Hän ärtyi ja valitti että koko päivä' pitänyt puhua joko sormuksista, kihloista, koirista tai mistä vaan tuommoisesta. Halusin tietää hänen tulevaisuuden näkymänsä, haluaako ikinä kihloihin tai naimisiin mutta ärtyi. Olemme nuoria joten ymmärrän siltä kantilta. Silti itselläni on selkeä haave päästä naimisiin ennenkuin pyöräytän lapset (ei ihan lähitulevaisuutta kuitenkaan) ja haluaisin sen nimenomaan avopuolisoni kanssa toteuttaa. Sanoin myös haluavani ostaa koiran heti kun tienaan jonkun verran paremmin kuin nytten. Hän säikähti sitäkin, valitti että miksi haluan vain muuttaa meidän suhteemme tilaa että hänen mielestään kaikki on hyvin nyt. Sanoi myös että koirassa niin paljon hommaa ja kertoi miksi ei ikinä koiraa. Korjasi myöhemmin sanomisiaan sanomalla että aikoo kyllä kosia minua sitten joskus jnejne on suunnitellut kihlauksen tarkkaan.
Haluaisin kuitenkin varmistaa että onko tämä vain ihan normaalia nuoren miehen puhetta? Olen jotenkin itse ajatellut että jos toinen on aivan varmasti se oikea itsensä mielestä/rakastunut, kihloihin ja naimisiinkin asti voi mennä ilman pelkoja. Tai ainakin niistä voi puhua ihan rauhassa ilman hirveitä paniikkikohtauksia. Onko tämä vain minun naisellinen mielipiteeni asiasta vai onko se oikeasti niin?
Asumme siis yhdessä, kundini mielestä yhteenmuutto on paljon isompi asia kuin naimisiinmeno ja olemme pitäneet yhtä neljä vuotta.
Haluaisin kuitenkin varmistaa että onko tämä vain ihan normaalia nuoren miehen puhetta? Olen jotenkin itse ajatellut että jos toinen on aivan varmasti se oikea itsensä mielestä/rakastunut, kihloihin ja naimisiinkin asti voi mennä ilman pelkoja. Tai ainakin niistä voi puhua ihan rauhassa ilman hirveitä paniikkikohtauksia. Onko tämä vain minun naisellinen mielipiteeni asiasta vai onko se oikeasti niin?
Asumme siis yhdessä, kundini mielestä yhteenmuutto on paljon isompi asia kuin naimisiinmeno ja olemme pitäneet yhtä neljä vuotta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tulee jatkumaan vielä kauan. Moni täälläkin on sitä valittanut että jo neljä/viisi vuotta yhdessä, eikä sormusta näy kun "kaikki on nyt hyvin, miksi muuttaa mitään?"
Voi tietenkin olla, että poikaystäväsi on peloissaan tulevia aviokriisejä tai lapsia. Poikaystäväsi saattaa haluta olla vielä nuori ja tehdä asiat niinkuin nuori mies tekee.
Älä painosta häntä asialla, sillä JOS hän onkin suunnitellut jotain todella ihanaa ja kaunista, suunnitelma menee pieleen kun kyselet kokoajan. Anna aikaa, muta muista myös että jos hänelle nuoruus on tärkeämpi kuin sinä, niin jossakin vaiheessa kannattaa miettiä sitä omaa tulevaisuutta..
Mies haluaa koko kakun ja ja syodä sen itse myos. Se hänellä on nyt jo. Siis kaikki avioliiton mukavuudet ilman minkään valtakunnan laillisia sitoutumuksia tai siteitä. Sinä olet luonut kaiken tuon mahdolliseksi.
Han ei ole lainkaan valmis mihinkään sitoutumisiin, kuten sinuun, koiriin, puhumattakaan avioliitosta tai lapsista. Miksi olisikaan, ehän hänen tarvitse!
Teitkohän virheen muuttaessasi saman katon alle leikkimään kotia, liian aikaisin? Varsinkin kun tiesit ettei mies ole valmis muuhun kuin leikkimään kotia, luomaan idyllin että teistä tulee yhteinen perhe sitten joskus, ehkä, kenties vuonna 3000.
Sinä ja vain sinä yksin voit tehda oman mielesi mukaisen ratkaisun. Tuo mies ei ole siihen kykenevä eikä halukas.
Mikäli hyväksyt pojan ideologian niin jatka vain mutta ole hiljaa.
Ellet, tiedät missa on ovi.
"Varsinkin kun tiesit ettei mies ole valmis muuhun kuin leikkimään kotia, luomaan idyllin että teistä tulee yhteinen perhe sitten joskus, ehkä, kenties vuonna 3000."
No itseasiassa en tiennyt. Hän kertoi silloin että kihloihin parin vuoden sisällä. Nyt sitten ajatus siitä ja muustakin ahdistaa. No niinpä. Sitä haluankin tietää että eikö hän halua sitoutua/olla oikeasti minun kanssani vai olenko itse vain tyhmä ajatusteni kanssa.
Oletteko olleet kauan yhdessä?
Miksi turhaan ahdistat miestä? EIköhän jokainen mies tiedä mitä naiset tahtoo elämästään. Anna aikaa.
Mitä luulet että tapahtuu jos yrität työntää asiaa eteenpäin? Menette ehkä naimisiin mutta myös eroatte n 10v sisällä. Onko se sen arvoista?
