Olipahan asiaa tämä lainattu teksit: Yleensä katsotaan toisen naisen/toisen miehen olevan vastuussa avioliiton hajoamisesta. On ymmärrettävää, että toinen mies / nainen on raivon ja vihan kohde jota petetty puoliso tuntee. _Toisen naisen / miehen syyttäminen estää ottamasta vastuuta avioliiton ongelmista, halutaan kuvitella että mitään ongelmia ei ollut ennenkuin tämä kolmas osapuoli tuli ja pilasi kaiken._ Todellisuudessa pettäjä on etsinyt vähintääkin alitajuisesti jotakin ja tietoisesti antanut suhteelle mahdollisuuden. Jos ei olisi ollut juuri kyseistä kolmatta pyörää, olisi ollut joku muu. Pettäjän syyt voivat olla moninaiset, henkilökohtaiset tai puolisosta johtuvat. Joka tapauksessa, päätös ja vastuu on pettävän puolison.
Niin monta kertaa nähty, kuinka mielipuoli hyökkää vain kakkosen, tulevan ykkösen kimppuun, omassa puolisossa ei vikaa eikä varsinkaan itsessään. Todellista asioiden kieltämistä, ei tämä tee sinusta yhtään parempaa kuin toiset osapuolet.
Niin monta kertaa nähty, kuinka mielipuoli hyökkää vain kakkosen, tulevan ykkösen kimppuun, omassa puolisossa ei vikaa eikä varsinkaan itsessään. Todellista asioiden kieltämistä, ei tämä tee sinusta yhtään parempaa kuin toiset osapuolet.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Totta lienee että pettäjä on se pääsyyllinen, syy miksi hän on pettäjä olisikin ensin selvitettävä.
Minusta mikään selitys ei ole kylmä liitto , puolison lihavuus, seksittömyys. Asiaan liittyy jotakin mikä on aiheuttanut näitä asioita, eikä se ole petetyn syy monestikaan.
Siinä mielessä hyökkäys näitä kakkosia kohtaan on täysin oikeutettu, että kakkonen on lähtenyt varatun ihmisen matkaan, ihmisen jonka edellinen suhdekin on vielä loppuun hoitamaton. Ja tämä suuri sanoisinko loukkaus jopa rikos tätä toista ihmistä kohtaan, jota on saatettu kohdella jo kaltoin tämän pettäjän taholta, unohtaen hänet, jättäen yksin lasten ja työn ja kodin asioiden hoitajaksi, ilman minkäänlaista osallistumista, saatikka läheisyyden tuomista tälle ihmiselle.
Mikkeli se rakkaus on haihtunut,sillä eihän sekään suhde ole alkanaut rakkaudettoman ja eikä lapsia ole tehty ilman seksin nautintoa.
Pitäisi todellakin laki säätää, että kukaan ei saa alkaa minkäänlaiseen uuteen suhteeseen ennkuin entinen suhde ja sen syyt ovat hoidettu kokonaan pois.
Nyt tätä henkistä surmaa tehdään sumeilematta, haetaan näitä salasuhteita, kakkosia, tällähän tämä henkilö yrittää vain haudata entisen suhteen käsittelyn pois kokonaan mielestään.
Toivottavasti se ei koskaan onnistu, vaan ennenpitkää kun tuo salaisuuden huuma haihtuu, tuleekin se tarve selvittää asioita.
Senverran olen tätä asiaa sivusta seurannut ja joutunut toteamaan, että tämä pettäjä voi olla niin sekaisin, että hän ei todellakaan muista tilanteista aluksi mitään. Hän on täysin toisen vietävissä, eli tässä suhteessa tuo kakkonen kyllä on suuri hyväksikäyttäjä ja manipuloija.
Jos ihminen puhuu ihan puuta heinää , eikä muista edes asioita, jotka olisivat ihan tärkeitä, esim asioiden hoito. Tällä ihmisellä jota kuntelin ihan ihan todellinen black out tilanne päällä, ei hän osannut edes tietää raha-asioitaan, vaikka ennen oli ihan skarppi ihminen.
Tähän tilanteeseen ilmestyi sitten tuo kakkonen, jolla on aivan hirveä mennisyys, tätä sanoisin kyllä hyväksikäytöksi. Lisäksi tämä kakkonen todellakin manipuloi tämän ihmisen sanomisia ja tekoja aivan mielettömällä tavalla.
