Itse olen aikalailla hankalassa tilanteessa enoni kanssa (siis äitin veljen kanssa), sillä hän on alkanut käyttäytymään omituisesti. Asiat jos ei mene hänen pirtansa mukaan, niin siitä yleensä syntyy huutoa ja mekastusta (tämän on saanut kuulla ja nähdä itseni lisäksi oma mummoni, ja sekä oma perheeni). Tämä saattaa kuullostaa hieman "hullulta", mutta asiat tuppaa olemaan näin. Välillä olen joutunut perumaan omia tärkeitä menemisiäni kun on uhkailun kautta tarvinnut apua johonkin tekemiseen, mutta loppupeleissä ne asiat mitä hän tekee, niin eivät tule edistymään. Välillä olen joutunut pelkäämään henkeni puolesta, kun välillä muuttuu aivan hulluksi.
Mutta eniten on alkanut pistämään vihaksi se, että hän puuttuu liikaa tekemisiini, kyttää, soittelee ja kyselee liikkumisiani sekä tekemisiäni, ja puuttuu liian paljon perhe-elämäämme! (vaikka olemme päättäneet perheen kesken että pidämme perheasiat perhepiirissä, niin tämä ei silti mene hänen tajuntaansa. Kun pitäisi sen jokaisen ihmisen tajuta että perheen sisällä voi olla myös semmoisia asioita mistä ei tarvitse muiden tietävän).
Kun vaihdoin lähiaikoina sukunimeä toiseksi, niin en kertonut enolleni mitään kun pelkäsin sitä huutoa ja mekastusta mitä siitä lähtee kun hän saa kuulla siitä, ja tiesin ettei hän välttämättä tule hyväksymään tuota mitenkään, eli oli parempi että sai kuulla muutakautta tuosta. Enkä aio jatkossakaan kertoa hänelle mistään asioista, sillä olen huomannut sen että hän ei tule mitään tekemiäni päätöksiä ja asioita hyväksymään, vaikka olenkin sanonut että: "Sinä et ole vissiinkään minun huoltajani, ja minulla on täysi itsemääräämisoikeus asioistani kun olen täysi-ikäinen, JA TEEN ITSEÄNI KOSKEVAT PÄÄTÖKSET ITSE"
Työpiirissä ja hänen kaveripiirissään hän on aivan erilainen, mutta kotonaan hän muuttuu toiseksi, ja välillä tuntuu siltä, että hän kuin eläisi kahdessa eri persoonassa.. On työelämä ja kotielämä.. Olemmekin oman perheen kesken sanoneetkin että:" Se on katkera ja kaikenlisäksi kitkerä kärttyinen vanhamies". Olen miettinytkin että pitäisiköhän hänen "kaveripiirilleen" kertoa tästä toisesta sivupersoonasta..
ja hän kun osti uuden auton, ja joskus kun häntä joutuu kuljettamaan, niin välillä nousee hirveä älämöläkkä jos ajaa monttuihin tai muuten kuoppiin. Ei varsinkaan hiekkatiellä pysty kovin kuoppia kiertelemään tai muuten on mehtähallituksen puolella, ja samaasia on myöskin asfalttiteillä.
Tavallaan olen joutunut olemaan hänen juoksupojan roolissa, mutta päätin että nyt se saa loppua! En ala elämääni pilaamaan tuommoisen vaikean ihmisen kanssa, kun minulla on varsin vaativat opiskelut kesken, ja matkaa päivittäin opiskelupaikan ja kodin välillä tulee 155km, niin on se aika kohtuutonta vielä opiskeluiden jälkeen ruveta tekemään jotain muuta kun on kotiinpäästyään aivan rättipoikkipuhki väsynyt.
Täällä kirjoittelee siis 19-vuotias nuorimies joka on erittäin vaikeassa tilanteessa tuon yllämainitun ihmisen kanssa.
Mutta eniten on alkanut pistämään vihaksi se, että hän puuttuu liikaa tekemisiini, kyttää, soittelee ja kyselee liikkumisiani sekä tekemisiäni, ja puuttuu liian paljon perhe-elämäämme! (vaikka olemme päättäneet perheen kesken että pidämme perheasiat perhepiirissä, niin tämä ei silti mene hänen tajuntaansa. Kun pitäisi sen jokaisen ihmisen tajuta että perheen sisällä voi olla myös semmoisia asioita mistä ei tarvitse muiden tietävän).
