiperheen vanhemmille, sillä sillä väsytätte itsenne ja kaiken sen väsymyksen sitten kohdistatte lapsien päälle.
Pelkään pahoin, että kun lapsi ikäänkuin suljetaan elämästä, se voi purkautua ulos tästä joskus aivan hirvittävällä tavalla, ei näin voi jatkua hyvät pienten lasten vanhemmat.
Tässä se erolapsen kirjoitus, hän puhuu tässä lapsen osasta. Erolapsen elämähän on jakomielitautisen elämää, ei tiedä minne kumartaa. Eihän enää ole lapsi vaan häneltä vaaditte aikuisuutta ja itse olette älytaossa heitä paljon alhaammalla.
"Kyllä lapsetkin kärsivät avioerossa!
Minä olen ollut eroperheen lapsi, enkä koskaan ole kuullut suurempaa bullshittiä kuin että erossa purkautuu vain vanhempien parisuhde, lapsiin sillä ei ole vaikutusta"
Puoliso harrastaa jatkuvasti, ainakin kaikki vapaa-ajat, miten pienten lasten kanssa voisi lähteä mukaan, ei sitten mitenkään.
Nos tästähän seuraa se kylmyys, se seksittömyys, kuinka toinen enää jaksaisi olla hymyilevä ja seksinhaluinen, kun on yksin odottanut toista kotiin. Tietäen että puolisolla on vain hausaknpito menossa kaiken aikaa.
Jos puolsio on senlaatuinen, että kaverien houkutuksille ei koskaan voi sanoa ei, vaan aina täytyy mennä joka pippaloihin joihin pyytävät. No mitä on misten saunaillat, kaljaa ja paskapuheita, aina ei oel naisia, mutta useimmiten sinne on joku pimatsu jotenkin buukattu mukaan. Kaikkein yhteinen hyvähän se monesti on, mutta humalainen perheenisä on helposti vietävissä, kun oma kunnioitus on hukkunut kaljatuoppeihin.
Sitten soitetaan kotiin, että tulepa hakemaan, kun en ole ajokunnossa, siinä sitä sitten pitää nukkuvat lapset raahata utoon ja hakea tuo köriläs kotiin. '
Kun tätä aikansa katselee, siinä varmasti nousee naisenkin uhma, hän miettii ja miettii ja joku päivä onkin sitten se päivä jolloin kosto tulee, jostakin on salarakas hankittu, mitään järkeähän asioissa ei ole, nyt vain pitää saada tuo asia jotenkin loppumaan.
No erohan on seuraava juttu, sitten jaetaan lasten hoitovuorot, useimmiten lienee, että joka kahden viikon päästä ovat isällä. Tähän liittyy se lapsien kannalat akaikkein malain juttu, molemmat ovat useimmiten hyvin piankin hommaanneet sen uusiopuolison, näillähän on tietenkin lapsia ja nyt se karu totuus, sitten järjestellään niin, että se yksi viikonloppua ollaan täysin ilman lapsia ja mennään kuin murrosikäiset teinit, naisetkin melkein peppu paljaana kesäisin, ei ole minkäänlaista moraalia.
No lapsiin palaten, hehän ovat nyt siellä ex:n luona, jossa on myös tämän uusikon lapset samanaikaisesti, eli ei ollakaan isän tai äidin luona vaan sanoisinko " eräänlaisessa päiväkodissa" jossa tunteet ja mustasukkaisuus oikein vellovat, lapsi ei enää tiedä miten missäkin pitää olla, kenen luona tehdään sitä tai tätä.
Katsoin tätä sirkusta vierestä, ja oli jossa olen nähnyt kyseiset lapset aivan omina itsenään, vapaina leikkivinä ja nyt sitten toisessa tilanteessa, jossa tuskin uskalsivat askelta ottaa, saatikka sanaakaan sanoa. Siinä pyörivät uusikon paljon vanhemmat lapset mukana, mutta samoin hekin selvästi ei omina vapaina itsenään.
Tulipa itsellenikin ihan "jakomielitautinen olotila" kuinka noita pieniä voisi auttaa ja eritoten kuinka noita vanhemmat ymmärtämään että, olisivat omien lastensa tukena ja anataisit ja rohkaisivat heitä leikeissä.
Tämä näytelmä oli niin vaikeaa katseltavaksi, että mietin todella näkemääni ja kirjoitan tämän silläkin uhalla , että taas sieltä tulee niitä en minä ja en minä ja tuo kirjoittaja on hullu. Nöyrtykää nyt kuitenkin ajattelemaan asioita lastennekin kannalta ja jättäkää se puolisolle kosto ja oman vapaan ajattelu joksikin aikaa pois.