Tämän vuoksi olisikin laki oltava, että tässä tilassa olevaa ihmistä suojeltaisiin ja autettaisiin käymään asia entisestä suhteesta lävitse kaikin tavoin.
Varmasti tässäkään tapauksessa tuota kakkosta ei olisi koskaan tullut, joka on nyt sitten tuhonnut tuon ihmisen elämää todella monella tavalla, hän aivopesee ihmistä, jonka entisen suhteen käsittely on vieläkin käsittelemettä, vain valtava pahan olon ja väsymisen aalto painaa aina päälle.
Nämä asiat eivät ole mitään leikin asioita, entinen asia todella täytyy ensin selvittää ja vasta sitten kun ihminen on toipunut senverran että edes osaa päättää omista asiositaan ja pitää huolta varoistaan ja lapsistaan on aika uusien suhteiden, silloin ihminen on senverran varuillaan että osaa ensin seurustella ja ottaa selvää toisesta, eikä syöksy entistä vaikeampaan tilanteeseen.
Suomeen pitää saada ja pian erojen selvittäämiseen. olivatpa nyt avio-tai avoeroja apuvoimia, jonne jokainen erova joutuu menemään asiansa selvittämään, ettää edes jolllakin tavoin voitaiisin estää tuo nykyinen eroavan ihmisen hyväksikäyttä ja loukkaaminen.
Ja ainakin silloin olisi pakollinen, jos perheessä on alleikäisiä lapsia. Sillä nyt samalla tapahtuu lapsille aivan hirveitä asioita, vaikka eroavat sanovat, että lapsialla on kaksi kotia ja heitä hoidetaan paremmin kuin aikaisemmin tämä asia ei ole monestikaan totta.
Tämän asian pystyy jokainen samaan selville, kun alkaa seurata jonkun eroperheen lasten elämää, lapsen täytyy olla kuin kameolontti, tässä perheessä saa puhua näitä asioita ja leikkiä näitä leikkejä ja saako puhua vai ei, missä kodin nurkassa saa olla, toisessa on sitten erilaista, ja lisäksi on vielä missä tilanteessa voi mennä isovenhempien luokse tai nauraa.
Tämä on mielestäni kohtuutonta, kun tämä selkeni itselleni tässä tuonnoin, järkytyin todella. Eikä tämä yhteiskunta todellakaan ymmärrä miten kauheassa tilanteessa eroperheitten lapset elävät elämäänsä.
Täällä te erovnahemmat sitten kirjoittelette ja syyttelette , mutta ette milloinkaan edes halua katsoa totuutta silmiin, valheillani ja oletuksilla on turha elää.
Ja todella ne kakkoset ovat ansainneet tuon ryöpyn ihan oikeasti ja toivon heidän myös osaavan häipyä keskenolevan erotyön ajaksi kokonaan eroavien ihmisten elämästä.
Kyllä teille kakkosille sinkkuja riittää ihan riittämiin tässä massa, ei todellakaan tarvitse seksitaitojaan ryömiä näyttämään perheellisille ihmisille.
Mielestäni jokaisen tulisi tällaiselle perheelliselle sanoa että ei misään nimessä ala mihinkään hänen kanssaan. Kenenkään ei pidä suostua kakkoseksi ei missään tilanteessa.
Kiitos erittäin hyvästä analyysistä. Miksei hän, joka syystä tai toisesta oli tyytymätön avo- tai avioelämäänsä puhunut puolisolleen ajoissa? Mitä menetettävää olisi ollut, jos ongelmista olisi avautunut? Koko perheen elämä kaikkine toimintoineen on vain sellaista, että se parisuhteen hoito: puhuminen, koskettelu, suukottelu yms. jää vain jossakin vaiheessa sellaiseksi viimeikseksi asiaksi, että hoidetaan sitä, kun saa kaiken muun ensin tehtyä. Arjen pyörityksestä johtuva vieraantuminen toisistaan voi olla se pieni alku, johon sitten kasautuu muutakin sairaudesta työttömyyteen. Lopulta kaksi vieraantunutta väistelee toisiaan jääkaapin ovella.
Uskallan väittää, että jokainen, joka jättää puolisonsa vaille parisuhteeseen kuuluvaa huomiota ryhtyy itse vesittämään suhdettaan ja kun jostain syystä ei sitten pysty keskustelemaan ongelmasta tulee sille puolisolle, joka kodin ulkopuolella jouhevasti liikkuu tarve avautua jollekin kolmannelle osapuolelle. Kolmas osapuoli, olkoon kakkonen, onkin eräänlainen terapeutti kriisissä ja terapeutin taitavuudesta riippuu päästäänkö kuvitelmaan uudesta rakkaudesta.