Kun vaihdoin lähiaikoina sukunimeä toiseksi, niin en kertonut enolleni mitään kun pelkäsin sitä huutoa ja mekastusta mitä siitä lähtee kun hän saa kuulla siitä, ja tiesin ettei hän välttämättä tule hyväksymään tuota mitenkään, eli oli parempi että sai kuulla muutakautta tuosta. Enkä aio jatkossakaan kertoa hänelle mistään asioista, sillä olen huomannut sen että hän ei tule mitään tekemiäni päätöksiä ja asioita hyväksymään, vaikka olenkin sanonut että: "Sinä et ole vissiinkään minun huoltajani, ja minulla on täysi itsemääräämisoikeus asioistani kun olen täysi-ikäinen, JA TEEN ITSEÄNI KOSKEVAT PÄÄTÖKSET ITSE"
Työpiirissä ja hänen kaveripiirissään hän on aivan erilainen, mutta kotonaan hän muuttuu toiseksi, ja välillä tuntuu siltä, että hän kuin eläisi kahdessa eri persoonassa.. On työelämä ja kotielämä.. Olemmekin oman perheen kesken sanoneetkin että:" Se on katkera ja kaikenlisäksi kitkerä kärttyinen vanhamies". Olen miettinytkin että pitäisiköhän hänen "kaveripiirilleen" kertoa tästä toisesta sivupersoonasta..
ja hän kun osti uuden auton, ja joskus kun häntä joutuu kuljettamaan, niin välillä nousee hirveä älämöläkkä jos ajaa monttuihin tai muuten kuoppiin. Ei varsinkaan hiekkatiellä pysty kovin kuoppia kiertelemään tai muuten on mehtähallituksen puolella, ja samaasia on myöskin asfalttiteillä.
Tavallaan olen joutunut olemaan hänen juoksupojan roolissa, mutta päätin että nyt se saa loppua! En ala elämääni pilaamaan tuommoisen vaikean ihmisen kanssa, kun minulla on varsin vaativat opiskelut kesken, ja matkaa päivittäin opiskelupaikan ja kodin välillä tulee 155km, niin on se aika kohtuutonta vielä opiskeluiden jälkeen ruveta tekemään jotain muuta kun on kotiinpäästyään aivan rättipoikkipuhki väsynyt.
Täällä kirjoittelee siis 19-vuotias nuorimies joka on erittäin vaikeassa tilanteessa tuon yllämainitun ihmisen kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No onpa kumma eno!
Hän ei voi mitenkään hallita sinua!
Laita poikki koko tilanne.
Mitä äitisi sanoo? On vähän kummallista, jos hän antaa tilanteen jatkua.......!
Olet terve nuori mies.
Poikki välit enosi kanssa!
Sinulle on tärkeintä elämässäsi oma elämäsi ja omat opinnot!
Jos enosi ei ole selvinnyt miehen lailla, niin se on hänen ongelmansa.
Vanha vätys, joka laittaa ongelmansa sinun päälle.
Kumma tyyppi.
Hän vaikuttaa alkavasti sairaalta, vaikkapa alkava muistisairaus tms iän myötä paheneva, aivoja rappeuttava tila.
Yritä hyvällä ja auttele jos mahdollista. Kun et ehdi/jaksa niin sinulla on oikeus olla hänestä erossa.
Muuta opiskelupaikkakunnallesi, ala elää omaa nuorukaisen elämää. Et enää kuulu kotiin tuossa iässä, ellet halua jäädä "peräkamarinpojaksi".
Seuraavan kerran kun tulee huutoa niin laitappa sit äenoa kunnola turpaan ja sanot että mulle ei vittuilla niin loppuu.
Kyllä minä olenkin pistänyt jo välit poikki viikko sitten, ja sanoin että minä en enään jaksa tätä. Minulla oma elämä kärsi niinpaljon siitä kun piti olla sitä passaamassa ja muutenkin, mutta nyt se on loppu. Ei se ole äitinkään ja mummonkaan (siis oman äitinsa) kanssa väleissä ollut pitkäänaikaan, ja muutenkin se ei kun vaan tiettyjen sukulaisten kanssa on tekemisissä, ja oman kaveriporukkansa, ja minä sanoin myös tuon sille että: "Sinä et voi hallita minua. Olen täysikäinen immeinen joka tekee omat päätökset itse"
Olen yrittänyt etsiä asuntoa opiskelupaikkakunnalta, mutta on mahdoton ajatus, sillä on enään vaan yksi vuosi opintoja jäljellä, niin ei oikein viitsisi alkaa ruveta maksamaan vuokraa asunnosta ja sitä muuttoruljanssia, kun kuitenkin en tule jäämään opiskeluiden jälkeen sille paikkakunnalle. Eikä tarkoituksenani ole jäädä peräkamaripojaksi loppuelämäksi, sillä olen juuri parastaikaa etsimässä opiskeluiden ohessa asuntoa, mutta ei ole vaan sopivaa osunut kohdalle.
Olen todella kiireinen ihminen ja kotiasiat ja opiskeluasiat pitäisi mahduttaa päiville päällekkäin. Lisäksi tulee reissattua päivässä paljon joten, yhtälö on aikalailla mahdoton jos päivisin pitäisi vielä jotain muitakin auttaa. Kyllä jos kysytään apua, niin kyllä autan, mutta iltaisin ei oikein jaksa..