Itsellä kosimiseen meni viisi vuotta ja naimisiin menoon toiset viisi.
Mistä johtui, vaikka kaikki oli oikein hyvin aina?
Koska sitä VAADITTIIN tai toisinaan siitä PIIKITELTIIN.
Antakaa miestenne ITSE löytää se tahtotila kosintaan tai naimisiin menoon. Naisilta odotamme vain, että nautitte parisuhteesta ja rakkaudesta kanssamme kaikin tavoin.
Mitä siis teet? Ole onnellinen ja odota.
meillä on lapsi, yhteinen koti ja lemmikkejä vaikka kuinka. emme ole naimisissa, miksi olisimme? tiedän, että tilanne on eri, kuin teillä ap, mutta, mihinkään ei ole kiirettä. muuttaako se avioliitto niin paljon suhdetta? miksi on mentävä jonkun tietyn kaavan mukaisesti? en halua kuulostaa töykeältä, mutta olisi hyvä jos jättäisit miehesi rauhaan. epäluuloa naimisiin menoon tuo sekin, että puolet nykyään eroavat.. en vain usko, että kihlat muuttavat yhtään mitään, nimi paperilla, sormus sormessa ja nimi vaihtuu, jos vaihtuu. ei mitään järkeä.. jospa hän ei ole aivan varma kaikesta. meillä mies ei kaikista eläin hankinnoista aina niinkään innostu. olemme sopineet hankkiessa, että se olen minä, joka pääosin pitää huolta ja on pidettävä hyvää huolta. näin on tehty. olen myös perustellut haluni niin, että eläimet, niiden kanssa olo ja hoito on minulle tärkeä harrastus. niin kuin on 6-vuotiaasta asti ollut. miksi haluat niin kovasti koiran?
No eihän tuohon voi oikein sano yhtään mitään ennen kuin kerrot 1. ikänne 2. kauan olette seurustelleet 3. kauan olette asuneet yhdessä
Mikäli olette seurustelleet n. vuoden, niin on aivan normaalia mieheltä että ei osaa sanoa mitään tulevaisuuteen, kuten myös jos mies on alle 25v. Jotkut toki tietävät heti mitä haluavat, mutta henkilökohtaisesti itselläni soisi hälytyskellot päässä jos 21v poika puhuisi jo iloisen avoimesti tulevista lapsisuunnitelmista kun on alle vuosi kuljettu yhdessä.
Jos mies alkaa lähestyä 30v ja olette seurustelleet useamman vuoden, niin sitten on iso todennäköisyys ettei hän yksinkertaisesti halua sitoutua tai ei vain ole varma suhteestanne.
Anteeksi, minun virheeni, luin huonosti tekstisi. Eli sanoit että olette olleet yhdessä 4v. Edelleen kyllä tivaisin avokkisi ikää. Minun mielestä aivan normaalia alle 25v miehen panikointia, jos ikähaitari sopii siihen :)
Ei tuo vielä mitään, minun mies ei ole valmis naimisiin eikä kihloihin, koska on siihen mielestään liian nuori..ikää hänellä on 45 v...
Puheista päätellen luulee, että minä suostun kosintaan vielä jos hän joskus vanhoilla päivillään päättää kosia.
Mutta nykyään vain toivon ettei hän kosisi, turhaan mielensä pahoittaisi, koska vastaus ei ole enää pitkään aikaan ollut kyllä.
Se vain on usein niin, että parhaat miehet ovat naimisissa.
Mutta niillä jotka ikuisesti seurustelevat koskaan sitoutumatta, on sen luokan ongelmia että on parempikin olla koskaan naimisiin menemättä.
Ovat kaverina kivoja, mutta naimisiin ei kaikista vain ole.
Olkoon miehen/pojan näkemys avioliitosta mikä tahansa, niin kyllä vastatessa saa olla tahdikas. Tuollaset lapselliset ärtymyksellä tölväistyt vastaukset antaa viitteitä, että tölväyksiä tulee jatkossakin milloin mistäkin.
Sanosin, että hän ei ole kypsä edes rakentavaan ja toista kunnioittavaan parisuhteeseen saati naimisiin.
Omakokemukseni kun oltiin 23 ja 24. 4,5 vuotta seurusteltu ja lähes sama asuttu yhdessä, ja kysyin silleen varovasti sen kainalossa että mitä mieltä se on, pitäisikö meidän mennä naimisiin. Jätkä katto että ei helvetti, alkoi nauraa että "ei oo mun juttu". Se tyyli loukkasi enemmän kuin itse sanoma.
Olisi vain sanonut, että ei ainakaan vielä. Nimittäin kun 2 vuotta myöhemmin erottiin, se löysi pian uuden naisen, meni vuosi siitä naimisiin, sai pari lasta ja sille tielle jäi. Onnea heille, se nainen oli ehkä hänelle parempi.
Meidän suhdehan lähti alaviistoon sen tölväsyn takia, mutta jätkä ei edes huomannut. Meiltä loppui melko pian seksi, koska minua se ahdisti. Sitten vain kerroin että haluan muuttaa pois, ja jätkä kehtasi ihmetellä että minkä helvetin takia. En tuntenut enää mitään. Hän yritti vielä roikkua eronkin jälkeen, mutta sinnikkäästi vain pyysin häntä lopettamaan yhteydenpidon.