Ja koko parisuhteen ongelma on voinut alkaa vain väärin tulkituista viesteistä ja puolisolta kiireessä saaduista vastauksista, jotka ovatkin johtuneet väsymyksestä tai stressistä ja lopulta ne ovat kasautuneet vuoreksi, jonka yli kumpikaan ei enää jaksa kiivetä.
Olisiko jokaisen aika mennä itseensä ja katsoa peiliin. Samalla siinä tuijotellessaan omaa erinomaisuuttaan tehdä päätös, ettei ryhdy suhteeseen varatun kanssa, vaan ainoastaan vapaiden/sinkkujen. Jos nyt sitten peilistä kurkistaa kakkonen, niin päättää, että ei ainakaan kiristä toista avo- tai avioerolla, sillä silloin pettäjä joutuu tekemään valinnan traumat lapselle/lapsille vai hyvämieli itselle ja lopullisen vastuun kantaa kuitenkin kakkonen, joka voi huomata myöhemmin olevansa itse jonkin asteinen lika-astia, vaikka nyt tuntuu ruusuiselta.
Eläkää ihmisiksi.
Entä kun kumpikin on kakkonen toiselle, eli molemmat ovat varattuja tahollaan mutta jokin vetovoima heidän kuitenkin saa yhteen. Kumpaa silloin syytetään? Kumpaakin ristiin? Kummankaan avioliitossa ei ole mitään vikaa. Mutta jos ei pettäjässäkään ole vikaa, vaan aina siinä kakkosessa, niin eikös tämä yhtälö ole täysin mahdoton?
Oma tarina: molemmat naimisissa, ystävystytään, aletaan jutella, huomataan että ollaan samalla aaltopituudella, ihastutaan, lopulta tahtomatta rakastutaan ennen kuin on tapahtunut fyysisesti mitään kiellettyä. Tässä kohti molemmat yrittää lopettaa. Ei onnistu. Palataan yhteen. Aletaan puhua mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudesta. Suunnitellaan sitä. Kumpikin myöntää löytäneensä elämänsä rakkauden, avioliitto on aikoinaan solmittu kun niin piti tehdä, aika oli oikea jne... Kumpikin eroaa tahoillaan, aloitetaan yhteinen elämä, 2 vuotta sen jälkeen kun ystävyys alkoi. Nyt on 5 vuotta oltu yhdessä, riitojakin on ollut, mutta edelleen joka päivä rakastutaan toiseen uudelleen. Kaikki tuntuu hyvältä.
kahdelle, aidosti kakkosiksi jääneelle?
Ovat jo ykkösiä tahoillaan. Toinen jopa nopeammin kuin tämä meidän juttu tuli julki. Pidimme juttumme salassa, ja "rakastuimme vasta kun molemmat olimme vapaita".
Mielestäni aloittaja puhuu asiaa. Jokaisen pitäisi olla rehellisiä itselleen ja ennenkaikkea sille petetylle.
Jos asiat ovat huonosti niin ei todellakaan parane pettämällä.
En ihmettele yhtään petetyjen ja jätettyjen marmatusta ja syyttelyä kun heille ei suoda rehellistä syytä miksi heille tehdään niin kuin tehdään. Petetty on kaiken aikaa luullut asioiden olevan ihan hyvin kun mitenkään ei ole käynyt ilmi että mies voisi huonosti koska tämä vannoo rakastavansa vaimoaan, pelkää jopa menettävänsä tämän.
Kaikkein pahinta on juuri se kun tuollainen manipuloivan kakkosen sähäys ei pysähdy mieheen vaan hän alkaakin manipuloimaan petettyä puolisoa.
Riitelyn ja suhdesopan melskeessä sattuu kumpaankin petettyyn ja pettäjään, Ainoa joka siinä tilanteessa osaa toimia on kakkonen ja hänen toimet ei ole viattomia.
Hän manipuloi parin eroamaan että tulis "rauha" tilanteeseen mutta ei itse anna miehelle rauhaa vaan jatkaa samaa rataa jonka surauksena mies luulee kakkosen olevan se oikea. Vuoden kulutttua taphtumista mies ei edes muista mitä on sanonut tai tehnyt manipuloinnin tuloksena kieltää kirkkain silmin koskaan ollensa rakastunut exäänsä kieltää kaikki tunteet exäänsä kohtaa mutta seuraa tämän elämää erittäin tarkoin.
