Nimi varmaan kertoo mikä minun asemani, ja haluan jakaa meidän perheen kokemuksen koska minua ärsyttää nämä kakkoset. Minusta ykkösten pitäisi pitää oikeuksistaan enemmän kiinni eikä antaa kakkosten ja pettäjien kävellä ylitseen. Vihitty vaimo on vihitty vaimo. Ja nämä "mikset antanut seksiä miehellesi"-jutut ovat naisten alentamista, nainen on paljon muutakin ja naisella on myös oikeus paljon muuhun. Eniten kakkoset alentavat itseään kun syyttävät ykkösiä seksittömyydestä, miks kukaan nainen alentaa itsensä jalkavaimoksi? Vähän itsekunnioitusta!
Eli siis minun tarinani pettäjän lapsena: Ensin kerron, että isäni on maanviljelijä ja tämä tarina siis tapahtui ihan 2000-luvun alussa. Olin teini-ikäinen. Isälläni oli salasuhde lomittajan kanssa. Sitä en tiedä kuinka suhde tuli ilmi, mutta oli jatkunut jo jonkin aikaa ja ilmeisesti lomittaja oli alkanut emännän paikkaa katsella. Mutta äiti ei ollut omastaan luopumassa vaan tuhosi kakkosen elämän. Yhteenkään taloon jossa oli emäntä (vaimona tai äitinä) se nainen ei kelvannut enää lomittamaan, emännättömissä taloissa isännät muuttuivat varsin härskeiksi (lomittajista aina supistaan, mutta tämä oli oikein todistettu löyhäksi), 60-vuotias vuokraemäntä hääti ("koska ei halunnut huoria kortteerata"), naapurin vanha emäntä oli oikein sylkenyt kaupassa tämän lomittajan päälle ja lopulta lomittajan oli pakko muuttaa pois. Ja koska meillä on iso suku niin äiti on pitänyt huolen, että kaikki sukulaisnaiset tietävät tämän naisen nimen, joten ei olisi lomittajan töitä lähikunnistakaan saanut.
Isälle äiti ilmoitti, että jos isä erota haluaa niin isä saa vain hattunsa naulasta ja lähtee maantielle, tai jos isä jotain muuta haluaa niin äiti vaatii tasan puolet (mikä olisi tarkoittanut sitä, että tila olisi mennyt lihoiksi). Isä olisi joutunut ottamaan niin paljon velkaa äidin ulosostamiseen, että tilasta olisi tullut täysin elinkelvoton. Ja siihen päälle vielä isänäiti (isovanhempani asuvat syytingillä) ilmoitti, että jos isä sen lomittajan taloon tuo niin hän kiusaa sen pihalle. Kyseessä on isän sukutila, joten isä jäi eikä puuttunut millään tavalla siihen kuinka lomittajaa kohdeltiin.
Väittäisin, että eniten isä loukkasi pettämisellä meitä lapsiaan. Kun "tilanne oli päällä" toisissamme pelkäsimme, että joudumme lähtemään kotoa asumaan johonkin kerrostaloon jos ero tulee tai sitten joudumme asumaan sen uuden naisen kanssa. Kumpikin vaihtoehto oli hirvittävin mahdollinen. Vanhin veljeni sitten muutaman vuoden perästä sai isäni itkemään huutamalla humalassa isälleni, että hän halveksii isää miehenä koska isä melkein tuhosi kaiken p****n lomittajan takia. En tiedä oliko se nainen lomittajana huono, äidin totuus tietenkin on että sen naisen emännyydessä talo olisi ollut perikadossa viikossa. Tuon veljeni tunnustuksen jälkeen vanhempani joka tapauksessa menivät parisuhdeterapiaan isän aloitteesta. Jos äiti ei olisi pitkin pitäjiä kertonut isän pettäneen niin tuskinpa olisivat menneet, koska silloin olisi pitänyt pelätä että naapurit saavat tietää. Parisuhdeterapian jälkeen vanhempani kävivät uusimassa vihkivalansa. Äiti on edelleen hankala ihminen, mutta isä on oppinut huutamaan äitiä kovemmin.
Mutta tämän tarinan tarkoitus oli sanoa teille kaikille ykkösille, että ykkönen on ykkönen eikä kakkonen. Älkää jääkö yksin kotiin suremaan oloanne vaan vaatikaa se arvostus, joka teille vaimona kuuluu! Jos mies ei edes vaimoa ansaitse niin tehkää eroamisesta ainakin niin vaikeaa kuin mahdollista. Oppiipahan mieskin, eikä pääse se kakkonen teidän omaisuudellanne rälläämään. Olen tätä nykyä itsekin maanviljelijän vaimo, ja jos minulle kävisi niin kuin äidille niin tekisin täysin samalla tavalla. En huoli meille naislomittajia, vaikka 90% niistä varmasti on ihan vain töissä eikä emännän paikkaa katsomassa. Näin vain liikaa sitä äidin tuskaa.