Tuohon lopuksi kopsasin erään eroperheen lapsen kirjoituksen, luultavasti jo aikuinen ihminen, useinhan lapset eron tulessa ovat juuri näitä pieniä alle kymmenvuotiaita, jotka vaativat niin kovasti sitä vanhempien aikaa ja ovat joskus todella rasittavia, tavallaan se eronne onkin lasten hylkäämistä masennukskenne vuoksi , kun se toinen puoliso ottaa sen vapaansa ja jättää yksin.
Toivon, että tämä tapa loppuisi kokonaan, ette ainakaan mitään uusiota hankkisi , vaan yrittäiseitte vaikkapa yksin niiden lasten kanssa, minä itse olen aina valmis tarvittaessa lapsia katsomaan, kun on sellaista menoa, että lapsia ei mukaan voi viedä, mutta yöelämä ei kuulu lapsiperheen vanhemmille, sillä sillä väsytätte itsenne ja kaiken sen väsymyksen sitten kohdistatte lapsien päälle.
Pelkään pahoin, että kun lapsi ikäänkuin suljetaan elämästä, se voi purkautua ulos tästä joskus aivan hirvittävällä tavalla, ei näin voi jatkua hyvät pienten lasten vanhemmat.
Tässä se erolapsen kirjoitus, hän puhuu tässä lapsen osasta. Erolapsen elämähän on jakomielitautisen elämää, ei tiedä minne kumartaa. Eihän enää ole lapsi vaan häneltä vaaditte aikuisuutta ja itse olette älytaossa heitä paljon alhaammalla.
"Kyllä lapsetkin kärsivät avioerossa!
Minä olen ollut eroperheen lapsi, enkä koskaan ole kuullut suurempaa bullshittiä kuin että erossa purkautuu vain vanhempien parisuhde, lapsiin sillä ei ole vaikutusta"
Vastaukset 9
Vanhimmat
Monesti syy eroon on tosiaan tuo, että toinen jää aivan yksin pitämään perhettä kasassa. Kyllä siinä vahvemmankin kamelin selkä katkeaa. Mutta tuo yleistyksesi, että kaikki eroajat ja heidän lapsensa olisivat hunningolla eron jälkeen, se mua ärsyttää. Ei pidä paikkaansa. Mikä tuntuma mulla on, niin lapset hoidetaan jopa paremmin eron jälkeen kuin ennen. Jopa se vanhemmista, jota ei lapset ja perhe ole kiinnostaneet, oppii ottamaan vastuuta ja kantamaan vanhemmuuden ilot ja surut hyvin.
Harmi, jos sun lastenlastesi vanhemmat eivät kuulu tuohon suurimpaan joukkoon.
Kannattaa kasvaa aikuiseksi - ensin.
Nimimerkille älä taas aloita.
Arvasin asian ärsyttävän, mutta nyt asia ei ole ihan niin kuin luulet.
Minä katsoin tätä näytelmää ihan ulkopuolisin silmin, seurasin juuri lasten toimintaa.
Oletko koskaan itse asettunut aivan ulkopuolelle, eli niin että asianomaiset eivät edes tiedä sinun olevan lähistöllä.
Itse tilanteeseen, näkemään miten asiat lasten kohdalla on jouduin ihan vahingossa eräässä yleisötilaisuudessa.
Olin todella järkyttynyt nähdessäni asiat.
Jos olet järkevä aikuinen ihminen ja edes jollakin tapaa ymmärrät psykologiaa, uskon että siinä ne silmät avautuvat.
Omat elämänarvoni ovat, toisen kunnioittaminen, totuus ja rehellisyys kaikissa asioissa.
Toivon ihmisten elämän olevan onnellista ja siksi tämä saakin niin surulliseksi, kun kohtaa näin rankan asian.
Joopa joo, sivusta seuraaja ei koskaan tiedä koko totuutta!
Eronnut yh voi todellakin hoitaa lapsensa paremmin kuin ydinperhe!
Kiitos kirjoituksestasi!
Olen joutunut myös seuraamaan läheltä erään eroperheen tilannetta. Olen täysin samaa mieltä kanssasi ja todella surullinen sekä huolissani.
Mikä ihmeen juttu se on, että jos toinen ensin pettää ja on muka niin sokeasti rakastunut, niin petetty tarttuu ensimmäiseen syöttiin, olkoon varattu tai ei. Kilpaillaan kumpi rakastaa enemmän sitä uutta kohdetta. Ollaan just kuin teinit ja lapset ovat sivuseikka ja jopa välttämätön paha, jotka sotkee seurustelukiemuroita.
Vastuuntunnottomat vanhemmat eivät tajua sitä, että sitä niittää mitä kylvää!