Edellinen oli hyväksykäytetylle eikä aloittajalle, meni väärin.
Alaikäisten lasten vanhemmilla on lainsäätämä puolenvuoden miettimisaika ennen varsinaista eroa. Tuo aika ei kuitenkaan riitä kaikkien asioiden ja tunteiden selvittämistä. Mielestäni pitäsi tuon lain kattaa puolivuotta eronjälkeen ei saisi alkaa uutta suhdetta vaan eronneet joutuisivat käymään keskusteluterapiassa tai jotenkin muuten pakotettas selvittämään tunteitaan ja elämään edellisen liiton loppuun jotta sitten joskus voi alkaa uutta todella puhtaalta pöydältä.
LApsettomilla pareilla olis vain tuo puolivuotta eronjälkeen aika jolloin olisi pakko käydä jotain eroseminaareja.
Ihminen joka elää vain pettämällä ei pitäisi koskaan mennä naimisiin.
Miksi puhutaan vain manipuloivista kakkosista. Ai niin, eihän ne pettäjät ketään manipuloi. Eivät vaimoaan, eivätkä tätä jota väittävät rakastavansa.
Miksi luulette, että niin moni kakkonen jaksaa roikkua pettäjässä?
Mutta entäs jos kakkonen, ei saa ikinä lapsia? Jos kakkonen purkaa omaa huonoa oloa? Omaa lapsettomuuttaan, omaa huonoa aviomiestään. Onko taustalla muita manipulointi ihmisiä vaimon taustalla, jotka purkaa omaa menneisyyttään? Heitä on petetty elämässä.
Juu, pihtari-pirttihirmuthan ne on syyttömiä kaikkeen.
Monen vuoden erikoiskoulutus tekee ihanasta vaimosta pihtari-pirttihirmun? Millä metodeilla miehet tässä onnistuu? Jos jo kaksi on saanut koulutettua, niin kolmannen kanssakaan ei ole vaikeuksia.
Niin, asiaahan pitää todellakin tutkia monelta kantilta. Tottakai pettäjä manipuloi, sormet seläntakan ristissä, puolisoaan uskomaan kuinka rakastaa tätä, eikä halua koskaan menettää.
Kuitenkin heti seuraavana päivänä katoaa mitään sanomatta.
mielipuoleksi?????
Minulla mies teki työtä kovasti avioliiton pelastamiseksi, mutta joutui kiristystilanteeseen. Tietysti pitäisi olla riittävästi miestä kestää se tilanne, että jos liitto ei onnistukkaan, niin rakastajatarkin on jo löytänyt uuden.
Täällä petetty "ykkönen", joka ei ymmärrä näitä kirjoituksia, että vaimo aina syyttää sitä toista naista. Että kaikki on hänen syytään, eikä miehessä ole mitään vikaa. En ymmärrä ollenkaan. Kyllä minä näin ihan ensi sekunneista mieheni siinä tilanteessa sellaisena, joka on tehnyt väärin minua kohtaan. Ihan kuin tuo nainen teki väärin omaa miestänsä kohtaan. Kyseessä siis kahden naimisissa olevan suhde.
Tietysti tunsin vihaa myös tuota naista kohtaan, se on selvä, mutta en koskaan nähnyt häntä pelkkänä syntipukkina. Kyllä siinä oli syntisinä myös puolisoni sekä katsoin myös itseäni peilistä ja keskustelimme, mikä johti siihen, että mies lähti suhteeseen toisen naisen kanssa. Miksi en riittänyt.
Pahimpina päivinä olisi tehnyt mieli tappaa oma mies ja kuristaa tuo nainen. Kumpaakaan en tehnyt. Tapahtumista on kulunut jo aikaa sen verran, että asia tulee mieleen enemmän ärtymyksenä koko asiaan, kuin suurena vihan tunteena. Kiitos ihanan terapeuttini.
Mutta älkää kakkoset koskaan myöskään syyttäkö kaikista ongelmista sitä vaimoa, joka kotona pihtaa, on kylmä, ei ota s..hin tai mihin tahansa, eikä ole nainen miehelleen. En usko, että tämä on oikeasti tilanne kovinkaan monessa perheessä. Kyllähän arki on aina erilaista kuin tuollainen ihana salasuhde-elämä, mutta minä ainakin rakastin miestäni ihan ehdoitta, kuten kuvittelin hänenkin minua rakastavan. Meillä oli seksiä niin paljon, kun hän vain halusi, mutta alkoi tietysti menemään niin päin, että minä halusin enemmän kuin hän, kun hänellä oli kaksi naista hoidettavana.