Ja teille miehille, jotka etsitte lohtua toisista naisista: Parisuhdeterapia! Ja jos jollakulla naisella nyt jonkinlainen fetissi ukkomiehiin on niin älkää aikanaan isäntiin sekaantuko. Emännät voivat olla yllättävän vaikeita tapauksia.
Eli siis minun tarinani pettäjän lapsena: Ensin kerron, että isäni on maanviljelijä ja tämä tarina siis tapahtui ihan 2000-luvun alussa. Olin teini-ikäinen. Isälläni oli salasuhde lomittajan kanssa. Sitä en tiedä kuinka suhde tuli ilmi, mutta oli jatkunut jo jonkin aikaa ja ilmeisesti lomittaja oli alkanut emännän paikkaa katsella. Mutta äiti ei ollut omastaan luopumassa vaan tuhosi kakkosen elämän. Yhteenkään taloon jossa oli emäntä (vaimona tai äitinä) se nainen ei kelvannut enää lomittamaan, emännättömissä taloissa isännät muuttuivat varsin härskeiksi (lomittajista aina supistaan, mutta tämä oli oikein todistettu löyhäksi), 60-vuotias vuokraemäntä hääti ("koska ei halunnut huoria kortteerata"), naapurin vanha emäntä oli oikein sylkenyt kaupassa tämän lomittajan päälle ja lopulta lomittajan oli pakko muuttaa pois. Ja koska meillä on iso suku niin äiti on pitänyt huolen, että kaikki sukulaisnaiset tietävät tämän naisen nimen, joten ei olisi lomittajan töitä lähikunnistakaan saanut.
Isälle äiti ilmoitti, että jos isä erota haluaa niin isä saa vain hattunsa naulasta ja lähtee maantielle, tai jos isä jotain muuta haluaa niin äiti vaatii tasan puolet (mikä olisi tarkoittanut sitä, että tila olisi mennyt lihoiksi). Isä olisi joutunut ottamaan niin paljon velkaa äidin ulosostamiseen, että tilasta olisi tullut täysin elinkelvoton. Ja siihen päälle vielä isänäiti (isovanhempani asuvat syytingillä) ilmoitti, että jos isä sen lomittajan taloon tuo niin hän kiusaa sen pihalle. Kyseessä on isän sukutila, joten isä jäi eikä puuttunut millään tavalla siihen kuinka lomittajaa kohdeltiin.
Väittäisin, että eniten isä loukkasi pettämisellä meitä lapsiaan. Kun "tilanne oli päällä" toisissamme pelkäsimme, että joudumme lähtemään kotoa asumaan johonkin kerrostaloon jos ero tulee tai sitten joudumme asumaan sen uuden naisen kanssa. Kumpikin vaihtoehto oli hirvittävin mahdollinen. Vanhin veljeni sitten muutaman vuoden perästä sai isäni itkemään huutamalla humalassa isälleni, että hän halveksii isää miehenä koska isä melkein tuhosi kaiken p****n lomittajan takia. En tiedä oliko se nainen lomittajana huono, äidin totuus tietenkin on että sen naisen emännyydessä talo olisi ollut perikadossa viikossa. Tuon veljeni tunnustuksen jälkeen vanhempani joka tapauksessa menivät parisuhdeterapiaan isän aloitteesta. Jos äiti ei olisi pitkin pitäjiä kertonut isän pettäneen niin tuskinpa olisivat menneet, koska silloin olisi pitänyt pelätä että naapurit saavat tietää. Parisuhdeterapian jälkeen vanhempani kävivät uusimassa vihkivalansa. Äiti on edelleen hankala ihminen, mutta isä on oppinut huutamaan äitiä kovemmin.
Mutta tämän tarinan tarkoitus oli sanoa teille kaikille ykkösille, että ykkönen on ykkönen eikä kakkonen. Älkää jääkö yksin kotiin suremaan oloanne vaan vaatikaa se arvostus, joka teille vaimona kuuluu! Jos mies ei edes vaimoa ansaitse niin tehkää eroamisesta ainakin niin vaikeaa kuin mahdollista. Oppiipahan mieskin, eikä pääse se kakkonen teidän omaisuudellanne rälläämään. Olen tätä nykyä itsekin maanviljelijän vaimo, ja jos minulle kävisi niin kuin äidille niin tekisin täysin samalla tavalla. En huoli meille naislomittajia, vaikka 90% niistä varmasti on ihan vain töissä eikä emännän paikkaa katsomassa. Näin vain liikaa sitä äidin tuskaa.