Sitten, kun he heräävät lastensa ongelmiin, niin tilanne saattaa olla jo paha.
Lapsetkin tajuavat, että eivät hekään enää tarvitse näitä sekopäitä. Siinä moni vanhempi huomaa virheensä, jotka tuli tehtyä eron jälkeen.
Juu tähänkin varmaan tulee kommenttia, että hoida vaan omat asiasi! Nämä 35-45v. vanhemmat ovat pahimpia minä, minä tyyppejä. He tietävät kaiken ja osaavat kaiken omasta mielestään.
Edellinen vastau siis alkuperäiselle!
No tuntuu siltä, että varsinkin miehet 40 menettävät järkensä ja taantuvat teinien tasolle. Sitten kun aikaa menee muutama vuosi, hormoniryöpyt rauhoittuvat ja järki palaa, itkevät menetettyä onneaan & eroaan ja surevat olemattomia suhteitaan lapsiinsa. Anteeksi on mahdotonta tai ainakin äärimmäisen vaikeaa saada jos on käyttäytynyt törkeän välinpitämättömästi ja ajattelemattomasti.
Kiitos nimimerkille "Mumma huolissaan".
Todella huolissaan joutuu olemaan, sillä hirvittävän itsekkäältä tuntuvat nuo juuri sanomasi iäm sisällä olevat eroajat.
Mikä siinä kohtaa oikein ihmisiin menee, läheisten on todella vaikeaa katsoa tilannetta, pelko asuu heidän sydämessä, mitä vielä tulee.
Pienet lapset ovat ihan heittopusseina, eletään kuin pellosa ja veräjät auki.
Mennään todella kuin teini-ikäiset, velkaakin otetaan sumeilematta, vaikka järjen pitäisi sanoa, että liikaa on.
Uusi on yleensä vielä pahempi tapaus kuin ex.
Sen vain sanon, että kyllä näiden eroajien vanhempien sydämet on täynnä tuskaa, unikaan ei tahdo tulla kun ajattelee, miten oma lapsi tuhoaa itseään ja pieniä lapsiaan.
Tilanteet ovat ihan kauhistuttavia hyvin monessa tapauksessa.
Tässä juuri kuulin kuinka asuntoja nyt myydään ja ostetaan yhdessä uuden suhteen kanssa uutta vain muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen, minne se järkikulta on kadonnut.
Eikä silläkään että on lukenut vaikka kuinka pitkälle näytä olevan mitään merkitysta, ihan hirvittävää menoa .
Se että olisi vain aikuisia ihmisiä sotkemassa elämäänsä ei olisi niinkään väliä, vaikka kyllä jokainen toivoo lapsensa säilyttävän morralinsa ja arvonsa, Mutta kun on pienet lapset, jotka eivät todellakaan tiedä minne milloinkin joutuvat menemään.
Tämä ajattelu onhan kaksi kotia on aivan mieletön harha, se on jakomielitautinen ajatus eronneilla.
Sitten vielä kun näille lapsille ei edes soiteta hyvän yön toivotuksia, mutta tälle uudelle suhteelle soitetaan lähes joka tunti päivän aikana ja lisäksi vielä lähellään viestejä toinen mokoma.
Sitten nämä ihmiset vielä ilkeävät moittia täälläkin jos joku uskaltaa moisen tosiasian tuoda esiin. Eikä olisi viisaampaa edes ajatella, onko todella nyt asiat oikein lastasi kohtaan tai lapsiasi kohtaan. koetapa kerrankin miettiä, kuinka paljon tuskaa tuon pienen lapsesi sydämeen toimintasi ruo. Milloin heräät tuosta kauheasta olotilastasi ja todella huomaat, miten harhassa olet.
Ero on aina monitahoinen ja kipeä asia. Lasten mukana olo luonnollisesti tuo omat lisäkuvionsa eroon ja sen käytännön tason toteutukseen. `Totuus erosta` on luonnollisesti aina yksilöllinen kokemus, jonka arvioiminen - saatika arvosteleminen - ulkopuolisen silmin on mahdotonta; "kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää".
Uskon, että jokainen meistä toimii aina - myös erotilanteessa - sillä parhaalla mahdollisella tavalla, mikä sillä hetkellä ja olemassa olevilla tiedoilla, taidoilla ja resursseilla on mahdollista. Koska eroprosessissa liikkuvat suuret tunteet, ei ole lainkaan hämmästyttävää, että ns. järjen ääni saattaa kadota ja toimintaa ohjaavat juuri nämä kuohuvat tunteet. Se ei välttämättä ole järkevää, mutta se on inhimillistä...
Jaana, ero- ja elämäntaidon valmentaja