Kyllä parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja näen sen niin, että se, joka on tyytymätön suhteeseen, olisi vastuullinen keskustelemaan ensin sen oman puolisonsa kanssa asioista ja yrittää hänen kanssaan parantaa asioita. Jos tämän jälkeen edelleen on tyytymätön suhteeseensa, pitäisi olla sen verran munaa, että uskaltaa sitten erota ja olla vaikka mielummin yksin, kuin alkaa salasuhteilemaan ja ottaa vain rusinat joka pullasta; kotona kodinhoitaja ja edustusvaimo ja ihania hetkiä varten sitten se rakastajatar.
Tuo elämä rassaa kuitenkin lopulta myös sitä pettäjää niin paljon, että se hajottaa myös pettäjän mielen. Varsinkin, jos suhdetta kestää vuosia, kuten meillä sitten oli tapahtunut.
Se, miten jokainen pari sitten setvii niitä sotkuja ja solmuja, joita tällainen tuo avioliittoon tulleessaan, kun suhde paljastuu, on jokaisen pariskunnan oma asia. Sitä ei mielestäni kukaan voi arvostella, syyttää tai muutenkaan analysoida.
Jokainen pari on erilainen, jokaisella on ne omat asiat, jotka painavat tai eivät paina. Jotkut eroavat samantien, jotkut käyvät asiat läpi hyvässä hengessä ja eroavat sitten, jotkut eivät eroa ja kärsivät asiasta ehkä lopun ikänsä. Pieni osa pystyy jatkamaan suhdetta vielä uudelta, puhtaalta pöydältä ja olemaan yhdessä suht' onnellisena.
Pääasia kuitenkin olisi se, että oli sitten ykkönen, pettäjä tai kakkonen, jokainen tutkisi omaa elämäänsä ja suhdetta siihen, miettisi, mitä on tapahtunut, että oikeasti on sellaisessa elämäntilanteessa, kuin nyt on. Ja miten haluaa loppuelämänsä elää. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Ei sitä tuo kakkoselle se, että pettäjä jättää vaimonsa ja lähtee hänen matkaan. Ei sitä tuo ykköselle se, että mies jää hänen luokseen ja "valitsee hänet", eikä sitä tuo pettäjälle mikään muu, kuin se, että hän ymmärtää, miksi lähti pettämään ja miettii, mitä oikeasti elämältään haluaa ja miten sen haluaa elää. Ihan kuin tämä asia pitää miettiä myös ykkösen ja kakkosen.
"Mutta älkää kakkoset koskaan syyttäkö kaikista ongelmista sitä vaimoa...., eikä ole nainen miehelleen." Mitä kertoo puolisosta ja hänen kypsyydestään em. lainaus, jos se on pettämisen peruste? Mitä kertoo kakkosista se, että uskovat kaiken, mitä pettäjältä kuulevat?
Molemmissa on syynsä ja pettäjillä se vastuu teoistaan, meikäläisen tapaus oli aikas härski, kun tyttöystäväni oli se kolmas pyörä ja tuon kahden vuoden aikana kun tapaili exääni niin oli olevannaas mun kaveri, niin minua petti molemmat.
No, meitin liitossa oli vaikeutensa ja minussakin syitä myös, mutta, kun olisin halunnut alkaa keskusteleen asioista niin mies pakeni ja sanoi aina ei nyt ei ole aikaa moiseen keskusteluun.
Kaikein härskeintä oli, kun tuo nyt ex tyttöystäväni oli osituksessakin sekoittamassa, lähetti minulle textiviestejä ja maileja, kieltämättä olis mieli tehnyt ampua molemmat.
Nyt erosta on jo 4v ja minäkin löysin uuden rakkaan enää ei muutakun naurattaa nuo vanhat asiat, ja saan jopa morjestettua exälleni ja hänen naiselleen.
Nyt kaikki taas hyvin.
Onko kaikki hyvin vai vieläkö asia vaivaa, kun käyt täällä keskustelemassa? Mitä se uusi onni on.
ompa törkee tyttöystävä, ja moikkaile vaan, kyllä elämä vielä kouluttaa heitäkin, ihan oikein, ettet jääny katkeraksi...