Ja teille miehille, jotka etsitte lohtua toisista naisista: Parisuhdeterapia! Ja jos jollakulla naisella nyt jonkinlainen fetissi ukkomiehiin on niin älkää aikanaan isäntiin sekaantuko. Emännät voivat olla yllättävän vaikeita tapauksia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuulostat samalta kuin nämä petetyt ykköset täällä: kakkosnaisethan ne niitä syypäitä on kun oma mies pettää. jos haluaa kuluttaa elämänsä vihaisena ja katkerana kostoaan suunnitellen ja totuttaen, niin siitä vaan. itse keksisin ainakin parempaakin tekemistä elämälläni.
Olen pahoillani jos ilmaisin itseäni huonosti. En näe, että syytä olisi vain tuossa toisessa naisessa vaan kyllä syy on etupäässä ihan isässäni.
Äitini on kovin ylpeä ihminen, joka ei olisi pettämisen aiheuttamasta tuskasta selvinnyt tuhoamatta tuota toista naista. Ja toisaalta hänen täytyi myös varmistaa, että toinen nainen pysyykin poissa. Ymmärrän äitini reaktion erittäin hyvin (ja pidän sitä oikeana). Äidilläni oli paljon enemmän hävittävää kuin puoliso, sen takia hän päättikin pelata ihan loppuun asti. Hän ei käy tilan ulkopuolella töissä ja koulutus on jäänyt emäntäkouluun. Minne äiti olisi mennyt jos isä olisi vaihtanut tuosta vain puolisoa? Lomittajaksi muille? Ainoa keino jolla äiti olisi tilalle voinut töihin jäädä olisi ollut yhtiöittäminen, ja mitä äiti sitten olisi tehnyt? Katsellut joka päivä kuinka lomittaja emännöi taloa, joka on ollut äidin koti parikymmentä vuotta? Ja vielä kaiken päälle yhtiöttämisen jälkeen äiti olisi joutunut työskentelemään samassa navetassa joko isän tai isän uuden puolison kanssa - joka ikinen vuoden päivä monta tuntia? Koska äiti ei ikimaailmassa jättäisi lehmiä hunningolle olisi hän pahimmassa tapauksessa vielä joutunut korjailemaan lomittajan jälkiä tai ainakin opettamaan hänelle työt. Kuinka moni petetty nainen pystyisi sellaiseen?
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288337152875.html
Toimii edelleen. Erityisesti tämä on niin totta:
"Kymmenenteen aviovuoteensa ehtineet vaimot ovat saaneet lapsikatraansa kasaan ja saavuttaneet perimmäisen päämääränsä eli päässeet eroon seksuaalisesta kontaktista aviomiehensä kanssa, kirjoittaja lupaa. Siinä vaiheessa viisas vaimo voi luottaa siihen, että rakkaus lapsia kohtaan ja sosiaaliset paineet pitävät miehen kotona."
En kyllä usko ap, että olet ykkösen tytär. Kielenkäyttösi on niin vanhanaikaista. Olet varmaan itse ykkönen. Kertomasi asia tapahtui sinun mukaasi vain noin 10 vuotta sitten. Tarinasi sopisi paremmin kuvaamaan jotain 50-70-lukua, mutta lomittajia ei tuolloin ollut. Missähän peräkylässä olet mahtanut asua. Äidilläsi on pitänyt kiirettä, kun on pitänyt ympäri kyliä käydä lomittajanaista haukkumassa. Tuli siinä varmaan samalla vähän juoruttuakin. Jos tila kerran oli isäsi perintötalo, niin ei äitisi olisi voinut mitenkään määrätä, mitä isäsi saa erotessa-vain lakkinsa- hah. Noin sanottiin vuosikymmeniä sitten. Taidat kyllä olla talonemäntä, mutta et enää nuori. Olet kovin mustasukkainen ja pelkäät, että oma miehesi ilokseen katselee nättiä lomittajanaista. Voi sinua rassukkaa!
Olen sen verran tyhmä maalainen etten edes tiennyt kirjoittavani vanhanaikaisesti. Pitää kaiketi alkaa lukemaan jotain kaupunkilaisten lehtiä, että modernisoidun. Isänkin varmaan kannattaisi alkaa lukemaan niitä kaupunkilaisten lehtiä, jos siellä kerran opetetaan ettei maatilan varallisuutta voi osituksessa vaatia käypään arvoonsa eikä erossa puolisolle tarvitse maksaa tasinkoa lainkaan :D Meillä täällä maalla on aina luultu, että jos aletaan avioerossa tasinkoa käyvästä arvosta maksamaan niin kyllä se maanviljelys päättyy siihen. Hieno uutinen koko maaseudulle kun tasinkoja ei kerran tarvitse maksaa lainkaan.
Olen itsekkin maalta kotoisin ja maatalon asiat on tulleet tutuiksi isäni vanhempien kautta. Miten sulla voi olla maatalon emäntänä aikaa ja miten jaksat keskellä yötä kukkua uskottomuuspalstalla? Sun juttusi kuulostaa todella vanhanaikaiselta. Eikö vanhemmillasi ollut avioehtoa? Hölmöjähän ovat, jos eivät sitä ole tehneet. En millään jaksa uskoa, että maaseudulla eletään vieläkin pullossa. Savustetaan muka joku lomittaja ulos taloista sen perusteella, että sattuu vehtaamaan isännän kanssa.
Sun äitisi on tyypillinen "niskavuoren heta". Veikkaan, että nelkyluvulla syntynyt, kaikkea paheksuva jäärä, jolla on vain yksi malli elämästä, minkä mukaan elää. Sitten kun tulee vaikeuksia avioliitossa, se paha on toinen nainen. Pidetään kynsin hampain kiinni liitosta vain sen maallisen mammonan takia. Tosiasiassa sun äitisihän on pelkuri ja kiristäjä. Onkohan heidän elämänsä vieläkään onnellista?
No jaa. Minusta aloittajan kielenkäyttö on parempaa kuin sinun vastaajan. Tiedän vastaavan tapauksen kotiseudultani. Siinä vain emäntä lähti. Muutaman kiemuran jälkeen, siinäkin lomittaja, jonka vuoksi ero tuli, palasi taloon emännäksi. Ja kävi juuri näin kuin tuossa tyttären visiossa, talo oli hungingolla muutamassa vuodessa. Velkaa oli tehty pilvin pimein ja koti oli todella huonosti hoidettu. Pakkohuutokaupassa ei ennen kauniin talon arvo ollut mitään.
Emäntä pärjää. Ahkera ihminen kouluttautui. Ja on hyvän näköinen terve ihminen, toisin kuin tämä lomittaja. Maksaa omaa lääkettään alistavan ukon puolisona. Nainen on 10 vuotta entistä emäntää nuorempi, mutta näytti ainakin heinäkuussa, jolloin tapasin ainakin 10 vuotta vanhemmalta kuin entinen vaimo. Juonteet naamalla ja suupielet alaspäin. Kyläyhteisöllä on hyvä muisti ja arvostus sen mukainen. Minua säälitti, vaikka aikoinaan olivat sympatiat täysin petetyn emännän puolella.
Edes kotikylästään ukko ei älyä lähteä tässä tilanteessa. Se olisi nykyisen vaimon jonkillainen mahdollisuus. Nykyään asuvat poikansa omistamassa vanhassa talossa. Olen perheen serkku isännän puolelta.
Maallisesta mammonasta siis vain kyse... Itse otin eron uskottomasta miehestä, ja vaikka avioehtoa ei ollut, en mieheni perintöä alkanut vaatimaan. Vein vain sen, minkä itse olin mukanani tuonut. Paljon helpompi elää, kun tiedän etten ole minkään sortin huora ollut. Minusta nainen, joka vie miehen perinnön tai omaisuuden eron tullessa on pelkkä huora. Pillua antamallako sitä ollaan oikeutettuja siihen miehen suvun vuosisataiseen työhön? Kalliiksi tulee sellainen huoravaimo.
Muutenkaan en ole koston kannalla, sillä itsensähän siinä vain likaa.
"Puhdas. kirjoittaa: Minusta nainen, joka vie miehen perinnön tai omaisuuden eron tullessa on pelkkä *****. Pillua antamallako sitä ollaan oikeutettuja siihen miehen suvun vuosisataiseen työhön?"
Kovin on ylevää tekstiä. Mutta yhtäkaikki, sama laki, joka takaa perinnön jatkumisen sukupolvelta toiselle, takaa aviopuolisolle osuutensa. Vaimohan ei tässä ollut syyllinen, vaan mies ei selvästikään ollut kelvollinen kantamaan vuosisataista perintöä.
Ei avioliitto kaikille edelleenkään ole mikään romanttinen läpihuutojuttu, vaan kyllä monet ottavat sen edelleen kuolemaan asti jatkuvana sopimuksena, joka koskee niin maallista mammonaa kuin myös henkisempää osaa.